Top Message

www.oblik.fi

NÄIN SYNTYY 10 MINUUTIN BLOGIKUVA LASTENHUONEESTA

Monesti ajatellaan, että blogikuvat ovat jotenkin äärimmilleen stailattuja, eivätkä ihmiset todellisuudessa asu sillä tavoin, kun koti kuvataan. Väittämä on osittain totta ja osittain aivan silkkaa pötyä.

Ajattelin hieman valottaa omaa tapaani kuvata blogikuvia, eli kertoa miten kuva syntyy ja mitä kaikkea se vaatii. Tapoja on varmasti lukuisia - toiset ei tee ennen kuvan ottamista yhtäkään liikettä/tavaran siirtoa ja toiset taasen pyörittävät koko kodin/kuvattavan huoneen kalusteet ja esineet ympäri.

Otin esimerkkitilaksi lastenhuoneen, jonka koen muutoinkin hankalimpana kuvattavana valon ja tavaramäärän vuoksi :D.

Lähtötilanne:
Aamupäivä, lapsi on lähtenyt kouluun ja itse olen aloittanut työnteon muutama tunti sitten. Koska on kotitoimistopäivä, pystyn kuvaamaan onneksi myös valoisana hetkenä tänään. Aamulla en kuitenkaan voi heti aloittaa, sillä ulkona on sysimustaa, eikä valoa ole sisätiloissa lainkaan. Huone näyttää siltä, kuin siellä asuisi esiteini-ikäinen lapsi - ja ihan totta; niinhän siellä asuukin!



1. Pöydällä on sekalaisesti tavaraa - vaikkakin tällä kertaa ihmeen vähän, kylpytakki lojuu nurkassa ja nalle makoilee tuolin päällä. Peilin edessä on työntyneenä pieni viherkasvi ja lisäksi pari vesipulloa (niitä heitellään ja koitetaan saada pystyyn.... tiedättekö?).

2. Vien kylpytakin kylppäriin, pinoan pöydän tavarat ja nostan ne kaappiin koulukirjojen kanssa samaan paikkaan. Nallen taas nostan nojatuolille ja vesipullot huoneen toisellle laidalle. Eli suomeksi kahden minuutin tavaroiden paikoilleen laittaminen/siistiminen.

3. Siirrän lattialla olevat kasvit pois huoneen ulkopuolelle, sillä ne tekevät kuvasta levottoman. Asetan pöydälle kirjan, jottei kuva näytä aivan tyhjältä. Samaan aikaan huomaan, että sängyn keltaiset lakanat vilkkuu peilin kautta ikävästi, ja tuo taas kuvaan vähän levotonta tunnelmaa. Heitän peitteeksi harmaan lakanan ja vaihdan hieman kuvakulmaa, jottei se ole niin jyrkkä. Tuolin ei tarvitse näkyä kuvassa kokonaan, joten astun hiukan oikealle kuvan ottaakseni. Samalla käänsin hieman objektiivin suuntaa, jotta peili mahtui taas kuvaan kokonaan korkeussuunnassa.

1. Sänky on petaamatta (yllätys). Meillä harvemmin käytetään päiväpeittoa, ja useimmiten sänky on joko vain pedattu tai sitten sen päällä on torkkupeitto, lakana tai jokin viltti jalkopäässä.

2. Petaan sängyn ja totean peilin kautta, että ehkä kuvaa varten keltaiset lakanat on aika rajut ja ne pomppaa silmille. Kuvassa tällaiset asiat korostuvat, joihin ei livenä niin kiinnitä huomiota.

3. Haen lakanakaapista harmaan pussilakanan tuohon päälle, jotta tunnelma kuvassa rauhoittuu. Laitan samat tyynyt takaisin, jotka sängyllä olikin. Nyt ne erottuu myös paremmin, koska taustan kangas on yksivärinen. Pöllötyynykin on sängyllä (toisessa päädyssä), muttei mahtunut näemmä lopulliseen kuvaan.

Kaikenkaikkiaan kuvaa varten tein noin 10 minuutin työn; siivosin työpöydän, siirsin kasvit ja vesipullot pois kuvasta ja petasin sängyn. Sanoisin, että aika vähän vaivaa tai mitään ylimääräistä ns. stailausta kuvia varten tehtiin. Silti tunnelma on aika eri, kuin että olisin vain räpsäissyt menemään ilman mitään siistimistä. Tilanne ja tila itsessään ei kuitenkaan ole mitenkään erilainen kuin lähtötilanteessakaan, ja näin ollen se myös on melko realistinen otos siitä, miltä meillä lastenhuoneessa tavallisestikin näyttää. Siivouksen olisi ilman kuvausta joutunut suorittamaan juniori itse. Nyt hän omaksi onnekseen oli koulun penkillä sillä aikaa kun kotona oli valoisa aika kuvata. :D

Olisi kiva kuulla, miten olette ajatelleet blogikuvien syntyvän? Ja kuten alussa sanoin, tämä on minun tapani tehdä asioita, jokainen tekee varmasti vähän eri tavoin - eli miten parhaaksi on kokenut :).

Jutta

ps. Tajusin juuri, että eh - meillä ei ole vieläkään valaisinta tässä huoneessa :D :D Vain tuo rempan jälkeen jäänyt aihio ilman varjostinta... Ehkä pitäisi tehdä asialle jotakin... :D

  1. Jotakuinkin näin se meilläkin menee, pahimmat kasat pois kuvasta vain :-D Silti saan usein kommentteja, että "miten teillä on aina niin siistiä?". En oikein ymmärrä tätä, jos otan kuvan ilman pyykkikasoja, tarkoittaako se sitä että meillä ei koskaan muulloinkaan ole pyykkikasoja..? Voi kumpa se olisikin niin! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! Allekirjoitan juuri tuon saman! Olisi kyllä ihanaa, jos aina olisi putipuhdasta ja KAIKKI tavarat omalla paikallaan :D

      Poista
  2. En ole kotikuvia ottanut aikoihin, kun tuntuu, ettei ole mitään kuvattavaa, mutta näistä sun kuvista sanoisin, että mun ehdoton lemppari on tuo eka sänkykuva :). Siitä tulee jotenkin lämmin fiilis. Sellainen, että nukkujalla on ollut hyvät unet vakkari unikaverien (Aku & Pöllö) seurassa. Ja pöytäkuvistakin tykkään kaikkein eniten ekasta. Muovipulloja kun en sieltä olis edes erottanut, ellet olisi maininnut. Niitten tilalla meillä olis tölkkejä, joita inhoan..

    Kaikenkaikkiaan tykkään kotikuvista, joissa näkyy elämä, mutta rajansa tietty silläkin. Esimerkiksi tiskipöytä näyttää kyllä kuvassa (ja livenä) paljon kivemmalta ilman kukkuraisia likaisten astioiden kasoja :). Tai lattiat ilman parittomama pyöriviä sukkia. Mutta silti ei tosiaan kyseessä ole mikään kuvahuijaus, vaikka ne kuvista poistaakin. Ihmettelen välillä sitä, että kaikki siisteys tuomitaan aina "kiiltokuvaksi", joka ei voi olla todellinen. Itse ainakin innostun välillä kuvaamaan ihan siitä ilosta, että joskus on poikkeuksellisen siistiä.

    (Ei tässä taas tainnut olla mitään punaista lankaa tässä mun kommentissa, mutta ei se oo niin justiinsa kai. Kunhan viestittelin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sekin on kyllä totta - on ihanaa, että kuvissa näkyy elämä. Vaikka tuollaiset asiat ei häiritse useinkaan livenä, niin kuvissa jään itse niitä tuijottamaan, kun hetki on niin ns. pysähtynyt tilanteen ympärille.

      Ja heh - juu tiskipöytä ei varmaan olisi se inspiroivin kuva täynnä tiskejä tai vastaavasti lattiat joilla ne sukat pyörii. Olen ihan samaa mieltä, että vähän liian herkästi juurikin "tuomitaan" ettei elävä elämä vastaisi kuvia. Kyllä se meillä ainakin aikalailla vastaa, vaikka suurimmat sotkut ennen sitä siivoankin. :)

      Poista
  3. Kiva postaus. Meillä tuntuu olevan niitä kasoja enemmän ja 10 pika siivous/stailauksella ei kyllä ihan selviä. Mutta kunhan konmari on saatu päätökseen niin kasat poistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan meilläkin tosiaan välillä sellainen tilanne, että (etenkin lastenhuone) on kuin kaatopaikka. Silloin toki en sitä kuvaakaan. Usein se kuvausinspis iskee kuitenkin silloin kun on edes jokin aika sitten siivottu. Harvemmin tulee polttava palo kuvailla kun koti on räjähtämäisillään :D

      Poista
  4. Taitaa mennä kutakuinkin juuri noin - ja "tasapainoisen" kuvan kannalta huomaa joskus, että jotain esinettä pitää siirtää 10 cm sinne tai tänne...jne...ja sitten siihen uppoutuukin niin, että aikaa on äkkiä mennyt tunti :). Mutta se on sellainen kiva flow-tila, jossa rentoutuu, jos saa sommitella ja hääräillä rauhassa (ja kyllä, noita heittämisvesipulloja lojuu meilläkin...ja se ääni mikä niistä lähtee kun se pullo tömähtää lattialle - auts :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta muuten. Tuota kuvan tasapainoa tulee toisinaan katsottua tarkemmin juuri linssin läpi. Muutoin sitä ei livenä edes huomaa. Allekirjoitan myös tuon flow-tilan...Se on huumaava! <3

      Poista
  5. Juuri noin se menee, joskus raivattavaa on enemmänkin. 😄 Tavaroita ja huonekaluja tulee aseteltua niin, että saa ne näyttämään hyvälle kuvissa. Nyt on kyllä ärsyttävän vähän valoa jopa päiväsaikaan! 😬 Tulisi jo kunnon lumi. Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä totta, että valoa sitä kaipaa kyllä enemmän ja toivoisi, että vaikka nyt tulikin paukkupakkaset, niin olisihan se kiva sen kaveriksi luntakin saada. Onneksi ilmeisesti tilanne korjaantuu pian ja lisäksi päivään tulee joka päivä lisää valoisaa aikaa. Sitä kohden siis :)

      Poista
  6. Näyttää ja kuulostaa tutulta ihan aikuistenkin tiloissa :D Onko seinien harmaa sävy muuten Tikkurilan 1944? Näyttääkö siniseltä päivänvalossa? Kiitos, jos jaksat vastailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, tuttua on ihan aikuistenkin tiloissa ;)

      Ja kuten silloin tavatessamme vastailinkin, niin kyllä vain - 1944 on seinän sävy :)

      Poista
  7. Kiitos, kun avasit tätä kotikuvausta. Olen tehnyt tasan yhden postauksen kotoani. Saarimökiltä sentään jokusen.
    Minulla oli tuossa mahdollisuus osallistua jopa yhteen juttuun, joka olisi tehty täällä meillä, mutta menin puihin.
    Vähän on harmittanut oma uskaltamattomuuteni. Nyt opettelen rohkeutta (ainakin kotisaralla) ja kotikuvaamista.
    Olipa kiva postaus! Sain intoa reppuun.
    Mukavaa viikonloppua, Jutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Uskallusta vain kehiin, siitä tulee kiva fiilis ja sellainen "Onnistumisen tunne". Peukku kotikuvauksen opettelulle :))))

      Poista

 

Newsletter

Widgets