Voit lukea omia ajatuksiani blogistani. Tein vähän aika sitten rakennuttamiseen liittyvän postauksen. Minusta olisi helpompaa suunnitella toisille asioita. Nautin omasta rakennuttamisestakin, mutta mieluiten haluaisin nopeasti valmista, kuin odottaa kuukausikaupalla että rakentaminen tulee vihdoin valmiiksi. Nopeampi aikataulu kuin 1,5 vuotta sopisi itselleni paremmin. Hyvää alkavaa viikkoa, nauti uudesta kodistasi.

Ihana sinä <3 <3

Mulla on ollut paljon mielessä viime aikoina ( tiedätkin ) ja sattumoisin myös tämä alkuvuosi on ollut superkiireinen! Viime viikkojen aikana olen huomannut, että ylibuukattu kalenteri on alkanut ahdistamaan ja huomaan tarvitsevani hengähdystauon! Samaan aikaan tajuan myös, että tämä on osa minua...tekeminen, suunnittelu, häsläys, jne. En pystyisi vain ja ainoastaan olemaan!! Jotenkin sen asian tajuaminen sai taas jonkun asian loksahtamaan paikoilleen :)

Hyvä Jutta! Ihania kuvia. <3

Mä olen kyllä tosi positiivinen tyyppi ja kiihdyn nollasta sataan hetkessä. Koskee niin sisustamista kuin parisuhdetta. Ystäville olen tasaisempi ja mies sekä muu perhe usein ihmettelee, kun ystäväni kutsuvat minua äidilliseksi ja lempeäksi. Luulen, että tempperamenttini ei heille saakka aivan välity. Se onkin ihanaa ja äärettömän mielenkiintoista, kuinka meistä jokaisesta löytyy monta puolta - ja jokainen niistä aivan yhtä totta!

Olen ihan samanlainen! Innostun helposti ja lähden mukaan uusiin juttuihin. Ja silloin kun tulee hiljaisempi vaihe, olo on tyhjä. Mutta tiedän, että uusi innostus tulee taas jostain. :) Tärkeää on muistaa levätä välillä. Parhaat ideat syntyvät minulla joutenolon tilassa ja sitten mennään taas... :)

Kuulostaa tutulta, vaikka juuri tuota vain olemisen taitoa olen tietoisesti opetellut viime vuodet. Vaihtelevalla menestyksellä... paitsi rauhallisista kahvihetkistäni en enää tingi;)

Kaunis sinä :)

MUtta se innostus, tunnistan sen itsestäkin - saan oikein säväreitä, kun päässä ideat laukkaa :)

Kuulostaapas tutulta. Lähden todella helposti kaikkeen uuteen innolla mukaan. Rakastan suunnitteluvaihetta vaikka en tosin malttaisi odottaa valmista. Meidän elämä on ollut ainakin tähän saakka hyvin meidän näköistä, ei olla jääty empimään vaan aina tehty se mitä ollaan haluttu. Välillä ehkä vähän hulluja päähänpistoja ja välillä taas vähän rauhallisempia. Vaikka tämä remontti on vasta alkutekijöissään, mielessä pyörii jo monen monta uutta ideaa :D onneksi olen löytänyt sielunkumppanini joka on tosi samanlainen.

Ihana kuvia sinusta <3

Ihana Jutta <3! Se kyllä myös on luettavissa rivien välistä blogissasi! Itse olen myös samanlainen innostuja ja niin tunteella eläjä. Joskus kaipaisi vähän enemmän järkeäkin peliin, mutta ihan hyvähän tästä on tullut näinkin. Hajamielisyys aina välillä vähän sotkee pakkaa. Mutta itselleen täytyy osata myös nauraa ja olla armollinen.

Olen ollut ihan samanlainen (ja kai välillä vieläkin), aina uusi suunnitelma päässä ja ajatukset innokkaana tulevassa. Mutta nyt vanhemmiten olen yrittänyt opetella myös olemaan onnellinen hetkessä, nauttimaan just tällä hetkellä olevasta hyvästä ja tuntemaan tyytyväisyyttä siitä, että tämä riittää sekä istumaan sen kaffekupin tai skumppalasin kanssa torkkupeitto korvilla ;)

Kuulostaa niin tutulta!
Tällä hetkellä vaan suurimman osan energiastani syö vauva ja ihan perusarjen pyörittäminen eikä jaksamista riitä kaikkeen mihin haluaisi. Pää täynnä miljoonia ideoita, mutta kun ei vaan pysty. Ehkä
Vähän ja pikkuhiljaa kerrallaan. Kun vaan pystyisi sen hyväksymään:).

Tunnistin itseäni hyvin paljon kirjoituksestasi! Siinä odotuksen ja suunnittelun kutkuttavassa tunteessa on jotain niin koukuttavaa, joka saattaa joskus jopa olla parempaa kuin itse loppuun saatettu projekti, työ, lomareissu tai joku muu.
Tiedostan kyllä hyvin, että joskus pitäisi vaan malttaa olla ja nauttia, odottaakin, mutta tällaiselle luonteelle se tuottaa usein hankaluuksia ja aiheuttavan jopa enemmän stressiä kun itse tekeminen!
Huomaan monesti ajattelevani, että sitten kun tämä on valmis, hengähdän, mutta siinä vaiheessa kun edellisen asian olen saanut valmiiksi, olenkin keksinyt jo seuraavan valmiiksi saatettavan! :D Ehkä sitä joskus oppii tai sitten ei. Ja toisaalta, tällainen minä olen ja se on ihan hyvä sekin! :)

Ihana kirjoitus! Kuulostaa hyvin tutulta. :) Välillä toivon, että asiat menisi ikään kuin 'nopeammin eteenpäin', jolloin pitää muistuttaa itseään, että tärkein on se matka ja pysähtyä hetkeen. Juuri kuten kirjoitit! Huomaan myös kaipaavani toisinaan uutta alkua myös kodin suhteen, etenkin kun työn puolesta pääsee näkemään niin erilaisia toinen toistaan kauniimpia ja erilaisia koteja, niin alkaa haaveilemaan uudesta helposti. Vaikka samalla pidänkin todella paljon ajatuksesta, että tämä olisi toivottavasti perheemme koti vuosikymmenten ajan ja eläisi meidän mukana. Kiitos kauniista muistutuksesta ja mukavaa viikonloppua! :)

Jännä miten mulla juuri toisinpäin, että inhoan sitä odotuksen tunnetta, jonka takia teen kaikki päätökset aina todella impulsiivisesti. On kyseessä sitten matkustelu tai tuotesuunnittelu, niin aina sama asia. Hyvä toisaalta, jos nautit pienestä adrenaliinista kokoajan, eikös se nosta aina vähän suorituskykyä.