Kaupallinen yhteistyö: Wallark.com

Heippa ja ihanaa ensimmäistä adventtia. Joulujuttujen sijaan ajattelin tänään kertoa teille meidän kuluneen syksyn suurimmasta ponnistuksesta... Kuten instagramista on saattanut seurata, oli meillä Pekan kanssa kuluneen kesän ja syksyn aikana meneillään yksi valtava ja supermielenkiintoinen projekti. Saimme mahdollisuuden paitsi suunnitella, myös toteuttaa yhden keskustakaksion kokonaisvaltaisen remontin ja voi luoja miten kaunis siitä tulikaan. Usein asiakasprojektit kulkevat siten, että löydetään ensin asiakkaan tyyli ja kodin oma henki. Nyt pääsin toteuttamaan uudistuksia vain asunnon oma tyyli edellä, mikä tuntui toisaalta haasteelliselta ja samaan aikaan taas niin ihanalta.

Tässä kaksiossa panostimme (toisinaan tuntui että liikaakin) yksityiskohtiin. Suuret linjat olivat meille melko lailla selviä alusta alkaen, mutta pienien detaljien hiomiseen käytimme paljon aikaa niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin. 

Tällaisia olivat mm. seinien tarkat värisävyt, vanhojen teak-pintojen ja osien hyödyntäminen, kierrätyksen huomioiminen (tämän kodin keittiöstä löytyy paikka kahdeksalle jäteastialle!) ja listat. Vaikka listoitus on usein se homma, joka jää monilla itseni mukaanlukien roikkumaan suurien linjojen valmistuttua on se kuitenkin juuri se pieni juttu joka viimeistelee koko tilan. Listoitus sinänsä on aikaavievää puuhaa, mutta pirun palkitsevaa! Olen joskus sanonut, että se on oma suosikkivaiheeni koko remontissa, sillä listat paitsi ryhdittävät koko tilan, tekee viimeisen silauksen myös mm. seinien ja lattian sävyille. 

Yksi asia, joka päätettiin jo heti remontin alkumetreillä oli lattian kunnostus ja osittainen uusinta. Keittiössä ja makuuhuoneessa olevat laminaatit purettiin (osa asbestipurkuna) ja tilalle laitettiin mosaiikkiparkettia. Olohuoneen lattia hiottiin ja sekä uudet, että hiotut parkettipinnat käsiteltiin ammattilaisen toimesta suklaanruskealla sävyllä. Tumma lattiapinta jännitti itseäni ihan hurjan paljon, sillä se jakaa mielipiteitä suuresti. Osa rakastuu (itse lukeudun tähän joukkoon) ja osa säikähtää. Kaikkiin koteihin ei tummat lattiapinnat sovi, mutta tänne näin ne mielessäni jo alusta alkaen. Koska syvä ruskean sävy vie valoa, haluttiin sen rinnalle valita pehmeitä vaaleita sävyjä seiniin. Jotta kokonaisuus ei näyttäisi liian "mössöltä" valitsimme listoiksi raikkaan valkoiset jalkalistat. Puhdas valkoinen erotti lämpimät sävyt toisistaan ja teki ilmeestä mielestäni todella tyylikkään. 

Olin ihastellut jo jonkin aikaa somessa Wallarkin kauniita kuvia ja inspiroiduin valtavasti yhtä uudelleen ja uudelleen niistä kumpuavista ideoista. Erilaiset seinälistoitukset, korostukset ja harmonia sykähdytti suuresti! Jos et vielä ole nähnyt näitä kuvia, niin suosittelen tsekkaamaan mm.  tämän inspiraatiosivuston ja lisäksi myös heidän instagram-feedin (@wallarkstore). Varoitan silti, että siellä saattaa insoiroitua niin paljon, että joutuu vielä pieniin remonttihommiin ;). Olin jo aiemmin tilannut suunnittelijoille suunnatun mallilaatikon, joten mallailin erilaisia listakokoja ja muotoja asuntoon paikanpäällä. Jos tällaista mallilaatikkoa ei ole, saa heiltä tilattua erikseen myös mallipaloja. Listat voi asentaa sellaisenaan tai maalata haluamallaan värillä. Jalkalistat (Floor 1) me päädyimme pitämään puhtaan valkoisena, kun taas makuuhuoneen kattolistat (Panel 1) maalasimme seinän kanssa samalla sävyllä (Y487, Tikkurila).

Vaikka Wallarkin malleista löytyy mitä näyttävämpiä listoja, päädyimme kuitenkin melko hillittyihin malleihin. Siitäkin huolimatta listoituksista tuli mielestäni näyttävät. 

Makuuhuoneen katseenvangitsijana toimii seinämaalauksen raja, joka nostettiin katonrajan yläpuolelle. Jotta rajasta tuli kattopintaan siisti, listoitimme tuon rajan Panel 1 listalla, jotka tosiaan maalasimme seinän kanssa samalla sävyllä. Pieni yksityiskohta teki muuten pelkistettyyn tilaan kivasti ilmettä ja samalla myös vähän lisää huonekorkeuden tuntua. Tällaista ratkaisua olen haaveillut joskus myös omaan kotiini, mutta toistaiseksi siihen ei ole löytynyt sopivaa tilaa. Tänne puolestaan idea istui kuin nenä päähän. Vai mitä olet mieltä?

Asunto myytiin ensinäytön jälkeen ja olemme nyt tyhjentäneet sen tuleville asukkaille. Voi pojat, miten onnellinen olen heidän puolestaan. He saivat ihanan kodin - sellaisen joka olisi myös meidän unelmamme, jos elämäntilanteemme olisi toisenlainen. 

Ajatella, että siellä koristellaan kuusi ja syödään jouluaamuna riisipuuroa meidän suunnittelemassa keittiössä. Liikutuin loppuviikolla suuresti asuntoa tyhjentäessa... Eikä näiden kuvien katselu tee luopumista tai haikeuden tunnetta yhtään helpommaksi. Syystä tai toisesta ehdin muodostamaan asuntoon vahvan siteen, vaikka emme siellä itse asuneetkaan. Urakka on nyt päätöksessään ja haluan ehdottomasti jakaa vielä lisäkuviakin asunnolta. Koska suunnittelun+remontin lisäksi kalustin myös tuon asunnon itse myyntiä varten, voisin kirjoittaa teille hieman siitä, mitä kaikkea tuohon kalustus- ja kuvauspäivään yleensä kuuluu. Se on nimittäin aika usein kaukana siitä gloriasta, jota televisio-ohjelmien kautta voisi ymmärtää. Tyynyjen pöyhintä ja kynttilöiden sytytys on vain murto-osa kokonaisuutta. ;)

Jutta

Sain loppusyksystä kivan työprojektin, jossa pääsin kuvaamaan turkulaiselle Handmade by KOTONA sisustusliikkeelle kuvia heidän tuotteistaan. Olen tutustunut Piaan jo useampi vuosi sitten, silloin hän ompeli tuotteita vielä kotonaan ja myynti tapahtui lähinnä facebookin kautta. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon, mutta yksi asia on pysynyt: rakkaus ompeluun, käsitöihin ja mustavalkoiseen värimaailmaan. Pia valmistaa omin käsin kodin tekstiileitä, joita on myynnissä paitsi erilaisissa tapahtumissa ympäri Suomea, myös hänen omassa kivijalkaliikkeessään, joka sijaitsee Forumissa (Linnankatu 11). Samassa paikassa sijaitsee nykyään myös Pian työhuone, jossa tuotteet valmistuvat. Kivaa tässä työkeikassa oli se, että sain vapaat kädet tuotteiden stailaukseen. Ei siis haettu perinteisiä tuotekuvia vaan nimenomaan kuvia eri tuotteista miljöössä.

Ihastuin itse näitä kuvatessa pehmeisiin ja jokseenkin jopa hämyisiin kuviin, sillä tuotteet itsessään ovat skarpin ilmeen omaavia (niin värin, kuin kuosien muotokielensä vuoksi). Tätä skarppia ilmettä oli hauska hieman rikkoa ja tuoda tuotteet pehmeiden sävyjen keskelle utuisen tunnelman syliin. Ah, oli pakko jakaa osa kuvista myös teille, sillä minusta näistä tuli aika kivat!

Viimeisessä kuvassa itsesuunniteltuja kortteja telineeseen on asettelemassa yrittäjä itse. Nostan Pialle suuresti hattua ja kunnioitan periksiantamattomuutta ja sisukkuutta kivijalkaliikkeen parissa. Tänä päivänä (ja etenkään Turussa keskustan remontin vuoksi) ei ole ihme, että monet myymälät ovat joutuneet joko muuttamaan tai sulkemaan ovensa kokonaan. Elävä ja monipuolinen katukuva kuitenkin tarvitsee Pian kaltaisia yrittäjiä, jotka kokevat kivijalkaliikkeiden arvokkaan merkityksen koko kaupungille. Mitä olisikaan kaupunki ilman yhtäkään putiikkia tai pienyrittäjän persoonallista liikettä? Jos keskustassa torin ympärillä olisi vain megamarket ja muutama suuri ketjuliike? Ei kovin inspiroivalta ja idylliseltä minusta...

Ja tästä syystä kannustankin teitä hankkimaan tänä(kin) jouluna lahjat mieluiten paikallisilta yrittäjiltä. Näin jokainen meistä voi auttaa kaupungin palvelutarjontaa pysymään monipuolisena ja kattavana. Itse ostin kuvausten jälkeen muutamia joululahjoja läheisille. Omaan kotiin päätyi näiden lisäksi uusi vohvelikankainen saunasetti ja käsipyyhkeitä. Kiitos Pia ja kaikki kivijalkaliikkeiden yrittäjät - olette kullanarvoisia meille kaikille <3.

Jutta

ps. Pian tuotteita löydät tosiaan myymälästä, mutta osa niistä on nähtävillä myös hänen sivuillaan. Uusimpia juttuja löytyy myös somesta, joten käy ottamassa seurantaan @handmade_by_kotona

Yrittäjyys -ja talousteeman postaukset ovat olleet kesän mittaisella tauolla. On aika kuitenkin palata syksyn myötä näiden tärkeiden asioiden pariin. Minulta on useamminkin kysytty, miten alkava yrittäjä voi tänäpäivänä löytää asiakkaita ja miten omaa kokemusta pääsee kartuttamaan yrittäjyyden alkumetreillä. Tähän on tietysti moniakin mahdollisuuksia ja erilaisia tapoja. Paljon on kiinni myös vaikkapa olemassaolevista verkostoista, sekä ihan puhtaasta sattumasta. Yksikin pieni sattuma saattaa johtaa useamman casen toteuttamiseen. 

Tässä postauksessa kerron itselleni tärkeimmät kanavat ja tavat asiakkaiden hankkimiseen.

Toinen merkittävä juttu on suosittelijat. Mutta! En koskaan pyydä asiakkaitani suosittelemaan minua. Koen sen epämiellyttäväksi ja jotenkin väkinäiseksi. Sen sijaan koetan tehdä kaikki työni siten, että asiakas muistaisi minut silloin kun ystäväporukassa joku ottaa esille sopivan suunnittelijan etsimisen. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan jokaiselle asiakkaalle jäävän viimeiseksi fiilikseksi sen, että jes - tämä meni maaliin loistavasti! Ja mieluummin vielä siten, että odotukset ylittyivät tavalla tai toisella. 

Olen myös verkostoitunut toisten yrittäjien kanssa ja sitäkin kautta joku joskus on minua suositellut omille asiakkailleen. Vastavuoroisesti koitan aina parhaani mukaan suositella itsekin asiakkailleni tekijöitä ja tuotteita, joihin voin luottaa. On hyvä kerätä itselleen omaa "tekijäpankkia" ja tarjota sitä kautta asiakkaille luotettavia ammattilaisia eri juttuihin. On paljon mukavampi suositella asiakkaille tyyppejä ja palveluita, joita on oikeasti itse myös joskus käyttänyt ja hyväksi todennut. Uskon myös siihen, että hyvä kiertää takaisin. Ehkäpä joku näistä tekijöistä muistaa myöhemmin suositella minua kun heidän asiakkaansa etsivät sopivaa ihmistä omiin projekteihinsa. Jos ei nyt, niin joskus tulevaisuudessa. 

Ympärillä oleva yrittäjäverkosto on tärkeä myös siinä mielessä, että he ovat asiakkaita itsekin. Tuotan sisältöä ja konsultoin/koulutan esimerkiksi someen ja sisustukseen liittyen jonkin verran muita yrityksiä ja yrittäjiä. Kun teet työsi hyvin, ottavat asiakkaasi sinuun yhteyttä varmasti myös jatkossa. 

Sama toimii toisinpäin: kun ostan joltakin muulta yrittäjältä palveluita ja homma toimii - olen todella sitoutunut asiakas myös jatkossa. En juokse halvimman tai nopeimman palveluntarjoajan perässä vaan olen ennemmin lojaali heille, joiden kanssa kemiat kohtaa, työt varmasti hoituu sovittuun aikaan ja odotettuun laatutasoon. 

Jos olet siis aloitteleva yrittäjä, niin suosittelen tutustumaan muihin alueen yrittäjiin mahdollisimman laajasti. Jos löydät tekijäpankkiisi hyvän tyypin - suosittele häntä myös muille (hyvä kiertää), mutta suosittele vain silloin kun aidosti ja oikeasti voit seistä sen takana. Puhu ja tuo esille omaa osaamistasi erilaisissa tilanteissa ja ole kiinnostunut myös muiden tekemisestä/ammattitaidosta/osaamisesta/kuulumisista. Vältä myös aina kilpailijoiden mollausta. Ei ole itseltä pois, jos joku toinen menestyy samalla alalla - päinvastoin! Ehkäpä juuri se toinen tekee työtä tunnetuksi ja auttaa ihmisiä löytämään palvelujen pariin, joita sinäkin tarjoat.

Hyvät tyypit ja caset tunnistaa melko lailla heti. Myös ongelmat oppii tunnistamaan nopeasti ja joskus olen joutunut kieltäytymään jostakin projektista ihan vain siksi, että intuitio on sanonut ettei tähän kannata ryhtyä. Tämä on saattanut tarkoittaa eurojen menettämistä siinä hetkessä, mutta myöhemmin olen kiittänyt itseäni siitä, että uskalsin luottaa intuitioon. Omaa mainetta ei kannata laittaa peliin ryhtymällä yhteistyöhön kenen tahansa kanssa. Pikavoittoja ei kannata tavoitella, niistä ei seuraa koskaan mitään hyvää. 

Ja viimeiseksi - luota intuition lisäksi myös itseesi! Olet yrityksesi tärkein pääoma ja siitä kannattaa pitää huolta. Ole oma itsesi ja anna asiakkaiden päästä lähelle. Me palveluita tarjoavat yksinyrittäjät olemme ihan tavallisia ihmisiä, aivan kuten asiakkaammekin. Suosittelen välttämään vastakkainasettelua ja oman osaamisen liiallista ylistystä. Mieluummin tasavertainen ja lämminhenkinen asiakassuhde, jossa ihminen puhuu ja tekee töitä ihmiselle. SE tekee sinusta tyypin, joka on helpompi muistaa ja jota on helpompi myös suositella jatkossa. 

Onko sulla kertoa jokin hyväksi koettu tapa tai vinkki asiakkaiden hankintaan? 

Jaa se myös meille muille ja anna hyvän kiertää <3. 

Näillä ajatuksilla kohti pian alkavaa uutta viikkoa,

Jutta

Näiden ajatusten myötä toivon meille kaikille tavallisille tyypeille lempeää viikonloppua <3
Jutta

Kuvat: Nea Karihtala

Huh! Miten paljon luvattu jo otsikossa... On siis neljännen talousteemaisen jutun aika! Olette pitäneet tosi paljon näistä jutuista ja olen saanut niistä poikkeuksetta vain positiivista palautetta. Ihan mahtavaa! Talousteeman jutut eivät ole siis missään nimessä mitään oppikirjamaisia fraaseja, vaan omia kokemuksiani ja tapojani tehdä asioita. Koska raha, talous ja yrittäjyyden riskit ovat edelleen maassamme erittäin hankalasti käsiteltävä aihe, olen päättänyt kantaa oman korteni kekoon puhumalla niistä avoimesti.

Yrittäjyys mahdollistaa mielettömän määrän ihania asioita. Upeita projekteja, joustavuutta, mielenkiintoisia ihmisiä ja erittäin paljon mukavia kohtaamisia. Samaan aikaan on kuitenkin myös se toinen puoli, josta tulee olla valmis luopumaan yrittäjyyden kynnyksellä. Varmuus ja säännöllisyys (ehkei aina, mutta aika usein kyllä). Tänään keskitymme aiheeseen: taloudellinen epävarmuus ja siihen varautuminen. Toimin itse yksityisyrittäjänä, joten tähän saakka olen ollut taloudellisesti vastuussa vain itsestäni (ja perheestäni). Asialle saadaan jälleen lisää näkökulmia, jos yrityksesi taloudellisella tilanteella ja meneillään olevilla projekteilla on vaikutusta myös jonkun toisen perheen jääkaapin sisältöön. Olen ostanut ulkopuolisia palveluita toisinaan muilta yrittäjiltä, mutta se on ihan eri asia kuin olla vastuussa työntekijöistä... Tästä syystä keskityn nyt vain niihin kokemuksiin ja asioihin, jotka olen ottanut huomioon yrittäjänä, jolla ei ole ulkopuolista työvoimaa palkkalistoilla.

Palkkatyön yksi etu on tietysti melko säännölliset ja varmat tulot. On palkkapäivä, jolloin lähtökohtaisesti palkan pitäisi kilahtaa tilille ja siitä on vähennetty puolestasi verot ja kaikki palkan sivukulut. Saat palkkalaskelman tiedoksi jo hieman etukäteen ja tiedät toki jo valmiiksi kuinka paljon suurinpiirtein sitä rahaa olisi tässä kuussa (tai tulevassa) käytettävänä. Yrittäjänä tuota varmuutta on toisinaan ollut ikävä, muttei liikaa. Olen ollut onnekas, että tähän sakka on mennyt ihan kivasti. Ei säännöllisen tasaisesti, mutta lopulta tulot on tasaantuneet pidemmän aikajakson vertailussa.

Yrittäjänä laskutat asiakkaalta tehdyn työn ja mahdollisen arvonlisäveron sen päälle. Koko raha kilahtaa tilille ja hurraa huudot raikuvat! Tämän jälkeen tulee osata laittaa sivuun "sinulle kuulumattomat" rahat jotka verottaja tai muu taho laskuttaa sinulta tässä tai ehkä seuraavassa kuussa (yrittäjyyden kuluista kerroin aiemmin täällä). Lisäksi jos ajattelit pitää vuoden aikana lomaa, pitää se "lomarahakin" tuosta jemmata etukäteen sivuun. Silloin kun et oikein voi laskuttaa ketään jos et kenellekään myös mitään aio tehdä. 

Kaikki menee ihan kivasti niin kauan kun kaikki etukäteen sovitut työt toteutuvat ja vieläpä alkuperäisessä aikataulussa... Jos asiakkaasi on ostanut sinulta koko talon sisustussuunnittelun ja varaat sille kalenterista aikaa reilusti yhteen kuukauteen, on aika pyllystä jos projekti siirtyykin puolella vuodella tai peruuntuu kokonaan. Jää työ tekemättä, lasku lähettämättä ja nopealla aikataululla varattuja aikoja ei välttämättä pystykään tehokkaasti täyttämään. Nämä ei kuitenkaan aina ole edes asiakkaasta kiinni (talofirma menee konkurssiin, asunnossa selviää alkumetreillä niin suuria ongelmia, ettei remonttiin ryhdytä, asiakkaan elämässä tapahtuu suurempia ja oikeasti tärkeämpiä muutoksia tvs...).

Toinen merkittävä riski on se, maksaako asiakkaasi lähettämäsi laskut ajoissa. 16 kuukauden täysaikaisen yrittäjyyden aikana olen ollut viisi kertaa siinä tilanteessa, että laskua ei olla maksettu ajoissa ja olen joutunut pohtimaan mitenköhän tässä käy. Lopulta kaikki ovat maksaneet... Pisin "perintäaika" kesti kolme kuukautta. Se on aika pitkä aika olla ilman niitä rahoja, joita olit laskenut käyttäväsi jo paljon aiemmin. 

Ensimmäisen maksun venymisen yhteydessä päätin, että jatkossa en aloita yhtäkään työtä ilman että olen laskuttanut siitä edes jonkin osan. Jaan laskut yleensä kahtia (pienimmissä laskutan koko summan kerralla) ja loppuosan laskutus tapahtuu kun työ on tehty. Joitakin poikkeuksia toki on, mutta noin niinkuin yleisesti toimin näin. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että yrittäjä maksaa verot ja muut maksut siitä huolimatta maksaako sitä omaa laskuaan ajoissa tai ehkä lainkaan. Kulut siis juoksee ja tilin saldo vain vähenee. Jos jemmassa ei ole tarvittavaa määrää euroja, jää laskut maksamatta, mutta myös myös perheen ruokaostokset ostamatta ja auto tankkaamatta. Tästä syntyy stressiä ja stressi vähentää työkykyä/-tehoa merkittävästi. Tästä syystä: älä laske kaikkea yhden laskun varaan!

Riskinä näen myös sen, olenko jatkuvasti sataprosenttisesti työkuntoinen. Entä jos sairastun viikoksi ja työt jää tekemättä (kop kop, vielä ei ole pidempiä jaksoja ollut). Hurja juttu olisi myös pidempiaikainen vakava sairaus tai vaikkapa jokin suurempi leikkaus. Ei ole ketään, joka tuuraisi, etkä siis voi myöskään laskuttaa. Jos aikataulut on jo lähtökohtaisesti todella tiukat, ei tällaisille yllättäville asioille ole juuri lainkaan sijaa, sillä siinä menee sitten koko tulevan kuukauden deadlinet plörinäksi. Näitä varten maksan toki vakuutuksia, mutta tilanne ei kuitenkaan ole ihan sama ja karenssit vielä päälle. Taloudellisia riskejä on toki myös monia muitakin. Suurimpana tietysti se, onko töitä ylipäänsä tässä kuussa, seuraavassa tai vaikka puolen vuoden päästä. Jo viikon vatsatauti olisi sellainen, joka näkyisi isona miinuksena tilillä. Ja tuohon ei juuri vakuutukset auta, vaan työt on siirrettävä ja laskujen lähettäminen tietysti samalla kertaa.

Jotta ensimmäisestä vuodesta (joka on ehkä se kaikista epävarmin kun tietoa työllisyystilanteesta tai asiakkaista ei vielä ole) voisi selvitä mahdollisimman vähillä hikikarpaloilla, olisi hyvä osata laittaa rahaa sivuun jo heti ensimmäisestä laskutetusta saatavasta alkaen. Kuinka paljon, on jokaisen oma asia, mutta itse olen pyrkinyt siihen, että nostan laskutetuista summista n.30-40% henkilökohtaiselle tilille käyttööni. Lopuista maksan yrityksen kuluja ja veroja + jätän hiukan sivuun tulevia maksuja ja mahdollisia tyhjempiä kuukausia ja tulevia lomia varten. Viime vuonna nostin keskimäärin omaan käyttööni n. 2000-3000 euroa kuussa. Omasta käytöstä maksan sitten muut kuin yrityksen laskut ja esimerkiksi asuntolainan + kaikki juoksevat menot.

Olen kyllä välillä nostanut enemmänkin "palkkaa" eli toiminimiyrittäjänä yksityisottoja. Tästä kuitenkin olen laittanut rahaa sivuun erilaisiin säästökohteisiin (mm. eläkesäästöt, rahastot, lapsen säästöt, tilisäästöt). Omana periaatteenani yritykseen liittyvissä raha-asioissa on, että rahaa pitäisi olla ylimääräisenä jatkuvasti ja samantien käytettävissä noin kahden kuukauden menojen verran. Alkuun pidin enemmän, sillä epävarmuus tulevista töistä oli suurempi. Säästöt mahdollistavat sen, että jos joku tosiaan ei maksa sitä laskuaan ajoissa tai joku projekti menee sivu suun, en ole samantien niinsanotusti pississä. Lisäksi äkillisiä kodin menoja varten jemmaamme molemmat puskuria pikkuhiljaa yhteiselle tilille. Meidän perheen raha-asioista ja niiden jakamisesta kerroin jonkin verran aiemmin täällä.

Kahden kuukauden menot saattaa kuulostaa joistakin hurjalta, mutta hurjempaa on se, jos sitä puskuria ei ole lainkaan ja alvit + ennakot + vakuutukset yms. tupsahtaa eteesi maksettavaksi, eikä ole mistä maksaa.... Tai että seuraavan kuukauden iso projekti peruuntuu, eikä tiedossa ole kuin jokin pieni projekti seuraavaan kuuhun.

Vaikka avasinkin nyt ehkäpä sitä yrittäjyyden epäseksikkäämpää puolta, oli minusta ihan paikallaan kertoa myös tästä. Olen mielestäni yrittäjänä antanut todella positiivisen ja innostuneen kuvan koko hommasta ja se ei missään nimessä ole tarua! Vaikka yrittäjyyteen liittyy riskejä, en näe tällä hetkellä mitään mahtavampaa kuin sen, että saan tehdä tätä jokaisena päivänä. Myös työsuhteessa olevana on olemassa riskejä, kuten nyt vaikka YT-neuvottelut tai palkanmaksun viivästyminen. Joskus olen jopa ajatellut yrittäjänä riskieni olevan pienemmät siinä suhteessa, että "työnantajia" on minulla useampia. Jos joku yritys ei pystykään jatkamaan yhteistyötä, maksamaan laskua tvs, niin en ole sen yhden kortin varassa. Silti olisi aika tekopyhää puhua vain onnistumisista ja niistä kivoista jutuista, joita yrittämiseen liittyy. Siksi halusin kirjoittaa myös riskeistä.

Jos riskit realistisesti tiedostaa ja niihin varautuu itselle sopivimmalla tavalla, olet puolittanut mahdollisuutesi epäonnistua siitä ensimmäisestä kuopasta! Yrittäjyydestä haaveilevia kannustan siis istumaan alas joksikin aikaa ja listaamaan myös nämä asiat itsellesi selvästi, jotta ne eivät tule yllätyksenä. Parasta on, jos riskit eivät koskaan konkretisoidu, mutta kuten me kaikki tiedämme, elämässä ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Kuopista pääsee nopeammin ylös jos tietää miten kiivetä ja osaa ennakoida edes hiukan miten sinne on mahdollista pudota. 

Tsemppiä tähän päivään ja viikkoosi <3

Jutta

Aiemmat talousteeman jutut löydät kootusti täältä.

Ensin pitää varmaankin vetää tähän alkuun kattava discleimeri. Se mitä tässä tekstissä kerron, perustuu omiin kokemuksiini, omiin valintoihini ja omiin ratkaisuihini. Tämä teksti ei ole aukoton opas yrittäjyyden kuluista - eikä se sovellu sellaisenaan kenenkään muun käytöön kuin omaani (ei edes samalla alalla työskentelevälle). Jokaisella meillä on taskussa eri määrä euroja ja erilaisia tavoitteita tai erilaisia tottumuksia. Koska kuitenkin uskon, että monia kiinnostaa yrittäjyyden kulupuoli, voisin avata hieman omaani. Kaikenkattavaa analyysiä en aio kuluistani tehdä, mutta raamit ja omat kokemukseni voin teille jakaa. Joten, jos olet tämän jälkeen valmis vapauttamaan minut kaikesta vastuusta - tervetuloa lukemaan tätä kolmatta talousteeman alle lukeutuvaa tekstiä.

Jos olet täällä ensimmäistä kertaa talousjuttujen parissa, suosittelen aloittamaan tästä tekstistä. Siinä avasin artikkelin verran lukuja siitä, miten ensimmäinen vuoteni luovan alan yrittäjänä meni. Nyt siihen kulupuoleen. Käsittelen tässä enimmäkseen hallintoon yms. liittyviä kiinteitä kuluja, jotka juoksevat vaikken laskuttaisi ainoatakaan keikkaa. Näiden lisäksi yritystoimintaan liittyy paljon muita kuluja, jotka vaihtelevat paljon (stailaustarvikkeita, kalustoa, teknisiä laitteita, auton käyttöön liittyviä kuluja, kursseja, edustuskuluja...).

Olen sellainen tyyppi, joka haluaa ottaa näissä asioissa varman päälle. Maksan melko monesta vakuutuksesta - eli itselleni mielenrauhasta. Yhtä oikeaa tapaa ei ole ja itse olen valinnut tämän tien, koska se tekee työnteostani tehokkaampaa. Olen huomattavasti rauhallisempi kun voin luottaa siihen, että taustalla on edes jokin turva jos sairastun pidemmäksi aikaa, tarvitsen nopeaa lääkärihoitoa, onnistun tiputtamaan jonkin asiakkaan arvokkaan esineen yms. Tiedän myös yrittäjiä, jotka eivät ota juuri mitään vakuutuksia pakollisten päälle. Tässä kohtaa on mahdollista säästää reilusti euroja, mutta samalla pitää osata sitten itse varautua mahdollisiin vahinkoihin, tapaturmiin yms. 

Maksoin vuonna 2017 vakuutusmaksuja n.4.600 euroa. Kuukausitasolla tämä tekee hieman vajaa 400 euroa. Tämä pitää sisällään myös maksamani YEL-vakuutuksen, josta saan vielä uuden yrittäjän alennusta. 

YEL-maksua maksan melko vähän. En kuitenkaan minimiä, mutta vähänlaisesti. Tämän vuoksi säästän YEL:in lisäksi henkilökohtaista eläketurvaa + laitan muutoin rahaa säästöön kuukausittain kaiken varalta. 

Tähän alle laskin kirjanpitoon, ohjelmistoihin, sekä laitteisiin liittyvät kiinteät kulut (puhelinlasku, nettiliittymä, ohjelmistot...). Mikäli minulla olisi toimisto-/liiketila jossakin, olisi tässä kohtaa aivan toisenlainen kuluerä. Kirjoitin kotona työskentelystä (10 parasta asiaa kotona työskentelyssä) ja olen siis sitä mieltä, että ainakin tällä hetkellä haluan säästää tuon erillisen toimipisteen kulun ja teen töitä kotitoimistolta käsin. 

Kiinteät kulut vuositasolla olivat viime vuonna n.2.600 euroa. Tämä tekee kuukausitasolla noin 215 euroa. Suurin yksittäinen kuluerä on kirjanpidon kulut. Voisin periaatteessa tehdä toiminimen kirjanpidon myös itse, mutta myönnän kyllä rehellisesti, että minusta ei olisi siihen. 

Vaikka taustani on finanssialalta ja ainakin luulen ymmärtäväni numeroiden, tuloslaskelman ja taseen päälle jotakin, en osaa olla tiukka itselleni. Voin hyvin kuvitella, että olisin jättänyt jokaisen palautettavan ALV-laskelman myöhässä ja laskenut vasta viimeisinä päivinä koko vuoden verotettavia tuloja... Jättäisin liian herkästi kaiken viimetippaan. Tarvitsen hyvän kirjanpitäjän, joka sekä vaatii, että opastaa. Ajattelen, että samalla voin säästää rahaa neuvojen ja vinkkien vuoksi. Ja edelleen ajattelen, että kukin keskittyköön työssään siihen, mikä on olennaista ja missä on hyvä. Näin jokainen hoitaa oman tonttinsa tehokkaasti itseään ylikuormittamatta. Kiire on välillä niin valtava, että jos ajattelisin tekeväni sen päälle vielä noita kirjanpidollisia asioita niin halleluja!

Arvonlisävero ei sinänsä ole kulu. Laskutan saman veron itse ja maksan sen eteenpäin valtiolle kuukausittain. Saan vähentää siitä toki muiden kulujeni arvonlisäveron, mutta kuluja ei ole itselläni yhtä paljon kuin maksettavia alveja. Positiivista sinänsä. Arvonlisäveron määrä riippuu täysin kuluneesta kuukaudesta ja tehdyistä projekteista - eli laskutettavista töistä.

Ennakkoveroa maksan tänä vuonna 30.000 euron mukaan. Tämä on siis arvio tuloksesta kulujen jälkeen jonka tälle vuodelle uskalsin heittää. Viime vuonna ennakoin jonkin verran alakanttiin ja nuo lisäverot joudun maksamaan nyt jälkikäteen. Ennakkoverossa ikävää on se, että arviota voi nostaa kesken vuoden, muttei laskea. Jos siis arvioin tulokseksi 60.000 euroa ja totean kesäkuussa ettei se tule ikimaailmassa toteutumaan, maksan arvion mukaan silti koko loppuvuoden tuohon ensin arvioidusta laskettua ennakkoveroa. Auts. Tästä syystä itse arvioin mieluummin hieman alakanttiin ja laitan loput säästöön - eli maksan loppuvuodesta ekstraa vapaaehtoisesti. Vaihtoehtoisesti jos olisin arvioinut yläkanttiin, saan toki euroja takaisin, mutta vasta seuraavan vuoden joulukuussa. Jos työt alkavat loppumaan ja tuloja ei ole, on yli vuosi aika pitkä aika odotella niitä takaisin. EDIT! Naisyrittäjien fb-ryhmässä heräsi keskustelua tästä ja ilmeisesti nykyään ennakonalennusta voi myös pyytää kesken tilikauden. Ole kuitenkin realistinen arviossasi.

Maksan ennakoita 6 kertaa vuodessa, yhteensä 5.100 euroa. Tämä tekee 425 euroa kuukausittain. Tämän maksan koko vuoden, vaikka tosiaan heinäkuusta alkaen en saisi yhtäkään ainoata maksavaa asiakasta yritykselleni. Jos taas businekset menevät odotettua paremmin, joudun tietysti loppuvuodesta maksamaan vielä vähän bonusta päälle.

Nämä yhteenlaskettuna kuukausittaiset kulut yritystoimintaan liittyen ovat 1.040 euroa (n.12.300e/vuosi). Tämä summa lähtee tililtäni joka kuukausi ilman yhtäkään muuttuvaa kulua. Ja kuten sanoin, näihin lisätään vielä monen monta kuluerää jäsenmaksuista, laitehankinnoista, matkakuluista ja toimistotarvikkeista alkaen. Jos näitä muuttuvia kuluja ei olisi, olisi työnteko todella haastavaa, jopa mahdotonta. Tämän vuoden alussa olen jo joutunut ostamaan uuden läppärin ja puhelimen (koska vanha tilttasi, enkä voi hoitaa asiakascaseja ilman puhelinta). Nämä ovat olleet iso investointi alkaneeseen vuoteen.

Tämä yhteenveto ei tosiaan ole ohjeistus siihen, miten asioita kannattaa hoitaa, eikä sitä kannata käyttää pohjana omille laskelmille. Kuten alussa totesin, jokainen tekee juuri kuten itse parhaaksi katsoo ja kokee. Pidän itse siitä, että voin tehdä töitä rauhallisemmin mielin ja tästä syystä käytän paljohkosti rahaa vakuutuksiin. Kokonaiskuluni ovat kuitenkin melko maltilliset, jonka selittää esimerkiksi kotitoimisto. Yksinyrittäjänä en myöskään maksa työntekijämaksuja (palveluja silti olen joutunut viime vuonnakin ostamaan muilta jonkin verran, jotka ei näihin auki laskettuihin kuluihin kuulu...). Säästän myös jokaisena kuukautena pikkuisen sivuun "huonompaa" kuukautta varten. Muitakin säästökohteita löytyy. Meidän perheen arjen raha-asioista voit lukea tarkemmin täältä (Minä, sinä vai yhdessä?).

Jutta

PS. Annoin alkuvuodesta haastattelun myös op.mediaan yrittäjyydestä.
Käy lukemassa juttu täältä: Yrittäjän ensimmäinen vuosi.

Lue myös nämä jutut:

1. vuosi yrittäjänä luovalla alalla

Mitä minä teen työkseni?

Vanhan kodin työhuone/aula

Moikka! Tänään on aika aloittaa lupaamani postaussarja, jossa tulen käsittelemään talousaiheisia teemoja niin yrittäjyyteen, kuin blogin muihinkin aihealueisiin liittyen. Tulevia juttuideoita talousteeman alle listasin aiemmin vuosikoosteen lopussa, mutta otan edelleen erittäin mielelläni postaustoiveita aiheesta vastaan myös teiltä. Päätin monien pohdintojen jälkeen lähteä siitä, mikä toimii ehkä parhaiten pohjana myös tuleville jutuille, nimittäin ensimmäisestä vuodestani yrittäjänä. Alkuun avaan hieman sitä, miksi haluan aiheesta kirjoittaa ja jonkin verran myös taustaa siitä, mitä yritykseni tekee ja miten yrittäjäksi päädyin. Lopussa aukaisen viime vuoden lukuja ja kerron, mitä mieltä olin ensimmäisestä vuodestani yrittäjänä.

Talous aiheena on sellainen, josta niin aniharvoin löytää avoimia tekstejä tai artikkeleita, jotka menevät yleisluontoisen kuvauksen sijaan syvemmälle ja jopa henkilökohtaiselle tasolle. Palkkatyössä ollessani muistan palkan olleen vähän sellainen tabu, josta jopa kollegoiden välillä tuntui olevan hankala puhua - koska kateus, tai ainakin sen pelko. Ystäväpiirissä palkasta keskustellaan harvemmin, tai mitä nyt jokainen hieman nenää nyrpistäen kertoo kuinka omalla alalla palkkataso on matala(hko) ja vuosikorotukset olemattomat. Tiedättekö sellainen perinteinen suomalainen tapa keskustella rahasta? Monia kuitenkin raha-asiat kiinnostavat (ainakin sen perusteella miten paljon esimerkiksi verotilastoja vuosittain luetaan ja ääneen päivitellään). Nyt tuoreena yrittäjänä koen, että se mitä avoimesti kerron muille, ei ole minulta pois. En myöskään jaksa etukäteen pelätä miten nämä tekstit tullaan ottamaan vastaan ja millaista keskustelua ne mahdollisesti herättävät. Toivon, että joku voisi tekstin luettuaan jopa rohkaistua ja saada rohkeutta, sekä intoa yrittäjyyteen. 

Mitä yritykseni tekee ja millaiset taustat itselläni on?

Minulla on ollut sivutoiminen yritys vuodesta 2013 alkaen. Vuosi 2017 oli ensimmäinen, jolloin ansaitsin elantoni vain yritykseni kautta. Teen monipuolisesti töitä luovalla alalla ja työviikkojeni sisällön jaottelinkin karkeasti Mitä minä teen työkseni postauksessa. Tuo jakauma on toki aavistuksen muuttuva, mutta kutakuinkin keskiverto. Valmistuin Turun ammattikorkeakoulusta Muotoilijaksi viime kesänä ja olin palkkatyöstäni opintovapaalla 15kk ennen irtisanoutumistani. Taustani työelämässä on pääosin rahoitusalalta (hieman vajaa 10 vuotta). Tätä ennen tein töitä kaupan alalla muutamassakin eri yrityksessä. Perheessämme ei ole muita yrittäjiä, mutta suvusta sellaisia kyllä löytyy. Yrittäjyys on kiinnostanut itseäni jo nuoresta alkaen, mutta vasta loppuvuodesta 2016 tuntui oikealta hetkeltä hypätä tuntemattomaan ja kokeilla siipiä. Yhä suurempi osa muotoilijoista tai muista luovan alan työntekijöistä onkin yrittäjiä. Tähän on tietysti syynsä, sillä harvemmassa yrityksessä palkataan enää kokopäiväisiä suunnittelijoita tai luovan alan osaajia (ainakaan kokonaisia tiimejä). Sen sijaan heidän palveluitaan kyllä käytetään, mutta yhä useammin vain silloin kun yrityksellä on siihen tarve. Tästä syystä uskon, että luovalla alalla työmahdollisuuksia avautuu paremmin ja monipuolisemmin itsenäisenä yrittäjänä. Nämä ovat toki vain omia kokemuksiani ja ajatuksia alasta. Joku toinen voisi sanoa päinvastaista.

Voiko luovalla alalla pärjätä?

Kyllä ja ei. Kukin pärjää juuri niin hyvin tai huonosti, kuin itse haluaa ja toisaalta miten intohimoisesti pystyy osaamistaan tuomaan esille erilaisissa verkostoissa. Tunnen monia alan osaajia, joilla oman alan työtä ei riitä kokopäiväiseksi työksi saakka. Toisaalta samaan aikaan tunnen myös monia, joille työmahdollisuuksia avautuu tuon tuosta ja kalenteri on täynnä kuukausiksi eteenpäin. Tähän väliin mahtuu luonnollisesti iso joukko luovan alan ammattilaisia. Henkilökohtaisesti totean, että ainakin juuri nyt pärjään. Ensi kuusta tai vuodesta en osaa vielä sanoa. Mutta kukapa meistä osaisi? Riskin sietäminen ja epävarmuus ovat asioita, joihin tulee olla valmistautunut yrittäjäksi ryhtyessään. Jos nyt loukkaantuisin tai sairastuisin, olisi tilanteeni aika erilainen kuin työsuhteessa ollessani. Työterveyshuoltoa on ollut jopa ihan ikävä muutaman kerran :D.

Miltä ensimmäisen vuoden luvut näyttivät?

Vedin viime vuoden tulosta yhteen ja ajattelin, että jollekin teistä tämä saattaa olla avuksi, tai ainakin rohkaisuksi (toivottavasti ei lannistukseksi). Jaoin laskutetut työt ja projektit karkeasti kolmeen kategoriaan, jotta hahmottaminen on selkeämpää ja se kertoo realistisemmin siitä, mitä kaikkea tämän eteen on tehty.

Sisällöntuotanto n. 15.000,- (n.12te alv 0%)

Sisältöä tuotin vuoden aikana pääosin omiin kanaviin (blogi, instagram). Tämän lisäksi hallinnoin parin asiakkaan tilejä/somekanavia ja tuotin joitakin artikkeleita myös asiakkaiden omille sivuille. Tähän kategoriaan laskin myös myytyjä kuvaoikeuksia, joista osan myin sisällön kera, mutta muutamia pelkkiä kuviakin minulta ostettiin.

Sisustussuunnittelu ja -stailaus n. 42.000,- (n. 34te alv 0%)

Tein sisustukseen ja suunnitteluun liittyviä töitä niin yrityksille, kuin yksityisillekin henkilöille. Tämä osa-alue työllisti minua selvästi muita enemmän. Vuoden aikana heittoa oli kuitenkin paljon. Oli kuukausia, jolloin en tehnyt mitään muuta kuin stailauksia, sisustussuunnitelmia tai -konsultaatioita. Sitten oli niitä, jolloin työtunnit jäivät näiden osalta kuukausitasolla vain muutamaan kymmeneen.

Muut työt n. 9.000,- (n.7te alv 0%)

Tämän alle kuuluu selvästi eniten graafisen puolen töitä. Esitteiden, käyntikorttien, logojen ja visuaalisten ilmeiden suunnittelua... Tätä osa-aluetta en edes alkuvuonna juurikaan tehnyt, jolloin koulu oli kesken, vaan suurin osa töistä oli sellaisia, jotka pakkautuivat loppuvuoteen. Tätä osa-aluetta haluaisin myös tehdä nykyistä enemmän, sillä tiedättekö kun johonkin hurahtaa, niin siitä ei meinaa saada tarpeekseen.

Yhteensä tilin kautta kulki viime vuonna n. 66.000 euroa, josta alv vähennettynä n.53.000€. Tämä ei suinkaan tarkoita käteen jäävää euromäärää, kuten jokainen varmasti osaa laskea. Tuosta summasta vähennettäväksi jäi vielä ennakot, YEL-maksut, kirjanpitoon menevät kulut, laite- ja ohjelmistomaksut, auton käyttö, puhelinkulut ja vakuutukset yms. Kilometrejä ajoin työn vuoksi viime vuonna himpun verran alle 8.000 km. Tähän päälle junamatkat ja mahdolliset yöpymiset toisella paikkakunnalla. Työtunteja en halua edes laskea. Sen osaan kuitenkin laskea, että kunnollista lomaa pidin yhteensä kaksi kokonaista viikkoa vuoden aikana. Lisäksi kolme vajaata lomaviikkoa. Toisinaan (liian usein) työviikot olivat kuusipäiväisiä, mutta toisaalta pystyin joustamaan muiden menojen vuoksi arkipäivisin jonkin verran ja pitämään keskellä viikkoa myös yksittäisiä vapaapäiviä.

Olinko tyytyväinen?

Kyllä ja en. Sain laskut maksettua ja lainanlyhennykset tehtyä. Pärjäsin omilla jaloillani ensimmäiseksi vuodeksi uudella alalla ilman aiempaa merkittävää kokemusta ihan kohtalaisesti (ottaen huomioon, että koulu ja valmistuminen veivät alkuvuodesta vielä jonkin verran aikaa). Verkostojen kasvu alkoi näkymään loppuvuodesta enemmän, ja mainontaan en ole käyttänyt euroakaan. Hävettää jopa myöntää, että kotisivutkin ovat vielä työn alla. Kaikki työt ja kontaktit ilmaantuivat eteeni suositusten, yhteistyökumppaneiden tai muiden verkostojen kautta. Tähän asiaan olen enemmän kuin tyytyväinen. Yhdelle ihmiselle tuosta jäi käteen keskivertotulo, jolla ei pääse todellakaan rikastumaan, mutta joka mahdollistaa itsensä työllistämisen ja jääkaapin täytteeksi myös muutakin kuin valon. Strategia ja tavoitteet tälle vuodelle on parhaillaan työpöydällä ja toivon voivani kertoa niistä myöhemmin enemmän.

Saan säännöllisesti viestiä ja kommenttia yrittäjyyteen ja luovan alan töihin liittyen. Vaikka en kenellekään osaa tai voi mitään luvata, voin kuitenkin oman kokemukseni jakaa. Toivon myös, että joku siellä ruudun toisella puolella sai tämän luettuaan edes pienen rohkaisun omien unelmatöiden tavoittelemiseksi. Moni läheisistäkin ihmisistä epäili, ettei alalla riittäisi töitä - etenkään täällä Varsinais-Suomessa. Siitä huolimatta halusin itse kokeilla voinko tulla toimeen tekemällä työkseni jotakin, josta nautin. Vastaus on yksiselitteinen: kaikki on niin mahdollista kuin haluaa vain uskoa, mutta liikoja ei kannata odottaa. Töitä pitää myös olla valmis tekemään ja sitä aiemmin mainittua epävarmuutta sietämään. Mutta silti: kannatti!


PS. Olisi kiva myös kuulla ajatuksianne uuden teemasarjan ensimmäisestä osasta. Jaksatko lukea ensi kuussa uuden jutun aiheen ympäriltä? Ja hei - lupaan, että jokainen talousaiheinen juttu ei ole näin pitkä ;).