Olen vähän panttaillut olohuonekuvien kanssa viime aikoina. Syynä on keskeneräisyys, jonka maton siirto lastenhuoneeseen sai aikaan. Samaan hengenvetoon lähdin nimittäin suunnittelemaan meille (itse tietty) uutta sohvapöytää, joten tällä hetkellä tilassa on väliaikaisratkaisuna vain pieni käytävämatto, eikä sohvapöytää lainkaan... Suunnitelmat pöydästä on hautuneet mielessä jo pitkän aikaa ja tekijäkin on valmiina, mutten millään malta päästää suunnitelmaa vielä eteenpäin, sillä tuntuu että jotakin siihen pitäisi vielä lisätä/muuttaa.
Nyt kuitenkin ajattelin vilauttaa teille tätä meidän keskeneräistä oleskelutilaa, jota kuvaisin kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta meillä kotoisimmaksi. Sysäyksen sai aikaan pieni haaste, joka eräällä sisustusbloggaajaporukalla tällä hetkellä kiertää. Tarkoituksena on kuukausittain vaihtuvan teeman mukaan kerätä uusia ideoita ja saada postauksiin myös uutta näkökulmaa. Kesäkuun teemana on
esitellä ”Kodin kotoisin nurkka” ja haasteen heitti ilmoille ihana Suvi Valkoinen Harmaja -blogista.
Aloin pohtimaan myös sitä, miksi valitsin kotoisimmaksi nurkaksi juuri olohuoneen.... Saattaa olla, että tuo pieni keskeneräisyys sisustuksen kanssa on juuri se seikka, mikä tekee oman oloni kotoisaksi. Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa koti olisi täysin valmis, eikä uusille ideoille olisi sijaa. Remontti alkaa sisätiloissa olla voiton puolella, melkein jopa valmis. Tämä antaa tilaa nyt pohtia sisustusta ja se tuntuu hyvälle. Luulenpa kuitenkin, ettei olohuoneemme sisustus valmistu - tai edes etene - kesän aikana mihinkään. Epäilen palaavani tähän tilaan vasta kun illat alkavat pimetä ja ilmat viiletä. Erityisesti pidän kuitenkin juuri nimenomaan tästä olohuoneen nurkasta... Siinä on suuressa roolissa sohva, joka on äärettömän mukava ja mukava istua/löhötä. Siinä harvoin kenelläkään on kiire tehdä mitään muuta.
Minulle kodikkuus ei merkitse tavarapaljoutta tai muistoesineiden suurta määrää. Kodikkuus ei kuitenkaan ole mielestäni myöskään kliininen tyhjä tila, vaan jotakin siltä väliltä. Eriparisuus ja elämän jäljet ovat minun mielestäni iso osa kodikasta tunnelmaa. Jos minun pitäisi kuvata koti, joka olisi mahdollisimman vähän kodikas omasta mielestäni, olisi se todella minimalistinen ja täysin uusilla kalusteilla ja tavaroilla sisustettu tila. Vähän kuin tyhjä taulu, johon on vasta rakentumassa se oma persoona.
Täydellisen kodikkaat ja oman tyylimieltymykseni mukaiset kodit löytyvät esimerkiksi Karinilta, Lauralta ja Marulta. Ihailen monia monia muitakin koteja ja sisustuksia, mutta nämä upeat naiset ovat saaneet jokainen oman kotinsa näyttämään mielettömän persoonalliselta ja tyylikkäältä. Iso peukku!
Millainen on sinun mielestäsi kodikas koti ja osaatko määritellä sille jotkin raamit?
Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa!
Jutta
Voi että! Kiitos Jutta! <3 Ja kyllä, samaa voisin sanoa sinusta ja teidän kodisa. Ihana tyyli ja täysin teidän näköinen. Se onkin minusta tärkeintä, että koti näyttää asukkailtaan. Olipa se sitten kliinisen valkoinen tai vaikkapa täynnä tavaraa. Molemmat ääripäät voi tehdä tyylillä. :)
VastaaPoistaJustiinsa nappiin! <3 Kiitos :)
PoistaIhana nurkkaus tuo onkin!
VastaaPoistaPelkään vain, että kohta teille tulee olohuoneähky, kun sitä niin usein kuvailen :D :D
PoistaNiin kaunista <3 <3
VastaaPoistaNiin kotoista <3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaIhania kuvia, ja voi kiitos noista sanoista! Ollaan täysin samoilla linjoilla. Kodikkuus on juuri sitä omannäköistä ja sen syntyy kuuntelemalla omaa sydäntä, ei kopioimalla toisten omaa :)
VastaaPoistaAivan näin <3. Kodikkuus on sitä, että elämä näkyy ja kuuluu - nämä täyttyvät ainakin tässä nurkassa kodissamme ;)
PoistaMulla ei ole mitään sellaista yhtä juttua, minkä perusteella osaisin määritellä, miksi joku muu koti on kodikkaampi kuin joku toinen. Sen vaan jotenkin tuntee. Esim. Asuntomessuilla, joissa kaikki talot ja asunnot on tavallaan samalla viivalla, kun ei tunne niiden asukkaita, vaan kaikki on uusia ja tyhjiä, joihinkin sisäänastuessa tulee heti sellainen lämmin fiilis. Ja jotkut toiset taas jättää ihan kylmäksi. Olkoot sisustus kuinka hieno ja mieluinen tahansa. Fiilisjuttu siis. Ja omassa kodissa ne on kyllä ne asukkaat ja asukkaiden välinen ilmapiiri, joka siitä omasta kodista tekee sen kaikkein parhaan <3
VastaaPoistaPS. Vielä mietin uudelleen sitä yhtä juttua, jota ilman kodikkuutta ei MUN mielestä synny ja se yksi juttu on puu. Se on mulle se lämmin ja kodikas elementti. Siis jos sitä ei ole liikaa (niinkuin esim. meidän vintissä, joka oli aikanaan katosta lattiaan pelkkää tummunutta oksamäntyä :))
Tuo on muuten totta! Puu on sellainen elementti, joka lisää valtavasti kodikkuuden tuntua. Kodikkuus on tottakai myös asukkaista ja yleisfiiliksestä kiinni. Usein kodin sisustus heijastelee kuitenkin henkilöitä itseään. Tästä syystä kiiltävät ja liian "naarmuttomat" pinnat ei ihan iske meikäläiseen. :)
PoistaTosi kaunis olohuone. Mulla se ääripää.
VastaaPoistaOsallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.
Kiva kuulla!
PoistaTeillä on kyllä kaunis ja kodikas olohuone!
VastaaPoistaKatselin keväämmällä Suomen kaunein koti -ohjelmaa ja siellä korviini sattui pariinkin kertaan semmoinen lause että kodista puuttui persoonallisuus. Kodeissa oli paljon sisustusliikkeistä hankittuja tavaroita ja sisustuslehdistä tuttuja ideoita mutta persoonallisuus puuttui. Se persoonallisuus on se mikä tekee kodista kodikkaan. Tunnelma joka seinien sisällä vallitsee. Rakkaat tavarat, jotka ovat kulkeneet mukana pitkään. Elämisen jäljet, jotka kertovat että tässä kodissa saa elää...
Olen miettinyt samaa kuullostellessani noita kommentteja. Elämisen jäljet on justiinsa se juttu, jonka tulisi näkyä. Ehkä siksi poden hieman sellaista epämiellyttävyyden tuntua tällä hetkellä kun pinnat ovat lähes kaikki uusia. Mutta ajan kanssa niistä tulee vielä parempia <3
PoistaNiin kaunis ja kotoisia olohuone. En siis yhtään ihmettele, että se on se kotoisin ja mukavin paikka. Rakastan koteja, joissa on juurikin uutta ja vanhaa sekoitettu. Sopivassa suhteessa. Ja myös se, että ne uudet tavarat ja huonekalut ovat myös hieman erilaisia, tuovat omalla tavallaan kerroksellisuutta ja mielenkiintoa tilaan. En varmaan koskaan osaisi myydä koko omaisuutta ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.
VastaaPoistaTämä on muuten tosi kiva postausidea. Saa nähdä saisinko itsekin tämän toteutettua. Toki omat ajatukset alkaa jo siintämään uuden kodin puolella. Sen sisustamisessa tuleekin esille jo aivan omat haasteensa :)
Sama juttu! Sopiva sekoitussuhde on juurikin se juju. Peukutan sille, että esittelet uuden kodin kotoisimman nurkkauksen meille muille :)
PoistaMä on sun kanssa niin samaa mieltä kodikkuudesta ja myös siitä, ettei sisustaessa oikeastaan voi tulla koskaan valmista. Elävä tila pitää mielenkin elävänä. Mä en tahdo jämähtää.
VastaaPoistaTeillä on tosi kaunista ja kodikasta. Voisin muuttaa suorilta sisään. Eli siis tuun käymään joku pvä :D <3
Staattisuus ja kerralla valmis on jotakin, mitä en ymmärrä. Pitää aina olla jokin juttu vähän kesken, jotta tulee sellainen kotoisa fiilis ;) Saattaa olla myös vähän luonteesta kiinni. Ihana oli käydä teillä <3
PoistaOlohuoneenne on ihana.
VastaaPoistaItsekkin tykkään siitä, että koti on aina vähän "kesken". Mielestäni kaunis koti syntyy kerroksellisuudesta pikkuhiljaa -uutta ja vanhaa yhdistellen.
Lämmin kiitos Sanna <3. Kerroksellisuus on se punainen lanka <3
Poista