VAIKUTTAAKO MUISTOT MYÖS SINUN KOTISI TYYLIIN?

Muistot ovat siitä jännä juttu, että ne vaikuttavat meihin (tai ainakin itseeni) erittäin voimakkaasti. Ne vaikuttavat siihen kuka olen, miten koen, kuinka aistin ja mitä viestin eteenpäin. Kodissamme on joitakin vahvoja muistoja herättäviä asioita. Yksi niistä on tämä Muuramen lipasto, joka on jo itsessään klassikko. Erityisen tärkeän siitä tekee itselleni kuitenkin ne muistot, jotka tähän liittyvät.

Tämä kaluste on toiminut aikanaan vanhempieni kodissa ja se on hankittu hoitopöydäksi yhdelle pienelle tytölle. Eli kyllä - minulle. Tämän päällä on vaihdettu vaippaa (päällä oli kai Muuramen hoitotaso, jonka nykyisestä olemassaolosta ei ole tietoa) ja sen sisällä on säilytetty vauvan hoitotarvikkeita. Se kulki äitini mukana vielä todella pitkään, mutta sain sen itselleni kun oma lapseni syntyi. Siitä saakka kaluste on kulkenut matkassani ja päätynyt milloin tv-tasoksi, milloin eteiseen pipojen säilytykseen ja kuten nyt - yöpöydäksi.

Kotona tulisi olla hyvä olla ja turvallinen fiilis. Itselleni se syntyy toki eniten ihmisistä täällä seinisen sisäpuolella, mutta myös materiasta, joka kotia ympäröi. Pidän kiehtovana sitä, miten jokin kaluste tai esine voi saada aikaan muistoja ja tunteita. Yhtä hyvin jokin tietty väri tai sen erityinen sävy saattaa nostaa tunteet pintaan. Niin hyvät kuin huonotkin.

Itse koen muistojen kulkevan käsikädessä kotimme tyylin kanssa. Sinisestä väristä tulee mieleen äidin koti sen jälkeen, kun vanhempani erosivat. Itsenäisyys, raikkaus, vapaus. Luulen, että nuo tuntemukset olivat yhtenä osasyynä sinisen tapetin valintaan makuuhuoneessa.

Tämä Muuramen kolmonen taas kertoo minulle ajattomuudesta, kestävyydestä ja monipuolisuudesta. Se viestii myös elämän kiertokulusta - vauvasta vaariin ja seuraavalle sukupolvelle. Valitettavasti kaikki tämänpäivän kalusteet eivät toki tällaista kiertokulkua kestä... Punainen väri taas kertoo omasta ensimmäisestä kodistani, jossa sitä käytin paljon. Se elämäntilanne tuntuu tosi kaukaiselta, mutta luo kuitenkin voimakkaita tuntemuksia edelleen. Ehkä siksi sitä on todella vaikea nykyisessä kodissa ja elämäntilanteessa käyttää. Ainakaan täysin samansävyisenä. Jotenkin se jääräpäisyyden ja itsenäistymisen kapina on niin kaukana tämänhetkisestä tasaisesta arjesta ja elämästä.

Koska tunteet ja koti liittyvät vahvasti toisiinsa, olisi mukava kuulla, miten muistot vaikuttavat sinun kotisi tyyliin? Onko esimerkiksi värejä, joita et voisi kuvitella kotiisi tiettyjen muistojen vuoksi tai tuleeko tietystä tyylisuunnasta aina mieleen mummolan turvallinen tuoksu? 

Ja vielä - löytyykö sinun kodistasi jotakin tiettyä juttua, joka on siellä nimenomaan muistojen vuoksi (kaluste, sävy, tyyli, esine...)?

Tiistaiterveisin
Jutta


12 kommenttia

  1. Voi kyllä muistot vaikuttavat sisustamiseen. Mäntypaneloidun tuvan keskellä kasvaneena huomaan pitäväni omaa kotia vaalean ja harmaan sävyissä, mutta kuitenkin haluan nykyään sitä puuta siihen joukkoon pehmennykseksi. Ja olenkin sanonut vanhemmilleni, että heidän tupa on taas aika trendikäs. :) Meillä ei ole omasta lapsuudestani juurikaan tavaroita, mutta mieheni isovanhemmilta useampiakin huonekaluja, jotka ovat hänelle tärkeitä. Olen huomannut, että haluan säilyttää tavaroita samantyyppisesti kuin mitä kotona aikanaan on säilytetty ja esimerkiksi kelloja olen aina ollut laittamassa ensin ovien päälle, jota mieheni ihmetteli. Sitten vasta tajusin, että se "tulee kotoa" ja huomasin, että voihan niitä muuallekin laittaa. :) Ja tuoksut, niistä tulee monesti kodikas ja turvallinen olo. Esimerkiksi paistettu sipuli ja sämpylät uunissa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Männystä nousee muuten itsellenikin tosi vahvoja mielikuvia ja muistoja! Ja olet ihan oikeassa sen nykyisestä trendikkyydestä :). Ja tuo on myös mielenkiintoinen huomio, miten pitää eri asioita ja missä säilyttää, kuten tuo kello. Monet asiat vain huomaamatta "periytyy" omaankin kotiin.

      Poista
  2. Meiltä löytyy taulu, jonka olen saanut äidiltäni. Tuo kyseinen taulu tulee varmasti seuraamaan mukanani jokaiseen kotiin, johon muutan :)

    http://dontfly-itsfoggy.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jotenkin todella turvallista, kun jotkut asiat vain seuraavat mukana. Siitä tulee itselleni ainakin tosi kiva fiilis ja ne herättelee niitä muistojakin. Ihanaa, kun sinultakin löytyy sellainen juttu :)

      Poista
  3. No kyllä! Kun katselen ympärilleni, lähes kaikki meillä olevat tavarat muistuttavat minua jostakin mukavasta. Ensinnäkin meillä on paljon vanhoja tavaroita. Olen halunnut jonkun muiston kaikista edesmenneistä - on äidinäidin peilipiironki ja isän vanhempien penkkisänky (näistä löytyy omat postauksetkin, Huonekalu, jolla on tarina...) ja talonpoikaistuolit, mieheni isän ja isänisän työpöydät, astioita, tauluja jne. Sitten on tietenkin matkoilta tuotuja astioita ja ja ja... Mutta kaikki ovat sellaisia, joista oikeasti tykkään. Mitään en säilö vain velvollisuudesta. Koti on täynnä muistoja, siksi se on koti <3
    Olipa koukuttava postaus, Jutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan parhaalta! Ja muistoja voi tosiaan herättää ns. perityt jutut, mutta myös matkoilta itse tuodut asiat. Jotenkin ne kaikki yhdessä varmasti muokkaa kodeistamme omannäköisiä ja vaikuttaa sitä kautta lopulliseen tyyliin. Minusta se on tosi mielenkiintoista!

      Poista
  4. Aika hauska yhteensattuma. Minultakin löytyy Muuramen lipasto, joka on peräisin lapsuudenkodista, ja jota on käytetty hoitopöytänä ollessani vauva. Tai siis lipastoja on kaksi ja ne ovat olleet päällekäin (Kakkonen nimeltään). Olen hankkinut kirpparilta jälkikäteen kolmannen ja kaikki kolme ovat nyt meillä olohuoneessa.

    Kielo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Ihana sattuma. Onkohan se ollut aikanaan tyypillinen hoitopöytä? :) Nämä lipastot on muuten siitä kivoja, että ovat muodoltaan ja malliltaan tosi ajattomia. Voisi ihan yhtä hyvin olla nyt 2016 suunniteltuja muotokielensä puolesta. Lisäksi ne on todellakin tehty kestämään aikaa!

      Poista
  5. Minulle on kertynyt pieniä esineitä ja muistoja erityisesti matkoilta. :) Valokuvia voisin käyttää enemmänkin, mutta olen ollut huono teettämään kuvia ja kehystämään niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvia haluaisin kovasti minäkin enemmän käyttää. Miten se tuntuukin vähän hankalalta? Sama homma myös tuon teettämisen kanssa, mutta vielä sitäkin enemmän sen kanssa mitkä kuvat sitten haluaisin esille... Niihin kun liittyy niin moninaisia muistoja ja hetkiä. <3

      Poista
  6. Mulla on vanha keinutuoli, joka on oikeastaan itselleni vähän pieni, eikä sovi mitenkään päin muun kämpän väreihin tai tyyliin. Mutta kun se on kauan sitten kuolleen isoäitini vanha, ja isoisä antoi sen minulle myöhemmin joululahjaksi, niin ei ole ollut sydäntä edes maalata ja vaihtaa verhoilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaiset ihanat jutut muokkaavat kodin. Minusta se on jopa ihan parasta, kun ne eivät ole ns. omaa tyyliäkään, mutta kuitenkin niin vahvasti meissä läsnä. Ne rikkoo rajoja ja antaa kotiin paljon syvyyttä <3

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall