Ja niin kääntyi alkuperäiset suunnitelmat ympäri. Pukkijaloilla seisovaa työpöytää ei tule, vaan tilalle saimme jotakin huikeasti kauniimpaa. Joitakin viikkoja sitten isäni eteisessä seisoi vanha puinen vajaa sata vuotta vanha pöytä. Punaisena ja hylättynä. Pöydän päällä istui pieni irroitettava hyllykkö, jossa vihreällä lasilla varustettu lukollinen kaappi. Olettaisin tämän olevan niin kutsuttu apteekkarin pöytä. Kansi oli irroitettava levy, jonka päällinen oli jo joskus aiemmin uusittu. Vihreällä keinonahalla.
Riettaan ulkokuoren alta kuitenkin paistoi kaunis kaluste, jonka halusin pelastaa. Aikanaan isäni isä on tämän jostakin huutokaupasta itselleen huutanut ja ainakin joitain osin kunnostanutkin. Alkuperäisestä kunnosta ei ole tietoa. Isoisäni lentäessä vuosia sitten pilvien päälle, isäni otti tämän talteen omaan kotiinsa. Nyt pöydälle ei ollut käyttöä ja A-P-U-A se oli menossa myyntiin. Onneksi ehdimme ensin. Alunperin ajattelimme maalata pöydän, sillä entisöinti ja petsin poisto tuntui valtavalta urakalta. Sunnuntaina en voinut vastustaa kiusausta ja alkaa pikkuisen kulmasta kokeilemaan lähtisikö tuo vanha petsi ja lakka irti. Lähtihän se! Vaikkakin työ on järjettömän hidasta.
Olen viettänyt pöydän parissa useita tunteja jo nyt, ja vasta kannen reunat ovat suht puhtaita. Lakanpoiston jälkeen olen hionut pintaa teräsvillalla sekä hiomapaperilla. Jumalaton homma, eikä työtunteja kannata laskea! Mutta enää en luovuta (vaikka pikkuisen mieli tekisikin). Haluan antaa tälle kalusteelle uuden arvoisensa elämän. Katsotaan koska pöytä lopulta valmistuu, ja saamme alkaa sommittelemaan muita tavaroita huoneeseen paikoilleen. Nyt täällä seisoo vain tuo pöytä ja sen ympärillä sekalainen seurakunta erinäisiä työhuoneeseen tulossa olevia tavaroita.
Niin ne suunnitelmat muuttuvat. Kannatti olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen pöytää aiemminkin ihastellut isälläni, mutten koskaan sitä meille kysynyt tai ihastuksestani tainnut edes mainita. Näin hänellä ei siis ollut harmainta aavistustakaan kuinka kovasti tuollaista toivoisin ja oli jo kantanut pöydän myyntiä varten eteisaulaan.
Kiitos Jaska-Pappa - sinä varmasti sieltä pilven päältä huolehdit ettei rakasta pöytää ehditty myyntiin viemään <3. Minä pidän tästä varmasti hyvää huolta!
Jutta
Tuosta pöydästä tulee varmasti niin hieno, onneksi ehdit sen teille ottamaan ennen myyntiä.
VastaaPoistaToivotaan, työtä siinä ainakin on ihan riittämiin ;)
Poistaoi mikä viimehetken pelastus. Innolla odotan miltä pöytä tulee näyttämään.
VastaaPoistaNimenomaan. Aika huikea tuuri samalla :) Vielä on paljon hommia ennen kuin sitä voi alkaa käyttämään. Työn tulos on toivottavasti vaivan arvoinen :)
Poistatulee sopimaan teille paljon paremmin kuin pukkijalallinen.
VastaaPoistaNäin itsekin uskon. En vain sattunut löytämään tällaista helmeä aiemmin, vaikka olin etsinytkin. Tai olisin löytänyt. Sikahintaan. Tässä on lisäksi tunnearvoa, sitä ei pysty edes millään mittaamaan <3
PoistaHyvä tuuri! Mielenkiinnolla jään odotelemaan millainen on kovan työn lopputulos. :)
VastaaPoistaPeukut on pystyssä, että amatööri osaa entisöidä pöydän arvoiseensa kuntoon :)
PoistaKuulostaa niin lupaavalta, että jään innolla odottamaan lopputulosta.
VastaaPoistaJee! Raportoin kyllä heti kun ollaan lähempänä lopputulemaa ;)
PoistaKuulostaa mahtavalta! Tsemppiä projektiin, lopputulos varmaan kiittää!
VastaaPoistaAivan varmasti. Vaikka tuntuu että työsarka on tuon kanssa loputon juuri nyt ;)
PoistaTuosta tulee varmasti hienoa ja vielä kun pöydällä on upea historia. Työtunnit varmasti vielä palkitaan, odotan lopputulosta innolla!
VastaaPoistaTämä on kyllä kuin pala taivasta olisi tupsahtanut meille kotiin <3
PoistaWau, kiva nähdä kuvia :))
VastaaPoistaNiitä on tulossa, kunhan pääsen vähän edistymään pöydän kanssa ;)
PoistaTuollaiset löydöt on ihania! Siitä tulee varmasti upea!
VastaaPoistaMinäkin onnistuin saamaan isäni toimistosta jo edesmenneiden isovanhempieni ruokahuoneen kaluston tuolit, jotka oli naputeltu jo huutokauppaan myyntiin. Onneksi kukaan ei ostanut niitä silloin, niin minä sain ne! Nyt 40-luvun tuolit koristaa meidän keittiötä ja pala isovanhempieni historiaa elää nyt minun kodissani <3
Oi oi mikä tuuri sulla on ollut <3. Ihanat muistojen täyttämät kalusteet ja esineet ovat ihan parhaita :). Ajatus tosiaan siitä, että pala historiaa jää elämään meihin, tuntuu äärimmäisen hyvälle :)
PoistaLoistohomma! Hitaasti, mutta varmasti se valmistuu!
VastaaPoistaJa kun tämä on valmis - kohtelen sitä kuin kukkaa kämmenellä. En raaski varmaan edes koskea enää :D
Poista