Heippa ja ihanaa sunnuntaihuomenta! Oli pakko jakaa teille tämän hetken aamiaissuosikkini, jonka löysin vasta ihan hiljakkoin. Myönnän - ostin tämän lähes täysin kauniin (ja toimivan) pakkauksen vuoksi, mutta voi pojat miten hyvää paketin sisältö olikaan!

Kyseessä on siis kotimaisen Leipomo J. Martinin spelttinäkkäri. Täysin lisä- ja säilöntäaineeton uusi tuttavuus sisältää reilusti kuituja ja maistuu parhaimmalta tuorejuuston ja parin kurkkuviipaleen kera. Parasta tässä on se, että se oikeasti maistuu jollekin ja lisäksi ohut koostumus on erittäin paljon minun makuuni. Pidän enemmän tällaisista ohuista näkkilevistä kuin kovin "paksuista" versioista. En oikein muista, koska viimeksi olisin näin kovasti johonkin ruokajuttuun hurahtanut tai ihastunut, joten siksipä laitan vinkin jakoon. Nappaa ihmeessä yksi boxi seuraavalla kauppareissulla mukaasi ja maista tätä jumalaisen hyvää näkkäriä! Itse löysin tämän ihan lähimmästä cittarista, joten mistään erikoistuotteesta ei ole kyse. Niin ja se pakkaus - minusta on kätevää, että näkkileipä pakataan pahviseen boxiin, jossa se ensinnäkin säilyy hyvin ja lisäksi mahdolliset muruset jäävät sinne pohjalle (tämä ei tosin juuri murusta, mutta noin niinkuin yleisesti).

Ei tässä muuta kuin mukavaa palmusunnuntaita <3

Jutta

3. Ruoka

On taas pian aika koulun päätöksen ja erilaisten kesäjuhlien. Meillä on perinteisesti vietetty päätösjuhlaa brunssin tai muun pienimuotoisen juhlahumun merkeissä. Pieni aamupäivän yhdessäolo lähimpien kesken alkavan kesän kunniaksi on osoittautunut koko perheelle erityisen tärkeäksi. Joka vuosi nostamme myös maljan lukuvuotensa päättävän juniorin kunniaksi. Tänä vuonna päättyy neljäs luokka ja äidin on aika vaikeaa ymmärtää, mihin kaikki nämä kouluvuodet ovat jo kuluneet...

Testasin päätösjuhlia varten etukäteen erilaisia alkumaljoja, ja löysin ehdottoman suosikkini raparperista. Koska juhlimme kymmenvuotiasta, on juhlamalja tottakai alkoholiton. Muutenkin minusta on kiva, että raikas kesäjuoma ei tarvitse promilleja kylkeensä ollakseen juhlava. Yhtä hyvin voidaan kippistellä pommacilla tai muulla lapsillekin sopivalla juomalla. Tällä kertaa siis raparperimehulla.

Raikkaaseen alkumaljaan tarvitset:

1l Vettä

2-3dl tuoretta raparperia 

(määrä maun mukaan - mielestäni pienikin määrä riittää kylmään alkumaljaan)

Sokeria

Koristeluun kukkia

Keitä raparperia 1 litrassa vettä niin kauan, että se on täysin hajonnut ja pehmeää. Siivilöi keitetty mehu toiseen kattilaan ja lisää vajaa 1dl sokeria. Jatka keittämistä vielä hetken samalla sekoittaen. Tästä annoksesta tulee n.6 kuohuviinilasillista juomaa.

Vinkki: Käytä mehusta ylijäänyt keitetty ja pehmennyt raparperimassa vaikka vispipuuron valmistukseen.

Jäähdytä valmis mehu jääkaapissa jääkylmäksi ja kaada laseihin. Lasit koristelet helposti kesäisiksi pihalta poimituilla kukilla. Huomaa, että kukat nuupahtavat nopeasti sisätiloissa ilman vettä, joten tee koristelu vasta juuri ennen tarjoilua.

Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan!

Jutta

PS... Huomasin, että olisi kannattanut siivilöidä kahteen kertaan tämä liemi, sillä raparperin "haituvia" jäi edelleen liemeen mukaan ja näinollen ne painuivat lasien pohjaan. Makuun tämä ei vaikuta, mutta hetken seissyt juoma näyttää hassulta kun pohjalla on vihertävää massaa.

 

Ajattelin aloittaa uuden postaussarjan: Sunnuntain spesiaali. Ajatuksenani olisi kirjoittaa sunnuntaisin jotakin normaalista aihepiiristä poikkeavaa, ja samalla asettaa myös itseni pienen haasteen äärelle; sille kuuluisalle epämukavuusalueelle. Tutuissa ja turvallisissa sisustuspostauksissa ei ole mitään pahaa tai tylsää, mutta kehittymisen (niin kuvauksen kuin kirjoittamisen) kannalta tämä tekee minulle varmasti hyvää. Samalla ajattelen myös, että näin pystyn tarjoamaan teille monipuolisempaa sisältöä kuin tähän saakka on ollut. Miltä kuulostaa?

Ensimmäisenä sunnuntaipostaukseni ajattelin jakaa teille superhelpon ja nopean jälkkärivinkin - Pappilan hätävara. Parasta tässä herkussa on se, että sen voi rakentaa lähes mistä tahansa kaapista löytyvistä aineksista. Vaikka kyseinen jälkiruoka on monelle hyvinkin tuttu ja perinteinen, niin itselläni tämä on jäänyt vähän unholaan viimevuosina. Tästä syystä varmasti innostuin siitä niin kovasti (koska muistin tällaisen olemassaolon).

Omaan hätävaramme ainekset olivat seuraavat:

Bastonge keksejä

Mascarpone juustoa

Maitorahkaa

Vadelmia

Vaniljasokeria

Ja valmistushan oli erittäin iisiä: ladotaan vain kaikki ainekset päällekkäin lasiin ja se on siinä! Lopputulos maistui ja myös näytti todella hyvälle. Mikäs sen parempaa? Variaatioita voi tehdä lukemattomia, joten ihan varmasti aion testata tätä jatkossakin. Haastan samalla itseni keksimään lisää näitä helppoja lasiin tehtäviä jälkkäreitä. Niissä on jokin ihan omanlainen viehätyksensä. Plussana toki myös se, että herkkua on juuri sopivasti kaikille - vs. kakku, jota syömme useamman päivän kolmihenkisen perheen voimin.

Sunnutaipostausten aihepiireinä voisi jatkossa olla ruoka, sunnuntain syvälliset (joskus olen tätäkin blogissani harrastanut, mutta se on jostakin syystä jäänyt täysin unohduksiin), luonto, minun päiväni... Tai jotakin ihan muuta. Postaustoiveita otan myös erittäin mielelläni vastaan! Joten jos mielessäsi on jotakin, josta haluaisit blogistani lukea - älä epäröi kirjoittaa sitä kommenttikenttään. :)

Sateista, mutta herkullista sunnuntain iltaa kaikille!

Jutta

Noin vuosi sitten kyselin täällä blogissakin sopivien arkiruokien perään. Sain huikean määrän ideoita ja löysn pari huippukivaa blogiakin aiheen tiimoilta lukulistoilleni. Nyt on menty vuosi, ja osa näistä ideoista pyörii yhä edelleen ruokalistakierrossa kuukaudesta toiseen. Ideoita en tällä kertaa kysele, vaan hyödynnän edelleen noita silloin saamiani (vaikka saa niitäkin jälleen antaa - ei niitä helppoja arkiruokareseptejä koskaan liikaa ole!).

Tänään kuitenkin täytin omaa kalenteriani tammi-helmikuulle ja synkronoin koko perheen menot yhteen "planneriin". Työssäkäyvänä ja opiskelevana äitinä en omista tänä(kään) vuonna yhtään ylimääräistä tuntia viikossani. Tämä tieto ei yllätä itseäni, eikä varmasti ketään muutakaan äiti-ihmistä. Välillä oikein hermostuttaa tuo kalenterin hallinta (tai oikeammin sen hallinnan tunteen puuttuminen). Ja siitä on jälleen menty, mistä aita on matalin - ruokalistan suhteen nimittäin. Kiireessä tulee lähdettyä kauppaan ilman kauppalistaa, tai edes suunnitelmaa siitä mitä sitä sitten viikoksi valmistaisikaan. Onneksi muistan nyt jo joitakin silloin teiltä saamiani reseptejä ulkoa ja siten ruokavalioomme on tullut piristäviä uusia juttuja vaikka kiirettä on kauppareissuilla pitänytkin.

Päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja tehdä kauppalistapohjan valmiiksi. Nättihän sen pitää olla, jotta sitä jaksaa täyttää. Nyt muuten nauran itselleni ääneen samalla, tämä on NIIIIIIN tekosyy. Mutta mitä väliä - toimii! 

Menuplanner on helppo täyttää, ja jos sen verran jaksaa nähdä vaivaa, että kerran viikossa miettii mitä syötäisiin ja mitä aineksia siihen tarvitaan, niin ollaan jo pitkällä. Sitäpaitsi - tulee samalla katsottua viikon ruokalistaa kokonaisuutena ainakin raaka-aineiden suhteen. Onko viikossa tarpeeksi kalaa, kanaa vai onko jokainen ruoka rakentunut jauhelihan ympärille (karrikoiden tietty).

En tiedä teistä, mutta tämän otan käyttöön itselleni ja uuden vuoden kunniaksi päätin jakaa sen myös teidän käyttöönne. Jos siis sinulla olisi käyttöä tälle pohjalle, niin pääset lataamaan ja tulostamaan sen itsellesi tästä linkistä.

Lataan ensimmäistä kertaa blogiin PDF -tiedoston, joten olisi mukava kuulla toimiiko linkki moitteettomasti. 

Mukavaa sunnuntai -iltaa sinulle,

Jutta

En ole kummoinen leipuri ihminen. Onneksi meiltä kuitenkin löytyy innokas hiivapeukalo. Mieheni. Oli aivan pakko tulla jakamaan ohje, jonka kanssa hän on hemmotellut meitä viimeiset viikot. Uskomattoman hyvää ciabattaa tulee Myllärin ohjeilla. Eikä leipurin itsensä mielestä ole edes vaikeaa. Allekirjoittanut ei ota tähän kantaa vaan jatkaa edelleen oloaan peukalo keskellä kämmentä :D.

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää muut aineet. Sekoita taikinaa yleiskoneella 10 minuutin ajan. Siirrä taikina öljyttyyn astiaan ja anna levätä peitettynä n. 1 tunti. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja paloittele taikinasta 5 leipää ja muotoile ne hellävaraisesti. Anna leipien kohota peitettynä noin 30 minuuttia. Paista 230-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia.

Lopputuloksena on syntynyt suussasulavia leipiä, joita voisi herkutella päivästä toiseen. Ja kuinka edullista leivän leipominen onkaan - yhdestä jauhopussista saat 5 leipää!

Taas se huutelee täällä vinkkejä! Tai pyytelee, miten vain... Tilanne on nyt sellainen, että haluan löytää uusia arkiruokavinkkejä, jotakin erilaista mitä meillä yleensä (ja erilainen ei sitten välttämättä tarkoita supererikoinen ;)). Liian usein viikot toistavat meillä itseään. Entä teillä? Jos en ole laatinut kauppalistaa ajoissa, käy usein niin että hyllystä napataan ne samat ainaiset ainesosat (eli oikeasti aika todella usein). Niistä sitten koitetaan koko viikko jotakin erilaista väsäillä. Mutta miten hitossa se tehdään jos raaka-aineet on lähes toisiaan toistavia viikosta toiseen?

Nyt siis kaipaan kommenttikenttään sinun arjen ruokavinkkisi! Annetun ruokavinkin ei tarvitse olla uusi ja ihmeellinen. Mielellään aikaa sen laittamiseen ei välttämättä tarvitsisi kulua kolmea tuntia, muutoin sana on täysin vapaa :). Lisäksi toivoisin, että jos olet löytänyt hurmaavia ruokablogeja tai pidät sellaista itse - voisitko vinkata? Ja nimenomaan ruokablogeja. Leipomiseen liittyviä olen bongaillut itsekin useampia, mutta niitäkin tottakai ilomielin löytäisin uusia. 

Kiittäen, kumartaen (ja pikkuisen jopa turhautuen),

Jutta

VAASAN haastoi bloggaajat suunnittelemaan omat VAASAN-reseptinsä ja Projekti Verkaranta kilpailee siis Indiedaysin ja VAASAN herkkuhaastekampanjassa kategoriassa Inspiroiva uutuuspizza! 

Pohjana käytimme siis VAASAN Lapin Rilla -pizzapohjia, jotka on leivottu VAASAN Lapin Rieska -reseptillä ja maustettu jo valmiiksi tomaatilla, paprikalla, sipulilla ja yrteillä. Aika helppoa (ja maukasta) pizzan leivontaa, etten sanoisi! Itsetehty pizza on sinänsä kovinkin helppo toteuttaa ja varioida. Mutta. (Aina on se mutta!) Jutta ei niinkään pidä tuosta pohjan leipomiseen liittyvästä härdellistä. Hänet paremmin tuntevat tietävätkin, ettei ole mikään intohimoinen leipoja. Ruokaa laittaa, ja siitä pitää. Mutta se leipominen. Syitä siitä pitämättömyyteen taitaa olla kaksi: ensiksikin se tarkka mittaus ja toiseksi se kaamea sotku kun kaikki mittakulhot, kipot ja kupit on tiskialtaassa metrin korkuisena vuorena. Pekka taas on meillä se, joka leipoo (ja hyvin muuten leipookin). Ei hän kylläkään juuri käytä mittoja tai monia astioita. (Tätä jaksan aina ja vain ihmetellä! Terv. Jutta)

Taisimme jo tässä vaiheessa eksyä aiheesta. Mutta palataan siis siihen, mistä aloitimme. Pizzapohja. Kuinka helpoksi onkaan tämä tehty, ja nopeaakin tämä on. Iso tykkäys! Idea reseptin kokoamiseen lähti puhtaasti meiltä jo valmiiksi löytyneistä parista ainesosasta: mojosta ja pestomausteesta. Meidän inspiroiva pizza sai siis alkunsa lomamatkan tuliaisista ja Granitin kauniin purkin vuoksi ostetusta mausteesta. Näillähän ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta Välimeren alueelta kumpikin ainesosa/-t on jokatapauksessa kotoisin.

Ensin pilkoimme sipulit ja tomaatit. Osa sipuleista kannattaa pilkkoa todella pieniksi ja osa vaikkapa renkaiksi. Tämä siksi, että renkaat on tarkoitettu vasta pizzan päälle. Tomaattikastike tehtiin siis itse, ja sipulin lisäksi siihen pilkottiin tomaattia. Sitten smetana, mojo, paseerattu tomaatti ja tämä sipuli-tomaatti-seos kaikki sekaisin keskenään. Levitetään pohjalle ketsupin tai muun tomaattimurskan sijaan. Mojon kanssa kannattaa olla tarkka, ettei tule liikaa. 

Sitten uuniin (6-8 minuuttia) ja silllä välin pöydän kattaus. Tämä tehtävä osui luonnollisesti äidille. ;). Lopuksi vielä uunista tulon jälkeen päälle tuoretta basilikaa. Ja ei muuta kuin herkuttelemaan!

Siinä meidän kilpailuresepti! Tykkäsitkö? Aiotko kokeilla? Onko sulla joku salainen ainesosa taskussa joka sopisi tähän? 

Reseptit kilpailevat siis kukin keskenään omassa kategoriassaan, joista jokaisesta valitaan voittaja. Muut teemat ovat Gourmet välipala, Energinen aamun aloitus ja Terveellinen herkkuhetki. Kannattaa  käydä nappaamassa itselleen herkkureseptit jemmaan ja käydä äänestämässä omia suosikkejaan. Äänestäjien kesken kun arvotaan Day Spa hemmotteluhoito! 

Herkullista keskiviikko -iltaa!

Jutta & Pekka

Silloin me tehdään yhdessä ruokaa. Silloin me nautitaan yhdessäolosta ja kiireettömyydestä. Silloin meistä jokainen osallistuu omalta osaltaan kotitöiden hoitamiseen ja silloin me kuunnellaan musiikkia. Välillä me saatetaan tanssahdella, välillä laulaa. Tänä viikonloppuna meidän 8-vuotias poikamme teki koko perheelle ruokaa. Olettekos koskaan kuullut perunamuusihirviöstä? Me ei oltu. Nappula sai itse päättää pääruoan, ja myöskin valmistaa sen omien ohjeidensa mukaan. Tällä kertaa hirviö muovaantui perunamuusista, itsetehdyistä lihapullista (suu) ja kurkun viipaleista (silmät). Hiuksiksi hirviö sai kastiketta. Itsetehtyä tottakai. Ja voi että, oli niin hyvää! Olen nin ylpeä pienestä juniorikokista <3.

Äiti sai huolehtia kattauksesta. Nautin. Astiastohan meillä on IKEA:sta. Juomalasit taitavat olla Prisman ale-hyllystä napattu. Mistään kovin fiineistä ja arvokkaista astioista meillä ei siis todellakaan syödä. Pikkuhiljaa on alettu keräilemään uutta sarjaa, mutta niitä meillä on vasta niin vähän, ettei siitä kata kuin korkeintaan kahdelle. Ehkä joskus ensi vuonna voidaan jo kattaa Pentikit pöytään :)

Tätä en usko oikein itsekään. Kirjoitan teille ruokaohjetta. Tällaista ei ole ennen tapahtunut, enkä ole aivan vakuuttunut tapahtuuko tätä jatkossakaan. :D Tässä se nyt kuitenkin on. Helppo, edullinen ja nopea tehdä! Hyvääkin vielä ;)

 Pippuri? En tiedä mihin se viimeinen a -kirjain katosi, mutta ymmärtänette mistä on kysymys ;)

Mukavaa viikonloppua, nautiskellaan vielä hetki näistä ihanista auringonsäteistä! 

- J -

(ps. kommentit on ollut hieman hitaalla näköjään allekirjoittaneen puolesta. Lukenut olen kyllä jokaisen, mutta vastaamaan asti en ole vielä ennättänyt. Asia korjataan kyllä :) )