KUKA JUTTA?

Blogin alkuaikoina muistan kertoneeni aika paljon enemmän itsestäni täällä virtuaalisessa maailmassa. Mitä enemmän tekstejä on kertynyt taakse, ja mitä enemmän teitä käy siellä ruudun toisella puolen näitä juttuja lukemassa - sitä enemmän olen alkanut miettimään mitä annan itsestäni ja paljonko haluan yksityiselämästäni kertoa. Kai se on se jonkinasteinen arvostelemisen kohteeksi asettumisen pelko. Kotia sitä esittelee aika anonyyminä tyyppinä, mutta kertoessani jotakin henkilökohtaista, koen valtavaa epävarmuutta siitä, etten tiedä kenelle kaikille tätä kerron. 

Tänään ajattelin kirjoittaa minusta. Jutasta. En kodistani, en sisustustyylistäni, vaan itsestäni. Siitä ihmisestä, joka naputtaa tätä tekstiä, jota juuri luet. 
Ennenkaikkea olen tämän blogin takana äiti. Se seikka jää täällä usein aikalailla taka-alalle. Ei siksi, ettenkö olisi siitä ylpeä, vaan siksi että koen äitiyden ja kasvatuksen olevan niin paljon yksityisempää kuin koti tai sen tyyli. Asiaan vaikuttaa myös perhetilanteemme, sillä lapsella on myös toinen koti. Pääsääntöisesti hän asuu kuitenkin täällä meidän luonamme - minun ja aviopuolisoni. Arki uusioperheessä ei aina ole niin helppoa, vaikka koenkin olevani todella etuoikeutettu siitä, että lapsen ympärillä on niin monta rakastavaa ihmistä. On kuitenkin paljon asioita, joista pitää päästä sopuun ja yhteisymmärrykseen ex-puolison kanssa, ja tunteet käyvät välillä aika kuumanakin. 

Avioero on ollut yksi elämäni paskin, mutta myös opettavaisin ajanjakso. Se ei ollut yksi päivä tai tilanne, vaan koen sen olleen niin paljon enemmän. Se oli aikakausi elämässä, jolloin tunsin valtavaa epäonnistumisen fiilistä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Samalla kuitenkin se on juuri se ajanjakso, jolloin koin tutustuneeni itseeni paremmin kuin koskaan. Voisin sanoa, että jälkikäteen ajattelen sen olevan ihan todella hyvä jakso elämässä. Ei sellaista itsetutkiskelua olisi tullut tehtyä, jollen olisi kokenut niitä tunteita ja niitä hetkiä juuri silloin. Olemme kuitenkin vuosien saatossa päässeet omasta mielestäni todella hyvään kombinaatioon, jossa kaikilla osapuolilla on oikein hyvä olla. 


Kummatkin perheemme aikuisista on tehnyt töitä rahoitusalalla n.10 vuotta, mies jopa hieman pidempään. Tällä hetkellä olen tosin päivätyöstäni opintovapaalla ja keväällä 2017 minun olisi tarkoitus valmistua muotoilijaksi. Lapsena halusin olla eläinlääkäri, laulaja ja suunnittelija. Ehkä yksi näistä haaveista toteutuukin vielä (ei, se ei ole laulaja, vaikka kävinkin musiikkiluokkaa lapsena ja harrastin kitaransoittoa).

Olen muuttanut elämässäni lukemattomia kertoja. Syystä tai toisesta jo lapsena meidän perhe muutti usein. Edellinen loft -koti oli koti, jossa olen asunut pisimpään koko elämäni aikana. Kai tällainen projektiluontoinen elämäntyyli kulkee hieman suvussa. Lapsuudessa(kin) kotona oli aina joku remontti-/rakennus-/nikkarointipuuha kesken. Olen kuitenkin muutoista huolimatta asunut aina Turun seudulla.

Blogi on minulle tärkeä. Kuten alussa kerroin, oli ensimmäisen vuoden postauksissa paljon enemmän henkilökohtaisia kirjoituksia ja ajatuksia elämästä. Pidän kirjoittamisesta paljon.. Jossakin vaiheessa huolestuin, että kirjoitan jopa liian pitkiä tekstejä - kuka niitä jaksaa lukea? Sitten halusin ehdottomasti vetää tarkemman rajan aihealueisiin, koska tuntui, että muuten tämä menee liian iholle... Mutta nyt... Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että haluaisin räjäyttää (tai ehkä ennemminkin sekoittaa) koko blogin ja sen aihepiirit. Haluaisin aloittaa ihan alusta ja tehdä jotakin ihan muuta. Sitten tuli Kerttu, joka kirjoitteli aika samantyyppisiä ajatuksia auki omasta blogistaan.... Jäin miettimään tuota uudelleen ja palasin takaisin lähtöruutuun.

Ehkä kokonaan uusi tai radikaalisti uudistettu nykyinen blogi ei olisikaan vastaus mihinkään. Ehkä pitäisi vain uskaltaa hajottaa ne Kertunkin mainitsemat itse asetetut lasikatot. Osaksi tästä syystä aloitin nämä sunnuntain spesiaalit - eli ajatus on ollut, ettei sunnuntaisin julkaista mitään sisustukseen liittyvää. Se on ollut todella avartavaa - ja hauskaa. Tuntuu, että odotan tällä hetkellä ehkä juuri eniten näitä sunnuntaipostauksia, joissa saan laajentaa skeneä ikäänkuin "omalla luvalla".

Näiden ajatusten tarkoituksena oli vain kertoa teille, että hei - tällainen minä olen... Vaikka aina voi oppia uutta ja "uudistua", niin elämän peruspilarit ja eletty elämä pysyy samana. Sitä ei voi kukaan muuttaa, ja juuri se elämä on tehnyt minusta tällaisen. Ihan omanlaisen. Ehkä vähän vaihtelunhaluisen ja liiaksikin uusia alkuja rakastavan. Mutta silti aika kivan tyypin, joka jaksaa innostua ihan kaikesta ja ihan sata lasissa.

Suloista sunnuntaita <3
Jutta

20 kommenttia

  1. Ihana postaus ja herätti itseäkin miettimään omaa blogia ja sen rajoituksia. <3 Ja aika kiva oppia tuntemaan bloggaajaa hiukan paremmin myös <3

    Aurinkoa sunnuntaihin! <3

    VastaaPoista
  2. Tämän tyyppisiä postauksia tuttujen aiheiden joukossa on aina todella kiinnostava lukea. Hauska tutustua paremmin, vaikka virtuaalimaailmassa ollaankin. Itselläkin on ollut (varmaan jo vuoden) ns. pöytälaatikossa tämän tyyppinen Kuka blogin takana? -postaus. Otan sen aina välillä työn alle, ja sitten juurikin niiden omien näkymättömien rajojen takia sinne se on vielä jäänyt. Tämän sinun postauksen ansiosta, ehkä astun tässä joku päivä omien rajojeni yli ja läväytän sen eetteriin. Kiitos siis mielenkiintoisesta ja inspiroivasta postauksesta. <3

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus tosiaan! Aika moni on viime aikoina miettinytkin omaa blogiaan ja itsekin kirjoitin jokin aika sitten samaisesta aiheesta! Elämä saa musta näkyä blogissa ja tekee siitä paljon mielenkiintoisemman <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus ! Tunnut jotenkin tutummalta kuin muut joiden blogeja seuraan. Johtunee siitä, että tunnen asuinpaikkasi todella hyvin.
    Entisen kotini ikkunoista näkyi kompleksi, jossa loft-asuntonne oli.
    Lenkkeilin usein siinä ympäristössä. Nykyinen kotinnekin on tuttu.
    Ehkä joskus vielä nähdään livenäkin.

    VastaaPoista
  5. Huomaan saman, aiemmin tuli kirjoiteltua enemmän hlökohtaisia juttuja, mutta nyt huomaan niiden vähentyneen. Se ei ole edes mikään tietoinen valinta, on nykyään vaan vaikeampi alkaa kirjoittaa pintaa syvemmältä, vaikka sen tyyppiset postaukset ovatkin olleet juuri ne luetuimmat ja eniten kommentteja kirvoittaneet... 2-piippuinen juttu.

    VastaaPoista
  6. Hello Jutta! Oli kiva lukea, juuri sopivaa sunnuntailukemista ❤️

    VastaaPoista
  7. Loistava kirjoitus! Ei noita rajoja varmaan asettele kukaan muu kuin itse. Kiva tutustua näin vähän syvemminkin :)

    VastaaPoista
  8. Kiva kun kerroit itsestäsi :-) Olen huomannut omassa blogissani saman ilmiön, vaikka toisaalta olen mennyt myös toisin päin. Alkuaikoina olin hirmu tarkkana etten paljasta missään oikeaa nimeäni, asuikaupunkia tai oikeastaan mitään mistä minut voisi "tunnistaa". Nyt tilanne on toki jo aivan toinen, blogi on ollut esillä minun nimellä ja naamalla vaikka missä Hesaria myöten, eli enää ei kai voi oikein piilotellakaan :-D Ajatkin on kyllä muuttuneet, kun aloitin blogin viisi ja puoli vuotta sitten, oli koko blogimaailma ihan lapsenkengissä!

    VastaaPoista
  9. Ihana Jutta <3 Mä ainakin tykkään lukea välillä muutakin kuin pelkkiä sisustusjuttuja (vaikkei niissä todellakaan ole mitään vikaa). Itsekin olen aina kirjoitellut sujuvasti reseptejä, syvempiä pohdintoja yms. sisustuspostausten väliin ja syvällisempiin juttuihin (ja resepteihin) tulee monesti eniten kommenttejakin. Joten ilmeisesti se ei ole ollenkaan huono juttu. Tämä on kuitenkin sinun blogisi, joten sinähän saat kirjoittaa mitä haluat :) Mä ainakin pysyn täällä!

    VastaaPoista
  10. Kiva postaus! Olet ehkä pitänyt itsesi blogista tietyllä tavalla etäällä ja tämä oli oikein kiva ja virkistävä postaus tähän kohtaan. :)

    VastaaPoista
  11. Hieno postaus - ja tiedän ihan tarkkaan, mitä tämän tekeminen on sinulta vaatinut.
    Ja tiedän myöskin, mitä se antaa!
    Ihana sinä. Just tuollaisena.

    VastaaPoista
  12. Mukava lukea ja kuulla ajatuksiasi bloggaamisesta. Paljon samoja asioita itsekin miettinyt. Uskon että jokainen löytää oman tiensä bloggarina. Ja jossain vaiheessa jokainen hakee suuntaa blogilleen ja uutta motivaatiota sen ylläpitämiseen. Samalla alkaa miettiä sitäkin, että mitä itsestään haluaa laittaa julkiseksi ja kuinka paljon yksityisyyttä likoon. Kaikille ei sovi sama tyyli - olemmehan ihmisinäkin erilaisia. Se on ristiriitaista. Mutta kuuntelemalla omaa sydäntään ja sitä - mitä haluaa - löytää oikean ratkaisun itselleen. Kiitos ihanasta blogista ja mukavaa viikkoa Jutta :)

    VastaaPoista
  13. Mukava kirjoitus ja kiva oppia tuntemaan bloggaria vähän enemmän (sanoo hän, joka toistaiseksi pysyy visusti kasvottomana...) Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  14. Hieno kirjoitus ja teksti sydämestä <3 Monet rajat, katot ja estot ovat usein itse asetettuja, niistä on itselläni ollut kova pyristely irti ja ymmärtäminen, mikä raja milloinkin on hyväksi. Jos meillä olisi jo nuoresta saakka kaikki se viisaus ja ymmärrys, jota ikä, elämä ja kokemus tuovat, elämä olisi tylsää. Jokainen on omanlaisensa ja sinä, juuri sellaisena kuin olet, huippukiva sellainen <3

    VastaaPoista
  15. Sä oot ihana ja tämä oli kivaa luettavaa! Perjantaina nähdään taas 😀

    VastaaPoista
  16. Ihana kirjoitus <3 sinun teksteistä paistaa läpi se lämmin ihminen joka ihan oikeassakin elämässä olet. Äitinä ja vaimona varmasti täydellinen. Blogia usein alkaa miettimään uudelta kannalta. Itse huomaan välillä jumivani, varsinkin näin kiireisenä aikana. Mielelläni itsekin luen enemmän bloggaajasta, vaikka itsestäni olen ajatellut, että kenellä kiinnostaa edes kuulla kuka minä olen. Pitää ehkä ottaa sinusta mallia ja avata enemmän tarinaa myös itsestäni.

    VastaaPoista
  17. Hieno avoin kirjoitus :) Minusta on aina kiva lukea ihmisestä myös blogin takana, vaikka itselläni on aika tarkat rajat siitnä. Ja sen verran nyt tähän totean, että itsekin avioeron läpikäyneenä vuosi sitten, tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Paskin, mutta opettavaisin kokemus...Sisustaminen on siksi juuri niin kivaa puuhaa, kun se on vastapainoksi kevyttä, hyvää oloa tuottavaa ja mukavaa. Et vaikka ajatellaan, että sisustaminen on blogiaiheista juuri se hömppäosastoon kuuluva niin kukaan ei voi tietää mitä juuri sen bloggaajan elämä on muuten :)

    VastaaPoista
  18. Hieno kirjoitus! <3 Ja pisti miettimään niitä omiakin juttuja - mun blogi on paljon pidättyväisempi tänä päivänä kuin vaikka neljä vuotta sitten. Ehkä mäkin teen tällaisen postauksen itsestäni - jos uskallan. :D

    VastaaPoista
  19. Ootte kyllä kaikki ihania. Kiitos. Jos mulla ei olisi näin upeita lukijoita, ei tällaista tekstiä voisi edes julkaista <3 <3 <3

    VastaaPoista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall