Top Message

www.oblik.fi

Remppaväsymys

Minun on aivan pakko aloittaa tämä kirjoitus kiitoksella. Sain eiliseen tekstiini niin upeita kommentteja, etten osannut edes sellaisesta unelmoida. KIITOS. Tätä blogia ei olisi olemassa ilman teitä lukijoita. Kiitos siis myöskin siitä, että olette siellä ylipäänsä!


Jotenkin ajatukset ovat olleet viimeiset viikot niin lentoon lähdössä, ettei makuuhuoneen remontti ole edistynyt yhtään. Kun ei ole inspiraatiota, ei vain ole. Silloin ei tule tehtyä juuri yhtään mitään. Käymme pimeässä suihkussa, saunaa ei voi edelleenkään kytkeä päälle, ja me nukumme kolmatta kuukautta olohuoneessa. Mutta mihinkäs sitä kiire olisi. 

       

Nyt täytyy hetki hengähtää, jotta lopputuloksesta ei tule liian väsähtänee näköinen. Tässä vaiheessa kun tekisi mieli mennä siitä, mistä aita on matalin. Ei jaksaisi tehdä ylimääräisiä ponnistuksia lopputuloksen eteen. Joten taidamme hyvälllä omallatunnolla jatkaa lorvailua ja välillä vähän levätä. ;)


Sillä välin voikin vain ihastella pieniä väriläiskiä, joita kotiimme on jostakin eksynyt. Kynttilöitä, tuikkukippoja ja luonnonkukkia.... Tämä on vastaisku alkavalle syksylle. Ei tummia sävyjä, eikä pimeää tunnelmointia. Vaikka sitäkin tosin jollain lailla odotan. Mutten halua sen ihan vielä alkavan. Saatan kuitenkin viedä palan kesää mukanani läpi talven näiden väripilkkujen muodossa.

Joko siellä odotellaan pimeneviä iltoja ja syksyn tunnelmointia?
- J -

Näitä kuvia jälleen katsellessani tajuan, miten paljon tarvitsisin kameralle jalkaa. 
Kuinka niitä vain ei ikinä onnistu saamaan suoriksi?? :D

  1. Luin nyt vasta eilisen postauksen. Ite olen tehnyt just samantapaisia valintoja viimeisten muutaman vuoden aikana useita ja yhtään ei kaduta, päin vastoin! Parhaat ratkaisut tulee itseään kuunnellen, huonoimmat miettien, mitä "pitäisi" tehdä. Onnea siis! :)

    Ja tuohon remppaväsymykseen: meillä on kans edelleen omassa kodissa sellaisia kohtia, joita en ole vaan kerta kaikkiaan saanut inspistä laittaa valmiiksi.... Tytön huone nyt alkaa olla mallillaan, se oli mun kesän - hyvin hidas - proggis. :) Kyllä se vaan vaatii sen oikean fiiliksensä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa kuulla, miten jokainen - joka on uskaltanut tehdä asioita juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu - ei ole katunut. Päinvastoin. Usein selviytymistä vaikeampaa on päättäminen. Päättäminen siitä, mitä itse haluaa. Ei mitä muut odottavat. Mahtavaa, että olet ollut tyytyväinen. Se on varmin merkki siitä, että kannatti!

      Se on kumma, miten joskus sitä inspistä vaan on, ja joskus taas ei lainkaan. Olen huomannut, että ne väkisin väännetyt viimeiset jutut jää usein myöhemmin harmittamaan. Miksen tuotakin viitsinyt tehdä siten kuin halusin. Mutta kun ei vain oikein napannut juuri silloin. Joten, on parempi antaa ajatusten hetken taas hautoa. Kyllä se into sieltä varmasti vielä tulee. Enemmin tai myöhemmin. :) Eli oikea fiilis todellakin tarvitaan!

      Ja eikä sillä proggiksen hitaudella (tai nopeudella) mitään merkitystä ole, tulipahan kuitenkin tehtyä juuri sellainen, mitä halusikin. :)

      Poista
  2. Jään mielenkiinnolla seuraamaan teidän projektianne...hyvällä mallillahan tuo näyttää olevan kun pääset jo sisustamaankin! Kurkkaappa meidän projektia, asennellaan vasta keittiökaappeja ja maalaillaan seiniä -ja muutto olisi muutaman viikon päästä... :)
    matkantekijana.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, eihän meillä mikään mahdottomuus täällä ole meneillään. Keittiö oli suurin urakka, ja se vaikutti ihan arkisiin asioihin kun täällä rempan keskellä elettiin ihan tavallista arkeakin :) Tuo makuuhuone ei onneksi elämistä niinkään häiritse, vaikka keskeneräisyydessään hermoja kuitenkin melko lailla koettelee :D

      Poista
  3. Oletkin ollut niin huuurjan ahkera, saa huilia. Tosiaan väkisin ei synny mitään hyvää.
    Ihana vastaisku syksylle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupa saatu - se käytetään hyväksi ;).

      Eipä tässä muuta väkisin vääntämistä ole onneksi ollutkaan aiemmin, jotenkin vain nyt se puraisu että jaksaisi jatkaa loppuun, puuttuu ihan täysin. Mutta ehtiihän sitä :D

      Poista
  4. Ihan hyvä päätös, ottaa välillä vähän aikalisää remppaan. Väillä tarvitsee tehdä niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa! Visio löytyy, ja osa tarvikkeistakin on olemassa, jotenkin vain se into jatkamisesta.... En tiedä mihin se on hävinnyt? Odotellaan siis rauhassa, kai se sieltä kotiutuu. Ehkä jo piankin :)

      Poista
  5. Minä kannatan tuumaustaukoja kaikessa, ne usein huomattavasti selkeyttävät mieltä. Meillä on jääkaappi ja pakastin pähkäilyt menossa. Minkä merkkinen tuo teidän yhdistelmä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, selkeyttä kaiken ideoinnin keskelle juuri kaipaakin. :)

      Meidän yhdistelmä on Porkka Festivo -kylmiö. Mun piti oikein luntata tuo merkki. Että niin ammattilaisia täällä ;)

      Poista
  6. Tunnistan ja tunnustan samanlaisen remppaväsymyksen. Meillä on myös nimenomaan makkarin laitto ja työhuone ovat jääneet junnaamaan. Se kuningasidea sen kaiken keskeltä puuttuu ja välillä vaikka tuntuu että punainen lanka löytyy niin ei vaan jaksa alkaa tekemään. Päätin myös että nyt on oltava itselle armollinen ja pidettävä tauko, kun asuminen kuitenkin ihan hyvin onnistuu näinkin :)

    Hyvältä kuulostaa sun päätös lisätä omaa ja perheen aikaa töitä vähentämällä! Onnittelut ratkaisuun pääsemisestä ja sen toteutumisesta! Mun pitäisi myös tehdä jotain työkuvoiden kanssa. Nykyinen olotila ei tyydytä, mutta vielä on rohkeus puuttunut tehdä mitään lopullista. Kypsyttelen vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin meillä!! Punainen lanka ja ideatkin jo olisi, jotenkin vain se sysäys jatkaa loppuun puuttuu. Olen huomannut, että silloin kannattaa antaa hetken aikaa olla koko jutun. Ja kuten totesit, varsinkin jos asuminen onnistuu kuitenkin siinä samalla ihan mainiosti. Sitten kun se inspis tulee - on se nopeastikin ehkä valmis. Että sitä odotellessa. Armollisuutta siis myös sinne teille! :)

      Päätöksestä vähentää töitä, siitä olen erityisen onnellinen itsekin. Se tuntui oikealta ratkaisulta juuri nyt, ja sitä ääntä päätin kuunnella. Onneksi se oli mahdollista töideni ja työnantajan puoleltakin. Suosittelen lämpimästi miettimään ratkaisuja, jotka tyydyttäisi nykytilaa enemmän. Olotila päätöksen jälkeen oli vähintäänkin huojentava. Eikä mikään ole peruuttamatonta. :) Tsemppiä kypsyttelyyn ja pohdiskeluun! Kannattaa ottaa omat ajatukset ja toiveet vakavasti - ja tehdä niinkuin itsestä hyvälle tuntuu.

      Poista
  7. Yes, ei kannata pakottaa, muuten ei tosiaan tule hyvää jälkeä!!! Rennon rantein...vaikkakin se on helpommin sanottu kun tehty!!

    Zemppii!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, olet asian ytimessä :)) Kiitos tsempistä, otetaan ilomielin vastaan :))

      Poista
  8. Tutulta kuulostaa... Meidän remppa on vasta lähtökuopissa, mutta välillä oon siitä aika väsynyt ja turhautunut. Kun ei vaan riitä aina aikaa ja rahaa niin nopeasti kuin haluais, ja nyt ku oon sairastellut niin on menny puol vuotta ihan hukkaan ku en oikeen voi tehä mitään suurempia. (tennis- ja golfkyynerpäävaivat, ja kädet tulehtunu...) Mutta rentoutukaa rauhassa, se inspiraatio iskee yhtäkkiä ja varoittamatta, ja sillon kannattaa antaa mennä! :) Kyllä se siitä ku malttas rauhassa odotella vähäsen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhautumisvaihe on juurikin se pahin, on jo jotain valmista, mutta kun ei kuitenkaan kokonaan. Tulee olo, että ei se koskaan tule valmiiksi! Onneksi inspis varmasti (ainakin tähän mennessä aina) palaa. Silloin tuulee ja kovaa, ja töitä paiskitaan kellon ympäri.

      Paljon jaksamista teidänkin projektin keskelle, ehkä se syksy antaa uudet voimat jatkaa. Nauttikaa tekin sitä ennen loppukesästä ja pimenevistä kesä-illoista :)

      Poista
  9. Eikös sitä sanota että pikkuhiljaa hyvää tulee... ;) Mutta tiedän kyllä tunteen, itselläni on suunnilleen heti stressi päällä kun paikat ja tavarat on ihan sikin sokin ja remppapölyä siellä ja täällä. Keittiöremontin aikana tuli sekin koettua, mutta oli kyllä sen arvosta!!! Teillä on niin kaunis koti jo nyt, saatikka sitten kun remontti on valmis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän sitä taidetaan tosiaan sanoa ;). Tunnistan itsenikin tuosta stressi -olotilasta kun paikat levällään. Edes siivottomuus ei häiritse minua niin erityisen paljon, mutta se kun remppa on kesken, tuntuu että mikään ei ole valmista, eikä myöskään koskaan valmistu.

      Ja juuri kuten sanoit, lopuksi se kuitenkin palkitaan ja se oli sen arvoista. Vaikkei ihan siltä vielä taas tunnu. :D

      Kiitos paljon sanoistasi, kovasti tästä alkaa muotoutumaan oman näköinen pikkuhiljaa. Toivottavasti vielä joskus valmiskin :)

      Poista

 

Newsletter

Widgets