Olen jemmaillut tätä juttua vaikka kuinka kauan, mutta nyt ajattelin näyttää teille runsaasti kuvia keskustakaksiosta, jonka remontoimme viime syksynä Pekan kanssa (kirjoitin siitä aiemmin jutussa Unelmien keskustakoti: detaljit). Asunto myytiin nopeasti ensinäytöllä ja sen jälkeen arkeen tuli pieni "tyhjyys". Toteutimme uudistuksen pääasiassa omin voimin, vaikka joitakin töitä ostettiin myös ulkopuolelta. Olimme tietysi superonnellisia nopeasta myynnistä, vaikka kauppojen jälkeen iskikin haikeus. Itse meidän ei ollut tänne tarkoitus muuttaa missään vaiheessa, mutta tuo ydinkeskustassa oleva kaksio hurmasi meidät alkuperäisessä (ja todella rujossa sellaisessa) kunnossaan täysin. Saatikka sitten, kun remontin valmistumispäivä lopulta koitti. 

Päätin jakaa jutun kahteen osaan, sillä kuvia lopputuloksesta kertyi hurjasti ja kiitos niistä kuuluu Akille (Photoworks), jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä asuntojen kuvauksen parissa jo useamman vuoden. 

Mutta nyt! Ottakaapa hyvä asento, tässä se on - meidän näköinen unelmakaksio 1950-luvun kerrostalossa + runsaasti kuvia ja juttua remontin lähtökohdista, sekä vision rakentumisesta.

Alusta alkaen oli selvää, että panostaisimme remontissa laatuun ja pohdimme materiaalivalinnoissa ja tilamuutoksessa sitä, millaiset asukkaat täällä haluaisi asua. Kuvittelimme asukkaiksi urbaanin nuorehkon pariskunnan, joka ei omista autoa ja haluaa asua keskellä kaikkia palveluita. Arvostetussa taloyhtiössä tehtiin samaan aikaan linjasaneerausta ja muita suuria uudistustöitä, joten oli selvää että hinta ei olisi alhaisimmasta päästä kaikkien kunnostustöiden jälkeen. Ehkä siksi kuvittelimme tulevien asukkaiden iän olevan 30-40 välillä, emmekä uskoneet tämän olevan esimerkiksi sopiva koti ensiasunnoksi tai sijoituskohteeksi. 

Näillä kuvitelmilla ei sinällään ollut vaikutusta juuri mihinkään, mutta ne auttoivat antamaan suuntaviivoja niille valinnoille ja ratkaisuille, joita asunnossa toteutimme. Suljimme nimittäin heti ensi metreillä pois sellaisen ajatuksen, että tehdään asunnosta sellainen, jonka tyyli sopii kaikille ja on "riittävä" tarpeeksi monelle. Samalla otimme toki tietoisen riskin, mutta toivoimme ensisijaisesti tämän menevän sellaiselle ihmiselle, joka rakastuu asuntoon ensisilmäyksellä. Sen persoonaan, tunnelmaan ja yksityiskohtiin. Ja tiedättekö, niin siinä myös lopulta kävi. Asunnon osti juuri sellaiset ihmiset, joille kuvittelimme sitä tekevämme noiden kuukausien aikana. 

Huoneiston remontti oli taloyhtiön saneerauksesta johtuen pitkähkö, mutta kaikki vaiva ja odotus lopulta palkittiin. Ensimmäisenä aloitimme purkutöillä, johon kuului myös asbestipurkua. Asbestikartoituksen ja -purun tilasimme Kaarinalaiselta yritykseltä, Purkava Oy:ltä ja homma hoituikin todella rivakasti ja siististi. Nykypäivänä vanhoja asuntoja remontoitaessa on otettava huomioon nämäkin seikat ja vaikka mahdollinen asbestilöytö saattaa tuntua harmilliselta, on se kuitenkin välttämätöntä viedä maaliin kunnialla ja säännösten mukaan. Oma kokemukseni tästä oli oikeastaan aika lailla positiivinen, vaikkakin se toi lisää kustannuksia remonttiin. Olimme kuitenkin onneksi jo ennen kartoitusta varanneet mahdolliselle asbestipurulle osan budjetista. 

Mitä asbesti sitten on ja miksi työ pitää teettää ammattilaisella? Siitä on kirjoitettu ainakin täällä.

Tilajakoa avarrettiin entisestään purkutöiden yhteydessä. Tilava olohuone ja ennen makuuhuoneena toiminut ruokailutila olivat valoisia suurien ikkunoiden ansiosta. Keittokomero sen sijaan jäi vähän pimeäksi ja todella ahtaaksi. Koimme, että seinän purkaminen olisi paras vaihtoehto käytännöllisen keittiön rakentamiselle, jotta taso- ja kaappitilaa saatiin riittävästi lisää. Keittiön uudistuksesta ajattelin kirjoittaa ihan erikseen, sillä juttua siitä nimittäin riittää melko paljon :D. 

Huoneistossa oli upea vanha, joskin kulunut, mosaiikkiparketti olohuoneessa ja ruokailutilassa. Makuuhuoneeseen, keittokomeroon ja eteiseen oli vaihdettu jossakin vuosien varrella laminaattia tilalle. Päätimme purkaa laminaatit pois, sillä halusimme lattian olevan avaran pohjaratkaisun asunnossa yhteneväinen. Kun uusi parketti oli asennettu laminaattien tilalle, koko komeus hiottiin ja käsiteltiin Pallmannin tuotteilla. Pallmannin Color Collection järjestelmässä lattiaan työstetään ensin haluttu sävy (me valitsimme kauniin syvän ruskean Authentic Brown), jonka jälkeen pinta lakattiin parkettilakalla. Ja uskokaa tai älkää, rajoja keittiön ja ruokailutilan välillä ei edes jälkikäteen meinannut huomata, vaikka vierekkäin oli sekä uutta, että vanhaa parkettia! 

Vinkkinä muille tällaisessa tilanteessa oleville sanoisin, että jos haluat jatkaa vanhaa parkettia ja saada sävystä yhteneväisen, valitse aina hieman tummempi sävy. Parketti usein tummuu vuosien saatossa ja saattaa olla todella haastavaa saada uuden ja vanhan parketin sävy tasaiseksi jos pintaa ei sävytetä astetta (tai enemmän) tummemmalla.

Color Collection järjestelmästä voit lukea lisää täältä ja jos kaipaat apua värin tai oikean tuotteen valintaan, kannattaa laittaa viestiä Petri Iso-Ilomäelle, joka osaa neuvoa ja vinkata myös hyviä tekijöitä omalta alueelta. Myös me ulkoistimme parketin kunnostuksen ja käsittelyn. Voin lämmöllä suositella Petrin asiantuntemusta ja mainittakoon vielä, että lähimmässä Pallmannin tuotteita myyvässä jälleenmyyjäliikkeessä ei ollut juuri tätä sävyä näytillä livenä, niin Petri teki meille oman mallipalan, jonka saimme noutaa liikkeestä vain kaksi päivää ensimmäisen käynnin jälkeen. Huikeaa palvelua sekä ATV Turku, että Pallmann Suomi! Kiitos! 

Makuuhuoneen ja olohuoneen väliin sen sijaan laitettiin kynnyslista, sillä vanhan talon kaikki seinät eivät olleetkaan ihan suorat ja parkettia ei saatu jatkumaan niin kauniisti saumattomasti, kuin olisin toivonut. Eteiskäytävän vanha klinkkerilattia siistittiin ja päätettiin säilyttää, sillä se oli kerrassaan upea! Lattialla oli valtava vaikutus koko asunnon tunnelmaa ja vaikka tumma lattia oli tietynlainen riski myyntikohteessa, sen ottaminen todellakin kannatti.

Lattian jälkeen lähdimme toteuttamaan upeaa uutta seurustelukeittiötä, valitsimme lempeitä sävyjä seinäpinnoille ja järjestimme tilaa säilytykselle. Pieniä yksityiskohtia hiottiin pieteetillä ihan loppumetreille saakka... Siitä kerron kuitenkin lisää seuraavassa osassa (siellä mukana myös muutama ennen-kuva). Kannattaa siis pysytellä kuulolla!

Jutta

Tätä postausta on synnytetty jo pitkän tovin. Keväällä alkanut keittiön pieni freesaus eteni verkkaisesti, mutta varmasti ja jäi sitten lopulta kuvauksen osalta alkaneiden kesäkelien ja mökkijuttujen jalkoihin. Viimein pääsen kuitenkin näyttämään teille, mitä oikein keittiössä teimme ja millainen lopputulos saatiin lopulta aikaan melko pienillä muutoksilla.

Ennen kuin jatkat tämän tekstin lukemista, suosittelen kurkkaamaan Keittiön uudistus - tässä mennään nyt ja Keittiö ennen uudistusta jos ne on jäänyt aiemmin lukematta. Lopussa vielä muutamia ennen-kuvia! Ihan vain siksi, että minusta ne havainnollistavat muutosta kaikista parhaiten :).

Muutoksen yhteydessä saimme keittiöön reilusti lisää valoisuutta, mutta myös yllättäen lisää kaappitilaa, vaikka toisen seinustan kaapit poistettiinkin. Viimeisempänä, muttei suinkaan vähäisimpänä keittiö muuttui freesauksen yhteydessä todella paljon enemmän meidän näköiseksemme.

Uudet yläkaapit ovat mitoitettu kattoon saakka. 280cm huonekorkeus mahdollisti 130cm korkeat yläkaapit, joten tilaa saatiin paaaaaljon lisää. Kaapistot teetettiin Kaarinan Puuvajassa ja vetimet valittiin samoin sieltä. Tapwellin hanan tilaus hoidettiin niinikään samaan yrityksen kautta. Kaikki kunnia erinomaiselle asiakaspalvelulle ja laajalle valikoimalle! Erityiskiitos Anne Forsmanille, joka jaksoi vääntää kanssamme valinnat kasaan vaikkei tilauksemme ollut varmastikaan siinä hetkessä se suurin ja tuottavin muiden projektien joukossa. Tällaista palvelua arvostan erittäin korkealle!

Halusimme tuoda keittiöön ripauksen kotimme rakennusaikakautta, eli 1950-lukua. Tämä toteutettiin huulletuilla ovilla ja niiden myötä ulkopuolelle sijoittuvilla säädettävillä saranoilla (ns. lehtisaranoilla, vaikka ei taida ihan vastaava olla kuin aikanaan olivat). Vetimet ovat kromatut lankavetimet ja hana toistaa vetimien muotokieltä mukavasti. Koko komeus viimeisteltiin 15x15 mattapintaisella neliölaatalla, joka laatoitettiin tiililadonnalla. 

Lopputulos on minusta samaan aikaan siro ja nykyaikainen. Vaikka tilaan tuotiin 50-luvun elementtejä, voisin jopa sanoa että keittiöstä tuli aavistuksen modernimpi kuin aiempi ilme oli. Syynä lienee yläkaappien ja välitilan vaaleampi väri ja keveämpi kokonaisfiilis. 

Kaapistot + hana maksoi n. 1000e ja laatoitustarvikkeet, silikonit + laatat n.100e. Maalasimme myös seinät Remontti Ässällä, sävy F487 Höyhen. Tätä maalia meillä oli jo kaapissa valmiina. Lisäksi hankimme tilaan uuden seinävalaisimen. Sekin on itseasiassa suunniteltu 1950-luvulla, joten onnistuin toteuttamaan tavoitteeni aikakauden kunnioittamisesta oikeinkin hyvin. Ja kaikki tehtiin itse laatoitusta ja saumausta myöden. Vain hanan vaihdossa käytimme ostettua työtä. Tässä säästimme varmasti ison pennin. Laatoitus oli yllättävän mukavaa, myös näin ensikertalaisen näkökulmasta.  Muutoksen hinta oli mielestäni kohtuullinen siihen nähden, kuinka paljon enemmän keittiöstä nyt pidän! Uudehkoa keittiötä kun ei ollut millään muotoa järkevää lähteä uusimaan kokonaan. Pidettiin  siis kaikki se mistä tykätään ja uusittiin vain pieni osa. Haaveissa olisi vielä tasoliesituuletin tuon suuren möhkäleen tilalle, mutta sitä varten pitääkin säästää sitten aika paljon niitä euroja vielä taskun pohjalle ennen tilausta...

Jutta

Heippa! Tajusin juuri, että meidän kodin keittiötä ei olla sen paremmin täällä blogin puolella esitelty. Yksittäisiä kuvia sentään joissakin jutuissa on ollut esillä. Syy "keittiöpimentoon" on tilan haastava kuvaaminen ja se, etten oikein ole ollut sinut koko keittiön kanssa... Ja tämä on johtanut siihen, että muut tilat kodissamme ovat inspiroineet minua kuvauksen merkeissä selvästi tätä enemmän. 

Nyt keittiöön on kuitenkin tulossa pieniä muutoksia, joten on ehkä ihan hyvä hetki vilauttaa miltä täällä näyttää nyt. Osa kuvista on otettu jo aiemmin, ja niissä on vielä kaikki paikoillaan ennen yhden yläkaapin ja välitilan irroitusta. Osan taas nappasin vasta tänään, joten niissä on pohjatöitä jo aloiteltu.

Keittiöremontti on tehty tässä kodissa reilu kolme vuotta sitten, jolloin on uusittu myös kaikki kodinkoneet. Kaapistot ovat Kvikin Mano Sera sarjaa ja kaappitilaa täällä on oikeastaan aika paljon. Yläkaapit ovat jotakin muuta mallia kuin muut kaapistot, mutten osaa sanoa mitä. Vaikka keittiö on sinänsä aika kiva, on siinä joitakin pieniä juttuja, joita halusimme lähteä uudistamaan. 

Päädyimme poistamaan ikkunaseinän yläkaapin ja tilasimme toissa viikolla allasseinälle uuden korkeamman yläkaapin Kaarinan Puuvajasta mittojen mukaan. Halusin hyödyntää jokaisen sentin ja lisäksi toteuttaa kaapin siten, että se on juuri tuohon aukkoon/syvennykseen mitoitettu. Näinollen valmiit moduulit eivät tässä kohtaa tulleet kysymykseen. Koska halusin kaapiston jäävän hormin kulmauksen taakse, kaapin syvyys tulee hieman pienenemään, mutta kavennuksen myötä häviävän tilan saamme käyttöömme takaisin moninkertaisesti korkeutta kasvattamalla. Väriksi kaapistolle valikoitui valkoinen (koska tila on oikeasti tosi pimeä ja tummat alakaapit ovat jo riittävästi kontrastinen juttu tähän tilaan). Kaapin ovet ja malli valittiin toistamaan 50-luvun henkeä, samoin kuin niiden vetimet. 130cm korkeat yläkaapit ovat aika massiivinen kokonaisuus ja tästäkin syystä valkoinen värivalinta oli selvää. Halusin tällä myös selkeyttää tilan tunnelmaa, jota kuitenkin edelleen lisää vanha tiiliseinä ruokapöydän takana ja puulattia, joka tuo lämpöä muuten moderniin ja mustavalkoiseen keittiöön. En malttaisi millään odottaa, että nuo kaapit jo tulisivat!

Samaan syssyyn (tai oikeastaan jo ennen kaapistoja) päätimme uusia välitilan ja hanan. Uskon, että tämän tilan valoisuus ja selkeys tulee lisääntymään ihan mielettömän paljon näillä pienillä muutoksilla. Tavoitteena olisi saada puristettua kokonaisuus valmiiksi huhtikuun aikana, tai ainakin ennen mökkikauden aktiivisempaa alkua. 

Kaksi suurta keittiöremonttia viimeisen kolmen vuoden aikana ovat olleet isoja projekteja. Tässä kohtaa ei onneksi ollut tarvetta niin isolle muutokselle, vaan pienillä jutuilla saadaan varmasti tästäkin tilasta vielä nykyistä enemmän meidän näköisemme. 

Tässähän alkaa ihan jännittämään, että miten meidän perheeltä sujuu ensimmäistä kertaa laatoituspuuhat ja miltä kokonaisuus tulee sitten lopulta näyttämään. Jaiks!

Jutta

Rasti seinään! Saimme vajaa kaksi viikkoa muuton jälkeen ripustettua ensimmäiset taulut seinälle! Tämä on oikeasti melko iso asia minulle, joka jahkaa yleensä tällaisten kanssa pitkään. Olen suunnitellut taulukollaasin rakentamista jo edelliseen kotiin, siinä kuitenkaan eteenpäin pääsemättä. Jo ennen kuin muutimme edelliseen kotiin, olin kerännyt itselleni tauluseinää varten inspiraatiokuvia ja ideoita valmiiksi... Toteutus vain ei koskaan oikein ottanut tuulta alleen. Mutta nyt! Nyt sain ainakin alun tehtyä. 

Tavoitteenani on jatkaa tuota vielä hieman laajemmalle, mutta sopivien elementtien kanssa en tohdi pitää kiirettä. Hankimme tähän kotiin myös yhden maalatun teoksen, mutta tuntui, että se tarvitsee itselleen ihan kaiken huomion, joten voi olla ettei sitä tässä kollaasissa nähdäkään. Sijoituspaikkoja tuolle on tällä hetkellä mietittynä kaksi, mutta päätöksen tekoon tarvitsen vielä hetken aikaa. 

Sohvan taakse syntynyt tauluseinän alku on tällä hetkellä sekoitus printtiä, taidejulistetta, kaunista tyhjää kehystä ja siroa hyllyä. Erityisesti pidän tuosta Hakolan hyllystä osana kollaasia, sillä sen kanssa saa pieniä esineitä vaihtamalla aina uutta ilmettä koko seinälle. Vanha kultainen kehys on saatu aikanaan mummilta ja Reeta Ekin hyväntuulisen "Toukokuu" -taidejulisteen ostin syksyllä Lokalista. Bo:n kalenteriprintti sopii mainiosti kollaasiin simppelin tyylin ja tumman sävynsä ansiosta. Kyselin hieman vinkkejä ja ideoita asetteluun Sisustusterapiaa -yhdistyksen jäsenten facebook-sivuilla ja sieltä sainkin kivasti vahvistusta ja rohkeutta sekoitella erilaisia kehyksiä, muotoja ja elementtejä keskenään. Ohjenuoraksi moni sanoikin, että mielenkiintoinen tauluseinä syntyy ilman turhaa suunnitelmallisuutta ja tiukkapipoisuutta. Tämä on kyllä niin taivaan tosi asia! Niin monesti olen vain jahkannut asian kanssa, enkä päässyt lainkaan siinä eteenpäin... Ja vain koska mietin sitä liikaa. Sisustaminen ei siis todellakaan ole vakavaa puuhaa... Koska silloin siitä katoaa intuition voima.

Tässä vielä 5 oivallusta mielenkiintoisen taulukollaasin rakentamiseen:

1. Yhdistele surutta erilaisia kehyksiä.
2. Yhdistele myös eri muotoja - jo yksikin eri mallinen esine, kehys tai muu elementti rikkoo sopivasti kokonaisuutta. Meillä se on hylly, mutta se voisi olla myös vaikkapa kello tai peili.
3. Löysää nutturaa: voit laittaa vierekkäin printin, taidejulisteen ja jopa maalattua taidetta. 
4. Ota yksi elementti, joka on selvästi muita tummempi tai vaaleampi, sillä se kokoaa useat palaset yhteen ja tuo kollaasiin voimaa, sekä kontrastia.
5. Käytä erikokoisia tauluja, kehyksiä tai muita elementtejä = riko symmetriaa

Toivottavasti tämä teksti inspiroi jotakuta teistäkin tarttumaan vasaraan ja 

laittamaan ne odotetut taulut tai julisteet seinälle :).

Jutta

PS. Suvi on muuten mestari rakentamaan erilaisia tauluseiniä. 
Hänen kodin kollaaseja jaksan ihastella aina vain uudelleen ja uudelleen <3.

Pienillä asioilla on suuri vaikutus tunnelmaan. Aiemmin makuuhuoneen päätyseinää hallitsi punatiiliseinä, joka sellaisenaan on kyllä myös omaan mieleeni erittäin vaikuttava ja kaunis. Mutta koska mieleni tuntuu olevan erityisen herkkä värien ja sävyjen vaikutuksille, ei punasävyinen makuuhuone tuntunut kovin levolliselta. Jostakin syystä näen punaisen hieman liian dynaamisena värinä tiloissa, joissa on tarkoitus rentoutua ja nukkua. Itselleni levollisimmat ja mielelle parhaimmat värit tuntuvat olevan sinisen lisäksi vihreän eri sävyt. Ne sellaiset hieman tummemmat ja murretut, jotka eivät ole kuitenkaan liian kirkkaita. Mutta nämä ovat kyllä niin makuasioita... Uskon, että myös siellä ruudun toisella puolella on paljon teitä, joita tiiliseinän piilottaminen suorastaan kauhistuttaa. Jopa seinänrakennuspuuhissa auttanut ystävämme sanoi, että tuntui pahalta laittaa piiloon jotakin niin kaunista. Mutta koska vaikutus meihin, ja erityisesti minuun on niin suuri, en voinut oikeastaan edes kuvitella tiiliseinän sellaiseksi jättämistä makuuhuoneen osalta. 

Emme kuitenkaan halunneet maalata kauniiden tiilien päälle (mikä olisi toki ollut ehkä se helpoin vaihtoehto) vaan päätimme levyttää seinän ja siihen tehdyn kiinteän hyllyn siten, että sen saa myös joskus uudelleen esiin ehjänä ja kauniina niin halutessaan. Tällaista kiinteää hyllyä olen muuten suunnitellut jo kahteen aiempaankin kotiin. Pari inspiraatiokuvaa Pinterestistä on ollut siitä saakka tallennettuna puhelimen ja tietokoneen muistiin. Ihan vain, että jos joskus. Ja nyt se onnistui tänne! 

"Integroidun" sängynpäätyhyllyn kehikko rakennettiin 60 sentin välein tehtyjen pystykoolausten eteen. Päälle cyproc -levyt, jonka jälkeen tasoitusta, hiontaa ja maalausta. Kuulostaa helpommalta kuin olikaan, sillä seinä oli joka ainoaan suuntaan vino, samoin kuin lattia :D. Mutta ainahan nämä vanhemmat talot ovat. Emme siis sinänsä yllättyneet siitä. Toinen hankaluus osoittautui tasoituksen suhteen. Valitettavasti joudumme tekemään sen vielä kertaalleen jossakin vaiheessa uusiksi, sillä kylmää hohkava tiiliseinä (joka on siis rakennuksen julkisivua) takana sai tasoitteen vetäytymään vielä kahdenkin päivän jälkeen tasoituksesta, ja pintamaalausvaiheessa nuo saumakohdat oikein hyppäsivät silmille (kuvissa eivät niin hyvin näy, kuin elävänä tilassa). Toisena syynä taisi olla myös kesken loppunut aika, sillä teimme viimeisiä hiontoja vielä muuttoa edeltävänä päivänä. Mutta juuri nyt keskitymme muihin asioihin ja palaamme tämän pariin ensi vuoden puolella. 

Kaikenkaikkiaan olen äärettömän tyytyväinen lopputulokseen. Tyytyväinen olen myös valittuun vihreään sävyyn S447, joka on muuten aika lähellä edellisen kodin keittiön seinän väriä, mutta aavistuksen enemmän "metsän sävyinen". Iso kiitos tulee osoittaa tästä projektista Pekalle, mutta ehkä vielä enemmän ystävällemme Markolle, joka tuli varta vasten Tampereelta tänne Littoisiin rakentamaan pikaisella aikataululla tuota unelmien päätyseinää. Ilman Markoa olisimme ehkä olleet jopa hieman pulassa :D. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuva tilasta:

Kaunista sunnuntain iltaa ja hei - ihan parasta ensimmäistä adventtia <3

Jutta

Tuntuu hassulta. Tavallaan vatsanpohjassa on edelleen uutuudenviehätyksestä perhosia, mutta samaan aikaan kuitenkin tuntuu kuin olisimme asuneet täällä jo pitkänkin tovin. Tänään haettiin muuttolaatikot pois... Mukanamme tänne tuli kalusteita + 40 laatikkoa meidän muistojamme ja tavaroitamme, joilla teemme tyhjistä huoneista kodin. Olo on nyt aika tyhjä, mutta samaan aikaan helpottunut. Vaikka tällä kertaa ostimme muuttopalvelun ja vuokrasimme muuttolaatikot, niin jäihän sitä hommaa tietysti myös itselle, kuten pakkaus ja tavaroiden purkaminen omille paikoilleen.

Muuttaminen on siitä mielenkiintoista (ja tunteellista) puuhaa, että pakon edessä joudut käymään koko elämäsi ja kaikki muistosi läpi pala palalta. Käärit herkimmät asiat silkkipaperiin ja asettelet nätisti laatikon pohjalle. Siinä meinaa kokeneempikin muuttaja herkistyä. Ja herkistyykin. Mitä enemmän tulee ikää ja muistoja elämän varrelta, sitä enemmän muuttaminen menee tunteisiin. Ei se lapsena tai nuorempana niin herkkää ollut. Nyt on. Etenkin kaikki lapseen ja hänen kehitykseensä liittyvät muistot saavat silmäkulmat kostumaan.

Vielä on pitkä matka siihen, että kaikki tavarat löytävät ne optimistisimmat ja käytännöllisimmät paikkansa ja jokainenkin hylly tai taulu on kiinnitetty seinälle. Mutta sillä ei tässä kohtaa ole väliä, nyt on helpottavaa se, että olemme viimein täällä. Kotona. 

Mitä te olette viimeisen viikon aikana puuhailleet? Toivottavasti tämä pimeys loppuisi jo pian ja saisimme valkoisen lumipeitteen kaiken tämän kuran ja synkkyyden tilalle.

Kivaa keskiviikon iltaa <3

Jutta