Se oli yksi syyskuinen ilta, kun asiat lähtivät vyörymään lumipallon lailla eteenpäin ja kuin huomaamatta olimme tehneet jotakin sellaista, mitä emme itseltämme vielä nyt odottaneet. Järkiperusteisia syitä on lukuisia, mutta myönnettävä se on - tämä ratkaisu tehtiin puhtaasti intuitiolla. Kuten meillä yleensäkin päätökset tuppaavat syntymään.
Tänään luin Annikan ajatuksia siitä, miten uuden projektin aloittaminen ja uuden ympäristön etsiminen on alkanut kutkuttamaan mieltä. Vaikka Annikan kolmihenkinen perhe on asuttanut upeaakin upeampaa kaupunkikotia vasta vajaa kaksi vuotta ja koti tuntuu omalle, on heidän mieleen alkanut hiipiä jokin muu ratkaisu. Luin kauniisti kirjoitetun tekstin ja häkellyin, miten samanlaisia ajatuksia meillä juuri tällä hetkellä on pyöritelty. Tekstissä tuli kirjoitettua auki kaikki se, mitä olisin voinut kirjoittaa myös itse. Suosittelen lukemaan.
On olemassa monenlaisia ihmisiä, mutta asumisessa ja asumisen muutoksissa on selvästi kahta koulukuntaa. On niitä, jotka etsivät sen unelmien paikan ja asettuvat aloilleen. Kotia pidetään pysyvänä tukikohtana, joka vaihdetaan silloin kun siihen järkiperusteiset syyt löytyvät (työpaikan vaihdos, perheenlisäys, ero, yhteenmuutto yms.). Sitten on niitä toisia. Meidänlaisia.
Monet ihmiset kauhistelevat tapaamme asua ja elää niin, että pysyvä tukikohta on usein vain hetkellinen. Olemme muuttaneet Littoisissa asuessamme jo kolme kertaa kolmensadan metrin säteellä ja nyt. Nyt edessä on jälleen uusi alku. Emme osaa rakastua seiniin, vaan rakastumme hetkiin. Sellaisiin, jotka kuiskaavat korvaan - tämä se on: seuraava etappi ja tunne, joka täytyy kokea.
Emme osaa etsiä vain tietyntyylistä kotia, tai edes tietyn kokoista. Meistä molemmista tuntuu siltä. että on etuoikeus asua erilaisissa kodeissa, eri vuosikymmenillä rakennetuissa ja erihenkisissä paikoissa. Etsimme ympärillemme ennenkaikkea tunnelmaa ja sitä fiilistä, joka valloittaa mielen juuri siinä hetkessä. Tällä kertaa se fiilis löytyi alueen asukkaiden omasta facebook-ryhmästä ja vain hetki tuon jälkeen huomasimme neuvottelevamme hinnasta ja oman kotimme myynnistä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että tässä asunnonvaihtoketjussa vain yksi asunto oli julkisesti myynnissä, mutta nyt useampi perhe kantaa tavarat uuteen kotiin - samalla alueella. Neljä muuttoa ja neljä uutta alkua loksahti paikoilleen ja me olemme yksi osa tätä ketjua. Olemme uskollisia tälle alueelle Verkatehtaan ympärillä ja tällä erää näyttää siltä että uuden kotimme keittiön ikkunasta näkyy jälleen tehtaan torni. Juuri nyt voin katsoa sitä toisesta suunnasta, makuuhuoneen ikkunasta käsin. Kauas emme siis lähde nytkään.
Olemme hämillämme, mutta toisaalta todella innoissamme. Miten huikea pari viikkoa onkaan takana ja miten hämmentävästi kaikki tämä haluttiin eteemme tuoda. Uskon siihen, että sattumat eivät ole vain sattumia. Tässä ketjussa tapahtui lukuisia täysin ennalta arvaamattomia asioita, jotka yhdessä muodostivat monen ihmisen unelman.
Ja nyt. Nyt aika on. Avata uusi ovi tällä alueella ja tehdä siitä koti. Meidän turvasatama.
Jutta
Onnea tulevaan, kuulostaa juuri oikealta ratkaisulta joka oli "kirjoitettu tähtiin" ♥
VastaaPoistaNo siltä se kyllä kieltämättä on tuntunut <3
PoistaVoin tunnistaa niin tarkalleen itseni noista sinun tuntemuksistasi. Meillä on kanssa muutto tulossa. Uusi koti on ostettu ja vanha on myynnissä. Minä kuulun niihin jotka viihtyvät n. 4-7 vuotta korkeintaan samassa asunnossa ja sitten alkaa poltella. Yleensä ostamis-ja myymispäätökset tehdään myös hyvin nopeasti. Eikä vielä koskaan ole tullut pettymystä. Onnea uuteen kotiinne! Littoisissa asuttiin mekin neljä vuotta Kivisvuorenkadulla 2001-2005.
VastaaPoistaAivan ihana kuulla, että meitä tällaisia on myös muita. Jotenkin en osaa ajatella olevani kiintynyt seiniin. Olen kiintynyt enemmänkin kaikkeen muuhun kuin pelkkiin seiniin. Tälläkin hetkellä olen järin rakastunut alueeseen. Joten vaikka kodit muuttuvat, on alue edelleen se sama rakas. Ja ne ihmiset - ne ihmiset tekevät kodin <3.
PoistaIhana teksti!
VastaaPoistaOnnea tulevaan! Odotan mielenkiinnolla uuteen kotiin liittyviä juttuja :)
t. Aikku
Kiitos, mukava kuulla <3.
PoistaIhanasti kuvailit tämänkin asian. Itse ihmettelin myös äitini kommenttia kun edellinen talo myytiin että miten voimme viedä lapsilta kodin. Totisesti toivon että lasteni koti muodostuu jostain muusta kuin seinistä. nimimerkillä tuuliviiri.
VastaaPoistaLämpimästi tervetuloa tätäkin kautta ;)
Sinäpä sen sanoit! Toivon niin minäkin, että aikuisena lapsi voisi muistella kauniita hetkiä näissä kodeissa joissa olemme asuneet, eikä vain jotakin tiettyä osoitetta. Hetket ovat kadunnimiä tärkeämpiä <3.
PoistaOi kun jännittävää, onnea! Samaistun tähän tunteisiin, olotilaan ja hetkiin kodista. Se on rikkaus, että on monta kotia. Joihinkin ankkuroituu pidemmäksi aikaa, toisiin juurtuu ja muut vaihtuvat elämäntilanteiden mukaan. :)
VastaaPoistaJuurikin näin. Ajattelen monesti, että asunnot ovat meillä lainassa. Pidämme niitä hyvin ja annamme sitten eteenpäin seuraaville. Kaikille tämä tahti ja tapa elää ei sovi, mutta meille se tuntuu tässä elämänvaiheessa omalta. Voi olla, että joskus juurrumme jonnekin pidemmäksikin aikaa, mutta ainakaan tämä koti ei ollut sellainen, vaikka niin ihana ja rakas kaikinpuolin olikin.
PoistaIhmiset tuntuvat olevan kovin juurettomia nykyaan. Lahipiirissa olen huomannut myos sen, etta ihmisilla on ongelmia, joita he pakenevat jatkuvaan "uudistumiseen" ts. asunnon vaihtamiseen. Itseaan ja ongelmiaan ei voi paeta ikuisesti vain taloa muuttamalla.
VastaaPoistaAnonyymi, aavistanko jonkinlaista pientä kateuden siementä tuossa kommentissasi.
PoistaHei sinä anonyymi kommentoija! Voihan se olla, että joku näin kokeekin halutessaan vaihtaa maisemaa ympärillään. Mutta aika yleistävää on todeta, että asunnon vaihtamisella paetaan elämässä olevia ongelmia. Monesti asunnon vaihtaminen kuuluu niihin päätöksiin, jotka tehdään työ-, perhe- tai taloudellisen tilanteen muuttuessa. Niihin ei välttämättä liity minkäänlaisia ongelmia muuten.
PoistaMe taasen emme tälläkään kertaa päättäneet vaihtaa asuntoa mistään edellämainituista syistä, vaan puhtaasti tunnepohjalta (ja parin muun järkisyyn vuoksi, jotka eivät kuitenkaan edes kaikilta osin julkisesti tänne kuulu). Me ajattelemma niin, että on rikkaus kokea erilaisia koteja, erilaisia elämänvaiheita. En vielä kaksi vuotta sitten tiennyt, missä olen tänään. Silloin olin palkkatyössä, opiskelin ja unelmoin jostakin toisenlaisesta arjesta. Nyt kaksi vuotta myöhemmin olen valmistunut ja ollut pian vuoden ajan täysipäiväinen yrittäjä. Elämä ja arki on aika erilaista kuin aiemmin, joka vaikuttaa tottakai myös moneen muuhunkin asiaan. Olen silti ihan yhtä onnellinen ja tasapainoinen (no tähän tietysti on itse vaikea ottaa kantaa :D) kuin ennenkin.
Lopuksi haluan vain todeta, että eläköön ja asukoon kukin juuri niin kuin itse juuri sillä hetkellä parhaaksi näkee. Me koemme tämän tässä hetkessä parhaaksi perheellemme ja siksi muutokseen lähdemme. Ei se ole sen kummempaa. Ei minusta asunnon vaihtaminen tai siellä pitkään asuminen tee kenestäkään sen enempää tai vähempää ongelmia omaavia. Minusta se on jopa aika karusti yleistetty ja sanottu. Vaikka itse olemmekin tällaisia hetkessäeläjiä, en silti koe olevani mitenkään oikeutettu arvostelemaan muiden tapaa asua ja elää. Jokainen tekee juuri niin kuin parhaaksi tuntee.
Juuret minulla on ainakin jossakin ihan muualla kuin asunto-osakeyhtiön omistamissa seinäharkoissa ja meidän omistamissamme pinta-materiaaleissa.
IHANAAAAA! Nyt jään vesi kielellä odottamaan kuvia teidän uudesta kodista - vähän niinkuin lääkkeeksi tähän mun omaan muuttokuumeeseeni :) Ja kiitos linkityksestä, ihmettelinkin että mikäs kuhina tuolla mun postauksessa oikein käy :D
VastaaPoistaSinä ihana Annika <3. Oot ihan paras kirjoittaja. Niin tuttuja ajatuksia pyöri sinun postauksessasi, että olihan se pakko myös linkata. <3
PoistaIhanaa heittäytymistä, osaisipa itekin edes jossain asiassa!
VastaaPoistaIte edustan kyllä niin päinvastaista; tämä nykyinen kotini oli ensimmäinen ja ainut asunto jota kävin katsomassa aikoinaan. Tulin, näin potentiaalin ja rakastuin. Yhteiseloa pian 11 vuotta takana :) Nyt olisi varmaan viisasta lähteä pakoon järkyttävän hintaisia remontteja mutta en osaa, tää on koti.
Onnea teille tulevaan <3
(Oon nyt kirjottanut tän viestin nyt 2,5 kertaa, jospa tällä kertaa saapuisi perille eikä bittiavaruuteen...aaarrrgh)
Mutta minusta se on juuri ihanaa, että meitä on erilaisia. Sehän se juju juuri onkin, että kukin tekee kuten itselleen parhaaksi tuntee <3. Itsekin monesti haaveilen, että kiintyisin joihinkin paikkoihin niin paljon, etten malttaisi lähteä. Mökistä minulla on juuri tuollainen olo kuin sinulla <3. Kiitos onnitteluista! Ja perille tosiaan tuli, harmi kun jouduit monta kertaa kirjoittamaan <3.
PoistaKuulostaa ihanalta ja ajatuksia herättävää tekstiä muutenkin :)
VastaaPoista