10

SISÄÄNKÄYNNIN JA ULKO-OVEN UUDISTUS

2016/06/29



Joku teistä saattaa muistaa, että olen täälläkin puhunut toisinaan siitä, että tulemme vaihtamaan kotimme ulko-oven. Syitä on monia, mutta muutamat oleellisimmat olivat: toimivuus, ulkonäkö ja kuistin rakenteissa olleet vauriot. Kun remontin aikana purettiin koko kuistin lattia maahan saakka rakenteiden kuivauksen ja korjausten vuoksi, ei ulko-ovea vaihdettu samalla, vaan ainoastaan kynnyksen pellitykset uusittiin (vesi oli valunut pitkään sisälle nimenomaan väärin olleen pellin vuoksi ja tästä syystä kastanut + vaurioittanut myös runkorakenteita ja lattiaa vuosien saatossa). Kuistin lattia, villat yms. siis purettiin ja uusittiin. Tässä vaiheessa tiesimme haluavamme uusia myös ulko-oven. Talvi-aikaan toimivuuden kanssa ei ollut ongelmia, mutta heti kun lämpimät ilmat alkoivat, alkoi myös oven hankala käyttö... Koska ovi on todennäköisesti hieman ottanut kosteutta myös itseensä, se on jossakin vaiheessa turvonnut alaosastaan. Mutta koska ovi oli kuitenkin kaikin puolin ehjä ja ajoi asiansa, ei taloyhtiö katsonut asiakseen puuttua oven vaihtoon/vaihtaa sitä samalla. Päätimme kuitenkin uusia sen omalla kustannuksella ja työllä. Nyt vaihdon jälkeen voin vain sanoa, että onneksi sen teimme! Alkoi jo nimittäin pikkuhiljaa nyppiä oven voimakas työntö, jotta sen sai avattua... Ulkonäölliset seikat taas häiritsi todennäköisesti vain minua... 

Koska kuitenkin asumme pientaloyhtiössä, emme yksin voineet päättää millaisen oven voisimme tilalle hankkia. Täysin vastaavaa ei tällä hetkellä enää valmistettu ja koitimme parhaamme mukaan löytää mahdollisimman paljon samaa henkeä olevan mallin, kuin muillakin asunnoilla. Samalla silmäyksellä ei näe yhtiön muita ovia (koska erillistalot), mutta jotakuinkin sama tyyli tuli säilyttää. Jouduimme hyväksyttämään vaihtoehtomme taloyhtiön hallituksella ja lopulta saimme siunauksen tälle uudelle ovellemme ja sen vaihdolle. Uusi ovi löytyi JELD-WENin valikoimista ja itseasiassa vaihtoehtoja oli yllättävän paljon. Pienesti jäi harmittamaan, ettemme voineet yhtiömuotoisen asumismuodon vuoksi valita mitä tahansa mallia, sillä upeita persoonallisia ovia oli niin monia. Aivan alkuun ihastuin tähän oveen, mutta tyyli oli aika kaukana yhtiön muista ulko-ovista. Itseasiassa tämä jäi pyörimään mieleeni vähän liiankin pitkäksi aikaa, sillä hioin jo melkoista sotasuunnitelmaa hallituksen pään kääntämiseksi... No mutta onneksi löysimme kuitenkin oven, joka sopi muulle taloyhtiölle, mutta näytti myös omaan silmäämme juuri sopivan elegantilta ja yksinkertaiselta.Valintamme oli klassinen Function -ovi valkoisena. Ihastuimme oven ulkopuolen symmetriseen uritukseen, koska se toi juuri sopivasti särmää muuten yksinkertaiseen malliin. Lasiruudut olivat myös ehdoton valintakriteeri.

Naputtelimme sitten oven tilaukseen ja tulimme seuraavan haasteen eteen... Mitoitus ei sitten vastannutkaan enää tämänpäivän standardeja. Oli etsittävä tietoa ja kysyttävä myös hieman apuja asiantuntijoilta. Loistava ´Miten valitaan oikean kokoinen ulko-ovi -opas löytyi JELD-WENin omilta sivuilta (täältä). Oven olisi voinut teettää myös vanhaan mittaan sopivaksi, mutta meidän budjettiimme sopi paremmin standardimitoituksella teetetty, jonka lisäksi teimme asennusaukolle pieniä muutostöitä.

Odottaessamme ulko-oven saapumista, ajattelimme että nyt on hyvä aika korjata etupihan kivetys ja tehdä keikkuville betonilaatoille kunnon pohjat. Tuhat kiloa sepeliä, lukemattomia laattojen kantamisia ja rutkasti tasoitusta... Siinä menikin sitten reipas viikko. Samaan hengenvetoon päätimme öljytä portaat ja freesata sisäänkäyntiä muutoinkin. Kun ovi sitten saapui, oli muut uudistustyöt jo hyvällä mallilla. 


Asennuksesta vastasi Pekka ja hänen isänsä. Täytyy kyllä sanoa, että ilman appiukon apua saattaisimme edelleen raapia päätä asennusaukon muutoksen kanssa... Itsehän tyydyin vain antamaan nasevia kommentteja ja ohjeita miesväelle ja jossakin vaiheessa ymmärsin poistua hiljaa takavasemmalle. 

Työvaiheet kulkivat kutakuinkin näin (sivustakatsojana); 

  • - Ensin poistettiin vanha ovi karmeineen, ja kavennettiin oviaukkoa aavistuksen
  • - Tämän jälkeen uusi ovi uusine karmeineen asennettiin paikoilleen (uudet karmit kuuluvat aina mukaan, ja helpottaa näin ollen työtä isosti)
  • - Uudet vuorilaudat asennettiin ja maalattiin
  • - Sisäpuolen karmilistat uusittiin leveämmiksi, jotta kavennettu aukko jäisi niiden taakse piiloon
Viime viikolla sitten saatiin vihdoin viimeisetkin tiivistykset ja maalikerrokset kuntoon vuorilautojen osalta ja voi jummi - olen aivan fiiliksissä siitä, miten paljon koko sisääntulon ilme muuttui. Kuviin on vaikea vangita muutosta, mutta tuntuu kuin astuisi täysin uuteen pihaan ja kotiin. En olisi uskonut miten suuri vaikutus ulko-ovella voikaan olla koko kodin ilmeeseen. Sitä ei tietysti sisältä niin tule katsottua, mutta nyt kun ovi on uusittu, en voi kuin ihailla sitä. Oikeastaan kuistinkin kokonaisfiilis muuttui huomattavasti viimeistellymmäksi, koska uusien pintojen keskellä vanha kulunut ulko-ovi latisti "vähän" tunnelmaa.



Ja loppuun vielä muutamia ennen -kuvia sisäänkäynniltä.. Suurin muutos on läheltä katsottuna - kulumia ei voinut enää piilottaa. Mietin vain hiljaa mielessäni, että miten ihmeessä ovi ylipäänsä on saatu tuon näköiseksi vuosien saatossa? Uusi ovi loi omiin silmiini sisäänkäynnin yleisfiiliksen ennenkaikkea eleganttiman ja siromman oloiseksi.

Voilá! Siinä tämä meidän sisäänkäyntimme oven vaihdon jälkeen. On tässä toki vielä paljon tehtävää, kuten sokkelin maalausta ynnä muuta. Mutta pikkuhiljaa. Mitäs sanotte, oliko kaiken neuvottelun ja vääntämisen arvoista uusia ulko-ovi omaan piikkiin (vs. odottaa joitakin vuosia, jotta yhtiö päättäisi uusia kaikkien ovet kerralla)?

Jutta

22

MEIDÄN KODIN KOTOISIN NURKKAUS

2016/06/27

Olen vähän panttaillut olohuonekuvien kanssa viime aikoina. Syynä on keskeneräisyys, jonka maton siirto lastenhuoneeseen sai aikaan. Samaan hengenvetoon lähdin nimittäin suunnittelemaan meille (itse tietty) uutta sohvapöytää, joten tällä hetkellä tilassa on väliaikaisratkaisuna vain pieni käytävämatto, eikä sohvapöytää lainkaan... Suunnitelmat pöydästä on hautuneet mielessä jo pitkän aikaa ja tekijäkin on valmiina, mutten millään malta päästää suunnitelmaa vielä eteenpäin, sillä tuntuu että jotakin siihen pitäisi vielä lisätä/muuttaa. 

Nyt kuitenkin ajattelin vilauttaa teille tätä meidän keskeneräistä oleskelutilaa, jota kuvaisin kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta meillä kotoisimmaksi. Sysäyksen sai aikaan pieni haaste, joka eräällä sisustusbloggaajaporukalla tällä hetkellä kiertää. Tarkoituksena on kuukausittain vaihtuvan teeman mukaan kerätä uusia ideoita ja saada postauksiin myös uutta näkökulmaa. Kesäkuun teemana on esitellä ”Kodin kotoisin nurkka” ja haasteen heitti ilmoille ihana Suvi Valkoinen Harmaja -blogista
Aloin pohtimaan myös sitä, miksi valitsin kotoisimmaksi nurkaksi juuri olohuoneen.... Saattaa olla, että tuo pieni keskeneräisyys sisustuksen kanssa on juuri se seikka, mikä tekee oman oloni kotoisaksi. Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa koti olisi täysin valmis, eikä uusille ideoille olisi sijaa. Remontti alkaa sisätiloissa olla voiton puolella, melkein jopa valmis. Tämä antaa tilaa nyt pohtia sisustusta ja se tuntuu hyvälle. Luulenpa kuitenkin, ettei olohuoneemme sisustus valmistu - tai edes etene - kesän aikana mihinkään. Epäilen palaavani tähän tilaan vasta kun illat alkavat pimetä ja ilmat viiletä. Erityisesti pidän kuitenkin juuri nimenomaan tästä olohuoneen nurkasta... Siinä on suuressa roolissa sohva, joka on äärettömän mukava ja mukava istua/löhötä. Siinä harvoin kenelläkään on kiire tehdä mitään muuta.



Minulle kodikkuus ei merkitse tavarapaljoutta tai muistoesineiden suurta määrää. Kodikkuus ei kuitenkaan ole mielestäni myöskään kliininen tyhjä tila, vaan jotakin siltä väliltä. Eriparisuus ja elämän jäljet ovat minun mielestäni iso osa kodikasta tunnelmaa. Jos minun pitäisi kuvata koti, joka olisi mahdollisimman vähän kodikas omasta mielestäni, olisi se todella minimalistinen ja täysin uusilla kalusteilla ja tavaroilla sisustettu tila. Vähän kuin tyhjä taulu, johon on vasta rakentumassa se oma persoona. 

Täydellisen kodikkaat ja oman tyylimieltymykseni mukaiset kodit löytyvät esimerkiksi Karinilta, Lauralta ja Marulta. Ihailen monia monia muitakin koteja ja sisustuksia, mutta nämä upeat naiset ovat saaneet jokainen oman kotinsa näyttämään mielettömän persoonalliselta ja tyylikkäältä. Iso peukku! 

Millainen on sinun mielestäsi kodikas koti ja osaatko määritellä sille jotkin raamit? 

Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa!
Jutta

0

JUHANNUSAATON KUUSI KUVAA

2016/06/26


Juhannusaatto oli melko pimeä ja jopa sateinen. Eilinen päivä taas oli kaikkea muuta. Silti pidin molemmista hurjasti. Perjantaina vietimme päivää ja iltaa rauhallisesti suvun kanssa ja eilen piipahdimme aina niin aurinkoisessa Nauvossa. Tämän viikonlopun jälkeen olo tuntuu todella rentoutuneelta ja levänneeltä. 

Pitkiä yöunia, hyvää ruokaa, juhannusajelua, saunomista ja myöhäisiä aamuja. Niistä oli tämä juhannusviikonloppu tehty. Toivottavasti teidän keskikesän juhla oli yhtä lempeä ja rentouttava. Näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa<3 br="">.
 
<3 br="">Jutta

8

HELPPO JUHANNUSTULIAINEN 10 MINUUTISSA

2016/06/22

Juhannuksen tuliaiskimppu Kohta vietämme jälleen keskikesän juhlaa. Monille se tarkoittaa yhdessäoloa mökkeillen ystävien taikka sukulaisten kanssa. Useimmiten juhannusviikonloppuun kuuluu saunominen, grillaus, uiminen ja leppoisa oleskelu ilman sen kummempaa ohjelmaa. Yöttömän yön taika on aivan ihana ja siitä on ilo nauttia porukalla. Mutta yhtälailla kaupunkijuhannuksetkin ovat alkaneet taas nostamaan päätänsä kaiken edellämainitun vastapainoksi. 

Tänä vuonna meidän juhannuksemme kuluu isovanhempien kesäpaikalla, jonne meidät on kutsuttu isommalla porukalla. Mummi ja Pappa ovat viettäneet kesiä tällä paikalla jo ennen kuin minä olen syntynyt. Tuolla paikalla on siis minulle erityinen merkitys ja siihen liittyy myös toinen toistaan ihanampia kesämuistoja lapsuudesta. Vielä eilen Mummi soitteli ja vannotti, että älkää vain tuoko mitään ruokaa tai juhannustuliaisia, sillä heillä on jo ihan kaikkea ja tarkoitus on vain nautiskella yhdessäolosta ilman, että kaikkien tarvitsee jonotella kaupoissa ennen viikonloppua. 

Koska kuitenkin halusin jotenkin kiittää isovanhempiani vieraanvaraisuudesta, päätin tehdä juhannustuliaisiksi perinteisen koivuvihdan - paketoin sen kuitenkin kukkakimpun tapaan ohueen ruskeaan paperiin.
vihta
kesätuliainen
juhannustuliainen

Tähän keskikesän tyylikkäimpään tuliaiskimppuun tarvitset:

  • tuoreita koivunoksia
  • silkkipaperia tai vaihtoehtoisesti vaikka sanomalehteä
  • palan teippiä paperin kiinnittämiseen
  • (mikäli kimppu tehdään paljon etukäteen tai se joutuu matkaamaan autossa pitkän matkan, kannattaa kimpun alaosa rullata märän talouspaperin sisään ja päälle kiinnittää kuminauhan avulla pieni muovikääre)
Parasta on, että tämä tuliainen tulee varmasti käyttöön, eikä jää nurkkiin pölyttymään. Mukavaa on minusta muutoinkin antaa lahjoja ja tuliaismuistamisia, jotka saaja voi käyttää arjessa (tai juhlassa). Näin varmistetaan samalla se, ettei tule hankittua kenellekään ylimääräisiä tavaroita lojumaan kotiin tai mökille. Vaikka tämän kimpun annankin juhannuksena, soveltuu tuliaiskimppu myös mainiosti muihinkin kesän illanistujaisiin. Hauska tapa muistaa emäntää tai isäntää vieraanvaraisuudesta ja kutsusta.

Jutta

10

KESÄ ON MIELENTILA

2016/06/16

Tänään on ollut pitkästä aikaa sateinen päivä. Samalla se on tarkoittanut pientä paussia pihahommista, joita riittää vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Saimme eilen illasta etupihan laatoitukset valmiiksi ja nurmikon ajettua. Sade tekee juuri nyt todella hyvää vähän jo palamaan päässeelle nurtsille ja muutoinkin kuivalle maalle. Tämän alkukesän aikana meitä on kyllä hemmoteltu niin parhaalla säällä kuin olla ja voi. Jotenkin nämä vähän viileämmät ja sateisetkin päivät tuntuvat kuitenkin aika kivoilta. Kesä taitaa olla ennemminkin mielentila, kuin mikään yksittäinen ulkoinen seikka - kuten auringonpaiste.

Tänään menin hetkeksi istumaan etuportaille sateen aikaan ja voi luoja sitä tuoksua. Tiedättekö sen vastaleikatun nurmikon, sadepisaroiden ja kosteiden pensaiden tuoksun. Se on huumaavaa! En malttanut olla käymättä kukkapuskalla nappaamassa paria oksaa sisälle. On muuten jännä tunne kun huomaa jatkuvasti jotakin uutta pihalla. Ensimmäinen kesä uudessa kodissa on siitä ihana, että koskaan ei tiedä mitä mistäkin alkaa seuraavaksi kasvamaan.
Tähän saakka olemme touhuilleet lähinnä takapihan puolella, mutta laatoitushommien ja muiden etupihan ehostustöiden aikana on alkanut tuntumaan, että ehkä etupihallekin kannattaisi suunnitella jotakin oleskelupistettä. Siellä paistaa ihana aamuaurinko ja itseasiassa portaikon edustalle se paistaa läpi koko päivän. Ehkä oli ihan hyvä, ettemme laajentaneet vielä tänä kesänä takaterassia suuremmaksi, voisi nimittäin olla ihan mainio idea jättää se tuon kokoiseksi kuin nyt on, ja tehdä etupihalle ihan omansa... Vielä on kuitenkin kesää niin paljon jäljellä, että tahdomme nähdä miten valot ja varjot osuvat mihinkin etenkin loppukesän aikaan ennen kuin teemme mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Onneksi kiire ei ole mihinkään.
Nyt pitää lähteä pakkaamaan kuitenkin huomisen tavaroita kasaan, sillä aamulla lähdemme junakyydillä Pikkutalon Sannan kanssa vähän isolle kirkolle päivää viettämään. Tulee varmasti hauskaa ja ihan parasta nähdä taas pitkästä aikaa muitakin tuttuja.

Oikein kivaa torstain iltaa kaikille, nautitaan ihanista kesäkuun hetkistä ja tuoksuista <3
Jutta

20

PARASTA SISUSTUKSESSA ON ROHKEAT VALINNAT

2016/06/13



Parasta makuuhuoneessamme on ehdottomasti tämä Morrisin kukkatapetti. Tämä oli melko rohkea valinta itseltäni, mutta voin vain sanoa että kyllä kannatti! Kaikki makuuhuoneen seinät ovat tapetoitu, mutta koska viistokatto ulottuu melko alas saakka, ei tila ole lainkaan pimeä tai tumma. Joskus rohkeutta on astua ulos turvallisista vaihtoehdoista - ja huomata, miten täydellinen lopputulos siitä voikaan tulla.

Mukavaa maanantaita!
Jutta

20

KUKA JUTTA?

2016/06/12

Blogin alkuaikoina muistan kertoneeni aika paljon enemmän itsestäni täällä virtuaalisessa maailmassa. Mitä enemmän tekstejä on kertynyt taakse, ja mitä enemmän teitä käy siellä ruudun toisella puolen näitä juttuja lukemassa - sitä enemmän olen alkanut miettimään mitä annan itsestäni ja paljonko haluan yksityiselämästäni kertoa. Kai se on se jonkinasteinen arvostelemisen kohteeksi asettumisen pelko. Kotia sitä esittelee aika anonyyminä tyyppinä, mutta kertoessani jotakin henkilökohtaista, koen valtavaa epävarmuutta siitä, etten tiedä kenelle kaikille tätä kerron. 

Tänään ajattelin kirjoittaa minusta. Jutasta. En kodistani, en sisustustyylistäni, vaan itsestäni. Siitä ihmisestä, joka naputtaa tätä tekstiä, jota juuri luet. 
Ennenkaikkea olen tämän blogin takana äiti. Se seikka jää täällä usein aikalailla taka-alalle. Ei siksi, ettenkö olisi siitä ylpeä, vaan siksi että koen äitiyden ja kasvatuksen olevan niin paljon yksityisempää kuin koti tai sen tyyli. Asiaan vaikuttaa myös perhetilanteemme, sillä lapsella on myös toinen koti. Pääsääntöisesti hän asuu kuitenkin täällä meidän luonamme - minun ja aviopuolisoni. Arki uusioperheessä ei aina ole niin helppoa, vaikka koenkin olevani todella etuoikeutettu siitä, että lapsen ympärillä on niin monta rakastavaa ihmistä. On kuitenkin paljon asioita, joista pitää päästä sopuun ja yhteisymmärrykseen ex-puolison kanssa, ja tunteet käyvät välillä aika kuumanakin. 

Avioero on ollut yksi elämäni paskin, mutta myös opettavaisin ajanjakso. Se ei ollut yksi päivä tai tilanne, vaan koen sen olleen niin paljon enemmän. Se oli aikakausi elämässä, jolloin tunsin valtavaa epäonnistumisen fiilistä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla kuitenkin se on juuri se ajanjakso, jolloin koin tutustuneeni itseeni paremmin kuin koskaan. Voisin sanoa, että jälkikäteen ajattelen sen olevan ihan todella hyvä jakso elämässä. Ei sellaista itsetutkiskelua olisi tullut tehtyä, jollen olisi kokenut niitä tunteita ja niitä hetkiä juuri silloin. Olemme kuitenkin vuosien saatossa päässeet omasta mielestäni todella hyvään kombinaatioon, jossa kaikilla osapuolilla on oikein hyvä olla. 


Kummatkin perheemme aikuisista on tehnyt töitä rahoitusalalla n.10 vuotta, mies jopa hieman pidempään. Tällä hetkellä olen tosin päivätyöstäni opintovapaalla ja keväällä 2017 minun olisi tarkoitus valmistua muotoilijaksi. Lapsena halusin olla eläinlääkäri, laulaja ja suunnittelija. Ehkä yksi näistä haaveista toteutuukin vielä (ei, se ei ole laulaja, vaikka kävinkin musiikkiluokkaa lapsena ja harrastin kitaransoittoa).

Olen muuttanut elämässäni lukemattomia kertoja. Syystä tai toisesta jo lapsena meidän perhe muutti usein. Edellinen loft -koti oli koti, jossa olen asunut pisimpään koko elämäni aikana. Kai tällainen projektiluontoinen elämäntyyli kulkee hieman suvussa. Lapsuudessa(kin) kotona oli aina joku remontti-/rakennus-/nikkarointipuuha kesken. Olen kuitenkin muutoista huolimatta asunut aina Turun seudulla.

Blogi on minulle tärkeä. Kuten alussa kerroin, oli ensimmäisen vuoden postauksissa paljon enemmän henkilökohtaisia kirjoituksia ja ajatuksia elämästä. Pidän kirjoittamisesta paljon.. Jossakin vaiheessa huolestuin, että kirjoitan jopa liian pitkiä tekstejä - kuka niitä jaksaa lukea? Sitten halusin ehdottomasti vetää tarkemman rajan aihealueisiin, koska tuntui, että muuten tämä menee liian iholle... Mutta nyt... Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että haluaisin räjäyttää (tai ehkä ennemminkin sekoittaa) koko blogin ja sen aihepiirit. Haluaisin aloittaa ihan alusta ja tehdä jotakin ihan muuta. Sitten tuli Kerttu, joka kirjoitteli aika samantyyppisiä ajatuksia auki omasta blogistaan.... Jäin miettimään tuota uudelleen ja palasin takaisin lähtöruutuun.

Ehkä kokonaan uusi tai radikaalisti uudistettu nykyinen blogi ei olisikaan vastaus mihinkään. Ehkä pitäisi vain uskaltaa hajottaa ne Kertunkin mainitsemat itse asetetut lasikatot. Osaksi tästä syystä aloitin nämä sunnuntain spesiaalit - eli ajatus on ollut, ettei sunnuntaisin julkaista mitään sisustukseen liittyvää. Se on ollut todella avartavaa - ja hauskaa. Tuntuu, että odotan tällä hetkellä ehkä juuri eniten näitä sunnuntaipostauksia, joissa saan laajentaa skeneä ikäänkuin "omalla luvalla".

Näiden ajatusten tarkoituksena oli vain kertoa teille, että hei - tällainen minä olen... Vaikka aina voi oppia uutta ja "uudistua", niin elämän peruspilarit ja eletty elämä pysyy samana. Sitä ei voi kukaan muuttaa, ja juuri se elämä on tehnyt minusta tällaisen. Ihan omanlaisen. Ehkä vähän vaihtelunhaluisen ja liiaksikin uusia alkuja rakastavan. Mutta silti aika kivan tyypin, joka jaksaa innostua ihan kaikesta ja ihan sata lasissa.

Suloista sunnuntaita <3
Jutta

36

ENSIESITTELYSSÄ TYÖHUONE/AULA

2016/06/09

Niin vain kului aikaa, ja tajusin etten ole lainkaan esitellyt yläkerran aulan muutosta. Tästä ns. läpikulkutilasta haluttiin saada toimiva, avara ja käytännöllinen. En pidä lainkaan sellaisista alkuperäisen pohjaratkaisun kaltaisista hukkatiloista, vaan haluan kodista funktionaalisen. Sellaisen, jossa jokaisella neliöllä ja tilalla on jokin käyttötarkoitus. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan yläkerta piti olla valmis jo viime vuoden puolella, mutta harmillisten sattumuksien vuoksi tilat saatiin valmiiksi vasta viimeisenä. Alunperin toisessa kerroksessa oli kaksi pientä makuuhuonetta ja tämä aula. Ensitöiksemme kuitenkin purimme kaappeja ja väliseiniä, jotta saimme meidän perheellemme toimivan kokonaisuuden.
Koska kahdesta huoneesta tuli yksi suuri päämakuuhuone, tarvitsimme tilaa työpisteelle. Teen jonkin verran töitä ja opiskelujuttuja kotona, ja sen vuoksi niille oli osoitettava oma tilansa. Kaikenlaiselle askartelu- ja ompelutarvikkeille halusin myös runsaasti säilytystilaa, jottei tarvikkeet pyörisi epämääräisissä pienissä laatikoissa ympäri kotia. Aulan lattianeliöt ovat kutakuinkin runsaat, mutta haasteita asetti jyrkkä viistokatto, sekä portaat. Säilytystarpeen ratkaisemiseen käytimme ehdottomasti eniten aikaa tämän tilan osalta, ja aluksi se tuntuikin lähes mahdottomalta. Viistokaton alle jäävä tila on todella matala, vain 80cm. Tämä tarkoittaa sitä, ettei mikä tahansa kaluste sinne niin vain sopinutkaan. Otimme heti alkumetreillä onneksi yhteyttä Lundian suunnittelupalveluun (josta aiemmin kerroin tässä postauksessa). Se oli jälkikäteen mietittynä todella hyvä ratkaisu.
Lopputulos on osoittautunut sanalla sanoen täydelliseksi. Koko pitkän sivun mittainen hyllykokonaisuus on rakennettu Neljästä eri classic -hyllyn moduulista. 40cm syvä säilytysjärjestelmä kätkee sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa, ja silti kaikki lattianeliöt (joissa mahtuu liikkumaan) ovat käytössä. Koko seinän täyttävä säilytysratkaisu ei tee tilaa kuitenkaan lainkaan pienemmän oloiseksi, vaan ennemminkin päinvastoin.  Hyllyt ovat mielestäni ulkonäöltään klassisen tyylikkäät ja ajattomat. Laadukkuus näkyy jokaisessa yksityiskohdassa, sekä kokonaisuuden äärimmäisen hyvässä tukevuudessa. Mistään kohdin ei heilu tai tunnu muutoinkaan huteralta, vaikka moduuli on näinkin pitkä.

Työpöydän sijoitin siten, että se näkyy suoraan portailta tullessa. Tällä hetkellä pöytälevy on vanha jo kaapista löytynyt ikilevy, mutta tarkoitus olisi vaihtaa se mäntyiseen pöytälevyyn, joka alkaisi aivan katon alarajasta ja jatkuisi koko seinän pituuden verran. Samalla saisin toisen pukkijalan poistettua, joka lisäisi käytännöllisyyttä avohyllystä tavaraa otettaessa. Seinälle saatiin viimein myös ihana BEdesignin Deer -hylly*, josta olen haaveillut jo kaksi vuotta. Hyvää kannattaa näemmä odottaa :D.
Ompelukoneen ja siihen liittyvät tarpeet halusin sijoittaa avohyllylle, jotta niitä tulisi myös käytettyä. Kaapin perälle tungettu kone kun jäisi mitä todennäköisemmin vähemmälle käytölle, jos sen esiinottamiseen joutuisi käyttämään enemmän aikaa. Myös tulostin majailee avohyllyllä, vaikkei mikään kaunistus olekaan. Valitsin säilytyskokonaisuuteen kuitenkin myös paljon laatikoista ja ovia, jotta paperit ja muut pientavarat pysyisivät piilossa. Yleisilmeestä olisi tullut helposti levoton, jos avonaista hyllytilaa olisi ollut enemmän.

Vaikka männylle on povattu uutta tulemista jo jonkun aikaa, ei sitä vielä liiemmin ole kotien sisustuksissa näkynyt. Moni muistaa kahdeksankymmentäluvulta kodit, jotka oli täytetty männynvärisillä kalusteilla (ja paneeleilla ja lattioilla ja ja ja...). Koska kotimme on kuitenkin rakennettu tuohon aikaan, tuntui todella luonnolliselta valita lattiaksi ja kalusteiksi nimenomaan mäntyä. Vanhan lattian tilalle asennettiin siis uusi (mäntyinen) lauta ja se käsiteltiin kahdesti osmo colorin sävytetyllä öljyvahalla. Tämä vaalensi puunpintaa aavistuksen ja pitää samalla suurimmat kellastumiset kurissa - vaikka aika tottakai muuttaa puun sävyä väistämättä.
Kokonaisuuden kruunaa värilliset ovet. Tikkurilan värikartasta poimittu sävy G467 (herkkusieni) toimii mielestäni mainiosti männyn parina. Kirjoittelin runkojen ja ovien valinnasta aiemmin täällä. Kaikki portaikon ja aulan seinät saivat myös uuden pinnan. Vanhat tapetit poistettiin ja kaikki seinät tasoitettiin. Tämän jälkeen maalattiin katto ja kaikki seinät. Katon maalaus teki ison muutoksen koko tilaan, ja antoi sille lisää valoisuutta. Vanha maalipinta oli jo sen verran kulunut ja kellastunut, että maalaus oli välttämätöntä. Seinien värisävynä on F487 (höyhen), joka on sävytetty valkoinen. Ei siis oikeasti valkoinen, vaan ennemminkin pehmeä ja lempeä harmaan ja beigen sekoitus. Pieni sävy puhtaan valkoisen sijaan oli hyvä valinta, sillä kokonaisuus näyttää nyt mielestäni kutsuvalta ja kodikkaammalta. Lisäksi vanhat väliovet eivät esimerkiksi pomppaa esille likaisen näköisinä, vaan sulautuu seinän pariksi hienosti. Kuvissa seinäpinta näyttää tosin aika valkoiselta, mutta livenä katsottuna eron huomaa todella hyvin valkoiseen verrattuna (esimerkiksi kaiteet ja katto seinän vierellä ovat puhtaanvalkoisia).
Ja loppuun on vielä aivan pakko laittaa ennen-jälkeen kuvia. Ylimmäinen ennen-kuva on otettu silloin, kun yläkerrassa oli vielä kaksi makuuhuonetta. Toiseksi alimmassa taas jo näkyy tila seinien kaadon jälkeen. Täytyy sanoa, että oli loistava idea tehdä koko yläkerrasta avointa yhtenäistä tilaa. Pieni seinänpätkä jätettiin kuitenkin työpöydän taakse sen vuoksi, että kalustaminen on helpompaa (ja että työpiste ei huutele olemassaolollaan iltaisin nukkumaan mennessä). Vaikka siis ovia ei ole, on nukkumiselle ja työskentelylle saatu molemmille oma selkeä tilansa. Lisäksi valoisuus kaksinkertaistui, sillä nyt kaikista ikkunoista pääsee valo kulkemaan läpi koko kerroksen.

Miten te olette ratkaisseet viistokaton alle jäävän ns. hukkatilan, jossa ei mahdu kävelemään? Ja miltä mänty teidän silmiinne tänäpäivänä näyttää? :) Itse ajattelen, että jestas miten raikas lopputulos - vaikka hetken pohdin etukäteen tulikohan puupintaa vähän liikaa yläkertaan. Ei tullut. Ainakaan omasta mielestäni :)

Jutta

*saatu blogin kautta

 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger