Tuossa aiemmin keväällä kävi hauska sattuma, jonka seurauksena meille muutti kotiin neljä tällaista vanhaa wieniläistuolia. Aina silloin tällöin olen kärkkynyt niitä eri paikoista, mutta joko en ole ollut tarpeeksi nopea, tai sitten hinta on ollut mielestäni liian suolainen. Naputtelin toriin jälleen hakusanaksi wieniläistuoli ja tattadaa! Melko uusi ilmoitus lävähti siihen kasvojen eteen ja vieläpä myyjän asuinpaikka täällä Turun lähistöllä. Laitoin viestiä menemään ja ykskaks sovittiinkin jo seuraavalle päivälle yhteistä aikaa, että pääsisin tuoleja katsomaan. Parin viestin jälkeen selvisi, että myyjä asuikin vajaan kilometrin päässä ja sitten toisella meistä raksutti - hoksattiin, että lapsemme käyvät samaa koulua ja ovat kavereita keskenään. Ihan superkiva sattuma, joka teki tästä vielä hauskemman 2nd hand löydön (koska esineisiin liittyvät tarinat ovat lähellä sydäntäni).

Menin sitten katsomaan tuoleja ja tein ostopäätökseni samantien. Näin silmissäni uuden päällisen ja vaalean harmaan maalipinnan. Kertaalleen valkoisella maalatut tuolit ovat makuuni ehkä hieman liian "puhtaat" koska keittiössä on kaapistojen ja seinien vuoksi reilusti valkoista ja vaaleaa pintaa. Ihanintahan olisi palauttaa nämä ihan puupinnalle, mutta ehkä sitten joskus jos aikaa ja intoa riittää. 

Kesäpuhteeksi meinasin värvätä itselleni näiden tuolien kunnostuksen ja sitä ennen pitäisi päättää maalisävy ja lisäksi päällisen kangas. Vihreä sametti on toisaalta ihan hyvässä kunnossa, mutta riitelee harmikseni jonkin verran keittiön seinän vihreän kanssa. Ne ovat erilaiset, mutta kuitenkin liian samanlaiset vihreät. Eli tästä syystä päällinen lähtee suurella todennäköisyydellä vaihtoon. 

Syy uusien tuolien hankintaan on puhtaasti mökki. Mökille on liikahtanut useampikin kodin kaluste (ja nyt viimein myös meidän keittiön vanhat käsinojalliset tuolit) ja vaikka siellä olikin paljon tavaraa jo ennen meitä (reilusti myös kalusteita) niin haluan luoda mökistä paikan, jossa on itse valitsemiamme asioita ja enemmän meidän näköistä. Tottakai hyviä käyttökelpoisia kalusteita on säästetty, mutta ennen meidän aikaamme on mökki toiminut kolmen sukupolven tavaroiden säilytyspaikkana ja tuntuu, että sinne on haudattu aina niitä mitkä ei kotiin ole enää kelvannut. Eipä siinä mitään, se on ihan ok, mutta itse vierastan sellaista ajattelutapaa, että mökki olisi joku rumien asioiden hautausmaa... 

Onko siellä ruudun toisella puolen wieniläistuolien kunnostajia? Saa jakaa parahaan kikkakolmoset näiden käsittelyyn. Olen nimittäin useammastakin paikasta lukenut, ettei välttämättä ihan mikään helpoin homma. Mutta yrittänyttä ei laiteta :D.

Jutta

Kirpputoreilla kiertäminen on alkanut taas kevään tullen inspiroimaan enemmän. Toisinaan etsin jotakin tiettyä, mutta hyvin usein saatan käydä vain fiilistelemässä ja etsimässä inspiraation tunnetta. Monet kirpputorit tarjoavat reippaasti iloa sisustajan silmälle, kunhan malttaa vähän tutkia ja ennenmuuta uskaltaa nähdä vähän pintaa syvemmälle.

Trendikkäimmät kirppislöydöt (piensisustuksessa) on tällä hetkellä ehdottomasti kaikenlainen keramiikka, kristallimaljakot/-pullot ja saviastiat. Lisäksi kaikki erilaiset pärekorit ovat edelleen kovaa huutoa (tosin tämä kuvissa näkyvä on kierrätysmuovista valmistettu versio, jonka ostin Parolan Rottingista). Meiltä löytyy kyllä useampikin kirppikseltä hankittu pärekori, joista osa on mökillä ja osa täällä kotona erilaisina säilytysratkaisuina. Ajanhermoilla olevat sisustajat käyttävät näitä juuri nyt viherkasvien "suojaruukkuina" (oikea ruukku toki tarvitaan sinne sisälle). Koriin saa myös kerättyä halutessaan muutaman pienemmän kasvin ryhmäksi, jolloin kokonaisuus on näyttävämmän näköinen. Toistaiseksi näitä kaikkia myöskin liikkuu vielä mukavan huokeaan hintaan, kunhan tosiaan jaksaa hieman nähdä vaivaa.

Savi- ja keramiikkaesineet tuo minimalistinkin kotiin sopivasti rosoa ja sitä paljon peräänkuulutettua kerroksellisuutta. Vaikka tyylisi olisikin siis erittäin moderni, niin esimerkiksi savipullot sopivat sisustukseesi suurella todennäköisyydellä paremmin kuin hyvin! Kevään korvilla savipulloihin sujahtaa pihapuun silmuja avaavat oksat ja kesää kohti mentäessä ne toimivat loistavasti yhden kukan maljakkona.

Monet kirpparit ovat avoinna myös pääsiäisen aikaan, joten kannattaa etsiä lähiseudun parhaat paikat ja suunnata sinne fiilistelemään (ja tekemään niitä löytöjä).

Nämä savipullot bongasin taannoin Saloon hiljakkoin avatulta Seconhandmarketista. Samoissa tiloissa toimii myös huutokauppa ja vanhan tavaran myymälä. Ensimmäinen vierailu kyseisessä paikassa oli itselleni erittäin positiivinen yllätys. Tavaroita ja kalusteita löytyi useammasta eri hintaryhmästä, ja "krääsä" loisti ainakin tuolloin täysin poissaolollaan. Salo tuntuu muutenkin olevan kirppispaikkakuntana vailla vertaa, joten suosittelen varaamaan Salon reissulle enemmän kuin pari tuntia aikaa, jolloin ehdit kiertämään useammankin paikan.

Jutta

Olen monesti kertonut miten olen vähän huono maksamaan täyttä hintaa yhtään mistään. Erityisesti kodin suuremmissa hankinnoissa bongailen alekoodeja, myymäläkappaleita ja tottakai myös käytettyjä klassikoita. Viimeksi hankin mökille torista kaksi muurahaistuolia. Tällä kertaa onnistuin huutamaan kotiimme upean Jacobsenin Seiska -tuolin. Tästä tuolista olen haaveillut valtavan pitkään, ja kun se tuli huudettavaksi Bukowskis -verkkohuutokauppaan, olin heti kärppänä!

Vaikka kodistamme löytyy useampia "designesineitä ja -kalusteita" niin täytyy myöntää, etten ole tainnut monestakaan niistä maksaa täyttä hintaa. Tämä vaatii tietysti hieman kärsivällisyyttä ja enemmän vaivaa (helpointahan olisi vain napata tuote ostoskoriin heti kun se tulee vastaan). Mutta bongailussa on kyllä ihan oma viehätyksensä, ja samaan aikaan se tyytyväisyys löydöistä on suurempi. 

Tämä 60-70 -luvulla valmistettu tuoli on uudelleenverhoiltu myöhemmin, mutta onneksi siinä on käytetty laadukasta nahkaa ja jälki on moitteetonta. Muutoin tuoli on lähes täysin virheettömässä kunnossa, ja istuinmukavuus on kyllä todella tukeva ja hyvä! Bukowskis on siitä hyvä käytettyjen kalusteiden ostopaikka, että asiantuntijat arvioivat ja tarkastavat kaikki myyntiin tulevat tuotteet. Näinollen voit olla hyvillä mielin siitä, että joku on myös aitouden tarkastanut (tuotetta kun ei näe ennen ostoa, jollet satu asumaan huutokaupan paikkakunnalla ja käyt katsomassa sitä itse). Lisäksi Bukowskis kuvaa ja kertoo mahdolliset virheet/kulumat reilusti, joka osaltaan myös helpottaa ostopäätöstä. 

Täysnahkaisesta Seiskasta saat maksaa uutena melkein 2.000 euroa, ja paljastettakoon, että omani kustansi rahteineen + veroineen hieman päälle 300 euroa. Sanoisin, että melkoisen loistava löytö (uudelleenverhoilu tottakai alentaa hintaa, mutta SILTI)!

Rakastan tuota terrakotan sävyistä nahkaa, joka tuo kivasti särmää koko huoneeseen ja ryhdittää kokonaisuutta täydellisesti. Kannatti etsiä vuoden verran sopivan siroa (mutta samalla ryhdikästä) tuolia olohuoneeseen sohvan kaveriksi. Tässä se nyt on!

Mistä sinä teet designlöytöjä?

Jutta

PS. form follows function -blogista tuttu Tuija on aikanaan kirjoittanut hyvän jutun Bukowskis verkkohuutokaupasta, jossa on selkeästi kerrottu miten homma toimii ja mitä kustannuksia pitää laskea itse tuotteen hinnan päälle. Käy lukemassa Tuijan kattava paketti aiheesta, jos havittelet loistavia löytöjä :) 

Kannoin vähän kirpparikamoja mökiltäkin tänne kotiin, ja ajattelin että käyn niitä vielä täällä läpi. Olen siis menossa tulevana viikonloppuna Mansen blogikirppikselle myymään (ja samalla saan hyvän syyn yökyläillä siskon luona Tampereella <3) ja siksi näitä nyt käyn läpi. Toin kotiin siis muutamia kasseja tavaraa, joita olin päättänyt laittaa myyntiin. Ja sitten toin tällaiset herkulliset pienet jakkarat. Ja suloisen pienen pöydän päälle asetettavan peilin. Olin ihan varma, että ne ovat myyntiin menossa. Mutta tulin ehkä sittenkin toisiin ajatuksiin... 

Yhtäkkiä näenkin tässä oivallisen kukkaruukun korokkeen. Aika usein olen miettinyt sellaisia, koska etenkin saviruukkuja (jotka eivät ole lasitettuja) ei voi asettaa suoraan lattialle. Olisiko kahdesta tällaisesta toimittamaan kukkajakkaroiden virkaa? Pieni maalikerros päälle ja se olisi siinä?

Ylimmästä kuvasta näkee jakkaran mallin hyvin. Toiseen kuvaan asetin sen penkin eteen, jotta mittasuhteet hahmottuisivat paremmin. Kyseessä on siis tosi tosi pieni jakkara. Ei siis oikein istumiseen soveltuva. Alimmassa kuvassa taas näkyy ajan patina. Sitä en kyllä tohtisi hioa pois. On nämä kyllä sittenkin aika kivat. En taida raaskia... Vai raaskinko?

Mitään suurempia kalusteita tai sen sellaisia juttuja en ajatellut pakata mukaani myyntikuormaan, mutta koska kartutamme kovasti mökin remppakassaa, olen laittanut myyntikasseihin mm. pari uudempaa sisustusjuttua ja paljon astioita. Lisäksi sinne on pakattu Arabian kannuja (!!), ja esimerkiksi lähes uudenveroisia tennareita (lapselta jäänyt pieneksi ainakin yhdet Hellyhansenit ja Lacostet, joita ei ehditty käyttää juuri lainkaan). Itselleni nuo on harmillisesti jo liian suuret (n.39 kokoiset). Mutta sellaisia siis nyt ainakin. Huomenna pitää vielä tarkastaa vaatehuoneen perältä pari laatikkoa, joissa on sellaisia juttuja, minkä myymistä olen miettinyt jo aiemmin (mutten ole raaskinut). Nyt olisi hyvä mahdollisuus päästä niistäkin eroon.

Tervetuloa siis Tampereelle myyntipöydälleni tekemään löytöjä! Toivottavasti nähdään siellä. 

Jutta

PS. Kantsii seurata tapahtumaa facebookissa, koska sinne päivittyy mm.myytäviä tavaroita moneen otteeseen ennen sunnuntaita (Mansen blogikirppis, klik). 

Ja ai niin vielä yksi juttu - 200 ensimmäiselle on luvasssa huikea goodieämpäri ;).

Sain tämän postauksen jälkeen muutamia kyselyitä kuvissa näkyvistä tuoleista terassilla. Ajattelin nyt vinkata vielä tänne kaikille, että kyseessä on siis Ikean henkilökunnan vanhat tuolit, jotka bongasin Raision Ikean poistopisteeltä. Hintaa tuoleille jäi 5 EUR/kpl. Maalasin istuinosat vanhalla maalipurkin jämällä, mutta jalat annoin olla sellaisenaan. 

Näitä oli vielä iso kasa viime viikon lopulla tuolla myymälässä, joten jos joku innostui näistä, niin kannattaa toimia vikkelästi :). Alunperin ostin näitä yhteen työprojektiin ja testimielessä vain pari kotiin. Jälkikäteen mietin, että olisihan näitä voinut muutama lisääkin olla. Toimii hyvin lisäistuimina terassilla ja on pinottavat, sekä tarpeeksi keveät siirrellä auringon mukaan eri kohtiin nurtsille.

Haaveilen tuolien päälle vielä sellaisesta rennosta "olkihattukollaasista". En vain pääse siitä ajatuksesta irti!  Tällaisen on toteuttanut esimerkiksi Näköisiä Kulmia -blogin Hanna omalle terassilleen (katso kuvat tästä). Eikö olekin ihan mielettömän hieno?

Kivaa päivää!

Jutta

Viikonlopun kunniaksi piipahdin Kodin1:ssä pitkästä aikaa. Mukaan tarttui suloinen vaaleanvihreä lasipullo ja jo monesti katsomani Annon persikansävyinen torkkupeitto. Meillä jokainen haluaa kietoutua viltin alle iltaisin ja nykyisistä tuntuu tulevan vähän kinaa tällä hetkellä kun jokaiselle ei riitä omaa... Hintaa ostoksille kertyi yhteensä huimat 13 euroa, joten kannatti odottaa torkkupeiton hankintaa näin pitkään ;).

Ihanaa viikonloppua <3

Jutta

Muistatteko vielä tämän mahtavan parinkympin löydön viime syksyltä? Ihana tarjoiluvaunu löytyi torista ja se hankittiin jo tätä uutta asuntoa silmälläpitäen. Remontin aikana se toimi meillä jostakin syystä jatkuvasti työkalujen säilytyspaikkana ja samalla ainoana laskutasona täällä kaaoksen keskellä. Voitte arvata miltä se näytti muutaman kuukauden jälkeen... Alunperinkin oli toki ajatus uusia tuon vaunun pinta, ja nyt sille sitten oli sopiva hetki.

Tarjoiluvaunun pinta pestiin aluksi maalipesulla ja maalattiin sen jälkeen Helmi kalustemaalilla (+pohjamaali alle). Värisävyksi valikoitui keittiön seinästä yhden asteen tummempi vihreä, eli Syvänne N439. Maalia jäi vielä hieman ja mietinkin mihin sitä voisikaan käyttää tämän lisäksi.... Mutta tarjoiluvaunusta vielä - minusta siitä tuli todella sympaattinen uuden maalipinnan ansiosta! Ja näppäräkin se on tässä olohuoneessamme. Toimii parhaillaan kasvikärrynä ja laskutasona, koska muutakaan pöytää ei tänne vielä mahdu laittamaan. Etsinnässä on edelleen uudet pyörät tähän kärryyn muovisten tilalle. En vain ole löytänyt tarpeeksi kauniita vielä. Mutta sekin aika varmasti tulee :)

Tällainen tuunaus tällä kertaa! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tarjoiluvaunut ovat nostamassa jälleen päätänsä ja tulevat ehdottomasti palaamaan kotien kalustuksiin pienen tauon jälkeen :)

Jutta

--

My 2nd hand Tea Trolley is green now. And I love it <3

Kevyt aihe näin viikonlopun alkajaisiksi. Sitä olen kuitenkin viimeiset kolme päivää pohtinut urakalla... Kodin sielua nimittäin. Sopivasti postiluukusta tipahtanut deko -lehti käsitteli pääkirjoituksessaan myös samaa aihetta ja se sai minutkin tarttumaan tähän entistä syvällisemmin. Huomaan kokevani vähän samanlaista tuskaa parhaillaan, mitä koin vuosi sitten kotimme remontin valmistuessa. Pinnat ovat uusia ja mitään omaleimaista ei vielä ole missään. Tällä hetkellä myöskin omat tavarat ovat suurin osa varastoituna, joten ympärillä tuntuu olevan vain pelkkä aihio. Ei kaunis lattiamateriaali tai seinän sävy tee kodista kovin sielukasta (noin niinkuin yksinään). Jotenkin kaipaan ihan tolkuttomasti jotakin omaa ja sellaista, jossa näkyy enemmän persoonaa. Viime vuonna keittiössä ratkaisimme asian teettämällä ja tekemällä itse muutamia pieniä ratkaisuja seinille, jotka olivatkin lopulta piste ii:n päälle ja tekivät keittiöstä "läheisemmän" ja enemmän meidän näköisemme. Samanlaista ajatusta on varmasti aikanaan tarkoitus tehdä myös tänne, mutta vielä ei ole sen aika. Haaveilen jo tauluista ja tekstiileistä, jotka haluaisin laittaa esille... Ne toisivat lämpöä ja sielukkuutta. Ne toisivat mielenkiintoa ja pehmeyttä.

Pidän hurjasti skandinaavisesta tyylistä ja minimalistisesta sisustuksesta. Silti kuitenkin kaipaan samalla jotakin "rosoa"... Jotakin, joka ei kuulu joukkoon, ja joka tekee tilasta aavistuksen mielenkiintoisemman ja leikittelevämmän. Monella löytyykin kotoa upeita vanhoja kalusteita tai tavaroita, jotka ovat kiertäneet suvussa. Ne ovat usein koko huoneen ja kodin upeimpia juttuja. En kuitenkaan halua itsekään asua museossa, tai ympäröidä itseäni vain ja ainoastaan vanhoilla aikaa nähneillä tavaroilla ja kalusteilla. Pidän eri aikakausien ja tyylisuuntien leikittelevästä sekoittamisesta, ja siitä että tilasta löytyy jotakin yllättävää. Se yllättävä voi olla hauska seinän väri, taidetta, täysin muun kalustuksen tyylistä poikkeava huonekalu, persoonalliset tekstiilit, huolella valittu kalusteverhoilu tai vaikka mielenkiintoinen asetelma kauniita pienesineitä.

Tällä viikolla olen jatkanut remonttia, sairastanut, purkanut laatikoita ja teippaillut lattiaan erimallisia ja -kokoisia sohvan aihioita. Ihan vain siksi, jotta pystyisin hahmottamaan tilaa paremmin ja tekemään sen puitteissa kalusteratkaisuja ja muitakin valintoja olohuoneen osalta. Vaikka tätä kotia on modernisoitu valtavasti viime kuukausien aikana, haluan tuoda modernin ilmeen rinnalle jotakin, jota ei voi löytää ihan helposti mistään liikkeestä tai verkkokaupasta.

Keittiössä ehdoton suosikki on kuvissakin näkyvä ruokailuryhmä. Pyöreä mäntypöytä on muutaman kympin löytö tori.fi:stä ja tuolit huudettu Ruotsista. Jotakin käsittelyä pöytä ja tuolit kaipaavat, mutta pohdin sitä kaikessa rauhassa vielä. Kiire niillä ei ole. Kaikista makein aarre on kuitenkin vasta tulossa kotiin... Parhaillaan sitä kuljetetaan Suomen rannikolle ja toivon, että saan sen kotiimme jo ehkä ensi viikolla. Se aarre tullaan ripustamaan ruokapöydän ylle <3.Vaikka keittiö on siis täysin uusittu (ja edelleen kesken), tuo nämä löydöt tilaan sopivasti sielukkuutta.

Onko siellä muita, jotka pohtivat samanlaisia asioita parhaillaan?

Näissä tunnelmissa toivotan sinulle ihanaa alkavaa viikonloppua <3

Jutta

Tein superhyvät löydöt Bukowskis verkkohuutokaupasta ja tällä viikolla neljä tuolia saapuivat kotiin. Hinta jäi rahteineen yllättävän alhaiseksi, joten olen entistäkin iloisempi löydöistäni. Kaksi näistä ovat kuvanmukaisia käsinojattomia tuoleja ja nämä toiset kaksi.... Ne ovat vielä entistäkin kauniimmat ja sulavalinjaisemmat. Jätin nuo toiset kaksi herkkupalaa vielä kuvaamatta, mutta uskokaa pois - ne olivat rakkautta ensisilmäyksellä <3. Verhoilu on tuoleissa jo melko kulunutta, etenkin näissä vihreissä. Pidän todella paljon tästä vihreästä sävystä, mutta valitettavasti kangas on jo puhkikulunut osittain, eikä näitä voida säilyttää. Nyt tulisi sitten löytää hyvä verhoilija ja kaunis kangas näille uusille kaunokaisille.

Kivaa keskiviikon iltaa!

Jutta

Ja niin kääntyi alkuperäiset suunnitelmat ympäri. Pukkijaloilla seisovaa työpöytää ei tule, vaan tilalle saimme jotakin huikeasti kauniimpaa. Joitakin viikkoja sitten isäni eteisessä seisoi vanha puinen vajaa sata vuotta vanha pöytä. Punaisena ja hylättynä. Pöydän päällä istui pieni irroitettava hyllykkö, jossa vihreällä lasilla varustettu lukollinen kaappi. Olettaisin tämän olevan niin kutsuttu apteekkarin pöytä. Kansi oli irroitettava levy, jonka päällinen oli jo joskus aiemmin uusittu. Vihreällä keinonahalla. 

Riettaan ulkokuoren alta kuitenkin paistoi kaunis kaluste, jonka halusin pelastaa. Aikanaan isäni isä on tämän jostakin huutokaupasta itselleen huutanut ja ainakin joitain osin kunnostanutkin. Alkuperäisestä kunnosta ei ole tietoa. Isoisäni lentäessä vuosia sitten pilvien päälle, isäni otti tämän talteen omaan kotiinsa. Nyt pöydälle ei ollut käyttöä ja A-P-U-A se oli menossa myyntiin. Onneksi ehdimme ensin. Alunperin ajattelimme maalata pöydän, sillä entisöinti ja petsin poisto tuntui valtavalta urakalta. Sunnuntaina en voinut vastustaa kiusausta ja alkaa pikkuisen kulmasta kokeilemaan lähtisikö tuo vanha petsi ja lakka irti. Lähtihän se! Vaikkakin työ on järjettömän hidasta. 

Olen viettänyt pöydän parissa useita tunteja jo nyt, ja vasta kannen reunat ovat suht puhtaita. Lakanpoiston jälkeen olen hionut pintaa teräsvillalla sekä hiomapaperilla. Jumalaton homma, eikä työtunteja kannata laskea! Mutta enää en luovuta (vaikka pikkuisen mieli tekisikin). Haluan antaa tälle kalusteelle uuden arvoisensa elämän. Katsotaan koska pöytä lopulta valmistuu, ja saamme alkaa sommittelemaan muita tavaroita huoneeseen paikoilleen. Nyt täällä seisoo vain tuo pöytä ja sen ympärillä sekalainen seurakunta erinäisiä työhuoneeseen tulossa olevia tavaroita. 

Niin ne suunnitelmat muuttuvat. Kannatti olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen pöytää aiemminkin ihastellut isälläni, mutten koskaan sitä meille kysynyt tai ihastuksestani tainnut edes mainita. Näin hänellä ei siis ollut harmainta aavistustakaan kuinka kovasti tuollaista toivoisin ja oli jo kantanut pöydän myyntiä varten eteisaulaan. 

Kiitos Jaska-Pappa - sinä varmasti sieltä pilven päältä huolehdit ettei rakasta pöytää ehditty myyntiin viemään <3. Minä pidän tästä varmasti hyvää huolta!

Jutta

Yksi väri - yksi päivä. Maija Pihkalasta haastoi meidät kertomaan kotimme väreistä. Ensimmäisen osan toteutimme rimaa hipoen. Nimittäin harmaalla. Toisena värinä käytimme kaksi vuotta sitten sydämeni vienyttä väriä/sävyä/materiaalia... Nimittäin kuparia!

Nyt on vuorossa tämän joulun ehdoton lemppari - vihreä. Eikä mikä tahansa vihreä, vaan kuusenhavunvihreä. Sopivasti sattui sitten viikonlopun joulutapahtumassa, että löysin Hellerannan pöydästä tämän maljakon kahdella eurolla. Ajattele mikä löytö!

Tämä lasinen kaunokainen istuu joulupöytämme koristeena aivan varmasti tänä vuonna. Sitä ennen se pitää huolen siitä, ettei ruokapöytä ole ilman tuoreita kuusehavuja kertaakaan ennen joulua. ;)

Mitä mieltä olet, olisiko vihreästä kilpailijaksi perinteiselle joulunpunaiselle? Samalla haastankin Vivin kertomaan kodin väreistä. Otatko kopin? 

Niin, ja sitten se voittaja...

Yksi Facebook uutisvirran valokuva. Se oli siinä. Kengät jalkaan ja menoksi.  Lomalaisen autuus on päivät, jotka sallivat lähdön heti kun sellainen olo tulee, ei tarvitse odotella. Saa tehdä mitä huvittaa ja juuri silloin kun siltä tuntuu. Hurautus Pilipalipajan pihaan ja laatikko kainaloon. Se oli siinä. Iltalenkillä haettu koiranputkia ja sekalainen sekoitus heiniä koria kaunistamaan.

Mielenkiinnon puisesta juomakorista herätti kyljessä oleva teksti; LOIMAA. Puolisoni on paikkakunnalta kotoisin ja löytö on alunperin ollut käytössä silloisella Loimaan oluttehtaalla. Alkuperäinen ja todella vanha. Tarkaa vuosilukua emme löytäneet. Panimo on aloittanut toimintansa vuonna 1927, ja korin tekotavasta päättelisin sen olevan melko läheltä tuota vuotta. Näitä me ei olla löydetty sitten mistään aikaisemmin, onneksi nyt lykästi!

Nyt pala miehen kotipaikan historiaa on tuossa penkillä - kertomassa tarinaansa ja muistuttamassa meitä siitä, että juuret antavat vahvan alun elämälle. Ulkopuolinen maailma muokkaa ja tekee meistä omanlaisiamme, juuret ovat kuitenkin kaikista kantavin voima - ilman niitä ei olisi meitä. 

Nyt pakkaamaan tuliaiskasseja valmiiksi. Huomenna nimittäin tämä Mimmi suuntaa auton nokan kohti Hankoa ja pääsee ihanan Minnan luokse vieraaksi. En malta odottaa iloisia kohtaamisia ja uusia  ystäviäkin tältä reissulta toivottavasti Minnan lisäksi saan <3.

Tiistaiterveisin,
Jutta