En tiedä miten aloittaisin tämän tekstin. Tätä tekstiä olen halunnut aloittaa kylläkin jo pitkän aikaa. Kirjoitin viime viikolla teille valinnoista... Yksi niistä valinnoista oli irtisanoutuminen palkkatyöstä, jonka viimein perjantaina sain päätökseen.
Olen unelmoija. Tiedostan varsin hyvin, että olen parhaimmillani päästessäni jonkin uuden asian pariin ja kun innostun - innostun aivan hillittömän paljon. Vihaan tasaista kahdeksastaneljään-maanantaistaperjantaihin arkea, johon ei kuulu mitään yllätyksellisyyttä tai pirskahtelevia uusia projekteja/alkuja. Kyllä. Voin sanoa sen nyt, kun tein viimein valintani ja uskalsin luottaa siihen tunteeseen, joka sisälläni oli. Rehellisesti voin sanoa, etten muista koska olisin ollut näin helpottunut. Helpottunut siitä, että tein viimein sen ratkaisun, jota olen punninnut pitkään. Tekemättömät asiat ja ilmassaleijuvat "sitten joskus" -asiat rasittavat minua. Niin rasitti tämä päätöskin, tai pikemminkin sen tekemättömyys.
Olen ollut koko elämäni palkkatyössä. Yritys minulla on toki sivutoimisena ollut jo muutaman vuoden, mutta sivutoiminen yrittäjyys on hemmetin kaukana siitä kokoaikaisesta toimeentulon eteen työskentelystä. Siitä puuttuu kaikki se samanlainen paine rahasta, koska ruokaa saa jääkaappiin myös sieltä palkkatyöstä jos töitä ei yrityksellä sillä hetkellä ole. Kaikki on sivutoimisuudessa vapaaehtoista. Kokoaikainen yrittäjä ei juuri vapaaehtoisia työpäiviä näe (huomaa karrikointi), vaikkakin vapaaehtoisesti tottakai on siihen kaikkeen ryhtynyt. Asia on kuitenkin erilaisissa mittasuhteissa ja se pelottaa. Pelottaa ihan tosi paljon, ja myönnän sen.
Pelosta huolimatta en halunnut jättää tätä korttia kääntämättä. Perhepiirissäni käydään läpi tällä hetkellä myös surua ja huolta. Vakava sairaus on kohdannut läheistä ihmistä ja se osaltaan on saanut miettimään omaa elämää erilaisesta perspektiivistä. Ollaan puhuttu unelmista ja toiveista. Niistä haaveista, joita alkaa pohtimaan vasta sitten kun elämän rajallisuus iskee vasten kasvoja.
Mietin koko syksyn intensiivisesti (ja toki pitkään sitä ennenkin) tekeekö palkkatyöni minut edelleen onnelliseksi. Päädyin kielteiseen vastaukseen. Mitä kauemmin asiaa mietin, sitä etäisemmäksi se työ alkoi tuntumaan. Se ei ollut enää osa minua, eikä sellaista työtä, jonka ympärille halusin elämäni ja arkeni rakentaa. Se toki oli joskus, enhän muuten olisi sinne edes hakeutunut. Mutta se ei ollut enää.
Päätös ei ollut kuitenkaan helppo. Teoriassa kyllä, mutta tiedättehän... Ihminen haluaa elää turvassa. Tilanteessa, joka on tuttu, ja joka ei pelota. Toisella puolella puhui säännöllinen tulo, arjen ennustettavuus, lomat, työsuhteen tuomat edut (kuten nyt esimerkiksi työterveyshuolto, vakuutukset yms.). Samaan aikaan vastakkaiselta puolelta huuteli rauha, vapaus, onnistumisen tunne ja hyvä olo. Päätös painottui lopulta jälkimmäisten hyötyjen puolelle.
Niin tein. Irtisanoin itseni. Otin hypyn tuntemattomaan ja koitan parhaillani selvittää miljoonaa asiaa, jotka pitää vielä tämän vuoden puolella hoitaa kuntoon. Voisin jatkaa tätä tekstiä loputtomiin, haluaisin kertoa sen hetken, jolloin oivalsin miten haluan elämäni elää ja mitä asioita tavoitella. Ajattelin kuitenkin, että jätän sen ensi kertaan. Ehkä jotakuta kiinnostaa kuulla, mikä oli se tilanne kun tajusin - nyt tai ei koskaan? Uskon nimittäin jonkun muunkin käyvän läpi samanlaisia ajatuksia siellä ruudun toisella puolen. Jos edes yksi miettii tällä hetkellä samoin kuin minä ajattelin... Ehkä minun tarinastani voisi olla jotakin apua tai ainakin vertaistukea?
PS. Parasta on juuri nyt upeiden energisten naisyrittäjien tsemppiviestit ja puhelut. Voi luoja mä olen onnellinen, että ympärilleni on salakavalasti alkanut kasvaa monipuolinen ja todella ammattitaitoinen rohkeiden naisten verkosto!
PPS. Ja ennenkuin joku ehtii kysymään mitä minä sitten teen ja missä ja koska ja ja ja... On vastattava, että kaikki ei vielä ole täysin valmista, ja selvitettävää riittää. Mutta heti kun palasia alkaa loksahtelemaan paikoilleen, tulette ihan varmasti kuulemaan niistä lisää :)
<3 x 100
VastaaPoistaJa samat takaisin <3 <3 <3
PoistaHieno päätös. Toki varmaan näin alussa ainakin aika stressaavaa ja pelottavaakin kun se turvallinen palkkatyö on poissa, mutta jos ei työssä ollenkaan viihdy, niin silloin on aika tehdä jokin ratkaisu ja muutos.
VastaaPoistaNo varmasti juuri näin. Alkuun tuntuu, että asioita on sata ja miljoona ja kun kaikki vielä on uutta... Mutta toisaalta, en voi tietää, jollen kokeile <3
PoistaIhan mahtavaa - onneksi olkoon!
VastaaPoistaLuota vaan itseesi ja kykyihisi. Kyllä tekevälle aina töitä löytyy <3
Kiitos Sanna <3 Näin haluan kyllä uskoa.
PoistaTsemppiä tulevaan, uskon että ratkaisusi on viisas ja kantaa pitkälle :) Todellakin täällä pohditaan samaa asiaa, ihan viittä vaille veitsenterällä ollaan. Ja todellakin kiinnostaa tietää, mikä oli se oivalluksen hetki, se tilanne "kun tajusit"? Jospa se antaisi tukea ja voimaa itselle päättää tämä jahkailu..
VastaaPoistaToivotaan, että polku kuljettaa eteenpäin ja matka on innostava :). Tiedän niin tuon "viittä vaille" tunteen. Se on lopulta tosi raskas. Mukava kuulla, että aihe kiinnostaa. Ehkäpä uskaltaudun kertomaan siitä lisää :)
PoistaVoimia läheisen sairauden kanssa elämiseen <3 Ja isosti tsemppiä hypystä tuntemattomaan, kuulostaa mahtavalta vaikka varmasti pelottaakin!
VastaaPoistaKiitos - molemmista. <3
PoistaIhan mahtavaa Jutta!! Rakastan näitä tositarinoita, jossa joku uskaltaa hypätä, vaikkei vielä tiedä, mikä siellä odottaa. Itsekin haluaisin, mutta vaan jahkaan ja jahkaan, vaikka koko ajan painaa se, että nykyinen työni ei enää ole se, mitä haluaisin tehdä. En enää koe sellaista innostumista kuin joskus (tulee kohta 20 vuotta täyteen saman työnantajan palveluksessa) ja koska en koe innostumista, ei tule niitä onnistumisiakaan ja se lannistaa. Mutta kun on se palkka ja ja ja....
VastaaPoistaSivutoimi on todellakin enemmän sellainen harrastus mullakin. Vähän sellainen "leikkiyritys", josta on ollut tarkoitus kirjoittaakin.
Oot niin nuori ja taitava, että ehdit tässä elämässä vielä vaikka mitä. Ihanaa!! <3
Annukka - oot niin paras <3. Tuo jahkaus on tuttua. Kun aikanaan aloitin kaiken sivutoimisena, ajattelin että ehkä sitten joskus... Mutta kun ei keskittynyt siihen 100% teholla, se vain siirtyi ja siirtyi. Päätöksenteko siis. Samalla se oli jokseenkin ahdistavaa. Nyt tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Koko maailma on avoin.
PoistaJa hei, kiitos! Erityisesti adjektiivista nuori ;)
Nostan hattua rohkeudellesi.
VastaaPoistaVälillä pelko on suurin este. Tässä vaiheessa halusin pakottaa itseni rohkeaan ratkaisuun. Toivottavasti siivet kantavat :)
PoistaOnnea <3
VastaaPoistaHieno juttu! Se on juuri sellainen "nyt tai ei koskaan"-päätös! :)
VastaaPoistaJust näin! Jahkaamalla asiat mutkistuvat vain entisestään. Mutta ehkä aiemmin aika ei vain ollut kypsä...
PoistaItse mietin monta vuotta sitten miten valitsen. Valitsin järjellä ja se on toisaalta harmittanut, toisaalta luonut turvaa. Vaihtoehtona oli sisustussuunnittelijan opinnot. Jätin ne silloin väliin, mutta en ole sulkenut sitäkään ovea vielä. Rohkea olet ja tsemppiä kovasti!
VastaaPoistaOnneksi tosiaan ovet harvoin sulkeutuvat kokonaan. Aina on mahdollisuuksia uusille tuulille, kunhan vain uskaltaa ottaa ne vastaan. Ja tiedän tosi hyvin tuon turvan tunteen. Se on ihana. Välillä liiankin <3
PoistaOnnea uusile elämän poluille! <3
VastaaPoistaLämmin kiitos Lyde <3
PoistaWau!! Ehdin jotain tällaista odottaakin. Arvostan suuresti ratkaisuasi. Arvostan yrittäjyyttä - ilman sitä ei ole mitään.
VastaaPoistaOnnea matkaan - verkostot ympärilläsi kyllä kantavat <3
Kiitos tosi tosi paljon Celia <3 <3. Onneksi verkostoa on ehtinyt kerääntymään ympärilleni kuin huomaamatta. Se on jo iso asia se. Ilman niitä ei tästäkään varmasti olisi tullut mitään valmista ja jahkaisin edelleen.
Poista'..sivutoiminen yrittäjyys on hemmetin kaukana siitä kokoaikaisesta toimeentulon eteen työskentelystä...'
VastaaPoistaAmen! Olen ollut sivutoiminen yrittäjä jo vuodesta 2007 ja vasta nyt tänä keväänä se muuttui monestakin eri syystä kokopäiväiseksi. Samoin mieheni on jäämässä virastaan töihin yritykseemme.. joten ilmassa leijuu innostusta, pelkoa, inspiraatiota, epätoivoa - koko tunteiden kirjo kaikessa komeudessaan ;D Mutta 'hitto kyllä me tästä selvitään' -fiilis onneksi useimmiten päällimmäisenä..
Tunnistan todella hyvin tuon tunteiden moninaisen kirjon, joka vain leijuu mielessä. Kaikki on niin uutta ja innostavaa, mutta samalla hiton pelottavaa. Onnittelut ratkaisustasi tai pikemminkin teidän kummankin ratkaisuista. Mahtavaa, että yritys tarjoaa työtä jo molemmille <3.
PoistaIhan mahtavaa, Jutta <3
VastaaPoistaKyllä elämä kantaa,
kasvavat uudet siivet.
<3
Minua kiinnostaisi tosi paljon kuulla "se tilanne", se hetki, se tunne ja se tunnelma, kun "tajusit ja tiesit" tehdä päätöksen. <3 <3
Kiitos paljon kauniista sanoistasi <3. Onneksi minulla on niin ihania lukijoita - ehkä siis uskaltaudun kertomaan sen hetken, kun tajusin. <3
PoistaOnnea uuteen 😊
VastaaPoistaKiitos Tuija <3
Poista... ja paljon teille voimia läheisenne sairauden keskellä. <3 <3
VastaaPoista<3
PoistaAivan huippua!! Iso peukku ja hatunnosto! Ihan älyttömästi työtä vaatii, olet aivan oikeassa siinä että sivutoimisena yrittäjänä palkkatyöhön on helppo nojautua. Liian helppo. En malta olla kuulemma lisää! Naisyrittäjissä on kyllä mielettömästi voimaa.. Liity muuten naisyrittäjien fb-ryhmään,meitä on siellä joku 11000!
VastaaPoistaTää on kyllä mieletöntä. Jokin mieletön adrenaliinipiikki on samalla iskenyt kun tätä käyn läpi. Ja se on juuri nyt vain hyväksi. :) Olet ihan oikeassa siinä, että kun rinnalla on se turva, on siihen nojautuminen toisinaan vähän liiankin helppoa. Sulla on myös mahdollisuuksia ja rahkeita vaikka mihin! Liityinkin tuonne jo joku aika sitten, mutta vielä vähän passiivisena siellä oleskelen. Pitäisi ehkä rohkaistua mukaan keskusteluihin :)
PoistaUpea juttu, on todellista rohkeutta kuunnella itseään! <3 Paljon Onnea ja tsemppiä uuden äärelle! :)
VastaaPoistaNiin kyllä onkin. Jotenkin samalla niin hienoa ja upeaa, ettei tiedä miten päin olisi. Vaikka pelottaa, on mieli silti samaan aikaan levollinen. Tätähän mä halusin <3
PoistaOnnea Jutta uudelle alulle ja voimia vaikeaan aikaan! Hienoa, että muilta löytyy uskallusta. Tunnistan itseni noista sinun sanoistasi <3
VastaaPoistaKiitos Jaana <3 Sä olet myös niin lahjakas, että vain taivas on rajana kaikessa mitä teetkin :)
PoistaHienoa että uskalsit juuri nyt <3 Tiedän että palaset loksahtavat erittäin hyvin kohdalleen ja tulet vielä saavuttamaan vaikka mitä. Elämä kantaa, kun antaa sen viedä mukanaan <3 Voimia läheisen sairauden kesekellä <3
VastaaPoistaSulta löytyy aina ne oikeat sanat. Mun idoli <3
PoistaHurjan inspiroivaa lukea tällaisesta rohkeudesta tehdä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä eikä jäädä roikkumaan vain siihen turvallisuuden tunteeseen! Paljon onnea ja tsemppiä :)
VastaaPoistaTässä hetkessä ja maailmantilanteessa päätös on toisaalta aivan päätön. Mutta toisaalta mietin kaikkien kauhuskenaarioiden välillä enkä silti koe sen pahimmankaan tilanteen olevan yhtä ahdistava kuin se etten olisi uskaltanut kuunnella itseäni ja sydäntäni. Joskus on otettava se ensimmäinen askel tyhjyyteen, että voi päästä alkuun <3
PoistaMahtavaa <3 Kaikki ihana tulee sinua kohti <3
VastaaPoista<3 Ihanasti sanottu <3
PoistaIhan loistavaa <3 päätös on aivan oikea ja juuri se mitä olet varmasti pitkään toivonut. Toivon siis täll tielle erittäin paljon onnea ja uskon et sulla jos kenellä siivet kantaa ja kauas!! Samalla myös voimia teidän koko perheelle <3
VastaaPoistaKiitos Laura <3 <3 <3
PoistaHieno askel! Paljon lykkyä tulevaan!
VastaaPoista<3
PoistaPaljon, paljon hyvää tuulta uusiin haasteisiin. Ja voimia surun keskelle. Minä ainakin haluaisin kovasti kuulla lisää siitä, miten ratkaisuun päädyit. Itselläni on nyt vähän olosuhteiden pakosta pari vuotta aikaa ottaa selvä, mitä haluan tehdä, ja mihin rahkeeni riittävät. Paluu vanhaan ei ole lainkaan todennäköistä, joten tämä aihe on mielessä jatkuvasti. Lopullisen sysäyksen minullekin antoi elämän rajallisuuden tajuaminen.
VastaaPoistaLämmin kiitos <3. Elämän rajallisuus on todella vaikea kohdata. Se saa juurikin lopettamaan sen ainaisin "sitten kun, joskus sitten" leikin. Kaikella tässä elämässä on tarkoitus, kuten varmasti sinunkin kohdallasi <3 Paljon tsemppiä kaikkeen, ja onnea tulevaan - mitä se ikinä tuleekaan olemaan <3
PoistaOnnea uusiin tuuliin! <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaMahtava juttu! Usko tai älä, mutta kirjoitin blogissani eilen juuri samasta aiheesta! Nämä hypyt taitavat olla tänä syksynä muotia. ;)
VastaaPoistaOnnekasta uutta elämää ja kovasti tsemppiä!
Meninkin heti lukemaan ja voi että - ihan kuin omasta kynästä <3 Onnea ja tsemppiä myös sinulle!!!
PoistaOlet Jutta upea nainen ja pärjäät varmasti. Moni asia on omasta asenteesta kiinni ja omaan itseensä oppii kyllä luottamaan. Huonoja hetkiä tulee varmasti ja täältä ainakin löytyy vertaistukea heikkoihin hetkiin. <3 Yrittäjyys on ihanaa, vaikka välillä henkisesti raskasta. Silloin pitää laittaa asiat perspektiiviin, katsoa ympärilleen, pysähtyä ja todeta, että kaikki on loppujenlopuksi aika hyvin. :)
VastaaPoistaAsenne ratkaisee niin tosi usein! Ja rohkeus. Pitäisi vain useammin luottaa itseensä. Ja voi, oli niin kiva jutella sun kanssa tällä viikolla, oot mun sankari <3
PoistaMahtavaa! Onnittelut suuresta päätöksestä! Uskon, että pääset pitkälle! Ja haluan ehdottomasti kuulla, missä tilanteessa teit lopullisen päätöksen:).
VastaaPoistaTäällä itsekin unelmoin jostain ihan muusta, kuin mitä päivätyökseni teen. Toki nyt paikkani on kotona lasten kanssa vielä tovin. Uskon, että minunkin aikani vielä tulee;).
Voimia niin uuteen ihmeelliseen kuin surunkin keskelle<3!
Ootte niin ihania kaikki, en kestä! Kiitos <3. Kyllä varmasti uskaltaudun tilanteesta ja tunteista kertomaan, luotan että otatte sen hyvin vastaan. Sinun aikasikin tulee varmasti vielä - juuri silloin kun aika on oikea <3.
PoistaJa kiitos - jaksamista vaaditaan, mutta toisaalta juuri nyt haluan uskoa hyvään ja myös ihmeisiin. <3
Samaistuin täysin kolmeen ensimmäiseen lauseeseen!! Palkkatyö on pakollinen paha ja toteutan itseäni omalla ajallani. Parhaimmillani olen sängyssä, pää tyynyssä. Silloin alkaa luova vaihe, miljoona hyvää ideaa ja mitäänhän ei voi koskaan tehdä keskellä yötä (ei ainakaan mitään kovin meluisaa). Usein punnitsen asioita vielä aamulla ja varmistan oliko kyseessä nerokas idea oikeasti. Vielä ei kuitenkaan ole aika ottaa askelta tuntemattomaan, mutta kokeillaan pienissä erissä ja varmistellaan vähän maaperää ☺ Sinulle oikein paljon onnea, ymmärrän hyvin kuinka paljon se sinulle merkitsee ja tsemppiä tulevaan!!!
VastaaPoistaJust näin! Kyllä nämä ajatukset varmasti aina aikansa ottaa ja niitä pitää myös oman pään sisällä ns. valmistella. Mutta jossain vaiheessa tulee se hetki, kun pitää rohkaistua ottamaan se ensimmäinen iso hyppy. Vaikka se olisikin tuntemattomaan, niin vain se on ainoa keino selvittää oliko se sitä mitä sydän sanoi <3 <3
PoistaTodella rohkea ja hieno päätös, onnea sen johdosta! Uskon, että itseään kuunnellen elämässä pääsee oikeaan suuntaan, vaikka varmasti välillä pelottaa. :)
VastaaPoistaVähän hullu, mutta niin vapauttava <3
Poista<3
VastaaPoistaRohkea päätös! Itestä tuntuu aivan järjettömälle jäädä opintotuen(!) varaan vuodenvaihteessa, mutta pakko ajatella että tämä johtaa ehkä joku päivä unelmien toteutumiseen :)
Sä oot kyllä kanssa sellainen sisupussi, että varmasti selviät! Kukaan muu ei tee päätöksiä omasta elämästä kuin me itse. Ja silloin varmasti myös pelottaa. Mutta ilman sitä ei se onnistuminenkaan varmasti maistu yhtä hyvälle <3 Tsemppiä myös sinne uusiin tuuliin :)
PoistaUmelmiaan kannattaa toteuttaa...tähän "oravanpyörään"pääsee varmasti takaisin jos haluaa...mut kukapa tähän haluaa....
VastaaPoistaTeit varmasti oikean päätöksen ja rohkaiset samalla muita ...tsemppiä☺
Senkin uskon kyllä varmasti. Ainakin luotan siihen, että jos askeleet ei vie eteenpäin toivotulla tavalla, on mahdollista vielä joskus palata maanantaistaperjantaihinkahdeksastaneljään -arkeen :)
PoistaOnnittelut päätöksestä! Tein itse samanlaisen maaliskuussa, tosin terveydellisistä syistä. Jätin siis tehdastyön. Karenssihan siitä tuli eli alkoi vähän kankeasti:) Nyt kun aikaa kulunut tuo puolisen vuotta niin en ole hetkeäkään katunut. Koitan päästä unelmatyöhöni,laittelen hakemuksia ja olen varma että joku päivä tärppää.Elämä on liian lyhyt sitku elämään;)
VastaaPoistaKuulostaa ihan parhaalta - siis se, ettei ole hetkeäkään kaduttanut tai harmittanut! Toivotan suunnattomasti tsemppiä unelmien tavoittelemiseen ja uusien haasteiden etsintään. Ja niin oikeassa olet, aivan liian lyhyt elämä sittenkun-elämään :)
PoistaRohkea hyppy, mutta varmasti kannattava, ihan jo omien tunteiden puolesta! Mun oma päätyö on todella kaukana siitä, mitä oikeasti haluan tehdä - jota siis teen sivutoimisena ja jota aion ja haluan tehdä joskus vielä päätoimisena. Palkkatyöläisenä vaan ei pysty ajallisesti panostamaan niin paljoa sivutyön läpivientiin, kun haluaisi :( Olenkin tehnyt itselleni pienen toimintasuunnitelman, jonka avulla aion astella rohkeasti kohti omaa päämäärääni ja toimia kokopäiväisenä valokuvaajana :) Tsemppiä yrittäjyyteen!
VastaaPoistaNäin kyllä uskon. Joskus on pakko kuunnella mitä se sydän todella sanoo. Toimintasuunnitelma kuulostaa täydelliseltä. Kun asiat kirjaa ylös, ne myös on "helpommin lähestyttävissä" ja seurattavissa. Paljon tsemppiä myös sinulle unelmien saavuttamiseen. Varmasti pääset pitkälle, kun uskallat vain olla rohkea ja jatkaa unelmien tavoittelemista!
PoistaRohkea nainen, nostan hattua <3
VastaaPoistaKiitos Johanna <3
PoistaMoikka! Luin tämän jutun jo aiemmin viikolla mutten ehtinyt kommentoimaan koska ruuhka-arki... Mutta palasin tähän vielä koska halusin toivottaa sulle paljon tsemppiä uudelle tielle, joka siis osin tuttu sulle jo onkin. Paljon on varmasti uutta opittavaa ja koettavaa, on mukavaa seurata sun polkuasi yrittäjyyteen ja yrittäjyydessä kun itselläkin on sama alussa. 😊
VastaaPoistaMoi! Ihana kuulla, että samassa pisteessä ollaan. Suunnatomasti onnea ja tsemppiä myös sinulle kaikkeen uuteen. Ihan varmasti selvitään! Molemmat :)
Poista