Olen monta kertaa kirjoittanut teillekin "pian olen valmistunut", "enää ei ole paljoa", "pienesti vielä uupuu", "kohta valmistun"... Mutta nyt! Nyt olen valmistunut ihan virallisesti ja todellisesti. Sain kun sainkin kaikki työt tehtyä, kurssit suoritettua ja viimeisetkin rästihommat kasattua viime hetkillä (olen muuten aina se viime tipan tyttö, joka saa ällistyttävän paljon aikaan juuri silloin kun on pakko). 

Ja koska kuulen melko usein pientä kuittailua (hyvässä hengessä) siitä, miten en koskaan järjestä juhlia, päätin että nyt jos koskaan on sen aika (sanokaa pliis, että teistäkin joku on vähän samanlainen). Olen muuttanut lukuisia kertoja, mutta pitänyt vain kerran tuparit. En ole juhlinut rippijuhlien jälkeen mitään ns. virallista suoritusta ja naimisiinkin olen hitsi vieköön mennyt salassa. Parit pyöreät vuodetkin on tainnut jäädä sen enempää skoolaamatta, koska aina on ollut samaan aikaan jotakin muka niin paljon tähdellisempää tai akuutimpaa. Ja ainahan sitä on. Olisi huolestuttavaa jos tällaisen innostuja-tyypin elämä olisi staattista ja reilusti etukäteen ennalta arvattavaa. Huolestuttavaa siis itselleni, koska nautin useista samanaikaisista pienistä jutuista (liika toki on aina liikaa). 

Koska aikuisena opiskelu on minusta ihan hemmetin hienoa, niin päätin vetäistä koko setin kerralla. Juhlitaan nyt sitten ne kaikki ohi menneet "saavutukset" ja ilonaiheet, koska juuri nyt olen aidosti ylpeä siitä, että sain tämän valmiiksi. Pienesti olen kuitenkin taikauskoinen ja uskalsin vasta nyt laittaa kortit postiin, sillä virallinen ilmoitus valmistumisesta tuli vastikään. Kortit toki suunnittelin jo aiemmin, vaikkakin kuvat siihen otettiin vasta sinä päivänä kun viimeinen tehtävä oli palautettu koululle. Onko teistä muuten joku yhtä taikauskoinen, ettei uskalla ääneen sanoa ennen kuin kaikki on viimeistä pisaraa myöden virallista?

Juhlien järjestäminen on oikeasti todella kivaa, ja usein olen suunnitellut joitakin mukavia kesäjuhlia ilman syytäkin, mutta jostakin syystä se vain aina on jäänyt tuonnemmaksi. Nyt olen ihan täpinöissäni, ihan parasta saada ystävät ja perhe koolle samaan aikaan ja vähän tanssia. Sanoinko jo parasta?! 

Tänä kesänä juhlistetaan siis uuden alkua. 

En sano koulun loppua, vaan nimenomaan uuden aikakauden alkua. 

Skool!

Jutta

Moikka! Tuntuu, että kaikki vuorokauden tunnit lipuvat ohitse aivan liian nopeasti. Sen lisäksi, että työrintamalla on (onneksi!) kiirettä, niin samaan hengenvetoon pitäisi saattaa kaikki viimeisimmät koulujutut loppuun. Opinnäytetyöprosessi on tuntunut kestävän ikuisuuden. Viime syksynä aloitettu urakka on nyt kuitenkin viimeistä silausta vaille taputeltu ja loppuseminaarikin pidetty. Vielä kun saisi tämän taitetun työn kansiin, niin avot! Itse työn aiheesta ja koko projektista kerron varmasti myöhemmin vielä lisää, kunhan saan kaiken käytyä ensin läpi toimeksiantajani kanssa kasvotusten. Työn he toki ovat jo nähneet ja arvioineetkin. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin jo kiittää Lundiaa erinomaisesti sujuneesta yhteistyöstä koko prosessin aikana <3. Lisäksi sain kunnian tehdä yhteistyötä Photoworksin Akin kanssa, joka otti opinnäytetyöhön liittyvät konseptikuvat - iso kiitos kuuluu siis myös hänelle!

Olen luonteeltani sellainen ihminen, joka on supertehokas kun on kiire. Siitä syystä monet asiat jäävätkin viimetippaan ja usein myös silloin syntyy parhaimmat ideat (mistäköhän sekin johtuu?). Jos deadline ei kolkuttele lähelläkään, jahkaan ja jahkaan eri vaihtoehtoja ja jään junnaamaan paikoilleni. Liika verkkaisuus ei selvästikään sovi minulle. Päällä on jatkuva kaaos ja sata keskeneräistä projektia. Välillä tuntuu, että se on äärimmäisen kuormittavaa, mutta toisaalta ilman niitä on melko tyhjä ja aikaansaamaton olo.

Näin kävi myös nyt tehdyn opinnäytetyön kanssa ja viimein ollaan siinä pisteessä, että sitä taitetaan kirjaksi. Huikea tunne kun 76 sivua omaa kättenjälkeä lähtee painoon ja siihen on niin fyysisesti kuin henkisestikin kulutettu ääretön määrä luomisen tuskaa. Lopputulos kuitenkin palkitsee. Näin ainakin haluan uskoa. Juuri nyt tuntuu siltä, kuin iso kivi olisi vierähtämässä harteilta ja askel on aavistuksen kevyempi. Olen myös aidosti ylpeä sitä, että onnistuin taittamaan tutkimukseni viimein lopulliseen muotoonsa (ensin piti tietysti tehdä se ahdistava word-dokkari)... Jos joku olisi näyttänyt tämän minulle pari vuotta sitten, en olisi uskonut pystyväni tähän. Tämän illan jälkeen istun viimeisellä kurssilla enää y-h-d-e-n kerran. Se on aika mieletöntä! Kolme vuotta on kulunut ihan hurjan nopeasti, enkä oikein edes tajua, että tässä se sitten oli (tai noh - pari tehtävää vielä palauttamatta ;)).

Tein sen, rämmin perheen, arjen, työn ja yrityksen perustamisen rinnalla tämän tutkinnon loppuun asti tavoiteaikataulussa! Välillä on tuntunut, ettei se tule onnistumaan milloinkaan. Mutta nyt. Nyt tuntuu siltä, että koko maailma on avautunut eteeni kaikkine mahdollisuuksineen ja minulla on mahdollisuus lähteä sen vietäväksi. Huikea fiilis. Elämä on yhtä oppimista ja tällä hetkellä otan kaiken sen uuden ilomielin vastaan.

Innostukaa ihmiset ja toteuttakaa unelmianne myös aikuisiällä - se on erittäin palkitsevaa!

Jutta

---
Konseptikuvat | Aki Aro, Photoworks
Konseptikuvien stailaus ja tyyli | Jutta Karihtala

Jaiks! Muistatteko vielä alkuvuodesta sen arvonnan ja kyselyn, jossa vastailitte tuotesuunnitteluun liittyviin juttuihin? (Jos ette, niin kannattaa lukea vielä tämä juttu: "Minä tuotesuunnittelijana + Arvonta")... Lupasin palailla tähän aiheeseen vielä myöhemminkin, joten on aika lunastaa lupaukset.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että olen rakentanut prototyypit ensimmäisistä tuotteista ja hahmotellut, miltä nämä tulisivat aidossa käyttöympäristössä näyttämään. Mallit on rakennettu pahvista, sillä halusin testata todellisia mittasuhteita ja ulottuvuuksia. Niitä on minun ainakin hankala vain tietokoneen ruudulta hahmottaa, joten tällainen protoilu sopii itselleni hyvin... 

Mitä ja miksi? Lähdin tekemään luonnoksia ja suunnitelmia kyselyn vastausten analysoinnin jälkeen ja pohdin mitä uutta minä voin tuoda LifeSaver -konseptille. Halusin ehdottomasti suunnitella tuotteita, jotka istuvat nykyiseen valikoimaan, mutta erottuvat kuitenkin sieltä muiden joukosta jollain tapaa "Juttamaisena". Pohdin pitkään erilaisten purkkien ja säilyttimien funktiota, sekä monikäyttöisyyttä... Kolmio on muoto, joka jostakin syystä viehättää itseäni hurjan paljon. Jälkikäteen olen huomannut, että kaikki koulussa tehdyt omat projektit ovat jollakin tapaa kietoutunut kolmion muodon ympärille. Se on erikoista, sillä tietoisesti en ole tähän pyrkinyt. Näin kävi kuitenkin myös nyt. Luonnostelun ja monien viilausten jälkeen syntyi kolmen tuotteen setti, jota päästään testaamaan jo ihan pian! 

Setti pitää sisällään kolme itsenäistä ja erillistä säilytintä, jotka ovat keskenään kuitenkin modulaarisia. Yhdessä näistä muodostuu ikäänkuin pakkaus, mutta kukin osa toimii monikäyttöisesti myös yksinään. Suunnittelun lähtökohtana oli luoda tuote, joka toimii työpöydän lisäksi myös kodin muissa tiloissa. Siksi päätin jalostaa ajatusta säilyttimen seinään ripustamisesta - ja se toimii hiton hyvin! Voisin hyvin nähdä jo meidän hammasharjat tuollaisessa seinään ripustettavassa purkissa, mutta yhtähyvin näen kokonaisuuden kynien ja työpöydän tarvikkeiden säilyttämisessä. Rakastan nerokkaita ja monikäyttöisiä tuotteita ja olen aika fiiliksissä, että jaksoin viilata tätä tarpeeksi pitkälle, jotta modulaarisuus ja monipuolinen käyttö toteutuvat haluamallani tavalla. Odotan jo niin innolla, että ensimmäiset koe-kappaleet on saatu uunista ulos ja pääsen hypistelemään tuotetta käsissäni. Siinä vaiheessa saattaa tulla vielä joitakin parannusideoita esille - ja varmasti tuleekin.

Nyt ajattelin kuitenkin kainosti kysyä teiltä palautetta ja kommentteja <3.  

Mitä pidät vaaleasta nuden sävystä? Olisiko sen rinnalle hyvä miettiä myös jotakin muuta väriä?

Näkisitkö tuotteen yhtenä settinä vai erikseen ostettavissa erissä?

Löytyykö ideasta jotakin hassua, jota en ehkä itse ole tullut huomanneeksi?

Ja ehkä se tärkein - näkisitkö tällaisen setin omassa kodissasi (ja jos niin millaisessa käytössä)?

Kaikkia yksityiskohtia en tuotteesta tule vielä paljastamaan (suojelen itseäni ja ideaani ;)), 

mutta sen aikakin varmasti koittaa vielä ;)

Ah, olen niin fiiliksissä!!!!!

Jutta

Viime viikolla kerroinkin, että olen työstänyt useampaankin blogiin viime aikoina uusia ilmeitä. Tällä kertaa haluan esitellä teille Kaksin Kaksiossa -blogin suunnitelmat!

Olen lähtenyt kaikkiin näihin projekteihin mukaan todella innoissani ja samalla nöyrällä asenteella. En ole ammattilainen (vielä ainakaan) vaan harjoittelen asioita pikkuhiljaa. Parasta treeniä on kuitenkin oikeasti tekeminen, ei vain lukeminen tai luennointi. Tekemällä oppii ja silmä harjaantuu erilaisille uusille asioille. Itse pidän värisuunnittelua yhtenä tärkeimpänä elementtinä uuden ilmeen suunnittelussa. Värikartan luonnostelu onkin ollut itselläni aina ensimmäinen osa ulkoasujen ja logojen tyylisuunnan rakentamisessa.

Lauran sisustuspainotteiselle blogille etsin sopivia sävyjä ja muotoja ensin tarkkailemalla vanhoja tekstejä ja kyselemällä Lauran omia mieltymyksiä. Näiden pohjalta lähti hahmottumaan sininen väri ja tyylin suunta. Sanat, joilla Laura kuvasi itseään ja blogiaan - oli isona inspiraation lähteenä muotojen suunnittelussa. Leikkimielisyys, selkeys, ryhdikkyys, rento ote... Näistä sanoista syntyi vesiväripallot, joita käytin sosiaalisen median painikkeita tehdessäni. Fonttivalinta taas tuki leikkimielisyyttä ja rentoutta. Väripaletti oli alusta alkaen selkeä ja ympyrän muoto toi logolle ryhdikkyyttä.

Samalla Laura uudisti sivujensa pohjaa muutoinkin ja lopputulos on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Kiitos Lauralle luottamuksesta, oli mahtavaa olla tässä mukana <3

Jutta

- -

Translate: New visual identity to my blog colleague Laura.