SISUSTUSFILOSOFIA: KERROKSELLISUUS

Habitaren jälkimainingeissa ja #loveoriginal -kampanjan aikana blogeissa on puhuttanut sisustuksen trendit, kopiotuotteet, materiaalivalinnat, sisustusfilosofia ja erityisesti näihin kaikkiin liittyvä arvomaailma.

Vaikka aiheesta on keskusteltu kattavasti ja monipuolisesti eri näkökulmista useissakin eri blogeissa, ajattelin raottaa myös omaa sisustusfilosofiaani. Onko juuri se oikea tapa sisustaa kotia - ei todellakaan. 

Tiedostan, että käytän aikaa, vaivaa ja rahaa sisustamiseen ja kotiin keskivertoa enemmän. Sen lisäksi työskentelen alalla, joten en voi välttyä näkemästä uusimpia trendejä, asumisen suuntauksia tai alan uusimpia uutisia, joiden vuoksi koen pysyväni kärryillä tässä muuttuvassa sisustusmaailmassa kohtalaisen hyvin. Pääsen näkemään useita koteja viikoittain ja työskentelemään monien omaa kotia laittavien parissa kuukausittain, joka sekin on suuri etuoikeus ja kunnia. Näiden asioiden summana tieto ja taito asioiden laajasta kirjosta on kasvanut melko suureksi. En silti koe, että olisin oikea ihminen kertomaan, mikä on oikea tai väärä tapa ajatella asiasta. Koska kukaan ei ole.

Ruokailutilassa yhdistyy kotimainen uusi design, pohjoismainen muotoilu ja kierrätetyt designklassikot.
Puhuttaessa oikeasta tavasta sisustaa, törmätään usein mielipide-eroihin. Toiselle koti on elämän tärkein tukikohta, toiselle vain paikka, johon käydään nukkumaan iltaisin, kolmannelle tila, jossa kestitään usein ystäviä ja tuttavia. Toiset panostavat neliöihin, toiset sijaintiin, kolmas ehkäpä laadukkaisiin materiaaleihin. Yhtä tärkeitä kaikki ja ehkä joillekin on mahdollista toteuttaa nuo kaikki samassa paketissa. Harvemmilla, mutta ehkä joillakin.

Kyse on mielipiteen lisäksi osittain myös arvomaailmasta. Mihin asioihin arjessa, elämässä, kodissa on valmis panostamaan ja tapahtuuko sen jonkun muun asian kustannuksella? 

Jos hankin 3.000 euron lattian versus 10.000 euron lattian, on selvää että erotukseksi jäävä 7000 euroa on pois jostakin muusta (koska toistaiseksi tililläni ei makoile ylimääräisiä kymppitonneja, joiden käyttö ei vaikuttaisi muuhun arkeen tai elämään). Voisin nähdä valitsevani kumman tahansa, mutta pohtisin tietoisesti sitä, paljonko iloa ja arvoa se tuottaa siinä hetkessä itselleni. Päätökseen vaikuttaisi myös tottakai se, mikä elämäntilanteemme juuri silloin olisi. Elämäntilanteeseen vaikuttaisi itse koti, sen pysyvyys, lasten ikä, mahdolliset lemmikit ja sitten myös yhtenä suurimpana - sen hetkinen taloudellinen tilanne. 

Se olisiko lattiamateriaali sitten aidosta luonnonmateriaalista valmistettu, olisi tietysti yksi valintakriteeri. Mutta vain yksi muiden joukossa. Käytännöllisyys, toimivuus käyttötarkoitukseensa, kestävyys, elämäntilanteemme.... Monia muitakin kriteereitä siis olisi. Sen hinnan lisäksi.

Ikkunalaudalla sulassa sovussa simpukkamaljakko kirpparilta ja Lundian pieni laatikko* (saatu).

Muotoilijana arvostan tietysti alkuperäisiä aitoja tuotteita ja haluan antaa oman kunnianosoitukseni vilpittömästi heille, joille se alunperin kuuluu. Tästä syystä pyrin välttämään kopiotuotteiden ostamista aina. Haavelistallani on monia ikonisia designklassikoita, mutta realiteettien nimissä meidän perheellämme ei todellakaan ole mahdollista panostaa juuri nyt vaikkapa 8000 euron nojatuoliin. Ja jos olisikin, en ole todellakaan vakuuttunut haluaisinko. 

Vaikka arvostan jotakin suunnittelijaa tai tuotetta, on minusta summa sellainen, jonka näkisin käyttäväni mieluummin johonkin muuhun arjen elämykseen tai hyödylliseen asiaan: matkusteluun, mökkisaunan uuteen kattoon yms yms. Tällaisessa tilanteessa hankin jonkun muun samaan käyttötarkoitukseen sopivan version, mutta en sitä, joka imitoi alkuperäistä. 

Koska rakastan hyvää muotoilua, haluan tuoda sitä myös omaan kotiini. Ajattelen designin olevan myös osittain sijoitus. 

On muuten erikoista, että länsinaapurissamme designia pidetään taiteen tavoin sijoituskohteena. Suomessa ajatusmaailma ei toistaiseksi ole ihan samalla tolalla. Kumpi tapa ajattelutavoista on sitten oikein - mene ja tiedä. Onko sitten ainoa tapa designin hankkimiseen kävellä kauppaan? EI! Meidän kotonamme lähes kaikki klassikot ovat käytettyjä. Syitä on kaksi: rakastan tarinoita sisustuksessa niin paljon, etten tunne oloani kotoisaksi jos kaikki on hankittu uutena/samaan aikaan. Toiseksi tärkein syy on puhtaasti myös tässä rahakysymys. 

Ostaisinko kokonahkaisen Arne Jacobsenin seiska-tuolin yli 1.000 eurolla? En. Ostinko sen hyväkuntoisena käytettynä 250 eurolla? Kyllä. 

Käsintehty keramiikkaruukku on kotimaisen Kerafiikan aikaansaannos. Rosoinen mattapinta ja lasitettu sisäosa tekee ruukusta monikäyttöisen. Ruukkuun kuuluu myös korkki.

Laadukkaat tuotteet kestävät aikaa. Tämä pätee niin trendeihin kuin käyttöikäänkin. Ajattomat valinnat kestävät sesongista ja vuodesta toiseen aina yhtä näyttävänä. Tämä ei tarkoita sitä, että edulliset tuotteet eivät koskaan kestäisi. Vaikkakin vanha sanonta "köyhän ei kannata ostaa halpaa" pitää toki mielestäni paikkansa. Olisiko Jyskin edullinen kopiotuoli kestänyt 30 vuotta ja olisi edelleen tukeva ja lähestulkoon uudenveroinen - tuskin. Kyse on materiaaleista ja valmistustavasta, joka edullisen hinnan vuoksi on lähes poikkeuksetta heikompaa. 

Kerroksellisuus näkyy meillä kotona mielestäni vahvasti. Se on sisustusfilosofiani ja tapa toteuttaa visiotani kutsuvasta ja omannäköisestä kodista. Aihetta käsittelevissä artikkeleissa, keskusteluissa ja blogipostauksissa onkin mielestäni jo aiemmin tuotu hyvin esille se, että persoonallinen/omannäköinen ei tarkoita todellakaan vain värikästä, vain kirpputorilöytöjä, vain itsetehtyjä juttuja. 

Persoonallinen tarkoittaa mielestäni omaleimaista tapaa yhdistellä kalusteita, materiaaleja ja tekstiileitä. Minusta persoonallinen koti on sellainen, jota en pysty kopioimaan minkään tuotekatalogin sivuilta sellaisenaan. 

Kodikas koti pitää sisällään asioita, joita on ihana jäädä katsomaan ja ihastelemaan. Jotakin jännittävää, jotakin mielikuvituksellista ja jotakin uutta. Kuitenkin siten, että toiminnallisuus  ja omat mieltymykset ovat valintojen tärkeimpänä ohjenuorana. 

Vanha safarituoli on löytö Paraisten Osto- ja Myyntiliikkeestä. Spontaani ostos maksoi 30 euroa.

Sisustusfilosofiani on kerroksellisuus. Se olkoon sopivan lavea ja boheemi tapa kuvailla sitä tyyliä, jonka omimmaksi koen. 

Se, onko jalkojeni alla puu-, parketti-, laminaatti tai vinyyli - ei kerro siitä, onko kotini kerroksellinen. Sisustuksen eri kerrokset ja kuorrutteet voivat olla paljon pienempiä asioita kuin suurimmat pinnat materiaaleissa. Kerroksellisuuden tunteen voi luoda jopa täysin uuteen kotiin, jossa jokainen seinäpinta olisi valkoinen, kosteiden tilojen laatat harmaita (ja kokoa 10x10) ja lattiana kolmisauvainen tammiparketti. Vasta niiden pintojen päälle lähdetään kirjoittamaan kodin tarinoita. Ja ne tarinat - ne tekevät asunnosta itselleni kodin. 

Ajatuksenjuoksu lähti aiheen tiimoilta hieman laukalle, mutta ei sillä ole tässä vaiheessa merkitystä. Vaikka aiheena oli sisustuksen kerroksellisuus, on minusta sen ympärillä hyvä puhua myös aitoudesta ja hyvästä muotoilusta. 

Juuri nyt tuntuu, että oli kiva kertoa tämä teille. Aidosti, rönsyilevästi ja omasta näkökulmastani. Mikä sinun sisustusfilosofiasi on?

Jutta

3 kommenttia

  1. Ihanasti pohdittu!
    Oiskos niin, että oikea tapa on se, mikä omasta mielestä tuntuu hyvältä. Kunpa jokainen luottaisi enemmän itseensä ja muistaisi tehdä sen kodin itselleen ja perheelleen.
    Ihanaa viikonloppua, Jutta :)

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvin kirjoitettu! Samoja ajatuksia täälläkin. :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana kirjoitus, kiitos tästä. Samaistuttava, inhimillinen ja kaikkia arvostava! Ajattelen ihan samalla tavalla. Loistavaa Jutta<3 teidän koti on vaan niin täydellinen, itsellä myös sama filosofia! Ja toi safarituoli, mikä löytö, en kestä...

    VastaaPoista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall