36

PELLAVA VS. PUUVILLA: KUMMAN VALITSET?

2016/10/31

Olen pitkään ollut lähestulkoon täysin pellavan kannalla. Lakanoiden kanssa siis. Nyt kun uusien petivaatteiden hankinta on jälleen ajankohtaista (koska mökille on lähtenyt muutamat liinavaatteet), jäin miettimään, mitä materiaalia seuraaviin valitsen. Pitäisikö puuvillalle antaa mahdollisuus?
pellavalakanat
Olen vähän huono ostamaan liinavaatteita ja pyyhkeitä. En oikein jaksa käyttää aikaa sellaisten vertailuun ja siksi usein ostan samanlaisia kuin aiemmin. Pellavassa rakastan huolettomuutta ja pehmeyttä. Ehdottomasti pellavan paras puoli! Ikihyviksi olen ihastunut H&M pellavalakanoiden pehmeään tuntuun, mutta niissä on yksi todella huono puoli - meidän peitto on pienempi kuin nuo H&M pussilakanat (tuplaversio). Hankimme hiljakkoin uuden peiton, joten se ei ole menossa vaihtoon. Olen tajunnut tuon kokoeron vasta käytössä, enkä yhtään hoksannut sitä ostotilanteessa. Kokoero vaikuttaa todella paljon mm. siihen että peitto ei oikein meinaa pysyä paikoillaan siellä pussilakanan sisällä. Ärsyttävää. Onko muut huomanneet samaa?

Olin miettinyt Annon pellavalakanoita (koska en raaskisi maksaa maltaita), mutta sitten Kodin1 otti ja meni konkurssiin. Ei siis Annon pellavalakanoita meille. Balmuirin vastaavia taas on kehuttu maasta taivaisiin, mutta voi tavaton - raaskisinko panostaa niin paljon, onko ne oikeasti hintansa väärti? Petivaatteissa suosin hillittyjä sävyjä, mutta vitivalkoisia niiden ei välttämättä tarvitse tosiaan olla. Jokin pehmeä murrettu sopii yhtä hyvin. Ja koska makuuhuoneemme seinät ovat kukkakuvioin tapetoitu, haluaisin petivaatteiden olevan yksiväriset (emme omista päiväpeittoa, ja usein lakanat on siis esillä, jos ei nyt aavistuksen jonkun viltin alla peitossa).
pellavalakanat puuvillalakanat
makuuhuone pellava
liinavaatteiden valinta
Puuvillaiset versiot ovat usein vähän huokeampia, mutta niissä taasen on niin suuri valikoima, etten edes tiedä mistä aloittaisin... Puuvillalaaduissa on myös huikeita eroja keskenään. Edulliset puuvillalakanat on usein niin ohuita, että päivä paistaa läpi. Ja koska totesinkin olevan huono liinavaatteiden ostaja, toivoisin että seuraavatkin kestäisi aikaa ja käyttöä siinä määrin, ettei heti tarvitsisi hankkia kulahtaneiden tilalle uusia. Enkä myöskään jaksaisi tehdä hutivalintoja.. Heh, kukapa jaksaisi?

Koska olen nyt avoin vähän kaikelle, niin ajattelinpa kysyä teiltä: 
pellava vs. puuvilla - kumman sinä valitset ja miksi? 

Parastahan olisi samalla löytää jotkut ihanat lakanat, joista olisi iloa sekä silmille, kukkarolle, että iholle. Olisiko sinulla vinkata sellaisia? Kaikki ideat ja ehdotukset otetaan mielellään vastaan :).

Jutta

ps. Kuka huomasi, että sänky on siirtynyt toiselle seinälle ;)

0

SUPERINSPIROIVA LASTENHUONE

2016/10/30

Suloista sunnuntaihuomenta. Tänään ajattelin jakaa teille inspiraatiota lastenhuoneen muodossa. Löysin jokin aika sitten mielettömän idearikkaan instagram -tilin: @nipalanipanat. Hetken aikaa tutkiessani huomasin, että Nipalan Ipanat kirjoittelee myös blogia. Blogista sitten löysin tämän huikean lastenhuoneen.... Ja loppu olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä!
Syy siihen, miksi niin innostuin, oli se ideoiden määrä, joka tästä kodista löytyy! Kuka voi keksiä noin monia loistavia ideoita ja vielä niin persoonallisella ja vahvalla otteella?? Sympaattisinta ja kauneinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt!

Tässä lastenhuoneessa teemana on Sirkus. Kaikesta paistaa läpi mainio itsetekemisen -meininki ja iderikkaus. Tämän huoneen sisustuksessa ei olla menty sieltä, mistä aita on matalin!  Katsokaa nyt vaikka kuinka paljon kauniita ja varmasti lapselle mieluisia yksityiskohtia tilassa on käytetty. Jos minä olisin lapsi - tyttö tai poika - uskoisin rakastavani tätä huonetta (rakastan myös näin aikuisena). Tilasta huokuu hyvä mieli ja persoonallisuus. Ja tämän vuoksi huone suorastaan huutaa innokkaita leikkijöitä luokseen.

Nipalan Ipanat tarjoilee paljon muitakin mainioita ideoita (erityisesti olen kiinnittänyt huomioni kauniisiin joulujuttuihin ja paketteihin instagramin puolella viimeaikoina), joten halusin vinkata tästä ehdottomasti myös teille!

Kannattaa ehdottomasti napata Nipalan Ipanat seurantaan, jos ihastuit tähän tyyliin ja ideoiden määrään yhtä paljon kuin minä. 

@nipalanipanat löytyy ainakin näistä kanavista:

Sykähdyttikö? Minua ainakin! 
Jutta

20

3 SISUSTUKSEN TRENDIVÄRIÄ JUURI NYT

2016/10/28

Tutkin tässä erääseen toiseen projektiin liittyen trendiennusteita. Silmiini osui ensi vuodelle povattuja trendisävyjä, joita ennustetaan näkyvän myös sisustuksessa. Samassa hetkessä tajusin, että kaksi kolmesta sävystä löytyy myös meiltä.
Sisustuksen trendiväri vihreä

1. Tumma vihreä

Vihreä on näkynyt kodeissa jo tämän vuoden puolella, mutta ennusteet povaavat sille jatkoa myöskin ensi vuodelle. Meiltä löytyy vihreää viherkasvien lisäksi myös suurena pinta-alana keittiön seinältä. Tämä kyseinen vihreä on siitä upea, että se on todella murrettu. Ei siis yhtään liian kirkas. Tumma vihreä sopii hyvin valkoisen ja mustan kaveriksi ja oivallinen väripari myös harmaalle. Vihreä näkyy meillä kotona myös selkeästi lisääntyvissä viherkasveissa.

Tätä kyseistä värikoodia minulta kysytään usein, joten kerrottakoon se myös tässä yhteydessä: N494 (Tikkurila Nefriitti).
Sisustustrendit ruskea

2. Maitokahvi (beige) + ruskea

Suomalaisten suosikkisävy beige hurmaa jälleen kotien sisustuksessa. Todella pitkään beigen "korvaajaksi" suosittiin harmaan eri sävyjä. Toki edelleen harmaa pysyy pinnalla, mutta ehkei niin kirkkaana ja sinertävänä kuin aiemmin. Enemmän lämpimään taittavana pikemminkin. Ne, jotka eivät koskaan ehtineet mukaan kylmien sävyjen villitykseen, voivat nyt huokaista helpostuksesta. Beige on jälleen in. Maitokahvin sävyn rinnalle nousee väistämättä tumma ruskea. En ehkä näkisi suurina pintoina, mutta tumma puu, tummanruskeat pienesineet ja ruskea savi - niistä tätä varmasti tulee löytymään.

Meidän kodin olohuoneen seinät ovat värikoodiltaan V484 (Tikkurila Ajopuu). Kivasti murrettu ja pehmeä maitokahvin sävy (jonka kanssa vähän edelleen toki emmin, mutta olen päättänyt jättää ajatuksen muhimaan ainakin ensi vuoden alkuun saakka, loppuvuodesta ei enää yhtään uutta maalikerrosta kiitos :D). Ruskeaa näkyy myös paljon mökillämme suurina puupintoina.
sisustustrendi viininpunainen

3. Tumma viininpunainen

Erilaisissa pressimateriaaleissa on näkynyt viimeaikoina vahvasti viininpunaisia sävyjä. Todella murrettuna, todella syvänä - ei siis jälleenkään yhtään kirkkaana tai puhtaana. Valkoisen Harmajan Suvi kirjoitteli viininpunaisen paluusta (klik) ja oli kuvittanutkin postauksen upeilla tummanpuhuvilla kuvilla, joissa viininpunaista on käyetty näyttävästi. Olen Suvin kanssa samaa mieltä siitä, että sävy on niin vahva, että suurina pintoina sitä on vaikea nähdä kotona. Mökillä sen sijaan tämä sävy näkyy täysillä (koska julkisivu).

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta aika paljon saisi tapahtua, ennen kuin kodin seiniä alkaisin tällä sävyllä maalaamaan. Tekstiilejä taas voisin hyvin tässä trendivärissä käyttää.

Mitä ajatuksia nämä trendisävyt sinussa herättävät ja löytyykö niitä myös jo teidän kotoa?

Pirskahtelevaa viikonloppua!
Jutta

PS. Bongasin Sisustusunelmia Johannan instasta upean viininpunaisen olohuoneen, kurkkaa sinäkin @sisustusunelmia

13

KIITOS LUKIJOILLENI - SIIS SINULLE!

2016/10/26

Tiedättekö sen tunteen, kun olette miettineet jonkun asian tai postauksen julkaisua muita juttuja pidempään... Ette oikein tiedä miten se mahdetaan ottaa vastaan, ja millaista palautetta joku voi ajattelemattomuuttaan sanoa tai kirjoittaa. Juuri sellainen fiilis oli itselläni, kun kerroin teille avoimesti, miksi päätin irtisanoa itseni.
Pohdin pitkään olenko valmis avaamaan sydämeni ja ajatukseni muiden eteen (koska edelleen pelottaa koko juttu). Onneksi avasin. Sain siitä ehkä vielä entisestään lisää energiaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että täällä käy vain fiksuja lukijoita. Se on jälleen todistettu! Olette kultaa!

Palaan aiheen pariin, kun saan itseni ja ajatukseni hieman koottua paremmin kasaan. Kaikki on niin uutta. Kaikki on niin erilaista. Mutta onneksi te olette juuri tuollaisia <3

Hymy huulilla kohti uutta päivää ja uusia suunnitelmia <3
Jutta

74

HYPPY TUNTEMATTOMAAN

2016/10/25

En tiedä miten aloittaisin tämän tekstin. Tätä tekstiä olen halunnut aloittaa kylläkin jo pitkän aikaa. Kirjoitin viime viikolla teille valinnoista... Yksi niistä valinnoista oli irtisanoutuminen palkkatyöstä, jonka viimein perjantaina sain päätökseen. 

Olen unelmoija. Tiedostan varsin hyvin, että olen parhaimmillani päästessäni jonkin uuden asian pariin ja kun innostun - innostun aivan hillittömän paljon. Vihaan tasaista kahdeksastaneljään-maanantaistaperjantaihin arkea, johon ei kuulu mitään yllätyksellisyyttä tai pirskahtelevia uusia projekteja/alkuja. Kyllä. Voin sanoa sen nyt, kun tein viimein valintani ja uskalsin luottaa siihen tunteeseen, joka sisälläni oli. Rehellisesti voin sanoa, etten muista koska olisin ollut näin helpottunut. Helpottunut siitä, että tein viimein sen ratkaisun, jota olen punninnut pitkään. Tekemättömät asiat ja ilmassaleijuvat "sitten joskus" -asiat rasittavat minua. Niin rasitti tämä päätöskin, tai pikemminkin sen tekemättömyys.

Olen ollut koko elämäni palkkatyössä. Yritys minulla on toki sivutoimisena ollut jo muutaman vuoden, mutta sivutoiminen yrittäjyys on hemmetin kaukana siitä kokoaikaisesta toimeentulon eteen työskentelystä. Siitä puuttuu kaikki se samanlainen paine rahasta, koska ruokaa saa jääkaappiin myös sieltä palkkatyöstä jos töitä ei yrityksellä sillä hetkellä ole. Kaikki on sivutoimisuudessa vapaaehtoista. Kokoaikainen yrittäjä ei juuri vapaaehtoisia työpäiviä näe (huomaa karrikointi), vaikkakin vapaaehtoisesti tottakai on siihen kaikkeen ryhtynyt. Asia on kuitenkin erilaisissa mittasuhteissa ja se pelottaa. Pelottaa ihan tosi paljon, ja myönnän sen.

Pelosta huolimatta en halunnut jättää tätä korttia kääntämättä. Perhepiirissäni käydään läpi tällä hetkellä myös surua ja huolta. Vakava sairaus on kohdannut läheistä ihmistä ja se osaltaan on saanut miettimään omaa elämää erilaisesta perspektiivistä. Ollaan puhuttu unelmista ja toiveista. Niistä haaveista, joita alkaa pohtimaan vasta sitten kun elämän rajallisuus iskee vasten kasvoja. 

Mietin koko syksyn intensiivisesti (ja toki pitkään sitä ennenkin) tekeekö palkkatyöni minut edelleen onnelliseksi. Päädyin kielteiseen vastaukseen. Mitä kauemmin asiaa mietin, sitä etäisemmäksi se työ alkoi tuntumaan. Se ei ollut enää osa minua, eikä sellaista työtä, jonka ympärille halusin elämäni ja arkeni rakentaa. Se toki oli joskus, enhän muuten olisi sinne edes hakeutunut. Mutta se ei ollut enää.

Päätös ei ollut kuitenkaan helppo. Teoriassa kyllä, mutta tiedättehän... Ihminen haluaa elää turvassa. Tilanteessa, joka on tuttu, ja joka ei pelota. Toisella puolella puhui säännöllinen tulo, arjen ennustettavuus, lomat, työsuhteen tuomat edut (kuten nyt esimerkiksi työterveyshuolto, vakuutukset yms.). Samaan aikaan vastakkaiselta puolelta huuteli rauha, vapaus, onnistumisen tunne ja hyvä olo. Päätös painottui lopulta jälkimmäisten hyötyjen puolelle.

Niin tein. Irtisanoin itseni. Otin hypyn tuntemattomaan ja koitan parhaillani selvittää miljoonaa asiaa, jotka pitää vielä tämän vuoden puolella hoitaa kuntoon. Voisin jatkaa tätä tekstiä loputtomiin, haluaisin kertoa sen hetken, jolloin oivalsin miten haluan elämäni elää ja mitä asioita tavoitella. Ajattelin kuitenkin, että jätän sen ensi kertaan. Ehkä jotakuta kiinnostaa kuulla, mikä oli se tilanne kun tajusin - nyt tai ei koskaan? Uskon nimittäin jonkun muunkin käyvän läpi samanlaisia ajatuksia siellä ruudun toisella puolen. Jos edes yksi miettii tällä hetkellä samoin kuin minä ajattelin... Ehkä minun tarinastani voisi olla jotakin apua tai ainakin vertaistukea?

Jutta

PS. Parasta on juuri nyt upeiden energisten naisyrittäjien tsemppiviestit ja puhelut. Voi luoja mä olen onnellinen, että ympärilleni on salakavalasti alkanut kasvaa monipuolinen ja todella ammattitaitoinen rohkeiden naisten verkosto!

PPS. Ja ennenkuin joku ehtii kysymään mitä minä sitten teen ja missä ja koska ja ja ja... On vastattava, että kaikki ei vielä ole täysin valmista, ja selvitettävää riittää. Mutta heti kun palasia alkaa loksahtelemaan paikoilleen, tulette ihan varmasti kuulemaan niistä lisää :)

0

MÖKKIKUISTI VALMIINA TALVEEN

2016/10/24

Moikka! Ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :). Täällä ollaan palauduttu jälleen mökkiviikonlopusta, joka teki juuri nyt erittäin hyvää. Kirpeät ilmat alkavat tuntua tuvassa, vaikka lämpöä onkin ihan riittävästi sisätiloissa. Ikkunoiden ja ovien tiivisteet eivät kuitenkaan ihan ole parhaimmasta päästä, ja osa on jo ihan hapertunutkin (taas merkintä rasti to-do-listalle). Kyllä tuntui luissa ja ytimissä nimittäin yön aikana raoista piiskaava syystuli, koska nukumme suoraan ikkunan alapuolella. Hurrr. Vähästä emme kuitenkaan aio hätkähtää ja katsotaan miten pitkälle mökkeilyä vielä tänä vuonna jatketaan.
Sen lisäksi, että laitoimme paikkoja hieman pihan puolella kuntoon (sadevesikourujen puhdistukset, haravointi yms yms) laitoimme kuistillekin hieman talvisempaa fiilistä. Minusta on mukavaa, että mökki on asutun näköinen myös ulospäin, ja muutoinkin tuo katettu kuisti antaa kivan ensimmäisen fiiliksen tänne tultaessa, kun se on ns.kalustettu. Mitään uutta ei tähän hankittu, vaan käytettiin jo olemassaolevia juttuja.
Pallovalot oli oikeastaan aikalailla ensimmäinen hankinta, joka tänne tuotiin. Ne tuo mukavaa tunnelmaa, ja toimii lisäksi hämärtyvässä illassa hyvänä valonlähteenä mökin edustalle. Lyhdyn sain lahjaksi äidiltäni kun täällä ensimmäistä kertaa kävivät. Puinen sohva taas löytyi täältä jo entuudestaan, kuten myös vanha emalikattila. Kattilaan laitoin pohjalle vettä ja asettelin siihen havuja. Tekstiilit kannoin tosin sisältä tähän ulos iltapäivällä, ja sisään ne laitettiin takaisin illansuussa. Mutta olihan siinä taljan ja viltin päällä mukava juoda lämpimät kupit kahvia pihatöiden lomassa. Vielä olisi pari pihalla tehtävää juttua listalla ennen lumentuloa, mutta muutoin taidamme siirtyä aikalailla sisätiloihin talveksi puuhastelemaan.

Tuli muuten jotenkin aika jouluinen tunnelma, kun näitä kuvia katselin. Ehkä se on tuo punainen julkisivu tai havut... En tiedä, mutta kiva joulufiilis nousi kuitenkin ensimmäisenä näitä katsoessa mieleen. :)

Mitä teidän viikonloppuun kuului?
Jutta

6

KIRJASUOSITUS: GREEN HOME BOOK

2016/10/21

Kuten varmasti jo monesta paikasta viimeaikoina on saanut lukea, on kaikkien aikojen kaunein ja selkein viherkasvikirja vihdoin ilmestynyt. Tilasin oman kappaleeni heti kun se oli ilmestynyt myyntiin ja nyt olen vihdoin päässyt sitä selailemaan rauhassa.

Mitä Green Home Book sitten tarjoaa?

  • selkeitä hoito-ohjeita aina kastelusta kasvin sijoitteluun
  • upeita koteja, joissa viherkasvit on kuvattu
  • helppolukuista ja ymmärrettävää tekstiä (myös asiasta tietämättömille!)
  • monipuolista tietoa mm.valon merkityksestä, pistokkaista, jakamisesta...
  • visuaalista hivelyä silmille alusta loppuun saakka (kuvien lisäksi koskee taittoa, tekstin sijoittelua, ihan kaikkea)
Kehitettävää osioon en vain kertakaikkiaan löytänyt yhtäkään lausetta tai mainittavaa asiaa. Kiitos tekijöille, että pelastitte viherkasvini (kyllä - löysin heti mehevän vinkin, joka saattoi juuri pelastaa limoviikunapuuni) ja annoitte aimo annoksen inspiraatiota.

Ehkäpä tästä saatankin lähteä kasvikaupoille, koska kirjasta sai hyviä oppeja myös sellaisiin kasveihin, joita en ole uskaltanut tähän saakka hankkia (niiden kuolettamisen pelossa).

Iso suositus:
Green Home Book
Susanna Vento & Riikka Katinkoski
Cozy Publishing
Viikonlopputerkuin
Jutta

Jos oma kirjasi on vielä ostamatta, löydät niitä ainakin Cilla´s verkkokaupasta ja kivijalkamyymälästä.

12

VALINTOJA

2016/10/19


Kuluneen syksyn aikana olen tehnyt useita merkityksellisiä valintoja. Tällä viikolla niistä ehkä suurimman (arkipäiviini vaikuttavan). Elämä kuljettaa jokseenkin lujaa juuri siihen suuntaan, johon sen olen toivonutkin vievän, mutta on samalla tuntunut, etten oikein tahdo pysy perässä.

Unelmilla on tapana toteutua, vaikka aikaa ja paikkaa ei kukaan etukäteen tiedä. Lähtökohtaisesti kaikki on kuitenkin kiinni omasta itsestään ja uskalluksesta. Olen aina ollut sellainen ihminen, joka luottaa intuition ja vahvojen tunteiden voimaan. Jos joku asia alkaa toistua edessäni riittävän usein, oletan sen olevan merkki. Ja merkki ennenkaikkea itselleni. Näin kävi myös tämän syksyn aikana. 

Tämän tarinan haluan myös teille jakaa, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Mutta lupaan - sen aika tulee kyllä. Juuri nyt nautin syksyisestä luonnosta, kirpeästä ilmasta ja siitä, miten rauha on täyttänyt mielen.

Iso kiitos tästä hyvästä mielestä kuuluu Fridalle ja Merjalle. Tuolle tehokaksikolle, joka kutsui joukon naisia unelmoimaan (isosti!) eräänä syyskuisena lauantaipäivänä Unelmieni Vuosi -kalenterin tiimoilta. Tuolla päivällä oli iso merkitys nyt tapahtuneisiin asioihin. Tuosta päivästä kerron myös varmasti lisää - sillä se on osa tätä tarinaa. Nyt kuitenkin koitan kerätä itseni tästä kaikesta ja palata normaaliin rytmiin tapahtuneiden asioiden jälkeen <3.

Kiitos kun olette siellä, vaikka vähän hiljaista tuppaa olemaan <3
Jutta

Kuvat on otettu viime viikonloppuna mökiltä, jossa juuri nyt 
tuntuu olevan kaikista paras paikka olla ja hengittää.

19

TV JA MUU TEKNIIKKA OLOHUONEESSA

2016/10/12

Moni visuaalinen ihminen tuskailee olohuoneessa erityisesti televisioseinän kanssa. Harvemmin kun tekniikka kulkee käsi kädessä sisustuksellisen selkeyden ja harmonian kanssa. Todella mielelläni itsekin siirtäisin television johonkin muuhun tilaan kuin tänne. Mutta valitettavasti se ei ole mahdollista (koska ylimääräisiä ns. televisiohuoneita ei tästä taloudesta löydy). Näinollen television ja siihen liittyvien oheistarvikkeiden kanssa on vain opittava jotenkuten elämään. 

Olen jo aiemmin kertonut, miten paljon välttelen juuri tämän seinustan kuvausta kodissamme. Siihen on juurikin tämä tekninen syy olemassa. Samaan aikaan kipuilen hieman tuon seinän sävyn kanssa (paljastin sen täällä) ja koitan selittää itselleni sen olevan ihan ok, vaikka tosiasiassa se kyllä vähän taittaa tässä ilmansuunnassa väärään sävyyn. No mutta jään edelleen vähän pohtimaan sen kohtaloa....

Päätin kuitenkin jakaa nämä kuvat teille, koska samalla halusin myös näyttää, että:

a) Oi kyllä - sama johto-ongelma täälläkin - mutta olen oppinut elämään sen kanssa! Vaikka suurin osa johdoista on saatu koteloitua seinään kiinni (minusta ne ei ole kovin huomaamattomat, vaikka onkin maalattu seinän sävyllä), on tuo yksi nurkka erityisesti pieni ongelmakohta. Olen kylläkin ajatellut ehkä nostaa sen eteen jonkun kasvin taikka laatikon, jottei se ihan noin kauas huutaisi täällä olevan satamiljoonaa johdonpätkää. Löysin myös ihan ok näköisen johtokotelon, johon tällaisen jatkojohtoröykkiön saisi jemmaan, kerron siitä ehdottomasti lisää jos osoittautuu livenä yhtä mainioksi kuin kuvissa!

b) Televisio-seinästä voi toisaalta saada aika kivankin kun jaksaa vähän nähdä vaivaa ja koittaa olla peittämättä ongelmakohtia kuitenkaan liikaa. Olen jo melkein unohtanut, että tuo vahvistin tulee kolme senttiä hyllylevystä ulos (joka alkuun tuntui häiritsevän minua jatkuvasti). Seinälle ajattelin tehdä vielä vähän suuremman neuleryijyn, tämä pieni kun oli vain testi erästä koulutehtävää varten. Samalla siihen on tulossa vielä yksi taulu, joka toivottavasti tasapainoittaa tätä seinustaa entisestään parempaan suuntaan. Alla olevan kuvan tyhjässä nurkassa seisoi vielä viikko sitten viikunapuu, mutta luulen sen ottaneen vähän siipeensä ovesta (josta varmaan vähän kuitenkin tulee liikaa kylmää) joten siirsin sen toiseen paikkaan.
Tv on meillä nostettu seinälle, ja tuo 48" ruutu on omaan makuuni jo vähän liian suuri (121cm leveä). Mutta tämä oli kompromissi perheen miesväen kanssa (joidenka mielestä edes 60" ruutu ei olisi ollut liian massiivinen)... Mutta ehkä pitää kuitenkin myöntää, että onhan se nyt ihan kiva katsella ohjelmia tuollaisesta näyttävästä kurvikkaasta televisiosta (rehellisesti puhuen - en huomaa siinä tavalliseen flat-malliin juurikaan eroa). Mutta pojat hehkuttavat eron olevan m-i-e-l-e-t-ö-n. Tiedä sitten. 

Kaiutinjärjestelmä on mielestäni melko huomaamaton ja siisti (kaksi ylösnostettua kaiutinta, yksi vahvistin alahyllyllä ja sitten tuo basso  joka sijaitsee hyllysysteemin vasemmalla puolella). Tämäkin on jonkinasteinen kompromissi, vaikka lopullisen valinnan on kyllä tehnyt mies teknisten seikkojen takia. Oma toiveeni oli kuitenkin, että järjestelmä olisi valkoinen, joka tässä nyt toteutui.

Muut "oheistuotteet", eli pelikonsolit ja ohjaimet on saatu säilytettyä tuonne hyllyn liukuovien taakse. Mieluusti olisin vahvistimenkin sinne laittanut, mutta se ei mahtunut, eikä kuuleman mukaan edes olisi käytännössä ovien takaa toiminut. Lisäksi kaappien sisällä on piilossa elokuvia ja XBOX-pelejä, joita tosin koko ajan vähemmän, koska Netflix ja verkkopelit... Alahyllyn pienissä koreissa ja laatikoissa taas säilytetään esimerkiksi paristoja, kynttilöitä ja joitain lisäjohtoja.

Hyllyjärjestelmä: String System (syvyys 30cm)
Äänentoisto: Harman KardonBDS 485S (2.1. -kanavainen Blu-ray kotiteatterijärjestelmä)
Johtojen kotelointi: Clas Ohlson (erilaisia kaapelikanavia yhdistettynä, jotka kaikki maalattu seinämaalilla päältä)

Miten teillä tekniikka kulkee yhteen sisustustyylin kanssa? Olisi myös mielenkiintoista kuulla valitaanko laitteita ulkonäköseikkojen vai teknisten ominaisuuksien kärki edellä ja kuka perheessä tekee lopulliset valinnat?

Jutta

8

JOS JOTAKIN TÄSSÄ HETKESSÄ RAKASTAN....

2016/10/07

On se syksyn leikittelevä valo...
Ryppyiset pellavalakanat...
Maan peittävä huurre....
Meriheinäkorit (ja niiden tuoksu!)...
Kirpeä ilma...
Petaamaton sänky...
Ja se, että juuri nyt on perjantai. 
Ei siihen muuta tarvita.
Suloista viikonloppua <3

Jutta

0

ENTÄ JOS + MANSEN BLOGIKIRPPIS

2016/10/06

Kannoin vähän kirpparikamoja mökiltäkin tänne kotiin, ja ajattelin että käyn niitä vielä täällä läpi. Olen siis menossa tulevana viikonloppuna Mansen blogikirppikselle myymään (ja samalla saan hyvän syyn yökyläillä siskon luona Tampereella <3) ja siksi näitä nyt käyn läpi. Toin kotiin siis muutamia kasseja tavaraa, joita olin päättänyt laittaa myyntiin. Ja sitten toin tällaiset herkulliset pienet jakkarat. Ja suloisen pienen pöydän päälle asetettavan peilin. Olin ihan varma, että ne ovat myyntiin menossa. Mutta tulin ehkä sittenkin toisiin ajatuksiin... 

Yhtäkkiä näenkin tässä oivallisen kukkaruukun korokkeen. Aika usein olen miettinyt sellaisia, koska etenkin saviruukkuja (jotka eivät ole lasitettuja) ei voi asettaa suoraan lattialle. Olisiko kahdesta tällaisesta toimittamaan kukkajakkaroiden virkaa? Pieni maalikerros päälle ja se olisi siinä?
Ylimmästä kuvasta näkee jakkaran mallin hyvin. Toiseen kuvaan asetin sen penkin eteen, jotta mittasuhteet hahmottuisivat paremmin. Kyseessä on siis tosi tosi pieni jakkara. Ei siis oikein istumiseen soveltuva. Alimmassa kuvassa taas näkyy ajan patina. Sitä en kyllä tohtisi hioa pois. On nämä kyllä sittenkin aika kivat. En taida raaskia... Vai raaskinko?

Mitään suurempia kalusteita tai sen sellaisia juttuja en ajatellut pakata mukaani myyntikuormaan, mutta koska kartutamme kovasti mökin remppakassaa, olen laittanut myyntikasseihin mm. pari uudempaa sisustusjuttua ja paljon astioita. Lisäksi sinne on pakattu Arabian kannuja (!!), ja esimerkiksi lähes uudenveroisia tennareita (lapselta jäänyt pieneksi ainakin yhdet Hellyhansenit ja Lacostet, joita ei ehditty käyttää juuri lainkaan). Itselleni nuo on harmillisesti jo liian suuret (n.39 kokoiset). Mutta sellaisia siis nyt ainakin. Huomenna pitää vielä tarkastaa vaatehuoneen perältä pari laatikkoa, joissa on sellaisia juttuja, minkä myymistä olen miettinyt jo aiemmin (mutten ole raaskinut). Nyt olisi hyvä mahdollisuus päästä niistäkin eroon.

Tervetuloa siis Tampereelle myyntipöydälleni tekemään löytöjä! Toivottavasti nähdään siellä. 

Jutta

PS. Kantsii seurata tapahtumaa facebookissa, koska sinne päivittyy mm.myytäviä tavaroita moneen otteeseen ennen sunnuntaita (Mansen blogikirppis, klik). 
Ja ai niin vielä yksi juttu - 200 ensimmäiselle on luvasssa huikea goodieämpäri ;).

21

PIPOJEN JA HANSKOJEN SÄILYTYS

2016/10/05

On jälleen se aika vuodesta kun eteinen pursuaa parittomia sormikkaita, pipoja, kaulaliinoja, vähän jokasortin kenkää ja takkia koska aamulla kylmä, päivällä lämmin, illalla kylmä, välillä kuivaa, välillä kosteaa. Päätin tänään ottaa härkää sarvista ja siivota koko eteisen perinpohjin (okei, ikkunoita en pessyt, mutta vain koska kuivauslasta jäi mökille). Itse olen helposti epäjärjestyksestä ärsyyntyvää tyyppiä. Erityisesti ärsyttää eteisen epäjärjestys ja sekasorto, joka uhkaa pahimillaan pilata koko alkavan päivän. Tiedättehän ne aamun viime minuutit ja hukassa oleva toinen hansikas tai kenkä. Päätin tyhjentää koko kenkälaatikon ja tappiseinän ihan kaikesta. Pyyhin seinäpintoja, ja pesin lattiat. Ihmeen paljon sitä seiniinkin muuten likaa eteisessä kertyy.

No mutta, sitten pähkäilin jälleen, mihin näitä sormikkaita järkevästi sulloisin. Niin että olisi samalla kätevä käyttää ja visuaalisesti edes vähän mukavan näköinen. Viime keväänä säilytin sormikkaita ja pipoja meriheinäkorissa. Idea on sinänsä ihan ok, mutta kolmen ihmisen hanskat ja pipot menee yhdessä korissa aina sekaisin. Se ei auta niitä aamun tärkeitä minuutteja kun paksu takki on jo vedetty niskaan ja korista löytyy vain parittomia sormikkaita, joista molemmat on keskenään vielä eri kokoiset. 

Jäin tuijottelemaan tätä mielestäni koko kodin parasta DIY-ratkaisua - naulakkoseinää. Siihen ne mieluusti laittaisin säilytykseen, mutten oikein tiennyt miten. Hetken hahmoteltuani syntyi tällaiset pussukat!
Vanhat pellavaliinat ompelin pussiksi ja ripustuslenkin sijaan laitoin ne roikkumaan housuhenkareilla. Nämä hansikas- ja pipopussit on myös siitä kätevät, että jos ei omista tällaisia tappeja/koukkuja eteisessä, saa ne tankoon roikkumaan ihan yhtä näppärästi! Kankaaksi käy lähes mikä tahansa, ja pussin ompelu on helppoa kuin heinänteko (käännä pitkä suorakulmion mallinen kankaanpala lyhyiltä sivuilta vastakkain ja ompele "tasku" sivuistaan kiinni). Voit myös käyttää jo valmiiksi kotoa löytyviä kangaskasseja tarkoitukseen.
Mietin vain, miksen ole koskaan ennen keksinyt, että näinhän niitä on kätevä säilyttää? Ei mene ensiksikään keskenään sekaisin, ja toiseksi erilaiset korit ei vie lattiatilaa ja hankaloita mm. imurointia. Tässä siivouspuuskassa samalla ajattelin, että olisiko teillä kiinnostusta nähdä meidän eteisen muitakin säilytysratkaisuja? Etenkin näin kauden vaihtuessa (syksystä kohta talveen, tai ainakin talvitakkeihin) on eteisen järjestys ja säilytysratkaisut aika ajankohtainen juttu. Ainakin meidän perheessä. 

Miten teillä on ratkaistu parittomien sormikkaiden ja pipojen säilytys?

Jutta

Jos naulakkoseinä näytti kiinnostavalta, niin lue ihmeessä tämä viime kevään postaus:
DIY KUISTIN SÄILYTYSRATKAISU

18

NÄMÄ RATKAISUT HARMITTAA NYT / KOTI

2016/10/02

On kulunut aika lailla vuosi siitä, kun aloitimme tämän kodin remontin. Asuneet olemme täällä vasta 8kk, mutta siitä huolimatta on eteen tullut asioita, jotka tekisin nyt toisin. Ja tiedättekö, se harmittaa aika tavalla, koska en hoksannut niitä siinä kohtaa..

Pieni bloggaajaporukkamme kehitteli tuossa taannoin kuukausittain vaihtuvan teemasarjan kotiin ja asumiseen liittyen. Syyskuun (joo, olen pari päivää myöhässä) emäntänä toimi valloittava Nuapurissa -blogin Maru, joka avasi tehtävänantoa näin; "Mitä tekisit nyt toisin? Onko jokin sisustusratkaisu, joka silloin tuntui loistavalta, mutta nyt kaduttaa? Mitä et mieluusti blogissa esittele tai sillä kehuskele? Tuliko testattua kaakelimaalia huonolla menestyksellä, vai löytyykö kylpyhuoneesta ysärillä asennetut siniset kaakelit?"

Ja vaikka toki usein olen täälläkin kertonut, miten tyytyväinen lopputuloksiin olen ollut - on pakko myöntää, että pienet jutut ne harmittaa kyllä sitten jotenkin ihan yllättävän paljon (vaikka kyseessä on toiminnallisuuden ja käytännön arjen kannalta melko pieniä seikkoja). Keräsin tähän postaukseen muutaman eniten harmittavan jutun. Ja näitä miettiessäni muuten tajusin, että onneksi kaikki näistä on edelleen ihan toteutettavissa!

1. Vaatehuoneen unohtaminen remontin aikana
Ensimmäisessä kuvassa (alla) näkyy ovi, joka johtaa vaatehuoneeseen. Se on melko tilava, vaikkakin viistokatto vie sieltä jonkin verran tilantuntua. Kun koko yläkerta oli auki revittynä, en jotenkin yhtään tajunnut että samalla olisi kannattanut miettiä koko tuo vaatehuone uusiksi. Se toimi remontin aikaisena varastona (ja siltä se kieltämättä näyttää vähän edelleen) ja ehkä siksi tuntui helpolta jättää se sellaiselleen. Tuolla oven takana on siis vanha kellertävä puulattia (kuva 2), epäkäytännölliset hyllyt (kuva 3), ja kymmeniä, siis kymmeniä reikiä seinässä (kuva 4). 

Koska tila ei ole esillä oikein koskaan, sitä vain niin unohti koko jutun. Mutta tässä asumisen aikana olen monesti harmitellut miksemme silloin tasoittaneet seiniä, pohtineet säilytysjärjestelmää ja uusineet lattiaa. Uusimisen sijaan maalauskin olisi käynyt. Ennen muuttoa kaikki nämä olisi ollut huomattavasti iisimpi homma toteuttaa kuin nyt (kun tila on täynnä tavaraa ja täällä jo asutaan). Hiontapölyä ei ole ikävä ei sitten yhtään. Silti vähän salaa haaveilen, josko talven aikana tulisi pieni inspiraatio tilan uudistamiseen. Periaatteessa kaikki välineet sinne jo valmiina olisi, vain aika ja lopullinen hiottu visio puuttuu. 

2. Kuistin penkin käsittely
Tämä kuuluu sarjassamme loistava idea, nopea toteutus ja sitten viimeistelyn unohdus. Siis koko sen 7kk, jonka tämä penkki on tuossa ollut, on pitänyt käsitellä se jollakin. Vielä tässä ensimmäisessä kuvassa se näyttääkin siistiltä, mutta tässä hetkessä (kuvat 2 ja 3) se on täynnä pieniä mustia viivoja kengistä ja kaikenlaista tahraa (ja niitä en oikein saanut tuohon kameran läpi kunnolla vangittua, ja pinta on oikeasti paljon epäsiistimmän oloinen kuin antaa ymmärtää). Ne ei lähde siitä oikein enää pois, koska emme sitten ehtineet/muistaneet/viitsineet käsitellä sitä ajoissa. Jopa ohut kerros vahaa olisi tehnyt tarvittavan kevyen pinnan vanerin päälle. Nyt pohdin jo sitä, pitäisikö penkki maalata, jotta se olisi helpommin siistinä ja puhtaana pidettävä. Katsotaan.

3. Olohuoneen seinän väri
Tätä en edes uskalla sanoa enää ääneen. Toden totta olemme asuneet tässä n.8kk. Ensin seinät maalattiin nudeen taittavalla sävyllä (kuva 1), joka kuitenkin kesän aikana alkoi minusta näyttämään liian lämpimältä ja keltaiselta. Päätettiin maalata se reippaasti syvemmällä - beigellä, lisää tuon ajan hurmiosta voit lukea tästä Hei se on beige -postauksesta. Väri on ollut seinässä nyt ehkäpä kuukauden. En pidä siitä. Tai pidän tavallaan. Mutta jotenkin nyt on liian lämpimää, liian pehmeää, äh en tiedä. Alkuun se tuntui täydelliseltä valinnalta. Ainakin paljon paremmalta kuin edellinen.

Arvatkaa mitä tekisi mieli juuri nyt tehdä? No maalata se sillä samalla sävyllä, joilla on maalattu portaikko, käytävät ja yläkerran aula - pehmeä höyhenen vaalea. Kuvissa näyttäytyy lähes valkoisena, mutta livenä eron esimerkiksi valkoiseen kattoon huomaa mukavasti. Ja siis tätähän silloin ihan alkuun jo olin miettinyt... Että olohuone olisi neutraali pohjaltaan, joka antaisi sisustukselle enemmän "tilaa" ja mahdollisuuksia. Nyt tuntuu että mahdollisuudet on vähän vähissä (sohvatyynyt, matto, kalusteet jne) koska seinät on lämpimän beiget ja lattia kylmän harmaa. Kaikki muu muuttuu näiden välissä ns. hötöksi. Mutta kuka perustelee nyt tuolle miehelle kolmannen värin alle vuoden sisään? Auts.

Niin. Tulee varmasti aina niitä hetkiä kun myöhemmin tajuaa, miten joku juttu olisikaan pitänyt tehdä, tai miten paljon luovempi idea kumpuaa ajatuksiin vasta kun saatiin joku valmiiksi. Näiltä ei varmasti voi kukaan välttyä. Vai voiko? Tunnustaako joku siellä ruudun toisella puolen suunnitelleensa kodin pinnat ja sisustuksen kerralla nappiin? Vai onko tullut hutilyöntejä sielläkin puolen? Olisi aika mielenkiintoista kuulla millaisia juttuja teillä olisi takastaskussa aiheesta!

Jutta
 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger