Top Message

www.oblik.fi

12-VUOTIAAN POJAN HUONE

Kaupallinen yhteistyö: Lundia
Tässä se nyt on! 12-vuotiaan pojan oma huone, jota niin kovin harvoin on päästy blogin puolella näkemään aiemmissakaan kodeissa asuessa. Voin uskoa, ettei tahti tule tiivistymään jatkossakaan, sillä yhä useammin ovi vedetään perässä kiinni huoneeseen mentäessä. Annan tälle täyden kunnioituksen sen suhteen, että kuvaan huonetta vain silloin kun huoneen asujan mielestä sieltä on laitettu mm. liian henkilökohtaiset asiat pois näkyviltä. Rakensimme kiinteän sänkyratkaisun aiempaan huoneeseen, joka arvatenkin jäi uudelle asukkaalle käyttöön. Kokonaisuuden purkaminen olisi ollut melkoinen homma, eikä laatikostoja olisi saatu tänne kuitenkaan kaikkia mahtumaan. Jo ennen muuttoa lapsi halusi luopua myös vanhasta jalkapallomaaliksi rakennetusta koulupöydästä, sillä se tuntui hieman lapselliselta jo hänen ikäiselleen, vaikka jalkapallo onkin edelleen lähellä sydäntä. Se pöytä oli kyllä nerokas, mutta ymmärrän kyllä jutun pointin :D.

Nykyisessä huoneessa oli jo valmiiksi kiinteät 60cm syvät liukuovikaapistot katosta lattiaan, jonne on nyt saatu mahtumaan kaikki vaatteet, harrastusvälineitä ja muutakin tavaraa. Näiden lisäksi tarvittiin kuitenkin jokin lipasto tai hylly, jonne saisi pienen tilpehöörin ja lautapelit mukavasti säilöön. Samaan aikaan vanhaan kotiin hankittu Lundian neljämetrinen hyllyrivistö ei mahtunut yhtenä kokonaisuutena tänne nykyisen kodin päämakuuhuoneeseen, josta aiemmin tällä viikolla kerroinkin. Yksi avohylly jäi "yli" tuosta alkuperäisestä kokoonpanosta, joten ratkaisu lastenhuoneen osalta olikin ihan silmiemme edessä! Avohyllykkö tuntui kuitenkin vähän hankalalta sellaisten pienten tavaroiden säilytykseen, joten hankimme noihin vanhoihin hyllyosiin yhden uuden vetolaatikon ja kaksi ovea. Juniorin toiveesta etuosien väriksi valikoitui musta ja niihin ei laitettu vetimiä. Näin siis esimerkiksi laatikkoon valittiin pomppumekanismi, jolla sen saa ponnautettua auki näppärästi. Ja tässä vaiheessa olin jälleen erittäin tyytyväinen siitä, että tuolloin hankkimaamme kalustetta pystyi muuttamaan ja muokkaamaan uusien tarpeidemme mukaiseksi. Tämä on ehdottomasti Lundian vahvuus (kotimaisuuden ja laadun lisäksi). Samaan kalusteeseen pystyy myöhemminkin tarpeen vaatiessa myös lisäämään osia joko korkeus- tai leveyssuunnassa. Ja jos ei vielä ole käynyt ilmi - olen todellakin modulaaristen kalusteiden puolestapuhuja! Saman seikan vuoksi rakastan String System -sarjaa, jonka senkin jaoimme kahteen osaan tänne muuttaessa (olohuone ja eteinen). Jos sinulla on Lundian hyllyjä ja tikkaita käyttämättömänä, suosittelen todellakin harkitsemaan uusien osien lisäämistä niihin. Niillä hyllystä saa juuri siihen hetkeen omiin tarpeisiin sopivan ja kalusteen ilmekin muuttuu kertaheitolla kuin uudeksi. Meillä nuo runko-osat ovat lakattua mäntyä ja ovet tosiaan maalattua MDF-levyä, jotka yhdessä luovat tähän mielestäni tyylikkään ja aika moderninkin ilmeen.


Työpöytä tähän tilaan ostettiin Sisustuksen Koodista, jossa se oli palvellut myymälän näytekappaleena. Valaisin löytyi samoin Koodista ja on siis Artekin Golden Bell. Tapiovaaran Pirkka-tuoli on löytö huutonetistä ja Kievari puuvillamatto Saanan ja Ollin mallistosta. Yöpöydän olen itse rakentanut vanerista ja metallikori puolestaan on vuosien takainen hankinta Clasulta. Yöpöydän valaisin on myöskin tärkeä juttu, sillä aika usein huoneessa halutaan syystä tai toisesta olla hieman hämärämmässä. Meillä tuota valaisimen virkaa toimittaa himmennettävä Work Lamp (Design House Stockholm).

Tämän tilan kalusteet on valittu siten, että ne voi ottaa mukaan myös siihen ensimmäiseen omaan kotiin sitten joskus aikanaan. Lipastoksi muutettu hylly sopii moneen tilaan ja käyttötarkoitukseen. Lisäksi siro työpiste toimisi hyvin myös vaikkapa astia- tai kirjahyllynä. En halunnut tehdä väliaikaisratkaisuja kalusteiden suhteen ja uskonkin, että nämä muutamat valinnat kestävät sekä aikaa, että käyttöä. Niiden valinnasta on myös yhdessä keskusteltu ja juniori itse on päässyt kaikkiin valintoihin vaikuttamaan. Yläasteen syksyllä aloittava nuori ei tarvitse enää valtavia määriä säilytystilaa lelujen vuoksi, vaan tärkeintä on pieni työpiste, kaiutin ja kuulokkeet musiikin kuunteluun, paikka omille tärkeille esineille ja tietysti se mukava sänky (parilla isolla tyynyllä, jotta siinä voi myös lötkötellä kavereiden kanssa).

Taidamme olla nyt siinä pisteessä, että lastenhuoneesta ei voida enää puhua. Ei leluja, ei tussilla tuhottuja kalusteita, ei automattoja, ei lattialla lojuvia legoja, ei koulussa tai päiväkodissa tehtyjä kuvistöitä esillä, eikä kasoittain pehmoleluja. Sen sijaan tilalle on tullut mm. jo aiemmin mainittu kaiutin (ei aina kiva juttu aikuisten mielestä, mutta tärkeä nuorelle), kattavat kenkä ja asustepinot kaappeihin, selkeät monotoniset värit ja pari pientä muistoesinettä. Vielä kuitenkin jemmaan itselleni noita kuvistöitä ja muita, jotka nuori heittäisi itse jo samantien pois. Näitä ei kuitenkaan saa juuri tällä hetkellä pitää mielellään esillä, joten olen laittanut ne omaan laatikkoon vintille. 

Toisaalta katson tätä huonetta haikeudella... Jotenkin niin hurjaa ajatella, että hankimme juuri asioita sillä silmällä, että ne kestävät sinne aikuisuuteen saakka. Koska vaikka se on kaukana, se on lähempänä kuin uskallan edes ajatella.

Jutta

  1. Hieno huone teidän pojalla! Hän varmasti ottaa noita kalusteita mielellään mukaansa omaan ensimmäiseen kotiinsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivotaan, että miellyttää vielä aikuisuuden kynnykselläkin :). Ja jos ei - saa ne jäädä tottakai myös meille ;).

      Poista
  2. Todella kiva huone 12-vuotiaalla pojalla. Huoneessa on kiva sisustus ja harmoninen tunnelma. Pojalle on kehittynyt hyvä maku ja yhdessä olette löytäneet kivat ratkaisut. Aikaa kestävät ratkaisut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavasti sanottu, kiitos <3. Olemme nyt selvästi sellaisessa vaiheessa, että huoneen ilme ja tunnelma on tärkeämpää kuin siellä olevat lelut ja pelit. Leikki-ikäiselle tuo on monesti vähäpätöisempi asia, mutta nyt kun leikit on jäänyt monilta osin taakse, tuntuu tunnelma olevan se kriteeri numero 1. :)

      Poista
  3. Ihana huone, itsellekin kelpaisi! Tuo tuoli tuo mieleen lapsuuden kodin jossa meillä oli tuollainen ruokaryhmä. Ai että harmittaa ettei äitini tajunnut sitä säästää!!!

    Tykkään sävyistä, ja ihan koko tunnelmasta joka on ihanan seesteinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma - mielelläni tuossa huoneessa asuisin. Ja voi että, minuakin harmittaisi jos vanhemmillani olisi joskus tuollainen ryhmä ollut ja pois olisi laitettu. Auts.

      Sävyjä on valittu tarkkaan ja vielä olisi tarkoitus syvyyttä hieman lisätä niiden muodossa. Mutta jäänee syksymmälle ne jutut. Tykkään yleisestä sävystä Höyhen, joka ei ole vitivalkoinen, mutta kuitenkin vaalea. Luo mukavan pohjan koko tilaan :).

      Poista

 

Newsletter

Widgets