Terkkuja maalihommista (viime kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi). Värinä tällä kertaa keltainen ja kalusteena puutuoli. Tämä yksilö muuttaa yläkertaan juniorin valtakuntaan, kunhan saamme kaverit kuntoon.
Ja Tarinahan kulki oikeasti näin; äiti halusi maalata vanhat puutuolit siniseksi ja keltaiseksi. Lapsi ei suostunut.
LAPSI: "HYI! En suostu! En ikinä! "
Seisoimme yhdessä K-raudan kalustemaaliosastolla, lapsi alkoi itkemään ja korottamaan ääntään muuttaen sitä samalla niin surulliseksi kuin vain suinkin osaa.
LAPSI: "Sä et ikinä kuuntele mitä mä haluaisin. Aina sä vaan haluat päättää ja mä en ikinä saa yhtään mitään. Mä en edes halua niitä tuoleja enkä ainakaan tuon värisiä!"
MINÄ (Aikuinen?): "Noh... Miten olisi keltainen ja musta?"
LAPSI: "Eiiiiiiiii, eikä ainakaan tuon keltainen, vaan tällainen (SINAPPI!?!?!?!).
MINÄ: "Eiiiiiiiiii!!!!!"
Noh, enää ei auttanut kuin lahjonta, sillä ylläolevan kaltainen keskustelu (=väittely) kesti noin kymmenisen minuuttia. Aika hyvää huono-äiti- materiaalia sanoisin. Hyvä äitihän ei alkaisi edes neuvottelemaan asioista kaupassa. Vaan asettaisi rajat ja veisi kauniisti hymyilevän lapsensa ulos kaupasta. Tämä tarina ei mennyt niin....
MINÄ: "Miltäpä kuulostaisi jos meistä jokainen maalaisi yhden tuolin. Sinä saat maalata sellaisen pikkutuolin, joka tulee siihen isompien viereen, vaikka yöpöydäksi (lue piiloon varastoon, heti kun mahdollista) ja maalaisit sen juuri sellaiseksi kuin itse haluaisit?"
LAPSI: "Hmmmm. (Hetken mietintää....) Hmmmm.... Okei! (Tässä kohtaa selvästi lamppu syttyi). Minä maalaan jalkapallojoukkueen väriseksi sen oman tuolin, ja siihen tulee mun pelinumero ja joukkueen logo. Kaikki kohdat tulee niillä väreillä. JEE!"
MINÄ: "Noh... Kuinka mukavaa" (en keksinyt enää mitään, joka olisi voinut sen pienen puisen tuolin pelastaa tuolta kamalalta maalaukselta! Minä kun menin lupaamaan)...
Mutta... Tarinahan päätyi sinänsä onnellisesti, että juniorin joukkueen värit ovat musta ja keltainen. Sitähän minä (toiseksi eniten) halusin. Pienen puutuolin kohtaloa en voi muuksi enää muuttaa, mutta se oli tämän tarinan hinta. Nyt meillä asuu yksi keltainen tuoli, yksi keskeneräinen (vasta kertaalleen maalattu) musta tuoli, ja yksi keskeneräinen futisjoukkuetuoli (logo ja raidat puuttuu). Jei?
Parasta oli kuitenkin, kun vierailimme mummin luona samana iltana ja minä päätin kehaista hiukan kuinka mielikuvituksellinen lapsi meillä asuukaan...
MINÄ: " Kerrohan nyt miten hienon tuolin sinä meinaat omaan huoneeseesi maalata."
LAPSI: "Ei se ollut mun idea, sä ne tuolit halusit maalata ja mun vain oli pakko".
Tarinan olisi myös voinut esittää otsikolla;
Äiti ja lapsi - kivaa, luovaa sekä
erityisen kehittävää puuhailua yhdessä ;)
- J -
Ja aivan, tuolihan maalattiin Tikkurilan puolihimmeällä Helmi -kalustemaalilla.
Värinä peruskeltainen (valmiina hyllyssä), eikä se sinappinen ;).
Ihanan pirteä tuoli. Mäkin oon nyt vähän hurahtanut keltaiseen. :)
VastaaPoistaTämä on kyllä ihan mahtava väri. Pikkaisen pelottaa kuinka nopeasti siihen kyllästyy. Mutta lastenhuoneessa on kiva leikkiä väreillä, koska muuten olen kovin huono niitä kotona käyttämään :)
Poista:D Heh... hauska postaus ja voin kuvitella keskustelun ja ilmeet elävästi.
VastaaPoistaJii Vinkkilästä
Eikö! Hauskaa se ei tuntunut siellä maalipurkkeja valitessa olevan. Kummallekaan osapuolelle :D. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on kumpikin kohtuullisen tyytyväisiä. Mutta aika tylsä äiti taitaa meillä asua kyllä! Että ihan maalaamaan pakottaa ja kaikkea. Ajatella. ;)
PoistaIhana blogi täällä! Liityin joukkoon...
VastaaPoistaVarsin hauska keskustelu ja lopputulos! :)
Heippa, ja oikein lämpimästi tervetuloa kirjavaan matkaamme mukaan :). Joskus näitäkin keskusteluja muistelee lämmöllä - vaikkei ihan justiinsa nyt tunnu siltä. Tai ehkä jo vähän. ;)
PoistaIhan mieletön postaus, lasten kanssa neuvottelu on aina niin mukavaa! ;) Mut loppu hyvin kaikki (ainakin melkein) hyvin! Ja tuo keltainen tuoli voisi kyllä muuttaa tännekin. <3
VastaaPoistaTodella! Välillä tosiaan yhdessä on kiva tehdä juttuja, useimmiten kuitenkin jonkunlainen taivuttelu ja maanittelu tarvitaan, että puuhasta saadaan naamioitua kivaa yhdessätekemistä lapsenkin mielestä :D
PoistaSinun luokse tuo kyllä sopisi myös erinomaisesti!
haha ihana!! :D lopputulos oli kuitenkin onnistunut :D
VastaaPoistaOnneksi näin! Ja sainhan kuitenkin itse tuon keltaisen tuolin lopulta maalattua :)
PoistaHih, hih, kylläpä oli hauska postaus! Toi on meilläin niin tuttua, yleensä kun saan jonkun inspiksen, esim, haluu siirrellä huonekaluja, kysyn tyttäreltä, hei mitä jos laittais toi vaikka tonne, vastaus on aina sama - mitä sä mun mielipidettä kysyt kun teet sen kumminkin ;)
VastaaPoistaIhanaa tulevaa viikonloppu JuttaEmilia!
Kuulostaa niin tutulle! Noita nuorempia on niin vaikea saada ymmärtämään miten hauska tällaisia juttuja on tehdä. Se kai haiskahtaa liikaa työlle heidän mielestään ;). Ja onhan se totta, täytyy myöntää - nimittäin joskus kun mielipidettä ihan kohteliaisuuttaan kysyy ja vastaus ei vaikka olekaan sellainen jota itse oli ajatellut - niin siitä alkaa valtava taivutteluprojekti, jotta lapsi alkaisi uskomaan oman mielipiteeni paremmuuden. Kamalaa, mutta totta.
PoistaKysyin viimeksi eilen, minkä värisen lattian hän itselleen ottaisi jos saisi valita ihan itse. Vastaus oli kirkkaan sininen, johon tulisi jalkapallon kuvia. Justiinsa. Sehän se mulla mielessä olikin! :D
Ihanaa viikonloppua myös teille sinne!!
:D Hyvin te lopulta päädyitte yhteisymmärrykseen ;)
VastaaPoistaMeillä välillä nää normi kauppareissut on että lähetään itkupotkuraivareilla ulos kaupasta. (Joskus muksut, joskus äiti) ja ukko saapi jäähä naamapunasena kassalle maksamaan ostoksiaan! x)
Melko hyvin kyllä. Onneksi en ehdottanut, että saa maalata kaikki tuolit haluamikseen. Tällä olisimme varmasti päässeet tämän vuoden suurimpaan valtataisteluun :D
PoistaNuo normikauppareissut kuulostaa myöskin aika tutuille ;) joskin nykyään enää harvemmin ihan itkien lähdetään. Mutta toisinaan saa kyllä niin viiltäviä kommentteja lapseltaan kaikkien kuullen, ettei tosikaan. Miten ne osaakin olla niin surullisen näköisiä ja juuri sinä hetkenä kaikki maailman asiat ovat heitä vastaan. Ja syyhän on useimmiten luokkaa; jätskin hyllyyn jääminen. Onhan se toki mukavaa purkaa kaikki patoumat surkeesta äidistä siinä samalla kylmähyllyllä. :D
Voi miten ihana postaus, hyvään lopputulokseen pääsitte :) Pirteä tuo keltainen tuoli, saan huomenna 3 tuolia maalattavaksi, tuohan voisi olla yksi vaihtoehto. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaIhanalta se tuntuu nyt jälkikäteen vasta ;). Värit on ihania, ja harmittaa kun en niitä osaa/uskalla muissa tiloissa paljon käyttää kuin lastenhuoneessa. Ehkä mä treenaan ja harjaannutan silmääni siellä 7-vuotiaan valtakunnassa ja joskus uskallan jonkin väriläiskän tänne alakertaankin tuoda ;)
PoistaHih ihana keskustelu...:D
VastaaPoistaJa ihana KELTAINEN tuoli!
Ihastuin kyllä tuohon pirtsakkaan tuoliin ihan tosi paljon itsekin. Alkoi kyllä kieltämättä ihan kutkuttamaan sen värin saaminen muihinkin tiloihin.... ;)
PoistaHaha, nauroin ääneen tolle keskustelulle! Mutta ihana toi tuoli, en yhtään ymmärrä, miten lapsi ei voinut tuota haluta :)
VastaaPoistaMä en kanssa ymmärrä yhtään tuota vastahakoisuutta noin kaunista väriä kohtaan. Omasta mielestäni se oli täydellinen värivalinta puutuolille! :) Oikein hauskaa, että tästä sai iloa muutkin. Siinä hetkessä iloisuus ei ehkä ollut kuvaavin adjektiivi tilanteesta, mutta lopulta hiukan hymyilyttikin ;)
PoistaHih, kiva keskustelu. Mahtava postaus!
VastaaPoistaOn kyllä todella ihanan keltainen tuoli :)
Heh, kiitos :D. Tuo tuoli on nyt tämän kodin piristysruiske ehdottomasti! Niin nätti hän nyt on :)
PoistaNauroin ääneen tälle postaukselle. :D
VastaaPoistaLöysin blogiisi PiliPaliPajan fb-sivujen kautta. Olen itsekin kovin ihastunut kyseiseen puotiin. :) Verkatehdasta olen ihaillut ulkoapäin ja onkin tosi ihanaa päästä blogissasi kurkistelemaan sinne sisälle. Teillä on kaunis koti <3
Heh, hauskaa että tästä keskustelusta on irronnut iloa muuallekin ;)
PoistaJa ihan huippukivaa, että tänne löysit! Tuo puoti on kyllä paras kaikista noista vastaavanlaisista. Hyvä valikoima, ja hinnat kohtuulliset. Aina siellä on jotain uutta ja jännittävää. Se on juurikin parasta, ettei ikinä tiedä mitä sieltä saattaisi löytyä!
Ja kiitos paljon kehuista, tämä meidän koti on ihan keskeneräinen, mutta jotain valmistakin onneksi jo on :) Pikkuhiljaa hyvä tulee :)
Oi, miten ihana tuoli tuli!
VastaaPoistaMeillä on myös lastenhuoneessa projekti kesken, ja juurikin tuoleille olen hakenut oikeaa keltaisen sävyä.
Enpä olisi arvannut, että se valmispurkin keltainen on nuin hyvän värinen, kiitos siis kun vinkkasit! :)
Yllätyin kyllä itsekin miten nätti se valmiskeltainen olikaan. Alkoi tuntumaan hiukan turhalta sellaisen minipurkin sävyttäminen, joten siihen sitten lopulta päädyttiin. Kahta eri keltaista Tikkurilalla valmiina on, ja tämä niistä se vaaleampi. :)
PoistaVoi eih... Toi on niin tutun kuuloista. ;)
VastaaPoistaMutta hieno tuo keltainen on.
Onneksi tuoli on hieno, sillä taustatyöt eivät kovin hienolta tuntuneet ;)
Poista