VIIMEISIÄ VIEDÄÄN: AIKUISENA OPISKELU

Moikka! Tuntuu, että kaikki vuorokauden tunnit lipuvat ohitse aivan liian nopeasti. Sen lisäksi, että työrintamalla on (onneksi!) kiirettä, niin samaan hengenvetoon pitäisi saattaa kaikki viimeisimmät koulujutut loppuun. Opinnäytetyöprosessi on tuntunut kestävän ikuisuuden. Viime syksynä aloitettu urakka on nyt kuitenkin viimeistä silausta vaille taputeltu ja loppuseminaarikin pidetty. Vielä kun saisi tämän taitetun työn kansiin, niin avot! Itse työn aiheesta ja koko projektista kerron varmasti myöhemmin vielä lisää, kunhan saan kaiken käytyä ensin läpi toimeksiantajani kanssa kasvotusten. Työn he toki ovat jo nähneet ja arvioineetkin. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin jo kiittää Lundiaa erinomaisesti sujuneesta yhteistyöstä koko prosessin aikana <3. Lisäksi sain kunnian tehdä yhteistyötä Photoworksin Akin kanssa, joka otti opinnäytetyöhön liittyvät konseptikuvat - iso kiitos kuuluu siis myös hänelle!

Olen luonteeltani sellainen ihminen, joka on supertehokas kun on kiire. Siitä syystä monet asiat jäävätkin viimetippaan ja usein myös silloin syntyy parhaimmat ideat (mistäköhän sekin johtuu?). Jos deadline ei kolkuttele lähelläkään, jahkaan ja jahkaan eri vaihtoehtoja ja jään junnaamaan paikoilleni. Liika verkkaisuus ei selvästikään sovi minulle. Päällä on jatkuva kaaos ja sata keskeneräistä projektia. Välillä tuntuu, että se on äärimmäisen kuormittavaa, mutta toisaalta ilman niitä on melko tyhjä ja aikaansaamaton olo.

Näin kävi myös nyt tehdyn opinnäytetyön kanssa ja viimein ollaan siinä pisteessä, että sitä taitetaan kirjaksi. Huikea tunne kun 76 sivua omaa kättenjälkeä lähtee painoon ja siihen on niin fyysisesti kuin henkisestikin kulutettu ääretön määrä luomisen tuskaa. Lopputulos kuitenkin palkitsee. Näin ainakin haluan uskoa. Juuri nyt tuntuu siltä, kuin iso kivi olisi vierähtämässä harteilta ja askel on aavistuksen kevyempi. Olen myös aidosti ylpeä sitä, että onnistuin taittamaan tutkimukseni viimein lopulliseen muotoonsa (ensin piti tietysti tehdä se ahdistava word-dokkari)... Jos joku olisi näyttänyt tämän minulle pari vuotta sitten, en olisi uskonut pystyväni tähän. Tämän illan jälkeen istun viimeisellä kurssilla enää y-h-d-e-n kerran. Se on aika mieletöntä! Kolme vuotta on kulunut ihan hurjan nopeasti, enkä oikein edes tajua, että tässä se sitten oli (tai noh - pari tehtävää vielä palauttamatta ;)).




Tein sen, rämmin perheen, arjen, työn ja yrityksen perustamisen rinnalla tämän tutkinnon loppuun asti tavoiteaikataulussa! Välillä on tuntunut, ettei se tule onnistumaan milloinkaan. Mutta nyt. Nyt tuntuu siltä, että koko maailma on avautunut eteeni kaikkine mahdollisuuksineen ja minulla on mahdollisuus lähteä sen vietäväksi. Huikea fiilis. Elämä on yhtä oppimista ja tällä hetkellä otan kaiken sen uuden ilomielin vastaan.

Innostukaa ihmiset ja toteuttakaa unelmianne myös aikuisiällä - se on erittäin palkitsevaa!
Jutta
---
Konseptikuvat | Aki Aro, Photoworks
Konseptikuvien stailaus ja tyyli | Jutta Karihtala

24 kommenttia

  1. WOW! Onnea aivan mielettömästi! Minä kompuroin graduni kanssa ja se jäi edellä kertomiesi asioiden jalkoihin... Vaan postauksesi oli niin ihanan positiivinen ja inspiroiva, että aloin miettimään, josko sittenkin saisin homman vielä joskus pakettiin. Sinun oppari on visuaalisesti kuin karkki! Aivan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Parasta!! Toivottavasti innostuit tosiaan niin paljon että teet gradun loppuun <3 Tsemppiä!!!

      Poista
  2. Onneksi olkoon ihan huikeasta työstä! :)
    -Anna

    VastaaPoista
  3. Onnea <3 Täytyykin kesällä (kun on aikaa) lukea tuo sinun opinnäytetyösi Theseuksesta. Innostuin niin kovasti tuosta aiheesta, minä kun olen ihan hurahtanut omissa opinnoissani palvelumuotoiluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huih, jännää kun joku haluaa lukea mun työtä, iiks!! Mutta siis ehdottomasti, sieltä se kesällä löytyypi kokonaisuudessaan :)

      Poista
  4. Hyvä sie ❤️ Opiskelu on kuitenkin kaiken työn / aherruksen / yhteensovittamisen ja ja ja lisäksi todella palkitsevaa! Ja ilman viimetinkaa ei syntyis puoltakaan maailman valmiista :D

    Nyt on sitten luvassa unet, joissa jokin juttu on mukamas tekemättä tai unohtunut johonkin jne...Mulle kävi molempien tutkintojen loppupuolella niin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan just näin :). Toivotaan siis paljon syviä unia ja vähemmän unohtuneita asioita :)

      Poista
  5. Wau!! Oot aikamoinen tehomimmi ja kuinka paljon oletkaan saanut aikaan! Ihan mieletöntä ja oon niin iloinen sun puolesta ja vähän ylpeäkin ;) <3. ONNEA tosi paljon ja ylihuomenna kililstellään tälle :)

    VastaaPoista
  6. HIenoa, ihan mahtavaa, hyvä sinä teit sen <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Sulla ja Fridalla on kyllä kaikkeen tähän iso vaikutus <3

      Poista
  7. Mahtava suoritus! Se fiilis kun lopputyö on valmis on kyllä upea! Omasta kokemuksesta tiedän että aikuisopiskelun, työn, arjen ja perheen yhdistäminen ei ole mikään läpihuutojuttu, mutta sisulla ja sydämellä siitä selviää! Onnea uusille poluille jotka valmistumisen myötä avautuvat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :). Ja ihan totta, että kaikki se arki meinaa koko ajan viedä mukanaan joten opiskelulle pitää ihan aidosti varata reippaasti tilaa kalenterista jotta sen saa onnistumaan. Mutta huh, tein sen :)

      Poista
  8. Hei huippua, paljon onnea jo nyt! Iso urakka sulla on kohta takana. Tosi kaunis on myös opparisi ilme, ei omani ollut aikoinaan läheskään noin nätti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano :) Ja kiitos paljon onnitteluista <3. Meillä oli onneksi ihan oma kurssi vielä opparin taitosta, joka tulee siis theseukseen. Virallinen paperi oli sitä kankeaa word-dokkaria :D

      Poista
  9. Onnea kovasti! Minulla on MBA -opinnot vielä vaiheessa, tuskin maltan odottaa, että saan ne päätökseen. Kyllä työn ohessa opiskelu on rankkaa, joten hatunnosto meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, hienoa ja tsemppiä myös sinulle opiskeluihin! :) Todellakin ansaitsemme hatunnoston :) Hyvä me!

      Poista
  10. Wuhuu! Onnea! Ihan hurjan hieno juttu :) Aikuisiällä sitä jotenkin uskaltaa ehkä eri tavalla, kuin nuorempana - tai ainakin minä. Ehkä se on se itsevarmuus nimimerkillä:irtisanouduin töistäni ja päätin kokeilla siipiäni valokuvaajana ( jos en nyt tekisi tätä, harmittelisin koko loppuelämäni )

    Hyvää vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet asian ytimessä. Ehkä sitä ei enää ajattele pelkällä "järjellä" vaan mukaan on kertynyt repullinen kokemuksia ja itsensä tuntemisen opettelua. Nämä opit johdattavat sitten sille oikealle polulle. Mikä se sitten kenelläkin onkaan :). Olet tosiaan ottanut huikean askeleen, hienoa!

      Poista
  11. Lämpöiset onnittelut sinulle! Olen itsekin aikuisopiskelija ja elän hektistä lapsiperhe-elämää, uramietinnät meneillään ja kaikenlaista muuta. Unelmia, tavoitteita, ratkaisemattomia arvoituksia... Olen huomannut tulevani juuri sinun blogiisi nykyään useinkin etsimään inspiraatiota elämään...erityisesti valintoihin elämässä. Ja taas kirjoituksesi oli niin osuva! Kiitos, kun jaat innostusta muille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan mahtavaa kuulla!!!! Meni oikein kylmät väreet <3. Kiitos!

      Hurjan paljon tsemppiä sinulle opintoihin. Aikuisena opiskelu on ollut kyllä ainakin omalla kohdallani paljon enemmän antavaa kuin nuorempana. Voi myös olla, että itsensä tunteminen ja omien unelmien todeksi eläminen - tai ainakin se uskallus unelmoida - vaikuttaa tähän. Kyllä me aikuisopiskelijat vain rokkaamme. Jes, hyvä me :)

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall