Syyskuun alku on ollut aikamoinen. Kun päätin jäädä opintovapaalle, en mitenkään olisi uskonut, millaiseksi syksyni tulee muodostumaan. Juuri nyt vatsasta nipistää, sillä edessä on tälläkin viikolla minulle isoja asioita ja uusia kokemuksia. Jotenkin tuntuu hyvin hämmentävältä, miten kaikki tapahtuu juuri nyt ja miten tämä kaikki voi oikeasti olla tottakaan. Alkukeväästä myönnän miettineeni useampaan otteeseen miksi ihmeessä bloggaan. Oli muutto, vesivahinko, uusi muutto ja paljon päänvaivaa. Mietin mitä ihmeen kaunista tästäkin voisi ihminen repiä irti. Ei niin mitään. Katson nyt noiden kuukausien tekstejä ja tunnistan ainakin itse, etten silloin ollut kovin intohimoisesti tässä mukana. Jossakin vaiheessa jopa mietin minkä ihmeen takia tätä teen ja monesti etsin itseäni, omaa tyyliäni ja teemojani minkä ympärillä haluan kirjoittaa. Mikään ei oikein tuntunut omalta.
Tuli kuitenkin loppukevät ja kesä. Intohimo nousi uudelle asteelle ja mieleen palasi jälleen niitä syitä, jotka alunalkaenkin on tuntunut bloggaamisessa hyvältä. Kesän aikana muutama ystävä ja tuttava on ohimennen todennut; "Niin, mähän tiedänkin kyllä mitä sulle kuuluu. Sieltä blogista oon lukenut.". Silloin tekisi todella usein mieli sanoa, että ihan oikeasti - tämä blogi ei ole yhtäkuin mun elämä. Se, että jaan kauniita paloja arjesta, ei tarkoita että arki aina olisi niin kaunista. Mutten silti päästä siitä irti, että pidän tätä omana arjen leikkikenttänäni (kauniina sellaisena). Pidän sitä nyt, ja pidän sitä myös jatkossa. En saa virtaa ja hyvää fiilistä siitä, että jakaisin tänne pyllylleen menneitä asioita. Niitäkin kun löytyy.
Loppukesän aikana on myöskin ollut paljon isoja yhteistyöprojekteja, jotka jatkuvat pitkälle syksyyn. Näistä olen todella todella kiitollinen. Uskon, että niillä on myös vaikutusta siihen, miten paljon haluan kehittyä koko bloggaamisen kanssa ja paljonko teen työtä tämän kaiken eteen. Toisia nämä jutut ärsyttävät. Syitä on varmasti monia, eikä niitä tähän ole tarvetta kerrata. Itse koen hyvin tehtyjen yhteistyöpostauksien tuovan blogilleni lisää mielenkiintoisia aiheita ja näkökulmia. Itse luen yhteistyötekstejä myös muiden blogeista, sillä kyllä - uskon ihmisen kokemukseen enemmän kuin esimerkiksi tuotteen tai palvelun myyntitekstiin. Ihminen, joka palvelusta/tuotteesta/yrityksestä/tapahtumista kirjoittaa antaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa asiaan. Uskon valtaosan olevan myös ihan oikeasti objektiivisia.
Voi olla, että joskus joissakin blogeissa on esiintynyt "maksettua kehumistakin", mutten näe tätä millään muotoa vallalla olevana tapana. Itse kirjoitan blogiportaalissa ja olen osana myöskin Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggareiden itsenäistä joukkoa, joka kyllä jakaa näitäkin asioita ja kokemuksia keskenään. Itselleni on tullut pääosin ihan asiallisia ehdotuksia. Mukaan mahtuu kuitenkin myös pohjanoteerauksia... Jos yritys pyytää kehumaan tuotteitaan/palveluitaan maksua vastaan, sanon aina kiitos ei. En kehu, jos sitä pyydetään. Kehun kuitenkin silloin, kun olen aidosti sitä mieltä. Näin säilytän ensinnäkin itselläni hyvän mielen ja voin seistä sanojeni takana selkä suorana. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös se, että haluan olla lojaali lukijoitani kohtaan. Haluan nähdä koko bloggaamisen pitkäjänteisenä työnä, joka kyllä katkeaa jollen ole itselleni ja lukijoilleni rehellinen mielipiteistäni.
Juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut uutta virtaa ja ihan valtavan annoksen inspiraatiota blogin pitämiseen pienen tauon jälkeen. Tuntuu hiton hyvältä olla tässä. Suurimman kiitoksen ansaitsette te, jotka niinäkin hetkinä kun kirjoittaminen ja kuvaaminen tuntui tahmealta, olitte täällä ja kommentoitte. Niillä kommenteilla on oikeasti valtava voima! Näen ja seuraan kyllä eri lähteiden kautta paljonko teitä täällä viikoittain ja kuukausittain vierailee, mutta jotenkin ne numerot ei tuo sitä fiilistä, jonka yksikin jätetty kommentti saa aikaan. Silloin niistä numeroista tulee aitoja ihmisiä.
Tämä kanava on vienyt minua eteenpäin monessakin asiassa ja toivon sydämeni pohjasta, että kuljemme vielä pitkän matkan yhdessä! Parasta antia on kun jaamme yhdessä puolin ja toisin ideoita, kokemuksia ja inspiraatiota. Viimeisimpänä hyvänä esimerkkinä tämä teksti*, jossa sain teiltä paljon aitoja kokemuksia ja mielipiteitä eteisen lattiamateriaalin valintaan. Toivottavasti joku muukin sai teidän kommenteistanne uusia ideoita.
Kiitos kun olette olemassa, tehdään tästä syksystä ja talvesta vieläkin inspiroivampi!
Jutta
PS. Habitaren lippuarvonta on päättynyt ja voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse.
PS. Habitaren lippuarvonta on päättynyt ja voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse.
Ihana teksti <3 <3 Täällä ollaan ja pysytään!!
VastaaPoista<3 <3
PoistaKoskettavaa luettavaa! Lämpimin ajatuksin <3
VastaaPoistaKiitos Pia! Ja lämpimät ajatukset kyllä oli täälläkin kun tätä kirjoitin <3
PoistaIhana kuulla, että bloggaaminen innostaa! Tämä on nimittäin yksi lempiblogeistani. :) Ja tuo yhteistyöjuttu on juuri noin. Itse ainakin olen niin liekeissä jos pääsen tekemään jotain innostavaa yhteistyötä, että en voi käsittää miten siitä voisi olla muuta kuin positiivista pöhinää omaan blogiin. Innostus tarttuu ja sen voi aistia myös rivien välistä.
VastaaPoistaEi ole totta! Ihana kommentti <3. Ja juurikin näin - innostus on tarttuvaa ja itse saan ainakin loistavia ideoita muiden yhteistyöjutuista. Positiivinen pöhinä se on, joka blogin tiellä pitää ;)
PoistaPS. Näin sinut Habitaressa, mutta pariin otteeseen kun meinasin tulla moikkaamaan - oli luoksesi niin pitkä jono jotta jatkoin matkaani ;)
Hyvin kirjoitettu, juurikin näin ajattelen itsekin. Ja oikeasti se inspiraatio mitä sinäkin jaat blogissasi jäisi osittain vaillinaiseksi ilman jakamista. Itse kokee saavansa paljonkin inspiraatioita ja ideoita blogeista, ja koen kantavani oman korteni kekoon kun saan itsekin jakaa sitä muille. Asioiden ei tarvitse olla kovin suuria, ne arjen kauniit asiat ansaitsevat tulla nähdyiksi ja koetuiksi!
VastaaPoistaNaulan kantaan! Eikä aina tosiaan ole kyse suurista asioista, mutta nekin on tärkeitä. Ja kaikki kaunis ansaitsee paikkansa täällä. Niiden voimalla sitä arkea kuitenkin jaksaa pyörittää. Ei kaikki niin mustavalkoista ole, eikä myöskään tasaisen harmaata. Parhaat palat koitan ainakin arjesta poimia :)
PoistaTämä postaus olisi voinut olla minun kynästä. Samoja fiiliksiä olen kokenut viime aikoina ja erityisesti tuota yhtä kirjoittamaasi lausetta miettinyt itsekin: "Niin, mähän tiedänkin kyllä mitä sulle kuuluu. Sieltä blogista oon lukenut.".
VastaaPoistaEli, et tiedä juuri mitään.
Tsemppiä uusiin tuuliin ja mielenkiinnolla seurailen suon touhuja - oot huippu taitava tyyppi, joten taatusti kaiken ansainnut!
Mahtavaa kuulla! Välillä tuntuu tosi hassulta, että ajatteleeko ihmiset ihan oikeasti että kirjoittaisin tänne kaiken, joka minulle ja perheelleni on tärkeää ja erityistä juuri sinä hetkenä. En totta vie. Jaan asioita, jotka toki oikeasti tapahtuu ja arkea, jota oikeasti elämme. Mutta ne henkilökohtaisemmat jutut eivät jokainen tänne kuulu. Ne ovat kuitenkin oikeassa elämässä monesti päällimmäisenä mielessä. <3
PoistaKiitos suunnattomasti ihanista sanoistasi <3
Mä olen pitkään näkynyt vain numeroiden seassa siellä sinun blogissasi, joten nyt ajattelin laittaa oikein kommenttiakin tulemaan :)
VastaaPoistaOlen törmännyt tuohon ihan samaan... tutut luulevat tietävänsä, mitä mulle kuuluu, kun käyvät lukemassa blogia, mutta totuus on kuitenkin paljon monimuotoisempaa, kuin pelkät blogitekstit.
Ja ihan samoilla linjoilla ollaan blogiyhteitsöidenkin suhteen. Ne asiat, jotka eivät tunnu omilta, saavat jäädä toteutumatta.
Itselläni on kyllä aivan liian usein myös aikoja, jolloin olen vain numero muiden blogeissa. Vaikka hyvin tiedän kuinka mieltä lämmittää kaikki jätetyt ajatukset ja kommentit. Ja tuo on kyllä oikea sana kuvaamaan blogin ja arjen eroa - arki on oikeasti todella paljon monimuotoisempaa. <3 Kiitos vielä lounasseurasta keskiviikkona! Oli ihana nähdä <3
PoistaMoikka, Kuten muutkin kirjoittivat niin samoilla linjoilla ollaan kirjoittamisen kanssa. Kaikkea omassa elämässä tapahtuvaa en halua blogissani jakaa, vaikka paljon sielläkin tapahtuukin. Sinulta saa aina kauniita kuvia ja sitä inspiraatiota (ihan kuin sitä puuttuisi..), Kiitos vielä työpöytä-postauksesta oli muuten HUIPPU-pöytä! Nähdään messuilla!
VastaaPoistaOn niin mukava kuulla, että täältä saa inspiraatiota <3. Se on päällimmäinen ajatus aikanaan ollutkin kun tätä touhua on lähdetty tekemään. Ja ole oikein hyvä, mahtavaa että siitä on ollut iloa!
PoistaEi ehkä taidettu törmätä, vai enkö vain huomannut? Tuli taas monia uusia kasvoja vastaan ettei kaikkea muistakaan.... :D
Ihanan aito teksti! Komppaan! <3
VastaaPoista<3 <3
PoistaHieno teksti! Ja samoilla linjoilla olen kyllä kanssasi esim. noista yhteistyöpostauksista - rehellisyys muille ja itselle - niillä mennään jos mennään. Kyllä falskius kolahtaa omaan nilkkaan - ja minusta loppupeleissä myös sen yhteistyökumppanin nilkkaan.
VastaaPoistaJa hienoa kuulla, että bloggaaminen maistuu taas - ja onhan sen huomannutkin:)
Sinun blogissasi on hyvä olla lukijana <3
Nimenomaan, niillä mennään! Allekirjoitan mös tuon, että se kolahtaa molemmille osapuolille, eikä anna kenellekään lopulta yhtään mitään.
PoistaMukava kuulla, että innostus näkyy jälleen. Vaikka silloin kun on ollut tahmeampaa, on postaustahtikin ollut huomattavasti hitaampi. Pakkopakko -postauksia ei ole tullut julkaistua, mutta se palo on ollut kadoksissa jossakin vaiheessa. Onneksi en lyönyt hanskoja tiskiin <3. Kiitos kun kuljet mukanani!