Olen hyvin vahvasti tunneihminen ja yhä enemmän vuosi vuodelta myös äärimmäisen spontaani erilaisten ratkaisujen suhteen. Toisinaan se kauhistuttaa, mutta useimmiten se antaa itselleni energiaa. Paikoillaan tallaaminen ja elämän odottaminen tuskastuttaa minua. En jaksa useinkaan murehtia elämää kovin pitkälle (välillä sekin olisi paikoillaan, mutta hyvin on pärjätty tähänkin saakka). Luotan siihen, että asiat tapahtuvat aina tietystä syystä. Elämäni aikana olen tehnyt äkkinäisiä ratkaisuja, mutta toisia taas harkinnut vimmatusti. Haluan uskoa siihen, että siivet kantavat ja vievät eteenpäin.
Arjessa spontaani luonne tuo mukanaan erilaisia, jopa naurettaviakin asioita; saatan nousta yöllä piirtämään ideoita paperille, sillä en jaksa odottaa aamuun. En suunnittele kovin monia arjen asioita etukäteen, vaikka tiedostan sen helpottavan varmasti moniakin kiemuroita. Saatan aamulla laittaa rokin soimaan ja tanssia valtoimenaan ympäri asuntoa. Samaa tekee myös lapseni. Toisena aamuna olen hiljaa, enkä puhu mitään. Silloin ei huvita.
Kun teemme rakaisuja arjessa, ne syntyvät usein hetken mielijohteesta. Päätöksiä ei toki viedä ainoastaan tunteen voimalla päätökseen, mutta sillä tavoin kaikki ideat ovat saaneet alkunsa. Spontaanin luonteen hyviä puolia on ehdottomasti se, ettei elämään jaksa kyllästyä. Olemme perheenä melkoinen sakki. Kaikista järkevin ja ajattelevaisin on ehdottomasti mieheni. Mikäli vain minä päättäisin asioistamme, olisi elämämme ollut aika hulvatonta, eikä millään muotoa järkevää tai etukäteen suunniteltua. Mies on se, joka pitää jalat maassa, vaikka meissä on myös toki samaa arjen hulluutta havaittavissa.
Kulunut viikko on tuonut mukanaan erään päättömän ratkaisun ja muutoksen. Olemme tehneet tarjouksen unelmien kodista. Ja se on nyt hyväksytty. Varsinaisesti meillä ei ole mitään syytä tai tarvetta muuttaa. Kaikki on hyvin. Mutta tuli todella vahva tunne. Jo aiemmin keväällä se iski. Selailimme alkuvuoden evakkoasumisen aikana jo jonkin verran lähellä olevia myytäviä kohteita. Enkä oikein osaa selittää edes miksi... Sitten tuli viime keskiviikko ja tapahtumaketju alkoi vyöryä...
Keskiviikkona: Lähetän sähköpostin miehelleni, jossa suurilla kirjaimilla otsikkokenttään oli kirjoitettu "PEKKA! SE ON TÄSSÄ. KATSO TÄMÄ, TÄÄ ON UNELMA". Viestin sisältöön en innostukseltani ehtinyt kirjoittaa mitään, vaan liitin vain linkin myynti-ilmoitukseen. Soitin heti välittäjälle, joka oli vain paria tuntia aiemmin laittanut kohteen verkkoon.
Torstaina: Olimme yksityisnäytöllä kyseisessä kohteessa. En ollut edes sisällä asunnossa kun sanoin, "tämä on koti".
Perjantaina: Selvitimme realiteettejä ja käytännön asioita (mies selvitti ja laski, minä piirsin uutta keittiötä ja avasin lukemattomia kertoja kohteen pohjapiirroksen koneen ruudulle...).
Maanantaina: Kävelimme jälleen kerran (en kehtaa kertoa kuinka monetta kertaa) asunnon takapihan puolelta iltalenkin ja koitimme kurkistella pihapiiriin. Suunnittelimme miten hienoa olisi laajentaa tuo terassa tuplakokoiseksi.
Tiistaina: Teimme ensimmäisen tarjouksen. Joku muukin halusi tämän kodikseen ja teki myös tarjouksen.
Keskiviikkona: Asunnossa oli ensinäyttö ja me korotimme tarjoustamme.
Eilen: Saimme onnitteluviestin, jossa kerrottiin myyjän hyväksyneen tarjouksemme. Kiljahtelemme ja pompimme kotona tasajalkaa, avasimme kuoharipullon illalla.
Nyt: Olemme fiiliksissä ja samaan aikaan toteamme ääneen olevamme äärimmäisen hulluja. Saimme kotimme juuri valmiiksi. Uusi koti vaatii suurella kädellä remonttia. Ja tämä nykyinen koti... Siitäkin olisi luovuttava. Apua.
Olemme tehneet kolme vuotta töitä asuntomme eteen ja tämä paikka on valloittanut sydämemme. Rakkaus tätä asuinpaikkaa kohtaan ei ole laantunut, päinvastoin. Uusi kotimme sijaitseekin vain 200 metrin päässä nykyisestä. Muuttomatka on lyhyt ja kaikki tutut ympyrät pysyvät samana. Tärkeintä on, että tuli se tunne. Tunne oli niin vahva, että sitä oli pakko kuunnella.
Emme etsineet juuri tällaista asuntoa, millainen uusi kotimme on. Emme juuri siltä vuosikymmeneltä, emmekä erityisesti sen kokoista (pienempää kuin nykyinen). Rakastuimme silti. Ensisilmäyksellä. Ja vain sillä tunteella on merkitystä. Siskoni kysyi minulta tuntuuko haikealta luopua tästä nykyisestä. Minun oli pakko vastata ettei oikeastaan juuri lainkaan. En rakasta näitä seiniä, enkä erityisesti juuri näitä kyseisiä neliöitä. Rakastan paikkaa, jossa asumme ja aluetta, joka meitä ympäröi. Uusi kotimme on tässä samassa paikassa, takapihan portista on suora pääsy tutulle metsäpolullemme, joka vie tutuille kallioille. Uuden kodin ikkunasta näkyy tämän tehtaan kello tuolla tornissa. Olemme edelleen täällä. Kotona. Saamme ympärillemme vain uudet seinät ja pienen pihan.
Ja ei - tätä ei suunniteltu tapahtuvaksi juuri nyt - mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Nyt on muutoksen aika. Edessä on isoja asioita ja ensimmäisenä tulisi laittaa nykyinen kotimme myytäväksi. Jos siis tiedät, jonkun joka on etsinyt uutta kotia juuri täältä - kannattaa vinkata asiasta! Toivoisimme saavamme tänne onnellisen pariskunnan tai pienen perheen, joka rakastuu tähän alueeseen yhtä kovasti kuin mekin. Ja erityisesti toivomme, että uusille asukkaille tulisi se tunne, johon itsekin tässä kodissa rakastuimme aikanaan.
Jutta
Onnea uuden edessä, Jutta! Ei voi kuin ihailla rohkeuttanne - mutta noin se vaan on, että sen kodin tuntee ja tietää! Ja voi pahus - ensin Kati, nyt sinä - ja minä olen suunnitellut muuttoa siitä lähtien, kun lapset kotoa muuttivat - vaan tässä huushollissa asuu yksi jääräpää, joka ei halua lähteä minnekään;)
VastaaPoistaTsemppiä nykyisen kodin myyntiin - teepä muutama kuvakooste ja laita FB-jakoon - jaetaan sitä sitten porukalla; veikkaan, että uusia omistajahalukkaita kiipeää ovista ja ikkunoista sisään vaikka kuinka paljon;)
Kiitos paljon Lady <3. Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi - kodin tuntee ja tietää. Sydämessä <3
PoistaHeh, mitäs me tuuliviirit ;) Teidänkin aika tulee vielä, ihan varmasti - kunhan on sen aika!
Kiitos tsempeistä, sitä tullaan tarvitsemaan. Toivotaan, että nykyinen kotimme saa onnelliset uudet omistajat vielä tämän vuoden puolella <3
Yes! Niin iloinen teidän puolesta <3 <3
VastaaPoistaKiitos!!!!! <3 <3
PoistaVau, paljon onnea! Ymmärräm täysin tuon tunteen, joskus se vaan iskee lujasti. Onnea on se, jos elämän realiteetit antaa myöten ja pääsee myös seuraamaan näitä uusia polkuja joita elämä tarjoilee. Tsemppiä myyntiin, toivottavasti menee yhtä kivuttomasti kuin tulevan kotinne myyjällä :-D
VastaaPoistaTuneita ei voi säädellä. Ainakaan näissä asioissa. Siksi niihin on pakko luottaa. Elämä kyllä kantaa. Näin haluan ainakin uskoa. :) Ja toivotoaan, että meillä menee tosiaan yhtä kivuttomasti, se olisi kyllä todellinen onnenpotku!
PoistaMieletöntä, juuri näin! Onnea <3
VastaaPoistaNimenomaan <3
PoistaElämässä täytyy uskaltaa! Onnea!
VastaaPoistaEi tarvitse vanhana katua, että jätti toteuttamatta juuri niitä unelmia, jotka tuntuivat kaikista rakkaimmalle aikanaan <3
PoistaMahtavaa impulsiivisuutta, josta tunnistan myös itseni. Meilläkin mies on se järki - onneksi! Jään todella mielenkiinnolla odottelemaan uusia tuulia.
VastaaPoistaJes, impulsiivisuus on parasta! Ja on onni, että meillä molemmilla kulkee järki tuossa käsipuolessa, ettei tule ihan hulluteltua ;)
PoistaOnnea uudesta kodista! Voin vain kuvitella innostuksenne - ihan mahtavaa päästä suunnittelemaan uutta kotia.
VastaaPoistaNiin on, ihana tunne <3 Kiitos!
PoistaOnnittelut uudesta kodista! Ihmettelinkin ensin, että miten kummassa raaskitte lähteä tuolta alueelta :)
VastaaPoistaKiitos onnitteluista <3. Ja eihän me täältä pois lähdettäisi. Täällä on hyvä olla :)
PoistaWau! Onnea uudesta kodista ja tsemppiä muuttoon!!
VastaaPoistaKiitos paljon, tsemppiä tarvitaan niin muuttoon kuin nykyisen myyntiinkin :)
PoistaIhan mahtavaa! Onnea! Juuri näin!
VastaaPoista<3 <3 Kiitos!!!!
PoistaIhana juttu! Ja ihanasti kuvasit luonettasi - on niin mielenkiintoista lukea ja yrittää ymmärtää, ettäjoku toinen voi oikeasti olla niin spontaani! Mä valillä tpivon että olisin saanut hiukan enemmän spontaaniutta osakseni.. Kyllä siihen tunteeseen pitää luottaa! Minäkin olin jo ensi näytöllä tekemässä tarjousta ja mis joutui pidättelemään minua ettei vaikuttaisi siltä etta ksaisimme mitä vaan.. :)
VastaaPoistaNiin on, ihan mahtava juttu!! Kuuntelethan sinäkin tunnetta, juurihan sanoit että olit tekemässä tarjousta jo heti ;). Itseään ei voi muuttaa, ainakaan kovin radikaalisti, mutta toki spontaaniutta voi opetella. Kumpikaan luonne ei sen parempi ole, mutta ripaus molempia on varmasti hyväksi. Itse koitan opetella itsehillintää innostuksen puuskissa. Sekin on välillä haastavaa :)
PoistaVau -onnea :)
VastaaPoistaJee -remppailu alkakoon.
No niinpä! Ollaan me kyllä melkoisen hulluja kun lähdetään alusta jälleen liikkeelle. Mutta jollakin ihmeen voimalla se tuntuu superhauskalta :)
PoistaIntuitioon kannattaa luottaa <3 Onnea uudesta kodista!
VastaaPoistaJuurikin näin! Kiitos <3
PoistaOnnea uudesta kodista! Joku saa kyllä aivan ihanan kodin teidän kodista. Innolla odotan millainen teidän uusi koti on :)
VastaaPoistaToivotaan tosiaan, että uudet asukkaat löytävät tämän syksyn aikana :).
PoistaJa uusi koti on kyllä täysin vastakohta nykyiseen. Ihmetytti itseäkin miksi se niin paljon otti sydämeen. Mutta tunteeseen oli pakko luottaa <3
Ihan mieletöntä, jään innolla odottamaan millaisen helmen saitte! Ihan hurjasti onnea <3 <3
VastaaPoistaJeeee <3 Ihanaa kun te seurailette meitä näiden projektien mukana. Se on niin parasta :)
PoistaHuh, tuntuupa ihanalta. Spontaanit vedot ovat parhaimpia. Mekin täräytämme ensi vuonna uuteen suuntaan, mutta ei siitä vielä sen enempää. Taidan jäädä seuraamaan tapahtumia. Ihania kuvia, Jutta.
VastaaPoistaTodella tuntuu! Ja olet oikeassa - spontaanit vedot on välillä hulluja, mutta ilman niitä elämä ei tuntuisi näin mahtavalta! Ja vau - kuulostaa ihanalta - jään seuraamaan ehdottomasti mihin tuuli teitä kuljettaa :)
PoistaUpeaa heittäytymistä uusiin juttuihin! Näin pitäisi uskaltaa elää ja tarttua asioihin, kun niitä kohdalle osuu.
VastaaPoistaTeidän upea koti menee varmasti äkkiä kaupaksi.
Onnea kotikaupoista ja tsemppiä tulevaan muutto- ja remonttirumbaan.
Kiitos paljon kauniista sanoistasi. Ja toivotaan tosiaan pikaista myyntiprosessia, jotta remppa saadaan ajoissa alkuun uudessa paikassa :).
PoistaSen vaan niin tietää kun se oikea osuu kohdalle <3.
VastaaPoistaSamoin kävi aikanaan meille, vaikka talo sinällään ei ollut kaksinen. Oikeastaan aika rumakin ja kaikkea, mutta kun tuli se lämmin tunne heti ovesta sisään astuessa, niin ei ollut enää mitään muita vaihtoehtoja maailmassa.
Onnea jo nyt kaikkeen! Ja muuttokin käynee aika kivuttomasti, kun matka on lyhyt ja tavaraakaan teillä ei ole haalittuna nurkat täyteen. (Itselleni pelkkä muuttamisen ajattelu aiheuttaa ahdistusta ja lamaannusta, kun 22 vuoteen samassa kodissa on ehtinyt turha tavara jos toinenkin kertyä... Huuuh.)
Se on juuri näin <3
PoistaIhana tuo tunne juuri kun astut sisään etkä voi sille lämpimälle ajatukselle enää mitään. Ja jotenkin kaiken ulkoisen pystyy ohittamaan ja unohtamaan. Jos on vahva tunne kodista, sitä ei voi sivuuttaa.
Kiitos tsempeistä, sitä varmasti tarvitaan - paljon!
Mä oon ihan totaalisen kananlihalla kun luin tätä... Onnea!!!! :)
VastaaPoistaAuts <3 Kiitos!
PoistaVoi kun kuullostaa ihanalta uutiselta! <3 Onnea uuden kodin johdosta, ja pidetään peukut pystyssä, että saatte vanhaan kotiin pian uudet asukkaat! :)
VastaaPoistaTämä fiilis on kyllä ihana <3. Toivotaan tosiaan, että uudet asukkaat löytävät tämän kodin vielä syksyn/talven aikana. Se helpottaisi paljon suunnittelua tulevasta :)
PoistaTe olette siis aivan yhtä "hulluja" kuin mekin :D elämää tuleekin elää sponttsanisti, sydämellä ja rakkaudella. Tehdä asioita joskus harkiten ja välillä antaa tunteen viedä ja mennä itsekin mukana. Itse en ole koskaan katunut mitään, nautin aina uusista hetkistä kun muut ympärillä kauhistelee meidän menoa.
VastaaPoistaUuden kodin pitää aiheuttaa juuri tuollaisia tunteita, sitä itsekin kaipaan ja etsin. Vielä meille ei ole tullut vastaan sitä the kotia. Toivottvati tulee joskus tai sitten sellainen pitää tehdä. Voisin hyvin muuttaa teidän nykyiseen kotiin, se on aivan upea ja se menee kyllä varmasti nopeasti ellei ole jo mennyt!
Todellakin olemme :D. Ja juurikin sydämellä ja rakkaudella kaikki nämä liikkeet edestakaisin tehdään ;). Se kutkuttava tunne on kyllä sanoinkuvaamattoman ihana kun innostuu.
PoistaJa vaikka kuinka typerältä kuulostaa, niin sen tosiaan tietää kun tulee kotiin. Sisään taloon tai astuu tontille. Siinä on hyvä olla. Joten vielä se unelma odottaa teitä <3
Mahtavaa! Onnittelut <3
VastaaPoistaMeillä mennään myös vahvasti intuitiolla. Etenkin kotiasioissa. Joskus sen vuoksi tulee tehtyä nopeitakin päätöksiä. Mä kuitenkin uskon, että sattumia ei ole, joten niin se menee, kuin on tarkoitettu. Ja loppujenlopuksi sanon aina, että asunto on vaan asunto eli jos tekisimme virhevalinnan, niin aina siitä pääsee pois.
Hauska huomata, että muutkin menee niin tunne edellä. Valtavasti onnea teille uuteen <3
Olen täysin samaa mieltä, sattumia ei ole, vaan jokaiselle likkeelle elämässä on vahva tarkoitus. Ja kuten sanoit, jos joskus ei tunnu enää samalta, en ole liimattuna niihin seiniin. Nyt tuntuu siltä, että viihdymme tuossa kodissa hyvin hyvin pitkään (hah, ehkei kannata sanoa mitään, palataan asiaan muutaman vuoden kuluttua kun kaikki on saatu valmiiksi ja remppahammasta kolottaa edelleen ;))
PoistaKiitos onnitteluista <3
Ah, kuulostaapa tutulta! :) Mekin otettiin ja myytiin talo, jossa ei missään tapauksessa ole mitään vikaa, päin vastoin! Haikeudella luovumme, tosin vain vanhempieni kodiksi. Edessä on uusi massiivinen rakennusprojekti, josta moni on sanonut, että hulluja olemme. Mutta kun fiilis on vahva niin se vie mukanaan. Tunnen sydämestäni olevamme oikealla tiellä! Niin tekin varmasti <3 Tsemppiä projektiin!
VastaaPoistaIhanaa, että sielläkin on uutta projektia tiedossa! Voi olla, että se on hulluutta, mutta uskon, että palkinto siitä on aivan huikea. Olen täysin samaa mieltä - sydän sanoo kun tie on oikea <3 Tsemppiä hurjasti uuteen projektiin myös teille, mielenkiintoista seurata sitä mukana :)
Poista