Tämän viikon sunnuntaipostaus on kuvakertomus Afrikan matkaltamme. Matkustimme Kap Verdelle perheeni kanssa joulukuussa 2015. Matkasta on kulunut nyt noin puolisen vuotta ja muistelen näitä hetkiä lämmöllä. Kap Verde on saarivaltio, joka sijaitsee noin 450 km päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Suurin osa Kap Verden asukkaista on alkuperältään portugalilaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Asukkaita saarilla Kap Verden saarilla on yhteensä reilut 500.000. Oma kohteemme oli Boa Vista, joka on kolmanneksi suurin Kap Verden saarista.
Hotellit työllistävät suurimman osan saaren asukkaista, ja hotellialueet ovatkin jättiläismäisiä komplekseja - kuin oma maailmansa... Mutta saarella on kahdet kasvot. Heti hotellialueen ulkopuolelta alkaa karu ja toisenlainen maailma. Turistit elävät hulppeaa elämää suurissa komplekseissa ja väistämättä tuntui pahalta lähteä alueen ulkopuolelle. Kaikki hohdokkuus loppui kuin seinään porttien ulkopuolella. Kaupungissa meitä kohtasi saaren asukkaiden realistisempi maailma, joka antoi ajattelemisen aihetta. Yllättävän moni matkailija ei poistu hotellialueilta. Se on jokseenkin hassua, mutta toisaalta ymmärrän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ilman käymistä hotellin ulkopuolella, et todellakaan ole nähnyt palaakaan paikallista kulttuuria.
Saarella ei kasva juuri mitään luonnostaan, iso osa ruoasta ja juomasta tuodaan mantereelta - ja erityisesti turisteja varten. Se kontrasti on hillittömän suuri ja sai aika ajoin voimaan pahoin. Hotellilla länsimaalaiset lomailijat syövät ja juovat itsensä pinkeäksi. Samaan aikaan kapungissa lapset kerjäävät rahaa ja vanhemmat yrittävät tehdä niin paljon töitä kuin vain ikinä on mahdollista, jotta lapset pääsevät kouluun ja heille on tarjota myös ruokaa. Kolikolla on tietysti kaksi puolta, sillä ilman turisteja olisi töitä saarella huomattavasti vähemmän, eikä näin ollen myöskään rahaa tulisi saarelle samalla tavalla kuin nyt. Mutta silti... Oma yltäkylläisyys alkoi tuntumaan pahalta. Se tosiasia, että meillä täällä Suomessa on todellakin ihan kaikkea mitä ikinä voi toivoa. Ja silti valitamme.
Yksi asia oli kuitenkin äärettömän ihana huomata - jokainen paikallinen hymyili. Tuntui kuin he olisivat olleet täysin vailla huolia. He näyttivät suurimmaksi osaksi elävänsä onnellisena. He tervehtivät ja iloiten hokivat saaren omaa mottoa "No stress!"
Ajattelin jakaa Afrikan kokemukseni kahteen postaukseen, jossa toisessa osassa käyn paremmin läpi sitä, mitä mieltä olen paikasta lapsiperheen matkakohteena.
Näiden kuvien myötä haluan toivottaa sinulle kaunista sunnuntain iltaa!
Ollaan onnellisia siitä, mitä meillä on <3
Jutta
Matkustamisessa parasta, mutta ei aina ihaninta on se, että se herättää ajattelemaan. Miettimään, miten moni asia voi olla erilailla. Joissain paikoissa toiset asiat ovat paremmin, toisissa toiset. Turismissakin on hyvät puolensa. Kunpa vaan aina muistaisi ja tajuaisi miettiä kenelle rahansa antaa; jollekin isolle ketjulle vai oikeasti paikalliselle toimijalle.
VastaaPoistaMutta aivan ihania kuvia!! Rakastan tuota värimaailmaa.
Se on justiinsa näin. On jotenkin aina reissun jälkeen niin hämmentynyt olo, että totta tosiaan miten hyvin asiat täällä onkaan. Kunpa sen muistaisi aina.
PoistaVärimaailma on kyllä superherkku!
Upeita kuvia! Voin kuvitella että tuo kohde ja matka herättivät miettimään asioita ja avasi silmiä taas hiukan lisää. Kontrastit ovat suuria. Mielenkiintoista päästä lukemaan toinenkin postauksesi.
VastaaPoistaKontrastit on tosiaan isoja. Tekee hyvää välillä nähdä jotakin muutakin kuin tätä kotimaata ja sen kaikkia hyviä puolia. Arvostus nousee suuresti kun katselee maailmaa vähän muistakin suunnista. Toki lomamatka on aina lomamatka, joten ihan perusarkea siellä harvoin pääsee kokemaan.
PoistaTismalleen samoja ajatuksia kävin läpi oman Kap Verden lomamme aikana. Ja lomastahan tulee mielenkiintoinen vasta kun on päässyt näkemään mahdollisimman aitoa paikallista elämää. Hurjia kontrasteja totta tosiaan!
VastaaPoistaAivan! Hotellit ovat upeita - varsinaisia omia kyliään, mutta jotenkin niin kaukana kaikesta ihan tavallisesta elämästä siellä. Ihastuimme kyllä paikkaan kovasti - entä te?
PoistaMinä vietin vuonna 2011 viisi kuukautta opiskelijavaihdossa Etelä-Afrikassa ja siellä koin monesti lähes fyysistä pahaa oloa kaiken sen köyhyyden vuoksi. Lapset kerjäsivät kaduilla rahaa ja ihmisiä asui pahvilaatikoista kyhätyissä kodeissa. Ja kaiken sen lisäksi se turvattomuus... Meidänkin vaihto-opiskelijaporukasta lähes kaikilta ryöstettiin kaupungilla jotakin ja itse asiassa kahden opiskelijan asuntolahuoneisiinkin murtauduttiin. Valkoisena naisena tuntui kuin olisi jatkuvasti ollut tarkkailun alla ja viiden kuukauden aikana alkoi monesti ahdistaa se, että yksin et voinut lähteä mihinkään.
VastaaPoistaKaiken sen kääntöpuolena oli kuitenkin mieletöntä kokea se ihmisten iloisuus ja avoimuus. Tein vapaaehtoistyötä sokeiden parissa ja se tapa, millä minut otettiin paikallisten parissa vastaan oli unohtumaton. Kaikesta kurjuudesta huolimatta, kokemus oli huikea ja maan kauneus aivan sanoin kuvaamatonta. Haaveena onkin päästä jokin päivä uudestaan lomalle samoihin maisemiin :)
Voi sinä onnekas! On varmasti ollut hieno kokemus <3
PoistaUskon kyllä todella, että teki pahaa, mutta ihan varmasti myös avasi maailmaa enemmän kuin vain lomamatka. Voi kunpa joskus olisi vielä mahdollista päästä elämään jossakin muuallakin kuin täällä Suomessa - vaikka edes kuukausiksi, mutta kuitenkin enemmän kuin vain parin viikon loma.
Aivan mahtavat kuvat ja värit <3
VastaaPoistaMulla jäi matkalla monta juttua kuvaamatta siellä kylässä, koska kävin läpi juuri noita samoja ajatuksia. Jotenkin en sitten kehdannut mennä sinne kamerani kanssa heilumaan. Istuin siellä satamabaarin muovijakkaralla ja katselin paikallisten touhuja. Olisi pitänyt kyllä kuvata, koska noi kuvat iloisista lapsista ja värikkyys on just se, minkä sieltä haluaisin muistaa. Se oli kuitenkin todellinen hyvänmielen ja rennon menon loma. On etuoikeutettu olo, kun on saanut nähdä maailmasta monia puolia. Ymmärtää jotenkin paremmin.
Se on totta - olin itsekin aika varuillani aluksi, kunnes kuulin muidenkin kysyvän lupaa kuvata. Sitten rohkaistuin ja ajattelin, että haluan musitikortille tallentuvan myös jotakin muuta kuin altaat ja loputtomat hiekkarannat. Kap Verden asukkaat ovat tosi iloisia, ja siitä sai ammennettua superpaljon energiaa itselleenkin.
Poista