Äidin muuttokuormasta pelastettu vanha kaappi on nyt paikoillaan. Olinkin jo odotellut, koska hän malttaisi tästä luopua ;). Kauniin ja tunnepitoisen kalusteesta tekee se tosiasia, että sen on veistänyt isoisäni 15 -vuotiaana miesten kotitalouskoulussa. Tämä fakta on käsin kirjattu kaapin takaosaan. Joskus kaappi on ilmeisesti ollut myös ruskeaksi maalattu, näin pappa kertoi ja sanoi samalla viettäneensä äärimmäisen monta tuntia maalinpoiston parissa. Onneksi siis nyt seinäkaappi on palautettu alkuperäiseen asuunsa ja sopii olohuoneen seinälle, portaiden alle kuin olisi aina siinä ollut.
Kaapin kotiintulo aiheutti "pientä" sisustusinspiraatiota ja siinä kuluukin varmasti tämä maanantai päivä rattoisasti! Kovasti tekisi mieli somistaa kaapin vierustaa, mutta jotenkin tuli myös olo, että tyhjä ympäristö tekisi tälle kaunottarelle oikeutettua tilaa. Saa nähdä, mihin päädymme. Mutta mikään seikka ei kuitenkaan muuta sitä, että tämä on kaunein ja tärkein kaluste, joka meillä on koskaan ollut!
Mukavaa maanantaita,
Jutta
Aivan ihana kaappi ja vielä ihanempi tarina. Tuollaiset ovat kyllä aarteita. <3
VastaaPoistaJuuri näin! Näillä on todella suuri merkitys ja tunnearvo, ja se tekeekin kalusteesta aarteen <3
PoistaKaunis kaappi ja ehdottomasti arvoisensa alkuperäisvärityksessään.
VastaaPoistaMinusta näyttää todella kauniilta juuri noin. Yksin tuossa. Ilman somistuksia. Pääsee arvoonsa ja saa kaikean huomion, joka sille kuuluukin!
Olen kyllä samaa mieltä tuosta värityksestä. Pappa kysyi vielä, että meinaanko maalata kaapin. Hätkähdin oikein ja totesin että sehän menee sitten pilalle. Pappa oli tyytyväinen ja oli samaa mieltä kanssani :)
PoistaIhana kaappi ja mikä tarina <3 <3.
VastaaPoistaTodella, tarina ja tunne sen takaa tekee kaapista täydellisen <3.
PoistaAivan ihana!!! Ja tuo on kyllä todellinen aarre ❤
VastaaPoistaKiitos, olen ehdottomasti samaa mieltä!
PoistaVoi mikä aarre! Ihan parhaita nämä tavarat, mihin liittyy joku tarina ja tunnearvo.
VastaaPoistaMeille muutti eilen mummoni vanha nojatuoli. Piti ihan nuuhkia, josko se tuoksuisi vähän mummolle. Nyt mulla on pysyvä ja näkyvä muisto mummosta <3
Juurikin näin! Jotenkin sitä itse osaa nykyään enemmän arvostaa kodin esineitä, jotka kätkee sisälleen tarinan, tunteen tai muiston. Aiemmin en osannut, ja minulle riitti että esine oli uusi ja kaunis. Tänäpäivänä ajattelen eritavoin. Eikä kumpikaan tietysti sen oikeampi tapa ole kotia sisustaa/kalustaa, mutta itselleni tämä tuntuu enemmän merkitykselliseltä. <3
PoistaIhana ajatus tuo, että tuoli on näkyvä muisto mummosta <3 Juuri noin asia kuuluu minustakin nähdä!
Aivan mielettömän upea ja hienoa käsityötä! Tykkään niin näistä vanhoista jutuista, kun niihin liittyy niin paljon tarinoita ja tunnearvoa, mitä ei voi rahassa mitata. Oikein kaunis <3
VastaaPoistaOlin oikein ihmeissäni kun kuulin koska Pappani on tämän veistänyt. Olin tähän saakka luullut hänen tehneen sen vasta aikuisiällä jossakin verstaalla. Vanhat esineet ja kalusteet on juuri siksi niin arvokkaita, kun kätkevät sisäänsä monta muistoa ja ajatusta. Eikä tosiaan euroissa pysty niiden arvoa mittaamaan, olet täysin oikeassa! :)
PoistaVau, mikä aarre! aivan mahtava ja niin kaunism ja tosi taidokasta käsityötä. Tuossa jos missä on tunnearvoa roppakaupalla :)
VastaaPoistaNäin kyllä todellakin on :)
PoistaMinun mielestä ihanimmat aarteet ovat juuri niitä joissa on myös sitä tunnearvoa. Ihania juttuja teillä muutenkin kodissanne. :)
VastaaPoistaKiitos Katja! Kotiin on löytynyt pikkuhiljaa tarinoita ja esineitä, jotka tällä hetkellä ovat suurimmassa arvossa koko kodin tunnelmassa. Olen tainnut hurahtaa näihin tarinoihin, kun enää ei uusi ja kiiltävä niin houkuttelekaan ;)
PoistaUpea ja arvokas aarre!
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaHieno kaappi, ja tarina tekee siitä entistäkin arvokkaamman!
VastaaPoistaParhaita esineitä missä tunnetta ja tarinaa mukana. Onnea uudesta kaapista <3
VastaaPoistaTämä oli kyllä kuin pieni lottovoitto. Aivan mahtavaa, että tämä asuu nyt meidän kodissamme <3
PoistaOnpas tosi upean näköinen <3
VastaaPoistaOlen niin kiitollinen Pappalle ja äidilleni tietysti, joka tästä raaski luopua <3
PoistaPappasi on veistänyt upean kaapin, ihan mahtavaa, että se on säilynyt ehjänä aina näihin päiviin saakka.
VastaaPoistaOikein etsimällä etsin, onko kaappiin tehty jälkikäteen jotakin uutta/muutoksia, mutten löytänyt. Pappa on ollut kova tekemään itse asioita nuorempana. Liekö sieltä saakka periytynyt tämä käsillätekemisen halu itsellenikin. Nykypäivänä tietysti on jo elämää niin paljon nähnyt, ettei enää samalla tavalla voi taitojaan käyttää. Onneksi näitä vanhoja aarteita on säilynyt tähän päivään ehjänä :)
PoistaNo kylläpä on tosiaankin hieno kaappi! Ja rakas tarina myös taustalla, mikä tekee kaapista yhä entisestään upeamman♥ Todellinen kaunotar!
VastaaPoistaVoi Viivi, juuri näin ajattelen tästä itsekin <3
PoistaAivan ihana! Kaunis malli, ja ehtaa käsityötä läheisen ihmisen tekemänä...sellainen ei olekaan enää pelkkä kaluste, vaan tunne-elämys!
VastaaPoista"Sellainen ei olekaan enää pelkkä kaluste, vaan tunne-elämys". Aamen! <3
PoistaKaunis on, enpä itse tunne ketään, joka olisi 15-kesäisenä tehnyt yhtä hienoa jälkeä.
VastaaPoistaEn minäkään. Todellinen taituri on Pappani ollut jo tuolloin :)
Poista