Tule mukaan

6

ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKÄVÄ...

2016/09/23

... Vanhaan kotiin nimittäin... Tällä viikolla olen antanut haastattelun kansainvälisen sisustuslehden joulunumeroon, ja tämän jutun pohjalla toimii vanhasta kodistamme aikanaan otetut kuvat. Kun jouduin muistelemaan tuota kotia nyt ensimmäisen kerran oikein kunnolla, tuli hillitön ikävä. Jotenkin juuri siellä vietetyt joulut tuntuu nyt siltä - ettei niitä voi oikein korvata millään tai missään. Tuli jopa pieni katumus - miksi lähdimme, miksi myimme sen, miksi ostimme tilalle tämän? Katsokaa nyt, kuka ihminen nyt tuolta pois olisi halunnut? 
Paitsi että juuri me halusimme. Syitä oli toki monia, eikä pienin niistä ollut kodin pohjaratkaisu. Koska lapsemme lähestyy teini-ikää, oli vain ajan kysymys koska avoin loft-asuminen on meidän arjen sujuvuuden vuoksi vaihdettava toisenlaiseen. Lisäksi saimme pihan, jota niin kovin toivoimme. Mutta tiedättekö... Näin syksyn viilenevinä päivinä tuntuu että mitä me tuolla pihalla nyt teemme ennen ensi kesää? Vähän vain olisi vaivana tuossa. Ja mitä jos olisimme kuitenkin sen pari vuotta vielä sinnitelleet tuolla meille epäkäytännöllisessä pohjaratkaisussa...? Niin mitä jos...

Toisaalta tätähän me juuri halusimme... Tavallaan. Ei hitto miten iso ikävä voi olla johonkin asuntoon. Ja minä, joka en koskaan kiinny juuri mihinkään seiniin. Noihin seiniin taisin kuitenkin vähän kiintyä. Meidän käsissämme tuostakin kuoriutui todellinen helmi. Ja nyt siellä asuu joku muu. Viettää sen ensimmäisen tulevan joulun ja sytyttää kynttilöitä pitkin asuntoa. Katsoo ikkunasta alueen kattojen ylle kun lumi putoilee taivaalta ja istuu syvillä ikkunalaudoilla kuunnellen joululauluja. Ei luoja miten paljon mä ikävöin. 

Jutta

Nämä kuvat ei liity sisustuslehden haastatteluun, vaan on vanhan kotimme myyntikuvia. 
Kaikki kuvat Bo LKV

12

DEKO - LEHDESTÄ JA SEN TYYLISTÄ

2016/09/21

Sen jälkeen kun Ulla Koskinen jätti Deko -lehden taaksensa ja siirtyi oman lehtensä pariin, olen seurannut Dekoa vähän ristiriitaisin tunnelmin. Lehden tyyli on jollakin tapaa muuttunut, enkä ole ihan varma puhutteleeko se minua edelleen yhtä voimakkaasti kuin aiemmin. Olen ollut Dekon vakilukija ja suuri ihailija jo monen monta vuotta. Jokin siinä vain viehättää. Dekon seuraksi (suomalaisten) sisustuslehtien kärkikastiin nousi kuitenkin jo heti alkuunsa Koskisen luotsaama Asun. Asun meni jopa reippaasti yli ja täytti aivan kaikki odotukset, joita sille asetin. 

Habitaressa odotin jälleen Dekon osastoa todella mielenkiinnolla, sillä hyvin usein osasto on saanut minut syttymään. Koska kuitenkin lehti itsessään on jollakin tapaa lähtenyt kulkemaan toiseen suuntaan, odotin tätä aiempaa jännittyneempänä... Mietin onko lehden tyyli todella niin erilainen kuin ennen vai onko muutos ollut vain ohimenevä muutaman kuukauden oma virhearvioni. 

Ja sitten. Se sytytti. Ehkä jopa enemmän kuin ennen. Osasto oli taattua "dekolaatua" ja mielikuva täysin sellainen, jota lehtikin (ainakin aiemmin) edusti. Ehkä olenkin ollut vain vähän kriittinen, sillä lehdellä on takanaan päätoimittajan lisäksi myös melko suuri ulkoasun muutos. Kuulun siihen porukkaan, joka kuitenkin piti aiempaa visuaalista ilmettä nykyistä parempana. Sisustuslehtien suurkuluttajana pidän lehden ulkoasua ja ilmettä vähintään yhtä tärkeänä osana kuin itse juttujen tasoa. Haluan nauttia jokaisella aistilla lukukokemuksesta. En siis vain itse tekstistä, vaan myös kokonaisuudesta ja layoutista. 

Taidan kuitenkin antaa uuden ulkoasun ja muutaman viime numeron tuoman fiiliksen Dekolle anteeksi. Annan ehdottomasti lehdelle vielä mahdollisuuden. Jos messuosastoa on uskominen, on lehden tekijöiden näkemys tyylistä kuitenkin edelleen samanlainen kuin omani. 

Osaston takaa löytyy - kukas muukaan kuin - yksi Suomen lahjakkaimmista tyylitaitureista; Susanna Vento. Kiitos siis lämpimästi Susannalle ja koko Dekon porukalle todella inspiroivasta osastosta ja siitä, että jaksatte edelleen näyttää tietä. Toivotaan, että lehden tyyli jatkaa tätä samaa linjaa ja jaksaa inspiroida meitä lukijoita jatkossakin omintakeisella, puhuttelevalla ja tinkimättömällä otteellaan.

Mitä mieltä olette tästä osastosta, onko tunnistettavaa "dekotyyliä"? 
Jutta

12

ENNEN - JÄLKEEN KUVIA / KEITTIÖ

2016/09/19

Lisäilin pitkästä aikaa Styleroomin kansioihin kuvia. Samalla tajusin, ettei siellä edes ollut koko kansiota keittiöstä. Oho! No mutta samalla osui silmiini koneelta muutamia kuvia keittiöstämme ennen remonttia. Oh my! 

En olekaan tainnut näitä jakaa täällä aiemmin, ja itseni mielestä nämä ennen - jälkeen kuvat on aina niitä mitä parhaimpia ja mielenkiintoisimpia. Siispä ehdottomasti halusin jakaa nämä teille, vaikka itse remontista onkin kulunut jo aikaa. Osasta kuvakulmia ei löytynyt lainkaan ennen-kuvaa, mutta niin läheltä samaa kulmaa kuin mahdollista - on nämä kuvat kuitenkin yritetty rinnakkain laittaa.  Ja hei - sori kun näihin ennen-kuviin en ole aikanaan lainkaan keskittynyt. Puhelimella otettuja pikaräpsyjä pimeässä, jotka meni ihan suttuun kun suurensin.... Mutta saanette käsityksen kuitenkin :D.
keittiöremontti ennenjälkeen

keittiöremontti


ennenjälkeen
Voin vain kertoa, että nopeastippa kaikki aiempi unohtuu. Omasta mielestä remontti ei ollut lopulta kovin "kattava". No mutta etsin tästä tilasta kohtaa, jota ei olisi uusittu... Ei löytynyt. Seinälevyjä myöden on kaikki vaihdettu ja lisäksi seinää siirretty. Alimmasta kuvasta huomaa seinän siirron parhaiten (jääkaappi on nyt kohdassa, jossa ennen oli umpiseinä. Hanaa on myös siirretty, kuten liettäkin. Mutta melko vähäisillä siirroilla niiden suhteen päästiin. Eniten tässä tekee mielestäni yläkaapittomuus, värimaailma ja kaapistojen linjat. Ja sitäpaitsi säilytystilaahan meille tuli tuplasti entiseen verrattuna ikkunan alle asennetun laatikostorivin ja nurkan taakse jatkuvien korkeiden kaappien ansiosta. 

Että kyllä kannatti!
Jutta

12

LEMPI HYLLY KEITTIÖSSÄ

2016/09/18

Tajusin juuri jokin aika sitten, etten ole tainnut juuri koskaan kuvata keittiötä niin, että tämä seinusta, ja erityisesti tämä hylly näkyisi kunnolla. Kyseessä on siis Anni Pitkäjärven suunnittelema ja Hakolan valmistama Lempi hylly. Monikäyttöinen hylly on todella siro, ja muotokielessä on jotakin erityisen kutkuttavaa. Plussaa pitää antaa myös nerokkaasta kiinnitystavasta, joka on lähes täysin huomaamaton! Pidän suunnittelijasta ja hänen muistakin töistään valtavasti. Tyyli ideoida ja työstää asioita on vain niin silmiä hivelevää ja käytännönläheistä. Samaan aikaan oivaltavaa, klassista ja trendikästä. On ollut ilo seurata tätä naista ja hänen matkaansa muotoilijana. Ilo on myöskin se, että perheyritys Hakola otti aikanaan Annin suunnitteleman hyllyn tuotantoon ja nyt se on meidän kaikkien saatavilla. 
Lempi hylly
aloe vera
Hakola hylly
100%:sti Suomessa valmistettua hyllyä saa tällä hetkellä kahdessa eri värissä. Mustana ja valkoisena. Aiemmin saatavilla oli myös pinkki ja turkoosi, jotka olivat hyllyn kausivärejä. Hintaa tälle on jäänyt 119 euroa, joka on minusta varsin kohtuullinen summa kotimaisesta pienhuonekalusta. Kun hinnasta vähennetään materiaalit, työn hinta, pakkauskulut ja verot - ei tuosta suunnittelijalle ja valmistajalle mitenkään erityisen paljon jää jaettavaksi. Aivan huippua kuitenkin, että hinta on haluttu pitää sellaisena, että siihen on mahdollisimman monella varaa, eikä ylihinnoittelua ja ahneutta ole havaittavissa.

Tämä hylly on ollut meillä jo oikeastaan alkuvuodesta saakka. En oikein osannut päättää sille paikkaa ensin, koska vaihtoehtoja oli niin monia. Olin alkuun aivan vakuuttunut, että laitamme sen kylpyhuoneeseen. Sitten mietin olohuonetta ja lopulta päädyimme keittiöön. Parhaillani kipuilen sen asian kanssa, että näkisin tuon niin hyvin mökillä. Mutta raaskinko viedä sitä sinne, jossa en vietä aikaa jatkuvasti? Jään edelleen pohtimaan tätä...
musta ruukku
sammal ja varpu asetelma
Hakola Lempi hylly
Hyllyllä on itselläni ollut jatkuvasti joku vaihtuva teema. Syksyn kunniaksi tein siihen viher- ja luontoaiheisen asetelman. Pieneen tuikkukulhoon laitoin pohjalle jäkälää ja istutin väliin muutaman puolukan varvun. Lasipulloon taitoin kaatuneesta puusta pari kuivaa oksanpätkää ja mustaan matalaan ruukkuun laitoin juurtumassa olleen aloe veran alun kasvamaan. Nautin tällaisista pienistä jutuista, kuten vaihtuvista asetelmista - ja siihen Lempi hylly onkin mainio. Tämä on muuten oikein hyvä vaihtoehto ja haastaja samassa kokoluokassa olevalle String pocket -hyllylle!

Lempi hylly / Hakola
Lasinen tuikkukulho / Granit
Musta ruukku / Granit

Iso peukku ja kiitos Anni Pitkäjärvelle ja Hakolalle loistavasta tuotteesta!
Jutta

PS. Tiesitkö, että Lempi hylly valittiin vuoden 2014 Habitaressa 
Protoshopin parhaaksi tuotteeksi? En ihmettele!

8

SYYSKUISEN VIIKONLOPUN OHIKIITÄVIÄ HETKIÄ

2016/09/16

Viime viikonloppuna teimme Touhulassa paljon kaikenlaista pientä puuhastelua. Lähinnä tutustuimme paikkoihin, siivosimme ja karsimme raivaussahalla rantaa siistimmäksi. Tekemättömiä nurkkia on joka puolella, mutta tiedättekö - yhtään ei tunnu epätoivoiselta. Fiilis on vähän pysähtynyt ja pientä ehostusta tuntuu vaativan vähän jokainen kohta. Pikkuhiljaa kuitenkin etenemme ja tutkailemme mistä kannattaa aloittaa ja millaisia toiveita meille itsellemme syntyy paikan suhteen. 


Kun paikka on ollut pitkään lähes käyttämättä, oli muutamia oleellisia seikkoja, jotka piti ihan ensimmäisenä tehdä; saunarakennuksen piipun ja hormien tarkistus ja nuohous, puuceen tarkastus ja pesu, ikkunoiden ja ovien tarkistus, pattereiden tarkastus ja sähköjen tsekkaus. Lisäksi tietysti kaikkien kaappien siivous ja jokaisen pinnan jynssäys. Listalla on vielä kaivon puhdistus ja sorakuorman tilaus (ennen kuin savinen tienpätkä pehmenee sateista niin paljon, että auto jää siihen liejuun kiinni). Vasta oikeastaan tämän jälkeen voi jatkaa muita "vähemmän tärkeiden asioiden" kunnostusta ja huoltoa. Vähän kuitenkin testailtiin jo paria maalisävyä (en vain malttanut...).

Halusimme kuitenkin jo alusta alkaen päästä tänne myös rauhoittumaan. Tästä syystä lauantaina aloitimme aamun aikaisella kävelylenkillä ja illalla lähdimme souturetkelle. Tyyni vesi ja usvaiset maisemat on kauneinta mitä tiedän. Erityisesti syksyisin. 




Ilta hämärtyi nopeasti ja kahdeksan jälkeen alkoi tulla jo todella pimeää. Grillasimme tikun päässä makkarat iltapalaksi, jonka jälkeen käperryimme viltin alle lukemaan. Taustalla kuului hämyisesti vain koko viikonlopun soinut radio. En edes muista koska olisin tällä tavoin radiota kuunnellut. Aina tulee laitettua vain soittolistoja Spotifyn kautta ja radio on lähinnä autolla ajaessa päällä. Mökillä oli valmiiksi todellinen retroradio, josta taajuus viritetään manuaalisesti. Niin parasta! Ja tiedättekö - se radion vaimea ääni siellä taustalla on oikeasti aika rauhoittava. Sellainen muistoja mieleen tuova äänimaailma. Muutenkin äänet täällä tuntuu jollakin tapaa voimakkaammalta. Voimaannuttavalta ja rauhoittavalta. Äänet ovat täysin erilaiset kuin kotona. Täällä on hyvä olla.

Ja tästä syystä tänäkin viikonloppuna auton nokka osoittaa juuri tänne... 
Rentouttavaa viikonloppua - muistakaa nauttia elämästä <3.

Jutta
 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger