Top Message

www.oblik.fi

SÄILYTYSRATKAISU TERASSILLE

Toukokuun viimeinen päivä ja täällä ollaan sanan todellisessa merkityksessä ihan pihalla. Ihan huikeat kelit on olleet koko kuukauden ajan, ja pihalla on tullut vietettyä suurin osa vapaa-ajasta. Kuka nyt näillä keleillä sisällä malttaisi olla? Meinasin jo jättää kokonaan tämän tekstin tekemättä, sillä terassillamme on ihan hullun paljon siitepölyä juuri nyt. Sitten kuitenkin päätin, että hitsi vieköön, niin on varmaan muillakin - joten antaa mennä vain. Pyyhin hyllykön pikaisesti rätillä ja lakaisin harjalla suurimmat pölyt pois laudoituksen päältä. Ja itseasiassa nyt kun katson, niin kuvissa mustalla öljytty terassi ei näytä yhtään niin pahalta kuin luonnossa. Vaikka onhan se nyt edelleen aivan tuon inhottavan keltaisen pölyn peitossa :D.
Jo aika aikaisessa vaiheessa huomasin, että terassille tarvitaan säilytyskaluste kaikelle pienelle puutarhasälälle ja myös hyllyjä kukkaruukuille yms. Lisäksi grillihiilet ja muut siihen liittyvät tykötarpeet oli toiveena saada piiloon a)sateelta ja b)katseilta. Pihassamme ei ole erillistä varastoa tai muuta pihavajaa, joten kaikki puutarhassa tarvittava tulee säilöä joko sisälle, tai sitten viedä taloyhtiön autokatosten vieressä olevaan erilliseen varastoon. Tuonne varastoon ei kuitenkaan ole järkeä säilöä mitään sellaista, jota tarvitaan usein. Kuten nyt esimerkiksi puutarhasakset tai ne grillihiilet. 

Alkukuusta sitten haimme pihalle tämän Ikean ulkokäyttöön soveltuvan metallisen kaapin, jonka yläosassa on avohyllyjä. Täydellinen ratkaisu! Jäin vielä miettimään yhtä lisäosaa tuolle, mutta katsotaan rauhassa millaiseksi säilytystarve kesän mittaan muokkaantuu/selkeytyy. Puoliksi umpinainen ratkaisu on käyttöömme oikein oivallinen, sillä osa tarvikkeista on sellaisia, jotka on ihan ilo pitää esillä (kuten nuo ruukut). Alahyllyn mustat pussit taas pitävät sisällään puutarhahanskoja, kasvien hoito-ohjeita, pienet sakset yms. Siitä ne on näppärä ottaa esille kun on tarvis. Kaapin ovien takana taas majailee jätesäkkejä, suuremmat oksasakset, lannoitteita, ne grillihiilet jne.
Olen aika innoissani siitä, että saan pitkästä aikaa "sisustaa" ulkotiloja. Siitä onkin monta vuotta kun se on viimeksi ollut mahdollista. Terassin kalustukseen on tulossa vielä pari aika kivaa DIY -juttua, jotka saimme valmiiksi viime viikonloppuna. Tällä hetkellä nuo kalusteet ovat yhdessä työprojektissa mukana, ja saan ne takaisin kotiin loppuviikolla. En malta odottaa ;).

Tämä poppoo lähtee nyt lenkille ja iltauinnille, joten 
toivottelen oikein mukavaa alkavaa kesäkuuta sinne sinulle <3

Jutta

AFRIKAN KAHDET KASVOT

Tämän viikon sunnuntaipostaus on kuvakertomus Afrikan matkaltamme. Matkustimme Kap Verdelle perheeni kanssa joulukuussa 2015. Matkasta on kulunut nyt noin puolisen vuotta ja muistelen näitä hetkiä lämmöllä. Kap Verde on saarivaltio, joka sijaitsee noin 450 km päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Suurin osa Kap Verden asukkaista on alkuperältään portugalilaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Asukkaita saarilla Kap Verden saarilla on yhteensä reilut 500.000. Oma kohteemme oli Boa Vista, joka on kolmanneksi suurin Kap Verden saarista. 
Hotellit työllistävät suurimman osan saaren asukkaista, ja hotellialueet ovatkin jättiläismäisiä komplekseja - kuin oma maailmansa... Mutta saarella on kahdet kasvot. Heti hotellialueen ulkopuolelta alkaa karu ja toisenlainen maailma. Turistit elävät hulppeaa elämää suurissa komplekseissa ja väistämättä tuntui pahalta lähteä alueen ulkopuolelle. Kaikki hohdokkuus loppui kuin seinään porttien ulkopuolella. Kaupungissa meitä kohtasi saaren asukkaiden realistisempi maailma, joka antoi ajattelemisen aihetta. Yllättävän moni matkailija ei poistu hotellialueilta. Se on jokseenkin hassua, mutta toisaalta ymmärrän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ilman käymistä hotellin ulkopuolella, et todellakaan ole nähnyt palaakaan paikallista kulttuuria.
Saarella ei kasva juuri mitään luonnostaan, iso osa ruoasta ja juomasta tuodaan mantereelta - ja erityisesti turisteja varten. Se kontrasti on hillittömän suuri ja sai aika ajoin voimaan pahoin. Hotellilla länsimaalaiset lomailijat syövät ja juovat itsensä pinkeäksi. Samaan aikaan kapungissa lapset kerjäävät rahaa ja vanhemmat yrittävät tehdä niin paljon töitä kuin vain ikinä on mahdollista, jotta lapset pääsevät kouluun ja heille on tarjota myös ruokaa. Kolikolla on tietysti kaksi puolta, sillä ilman turisteja olisi töitä saarella huomattavasti vähemmän, eikä näin ollen myöskään rahaa tulisi saarelle samalla tavalla kuin nyt. Mutta silti... Oma yltäkylläisyys alkoi tuntumaan pahalta. Se tosiasia, että meillä täällä Suomessa on todellakin ihan kaikkea mitä ikinä voi toivoa. Ja silti valitamme. 

Yksi asia oli kuitenkin äärettömän ihana huomata - jokainen paikallinen hymyili. Tuntui kuin he olisivat olleet täysin vailla huolia. He näyttivät suurimmaksi osaksi elävänsä onnellisena. He tervehtivät ja iloiten hokivat saaren omaa mottoa "No stress!"

Ajattelin jakaa Afrikan kokemukseni kahteen postaukseen, jossa toisessa osassa käyn paremmin läpi sitä, mitä mieltä olen paikasta lapsiperheen matkakohteena.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa sinulle kaunista sunnuntain iltaa! 
Ollaan onnellisia siitä, mitä meillä on <3
Jutta

TAULU OMASTA VALOKUVASTA

Aiemmin keväällä otin kameran mukaan aamulenkille. Tuolloin onnistuin mielestäni ottamaan melko kauniin kuvan hiljaa liplattavasta järvestä, joka sijaitsee aivan kivenheiton päästä takapihaltamme. Päivä oli harmaa ja jopa vähän sateinen, mutta silti - tai ehkä juuri siksi - kuvassa on jokin taianomainen pysähtynyt tunnelma. Päätin kokeilla kestääkö kuva suurennoksen 50x70cm kokoiseksi tauluksi... Ja sehän kesti. Nyt viimein on myös keittiö saanut jotakin seinilleen. Tähän saakka tila on tuntunut jotenkin tyhjältä. Edelleen mietteissä on pari sisustusjuttua keittiöön (kuten verhot...), mutta luulen, että näihin juttuihin palaan vasta myöhemmin. Nyt tekee mieli vain viettää aikaa pihalla auringosta ja valosta nauttien.

Teetin kuvasta suurennoksen Ifolorilla, ja sille tuli hintaa n.13 euroa. Minulle olisi hyvin riittänyt myös paperille tulostettu kuva, mutta samalla teetin muitakin valokuvia tuolta, niin koin helpommaksi testailla tätä valokuvapaperilla samasta paikasta tilaamalla.
Keittiötä kuvatessa tajuan muuten aina saman ongelman - en pääse tarpeeksi kauas, jotta saisin tilan vangittua kunnolla. On varmasti välttämätöntä hankkia kesän aikana laajempi objektiivi kameraan... Sama ongelma toistuu nimittäin monessa muussakin huoneessa, mutta ei ehkä näin radikaalisti. Jotakin osviittaa kuitenkin näistäkin kuvista toivottavasti saa.

Onko teistä joku joskus teettänyt valokuvasta tämänkokoista suurennosta? Osaatteko ehkä kertoa menisikö tavalliselle julistepaperille painaessa suttuisemmaksi kuin valokuvapaperilla? Tässä mielestäni on onnistuin rakeisuuden ja kohinan minimoimisen kanssa, vaikka paljon pitikin asiaa etukäteen testailla.

Iloista päivää!
Jutta

DIY MAALATTU MATTO

Kyllä, luit oikein. Maalasin maton! Idea kuulosti niin uskomattomalta ja hauskalta, että sitä oli aivan pakko kokeilla. Ajatus lähti liikkeelle tästä Fridan postauksesta, jossa hän oli maalaillut omaa mattoaan kalkkimaalilla. Näin sitten ryhdyin miettimään, mihin voisin tekniikkaa itse kokeilla. Lähtökohtaisesti tarkoitus oli maalata mattoa olohuoneeseen, mutta päätin kuitenkin aloittaa testauksen vähän pienemmästä - yläkerran wc:n puuvillamatosta. Ja täytyy heti alkuunsa myöntää, että olin todella häkeltynyt, että mattoa voisi ylipäänsä maalata! En oikein ollut uskoa sitä edes todeksi. Näin sitten kuitenkin päätin ottaa asiasta selvää ja ajaa hurautimme juniorin kanssa eräänä iltapäivänä Raisiossa sijaitsevaan ihanaan Putiikki Vanha-Vantoon. Paikka oli mitä inspiroivin, ja tuonne täytyy ehdottomasti palata joku kesäinen päivä paremmalla ajalla. Sieltä siis googlailin löytyvän tätä tekstiilillekin sopivaa Vintage Paint -kalkkimaalia, jolla Fridakin oli mattonsa maalannut. 
Ensimmäisenä suunnittelin kuvion matolle. Koska tämä oli testikappale, en käyttänyt suunnitteluun sen enempää aikaa (ehkä olisi pitänyt..). Halusin testata sekä kuviointia, että myös ns. peittävää maalausta, joten tästä syystä lopulliseksi pinnaksi tuli sellainen, jossa on sekä ohutta sivellinviivaa, mutta myös kauttaaltaan maalattua alaa. Suunnittelun jälkeen hahmottelin kuviot lyijykynällä maton pintaan, jolloin maalaus sujuisi mutkattomammin. Sitten ei muuta, kuin sivellin käteen ja viivoja tekemään...
Maali kuivui aika nopeasti ja näytti märkänä vielä todella todella epätasaiselta ja tummalta. Olin aivan varma, että pieleen meni ja harmittelin, etten käyttänyt telaa suuremmalle maalattavalle pinnalle (harmaa suorakulmio maton alalaidassa). Kuivuttuaan maalin värisävy kuitenkin tasoittui, kuten kalkkimaaleilla yleensäkin on tapana. Vanha-Vannosta sain vinkin, että maalauksen jälkeen kannattaa tehdä pintaan vielä vahakäsittely, jotta pinnasta tulisi kestävämpi. Näin sitten tehtiin. Ostin maalia ja vahaa vain pienet testipurkit (alle 6 euroa/kappale) ja ne riittivät oikein hyvin tähän mattoon. Molempia jäi vielä vähän yli, joten varmasti jokin kukkaruukku saa vielä kalkkimaalin pintaansa näillä ylijääneillä tuotteilla. Maalin levitin siveltimellä ja vahan hankasin pintaan puuvillaliinalla maalausta seuraavana päivänä.
Pinta jäi mielestäni alkuun vähän kovaksi, joka tosin hieman pehmeni vahakäsittelyn jälkeen. Tein myös pienen testipesun tuolle harmaalle alueelle, jotta näkisin lähteekö maali samantien leviämään jos siihen tulee kosteutta. Ei lähtenyt. Pinnasta tuli itseasiassa pehmeämpi tuon testipesun jälkeen, joten sillä varmasti saa pehmeyttä lisättyä entisestään. Kestävyydestä en osaa tässä vaiheessa sanoa muuta kuin että rätillä pyyhkimisen (koitin oikein hangata maalipintaa) jälkeen maali ei levinnyt mihinkään. Jes! Konepesusta en osaa sanoa mitään vielä, mutta voisin ajatella että hienopesuohjelmalla uskaltaisin tätä pestä myös koneessa. Juuriharjaa en menisi ehkä kuitenkaan käyttämään.

Kaikenkaikkiaan olen lopputulokseen tosi tyytyväinen! En olisi todellakaan uskonut, että maali kestää myös tekstiilin pinnassa. Kalkkimaalillahan ollaan maalattu entuudestaan yksi pöytä ja seinä aikanaan. Tykkään hirmuisesti kalkkimaalin mattapintaisesta jäljestä ja sen pehmeästä tunnusta. Erityisesti tummat sävyt viehättävät kovasti. Tästä syystä esimerkiksi tämä Tuijan kalkkimaalilla maalaama kaappi on jäänyt pysyvästi mieleeni, ja palaan katsomaan noita kuvia aika ajoin uudelleen. En vain ole keksinyt minkä kalusteen voisin maalata meille seuraavaksi :D.

Tässä taisi nyt käydä niin, että innostuin niin paljon maton tuunauksesta, etten malttaisi millään lopettaa uusien kalkkimaaliprojektien suunnittelua. Voi siis olla, että kesän mittaan suti heiluu vielä monet kerrat ;).

Loppuun vielä ihana uutinen! Nur -arvonta on nyt päättynyt ja voittaja arvottu! Tällä kertaa onnetar suosi seuraavaa kommentoijaa:

Isosti onnea siis voittajalle!! Laitan sinulle viestiä vielä tämän päivän aikana. Jos arpaonni ei osunut tällä kertaa kohdalle, kannattaa kuitenkin käydä kurkkimassa Living24/7 valikoima, klik, ja poimia sieltä parhaat lahjat kesän juhliin. Yhtähyvin sieltä kyllä löytyy ihania sisustusjuttuja omaankin kotiin ;)

Aurinkoista päivää!
Jutta

ALKOHOLITON ALKUMALJA KESÄJUHLIIN

On taas pian aika koulun päätöksen ja erilaisten kesäjuhlien. Meillä on perinteisesti vietetty päätösjuhlaa brunssin tai muun pienimuotoisen juhlahumun merkeissä. Pieni aamupäivän yhdessäolo lähimpien kesken alkavan kesän kunniaksi on osoittautunut koko perheelle erityisen tärkeäksi. Joka vuosi nostamme myös maljan lukuvuotensa päättävän juniorin kunniaksi. Tänä vuonna päättyy neljäs luokka ja äidin on aika vaikeaa ymmärtää, mihin kaikki nämä kouluvuodet ovat jo kuluneet...

Testasin päätösjuhlia varten etukäteen erilaisia alkumaljoja, ja löysin ehdottoman suosikkini raparperista. Koska juhlimme kymmenvuotiasta, on juhlamalja tottakai alkoholiton. Muutenkin minusta on kiva, että raikas kesäjuoma ei tarvitse promilleja kylkeensä ollakseen juhlava. Yhtä hyvin voidaan kippistellä pommacilla tai muulla lapsillekin sopivalla juomalla. Tällä kertaa siis raparperimehulla.
Raikkaaseen alkumaljaan tarvitset:
1l Vettä
2-3dl tuoretta raparperia 
(määrä maun mukaan - mielestäni pienikin määrä riittää kylmään alkumaljaan)
Sokeria
Koristeluun kukkia

Keitä raparperia 1 litrassa vettä niin kauan, että se on täysin hajonnut ja pehmeää. Siivilöi keitetty mehu toiseen kattilaan ja lisää vajaa 1dl sokeria. Jatka keittämistä vielä hetken samalla sekoittaen. Tästä annoksesta tulee n.6 kuohuviinilasillista juomaa.

Vinkki: Käytä mehusta ylijäänyt keitetty ja pehmennyt raparperimassa vaikka vispipuuron valmistukseen.

Jäähdytä valmis mehu jääkaapissa jääkylmäksi ja kaada laseihin. Lasit koristelet helposti kesäisiksi pihalta poimituilla kukilla. Huomaa, että kukat nuupahtavat nopeasti sisätiloissa ilman vettä, joten tee koristelu vasta juuri ennen tarjoilua.

Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan!
Jutta

PS... Huomasin, että olisi kannattanut siivilöidä kahteen kertaan tämä liemi, sillä raparperin "haituvia" jäi edelleen liemeen mukaan ja näinollen ne painuivat lasien pohjaan. Makuun tämä ei vaikuta, mutta hetken seissyt juoma näyttää hassulta kun pohjalla on vihertävää massaa.

 

SAUNAPÄIVÄ JA MUISTOJA LAPSUUDESTA

Tämän viikonlopun aloitamme puhtaasta saunasta nautiskellen. Parasta on avata ikkuna loppulöylyjen aikana ja kuunnella linnunlaulua kaiken muun hiljaisuuden keskellä. Antaa ikäänkuin kaiken sen heräävän luonnon tulla sisälle. On aika ihanaa, että meillä on aikuisiällä ensimmäistä kertaa sellainen sauna, jossa on ikkuna. Muistan lapsuudesta, että meillä oli useammassa kodissa ikkunallinen sauna - ja se luonnon tuoksu, joka suorastaan tulvi sisään löylyjen jälkeen avatusta ikkunasta... Se oli upea.

On muuten hassua, miten jotkut tuoksut ja äänet tuovat mieleen erityisen vahvoja muistoja. Ihminen elää ja kokee toki kaikilla aisteillaan, mutta äänimaailmaa ja tuoksua on jokseenkin vaikea kuvailla. Tämän vuoksi sitä on myös omasta mielestäni hankala muistaa. Muistot heräävät eloon ja mieliin niinä hetkinä kun nenä haistaa jonkin tietyn tuoksun tai korva kuulee tutun äänen. Ääni voi olla jokin yksittäinen, mutta se voi olla myös akustinen tunnelma. 

Jäin pohtimaan lapsuuden muistoja... Niitä ääniä, tuntuja ja tuoksuja... Äitini tuoksui usein lempeälle Laura Biagotti -hajuvedelle - ei liian vahvalle, vaan sellaiselle pehmeälle. Se tuoksu tuo edelleen mieleeni nimenomaan äidin (en ole varma valmistetaanko tuota edes enää...). Äiti pukeutui aina hyvin ja oli kaunis. Samanlainen hän on edelleen.

Isäni käytti jo lapsuudessani paljon puukenkiä. Niistä kuului sellainen ihan tietynlainen askelääni. Tiedättekö sen? Vaimea ja täyteläinen kopina. Ei terävä, vaan vahva. Hän käyttää sellaisia edelleen. Ei nyt tietystikään kaikissa tilanteissa, mutta paljon kuitenkin. On muuten hassua, että toiset ihmiset tunnistaa jo kaukaa askelten äänistä ja niiden rytmistä. 

Sauna on ollut aina perheessämme tärkeä. Aikuisiällä on tosin ollut kausia, jolloin olen saunonut vähemmän. Saunassa käytiin pienenä paljon keskusteluita. Se oli paikka, johon koko perhe "kokoontui" ja siellä oli sellainen sopivan hämyinen tunnelma ottaa puheeksi kaikenlaisia asioita. Saunassa kenelläkään ei ollut koskaan kiire. Ehkä siksi siellä tuli myös puhuttua paljon. Kun saunominen päättyi, kukin alkoi vaatettaa ja tehdä omia asioitaan tahoillaan - ei oltu enää vierekkäin vailla muuta tekemistä. Nykyisin koen saunan olevan aika samanlainen paikka omalle perheelleni. Aika monet matkasuunnitelmat on tehty nimenomaan saunassa. Monen monta kertaa siellä on myös käyty läpi päivän kuulumisia ja unelmia.

Ehkä myös tänäiltana syntyy joitakin uusia unelmia lämpimien löylyjen aikaan. Yhtähyvin jotkut jo ääneen lausutut saattavat vahvistua... Koskaan ei voi tietää etukäteen...

Lämpimin ajatuksin kohti viikonloppua <3
Jutta

ENSIESITTELYSSÄ LASTENHUONE

Hoksasin joku päivä sitten, etten ole vielä kertaakaan kuvannut teille juniorin huonetta. Kohta nelosluokkansa päättävä koululainen on ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen, että hänelläkin on viimein myös ovi, jonka takana saa rauhassa touhuilla omia juttuja niin yksin, kuin kavereidenkin kanssa. Loft-asumisen yksi miinuspuolista oli avoimet tilat (jotka toki toisissa yhteyksissä luen plussaksi). Lastenhuone sijaitsi aiemmassa kodissamme parvella, josta oli suora näkymä olohuoneseen ja keittiöön. Vaikka vielä ei suuremmin ehtinyt tulla siitä sanomista (avoimesta tilasta), niin pidimme uutta kotia etsiessä tärkeänä, että kohta esiteini ikään saapuva poikalapsi saattaa kaivata jatkossa myös omaa rauhaa ja oven, jonka saa sulkea perässään.
Värimaailma jatkuu täysin samana kuin aiemmassa kodissakin oli (löydät vanhan kodin lastenhuonekuvia esim. täältä ja täältä). Mitä sitä turhaan hyväksikoettua väri- ja sävymaailmaa muuttamaan. Tehosteeksi valitsimme yhdessä juniorin kanssa valokuvatapetin* Photowallin valikoimista. Tapetti laitettiin sille seinälle, joka on vastassa heti aamulla herätessä ja illalla silmät sulkiessa. Leopardi nukkuu kuvassa levollista unta, joka onkin mielestäni oikein mainio tapettiaihe juuri sänkynurkkaukseen.

Suurin haaste tämän tilan suunnittelussa oli huoneen malli ja pienehkö koko. n.10m2 huoneessa on pieni syvennys ja lisäksi toisella seinustalla tilavuutta vie yläkertaan johtavat portaat. Tämän vuoksi säilytystila oli meille suuri päänvaiva. Lopulta päädyttiin ainakin omasta mielestämme toimivaan, käytännölliseen ja myös visuaalisesti silmää miellyttävään ratkaisuun; tehtiin korotettu sängynrunko, jonka alle mahdutettiin IKEAn säilytyslaatikostoja. Näppärää! Samalla nuori miehenalku sai kauan kaipaamansa leveämmän sängyn (120cm). Sängystä voisin tehdä erikseen vielä juttua jossakin vaiheessa.
Kymmenvuotiaalla ei ole enää yhtä paljon leluja kuin joitakin vuosia sitten. Tuntuukin, että suurimmassa kulutuksessa on jalkapallon lisäksi kuulokkeet musiikkia varten ja Aku Ankan taskukirjat. Tämän vuoksi säilytystilan tarve on vähän erilainen kuin aiemmin. Kovin mielellään juniori myös piirtelee, ja siihen haluttiin varata sopiva paikka. Maalipöytä rakennettiin jo edelliseen kotiin, ja se palvelee häntä myös täällä.

Kun juttelimme yhdessä huoneen toiveista ja tarpeista, tuli esille myös haave omasta lepotuolista, jossa voisi pyöriä ja kuunnella letkeästi musiikkia kuulokkeet korvilla. Emme olleet vielä päässeet suunnittelussa kovin pitkälle asian suhteen, kun yllätykseksemme eteen sattui tuo supermukava sininen nojatuoli. Nojatuoli muutti meille kuin tilauksesta Anniinan kotoa ja vaihturina tarjosin hänelle matkaseuraa ja kyydin alkukeväästä eräälle kurssille. Aika kiva vaihturi minun mielestäni! Tilanne oli siis ehdottomasti win-win.
Olohuoneessa ollut matto muutti tänne lastenhuoneeseen oikeastaan täysin käytännöllisyyden vuoksi. Tiedostan sen olevan turhan suuri ko tilaan, mutta kun täällä potkitaan tuota pehmeää palloa maaliin melko usein, niin toimivuuden kannalta raskas ja suuri matto on ehdottomasti paras ratkaisu. Alunperin pienempi ja kevyt matto oli jatkuvasti rullalla kun pallo kaivettiin esiin. Tämän maton kanssa ongelmaa ei ole ollut. Katsotaan sitten jossakin vaiheessa uudelleen, kun potkuttelu ei enää niin kiinnosta (sisätiloissa), että josko sen vaihtaisi keveämpään. Vaikka toisaalta suuri matto tuo kokolattiamaton kaltaista pehmeää tunnelmaa koko tilaan. 

Loppuun on pakko laittaa pari ennen-jälkeen kuvaa lastenhuoneesta

Jälkikäteen voin sanoa, että huh mikä muutos! Kaikki seinäpinnat uusittiin, kiintokaapit purettiin, lattia vaihdettiin ja kiinteä sänky rakennettiin. Valaisin vielä uupuu (odottaa maalaamista kaapissa), mutta muutoin alkaisi olla koululaisen valtakunta aikalailla valmis. Koko perhe on tyytyväinen tähän tilaan. Ja sehän se parasta onkin :)

Touhukasta torstaita, ja muistakaahan vielä osallistua tähän huippukivaan arvontaan!
Jutta

*Tapetti saatu

DIY KANKAISET LAUTASLIINAT

Innostuinpa kokeilemaan jälleen kankaisten lautasliinojen ompelua ja tussausta. Joskus aikanaan olen käyttänyt ideaa joulun tienoilla, ja silloin kuvioina oli kuuset ja lahjapaketit. Tällä kertaa halusin tehdä jotakin vähemmän sesonkimaista kuviointia ja niin vain ompelukoneella hurauttelin parit neliönmalliset lautasliinat valkoisesta puuvillakankaasta, jota löytyi kangaskorin pohjalta.

Kuviot tein nopeasti laatikosta löytyvällä vaatteiden nimikoimiseen tarkoitetulla tussilla. Yhtä hyvin kangasväri sopii tarkoitukseensa. Tämä nyt vain oli moninverroin nopeampaa. Merkkaustussi kestää myös konepesua, joten ajaa asiansa aivan mainiosti. Parasta on se, että kuvioitahan voi keksiä jos jonkinmoisia. Itse ajattelin ommella näitä vielä muutamia lisää, niin saa terassille omat lautasliinat käyttöön kesäisiin illanistujaisiin.

Iloista iltaa!

 

Newsletter

Widgets