Kotia on tehty ja asuttu nyt viisi kuukautta. Kun ostopäätös oli sinetöity puoli vuotta sitten ja seisoimme tyhjän asunnon keskellä, oli mielikuvia ja unelmia koko pää täynnä. Aloittaessani sisustussuunnittelun opintoja, tajusin ensi kertaa miten suunnitelmat olisi hyvä piirtää myös paperille ja laittaa heti ylös. Meillä tähän asti on remontoitu ja sisustettu melko lailla fiilispohjalta, ja siinä ei paljon olla ehditty suunnitelmia tekemään kun maalisudit on jo heilunut ;).
Keskeneräisyys kalvaa minua ihan hirmuisesti. Mutta jotenkin viime aikoina olen oppinut (ihan hiukan vain) miten maltti on valttia, ja keskeneräisyys ei ole elämän suurin epäkohta. Koti ei ole koskaan valmis. Jos se olisi - mitä minä sitten tekisin? Itse nautin kaikesta tekemisestä, puuhailusta, sisustamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, että se tunne kun kaikki olisi heti täydellisen valmista... Se jopa ahdistaisi keskeneräisyyttä enemmän.
Tunnelmakartan merkitys on suuri - miksi? Eilen keskustelin siskoni kanssa samasta asiasta ja hän kiteyttikin sen merkityksen loistavasti;
"Tulee pysyttyä siinä mitä oikeasti kodilta haluaa. Aina meinaa tulla hairahduksia johonkin toiseen tyyliin, koska jokin esine tai huonekalu on vain niin kaunis kaupassa. Kotiin kannattaa palata ja miettiä tunnelmakartan vierellä - sopiiko tämä minun kotiini, luoko tämä sitä tunnetta jota meille haluan."
Meillä myös eletään ihan oikeaa arkea suunnitelmien ja remontin keskellä. Käydään töissä, iltaisin koulussa, harrastetaan, matkustetaan, nautiskellaan elämästä. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että on hyväksyttävä se tosiasia,
ettei koti valmistu hetkessä. (Eikä vielä monen hetken päästäkään :D.) Mutta eihän sen ole tosiaan tarkoituskaan...
Välillä on hyvä hetki palata niihin toiveisiin ja mielikuviin, joita me kodiltamme haluamme. Mitä värejä sinne haluamme, millaisen fiiliksen saamme kun astumme sisään, millaisia asioita arvostamme, ja mitä siellä haluamme tehdä? Mitkä asiat on tärkeitä, ja miltä kodin tulisi
tuntua?
Ja huom TUNTUA, ei näyttää! Vaikka kaikki tietysti myös näyttää joltakin (tottakai mielellään myös hyvältä ;)), näkee ihmiset asioita eri tavoin. Tärkeämpää minusta on se ajatus joka tulee mieleen jostakin tietystä yksityiskohdasta, tai yleisestä harmoniasta...
Näiden kuvien tarkoituksena on muistutella meitä kodin merkityksestä, sen tunnelmasta. Yksin esineet, tavarat, huonekalut tai värit eivät tee kotia. Kaikki asiat kuitenkin merkitsevät jotakin, ja näistä pienistä palasista toivon meidän kotimme rakentuvan yhdeksi kokonaisuudeksi.
Lopuksi haluaisinkin kuulla teidän mietteitänne mitkä asiat vaikuttavat oman kodin suunnitteluun ja sisustukseen? Mennäänkö enemmän käytännön asiat edellä, yksityiskohtien hiomisella, yleisilmeellä vai onko siellä samanlaisia pilvilinnojen rakentajia ja fiilistelijöitä kuin täällä puolen ruutua?
Tunnelmallista viikonalkua, ja myöhästyneet onnittelut kaikille äideille. On se vaan upea tunne; Olla Äiti <3
- J -
Kaikkien kuvien alkuperän löydät täältä.
Itse ihailen kovasti esim. Ikean valmiskoteja kuten myös kuvastojen sisustuksia. Olishan se hienoa, ku vois asua semmosessa. Mutta toisaalta se ei tuntuis omalta, asua kuvastokodissa. Kodin pitää näyttää siltä, että siellä on elämää ja sohvalle uskaltaa istua ja jopa nostaa jalat koukkuun viereen. Koti on siisti kun vieraita tulee, mutta muutoin saa olla vaikka kuin pommin jäljiltä. Omasta kämpästäni voi selkeesti sanoa, että "toi on kirpparilta, tuo myös, tuo ei sovi ollenkaan yhteen tuon kanssa jne." mut se on mun koti, ja mulle tärkeintä ei ainakaan tällä hetkellä ookaan se, että kaikki natsais ja että kaikki olis uutta ja hienoa. Kunhan on sohva, miltä kattoa tv:tä, pöytä, jonka ääressä syödä, ystävien kuvia seinällä ja koira vieressä kyhnyttämässä ja sotkemassa. Tärkeintä on, että tuntuu kodilta.
VastaaPoistaJuuri näin! Kodin ei ole mielestäni tarkoituskaan näyttää kuvaston sivuilta kopioidulta. Se olisi oikeastaan aika kamalaa. Joskus olen sanonutkin (en ehkä tällä foorumilla, mutta kuitenkin), että minua ahdistaa mennä kotiin jossa pystyn ensisilmäykseltä sanomaan mistä kaikki on hankittu ja pahimmassa tapauksessa mitä mikäkin on maksanut!
PoistaKäytän melko paljon aikaa sisustuksen parissa, joko lehtien, netin tai blogien kautta ja sitä tulee hieman liian tutuksi monen tuotteen kohdalla. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun astun sisään johonkin tilaan, johon ei olla saatu "omaa fiilistä" ja "kodikkuutta", tulee väistämättä eteen se kuvaston olo; IKEA 49e, VEPSÄLÄINEN 189e, KODIN1 3,90e... Jos osaan selittää mitä tarkoitan. Enkä tarkoita ettei mikään saisi olla kaupasta ostettua, en todellakaan. Mutta jos kodissa ei ole mitään persoonallista, tai asujansa näköistä, tulee helposti sellainen huonekaluliike -olo.
Toivottavasti kukaan ei nyt ymmärtänyt väärin :D
Summasummarum, olen siis kanssasi samaa mieltä - kodin tekee parhaaksi juurikin se ajatus ettei kaikki ole uutta ja hienoa, kunhan tärkeitä asioita on seinien sisäpuolella :)
Olipas hyvä kirjoitus! Ja upposi kyllä täysillä, koska itsekin vielä pähkäilen sen kanssa, miltä haluan meidän ensimmäisen yhteisen ja vieläpä oman (tai siis pankin) kodin näyttävän. Kaupassa tekisi aina mieli kaikkea, mutta eihän kaikki ihana sovi omaan kotiin ja omaan tyyliin. Ja meillä vaikeuksia tuottaa se, että miehelläkin on mielipide (kaikilla ei blogien perusteella ole :P) ja valitettavan usein täysin päinvastainen oman ajatukseni kanssa. Tällä hetkellä mm. juurikin se paljon keskustelua herättänyt päiväpeitto aiheuttaa meillä kitkaa. Niin pieni asia, mutta kuitenkin makuuhuoneessa todella näkyvä. Minä haluan valkoisen ja kiiltävän, mies ei kuulemma missään nimessä valkoista. (Ei tosin osaa kertoa, millaisen sitten haluaa).
VastaaPoistaJa te olette kyllä remontoineet todella vauhdilla! Me ollaan asuttu tässä melkein 11 kuukautta eikä remontti ole lähellekään valmis. Hidasteena on toki ollut se, että ensimmäisen 6 kk minä olin vielä kokopäiväinen opiskelija ja remontoimme sen mukaan, kun oli rahaa. Ja edelleenkin säästetään jalkalistoja varten :)
Nämä asiat on yllättävän vaikeita kietyttää sanoiksi, mutta yritinpäs ainakin. :) Tuo on niin totta, että on todella vaikeaa luoda yhtenäistä linjaa, eikä se välttämättä ole aina tarpeenkaan. Valitettavan usein itselleni tulee "hairahduksia" kun joku jossain näyttää ihan hitsin hienolta. Kun sen tuo kotiin - huomaa ettei tämä ollut yhtään sitä mitä kokonaisuudelta haen.
PoistaMiehen mielipide on paha - myös meillä! Toisaalta se on hyvä sillä on pakko pohtia monia asioita vähintään kahteen kertaan, ja samalla tulee perusteltua myös itselle, miksi joku asia meille niin hyvin kävisi. Melko usein meillä ollaan samaa mieltä, mutta esimerkiksi viimeisimpänä betonipenkin seuraksi haaveilemani pöytä jäi kauppaan. Ehkä on syytä vielä siis hioa näitä neuvottelutaitoja :D.
Välillä remontti tuntuu matelevan, välillä menevän nopeasti. Sitä vaan tuntuu olevan niin paljon jäljellä. Vaikkei kiire ole mihinkään, olisi kiva joskus vain ihastella valmista kotia. Ehkä ;) Ja samoilla linjoilla mennään - raha ratkaisee hyvin usein millä vauhdilla mitäkin toteutuu - keittiön kanssa olemme päässeet alle 350 eurolla, ja melkoinen muutos on jo tässä vaiheessa vaikka kesken onkin. Tämä kuitenkin usein tarkoittaa paljon itse tehtyä työtä ja pitkiä iltoja. Ehkä se on sen arvoista!
Upea kirjoitus JuttaEmilia! Ja toi sun tunnekartta juttu niiiiin tosi ja siskosi kiteyttänyt asian hyvin. Ihanaa viikonalkua sinulle, olet lahjakas tyttö :)
VastaaPoistaThänks! Joskus minäkin innostun oikein kirjoittamaan enemmän, tällä kertaa myös käsittelin kuvia (jota en tee ikinä!). Että taputukset minulle ;) Tosin kuvien käsittely tarkoitti kahden kuvan liittämistä yhteen ja kirjoitus siihen kylkeen, kyllä oli vaikeaa! Ainakin minulle :D
PoistaJa tunnekartta on oikeasti aika hyvä juttu, kunhan muistaisi siihen silloin tällöin palata! Itse oppien on matkan alkuun päästy, ja se jos mikä on oiva keino oppia asioita.
Supermukavaa viikkoa sinnekin, olet sä kyllä aikamoinen - saat mut vaan niin mahtavalle tuulelle näillä kommenteillasi (ehkä kehuilla ja kauniilla sanoillasi on osuutta asiaan)!! :) KIITOS!
Oi mitä superkauniita tunnelmakuvia!
VastaaPoistaToisinaan jotkut kuvat kolahtaa heti. Harmittavan usein niitä ei laita mihinkään talteen tai muistiin mistä löytyy. Blogi onkin toiminut samalla näiden inspiraatio-/tunnelma-/ ja haavekuvien tallennuspaikkana, ainakin itselläni. :)
PoistaSiskosi tosiaan kiteytti asian ytimen, tuon kun muistaisi itsekin!
VastaaPoistaKodin tunnelma on totta vie se juttu, joka tekee kodin sydämen, sitä on mahdoton rahalla ostaa :-)
Olette olleet tosi ahkeria, lyhyessä ajassa saaneet paljon valmiiksi! Upeaa!
Välillä nämä ihan persuasiat tuppaa itsellänikin unohtumaan. Sitä vain lumoutuu visuaalisena ihmisenä jostakin yksittäisestä asiasta, joka ei sitten lopulta olekaan kokonaisuuden kannalta kovin hyvä ratkaisu. Tämä pätee niin ostettuihin tavaroihin, remonttiin tai ylipäänsä kaikkeen mikä kotiin tuodaan/tiensä löytää.
PoistaRahalla ei kotia pysty kukaan tekemään. Mainosesitteen kylläkin! Toisilla on taito tehdä mistä tahansa tilasta koti, toisilla siihen pitää käyttää tuhottomasti aikaa ja harmaita hiuksia. Mutta jokaisella on omanlaisensa, ja minusta parasta on persoonan näkyminen sekä omanlaiset ratkaisut.
Välillä kyllä tuntuu että moni muu asia kärsii kun iltoja käytetään niin paljon kodin laittamiseen. Toisaalta - se jos joku on tärkeää. Onhan koti juuri se tärkein paikka meille.
Aurinkoista viikkoa ja kiitos mukavasta kommentistasi!
Tosi hyvä postaus !
VastaaPoistamustakaan koti ei ole koskaan valmis , vaan se elää asukkaidensa mukana , siellä asuvat tekevät siitä kodin ja persoonallisuus saa näkyä. mie tuon kotiini juuri niistä mistä tykkään ja monesti, ikävä kyllä, myös raha ratkaisee ja joudun olemaan ilman , nytki haluttas laittaa uusia mattoja , mutta muita menoja... ja nyt satsaa kesää kohden uuteen parvekkeeseen :)
Nimenomaan!
PoistaRatkaisuja on monen tehtävä, valintoja toisen perään. Kaikkea ei voi samaan aikaan toteuttaa, joka ajaa asiat jonkinlaiseen prioriteettijärjestykseen (mikä sanahirviö tuo oli? :D .
Samalla se tuo mukanaan sellaisen positiivisen puolen, että asioita on harkittava melko pitkään (varsinkin niitä suurempia haaveita ja suunnitelmia) ja monia asioita ainakin meillä on päädytty tekemään itse, kun halutaan jossakin asioissa säästää jotta toisaalle voidaan panostaa. Näin se elämänkaari menee, ja siitä koti myös rakentuu - juuri kuten sanoit; oman näköiseksi ja persoonalliseksi.
Olen pari päivää tässä pohtinut pitäisikö kuvata meidän parveketta - siitähän näkisi että jostain on kärsittävä kun aikaa ja rahaa on käytetty muualle :D Ehkä uskallan, ehkä en! Aikamoinen katastrofi koko meidän parveke. Ihana katsella muiden kauniita kesäpihoja ja partseja silti. ;) Ja josko teidän uusi parveke saisi inspiraation tarttumaan tännekin päin? ;)
Upeita kuvia, sieltä löytyy tunnelmaa!
VastaaPoistaTuo tunnelmakartan seuraaminen on kyllä niin tärkeä oivallus. Voi kun itsekin aina (tästä eteenpäin) muistaisi.
Remontin keskeneräisyys kalvaa mulla tällä hetkellä aika pahastikin. Vaikka aikalailla viimeisiä sen suhteen viedään. Tai no, riippuu katsantokannasta ;) Viimeistelyä on vielä vaikka kuinka, tapetointia jne, mutta viimeiset seinät ovat lopultakin hiontaa, ja vielä ehkä yhtä tasoitekerrosta + hiontaa, vaille valmiit. Pitkä on ollut meillä tie, mutta voiton puolella selkeästi ollaan. Ja sitten iskee tämä loppuväsymys. Mutta se on ihan totta, että en mäkään tästä ikinä ihan valmista halua. On se tekeminen kuitenkin niin mukavaa!
Sitä itsekin toivon (että muistaisi jossain ale-huumassa tai remonttitarvike ostoksilla tämän tunnelman merkityksen!). Mutta kantapään kautta se on varmaan opittava. Ainakin täällä päin :)
PoistaTiedän kuvailemasi tunteen tuosta loppuväsymyksestä.. Huoh! Joskus tulee niitä päiviä kun ajattelee lyövänsä hanskat tiskiin ja soittavansa johonkin alan yritykseen pyytääkseen heitä tulemaan jatkmaan tämä pommi loppuun! Mutta muutama nukuttu yö kääntää asioista jälleen sen valoisan puolen, ja kun huomaa miten mahtava "IHAN ITSE TEIMME" -tunne onkaan, niin johan taas hymyilyttää.
Tsemppiä teille hurjasti loppukiriin!!! Täällä ollaan hengessä mukana!
Siinäpä oli asiaa! :)
VastaaPoistaJoskus olen käynyt kodeissa joissa heti on aistinut ovella että koti on sisustettu ja laitettu joidenkin valmiiden trendien mukaan,se "jokin" on puuttunut.Eli kotoisuus,tunnelma,aitous. Arvosta todella paljon taitavien sisustussuunnittelijoiden työtä,asiakkaan toiveiden ja mieltymysten kuuntelua.Mutta jos rautakaupan setä päättää seinien värit ja suosittelee laminaatit niin saattaa jäädä jotain puuttumaan.
Kodin rakentaminen on tosiaankin matka ja onneksi se ei ole koskaan valmis, mitäs sitä sitten tehtäisiiin??
Mukavaa päivää sinulle!
Tuo oli ihan täydellinen lause; KODIN RAKENTAMINEN ON TOSIAANKIN MATKA JA ONNEKSI SE EI OLE KOSKAAN VALMIS! Juuri tuota tarkoitin, vaikken osannut aivan noin sopivilla sanoilla sitä kuvaillakaan. :) Mahtavaa, että sait ajatuksesta siis kiinni.
PoistaJa rautakaupan palvelusta/suunnittelusta saisi jo ihan oman postauksen. Sen verran tullut taas viimeisen puolen vuoden aikana heidän palveluitaan käytettyä, että materiaalia postaukseen kyllä löytyisi :D
Loistavaa päivää sinnekin päin!!!
Sisustus ja koti elää aina. Ei välttämättä niin, että kaikki menee uusiksi, mutta jotain pientä muutosta aina tapahtuu. Ainakin meillä. :)
VastaaPoistaJa monella muullakin, olen huomannut... ;)
Näinhän se todellakin on! Sitten kun on tällainen tuuliviiri, niin käy usein niinkin, että toiveet muuttuu ennen kuin edellistä ideaa on ehditty viimeistelemään ;) Se on paha se. Mutta elämä on - muutoksia, inspiraatiota, uusia ideoita ja muuttuneita ajatuksia omasta kodista.
PoistaAivan ihana postaus, huokauksen ihana. <3 <3
VastaaPoistaSisustuksemme suunta on koko ajan menossa selkeämpään ja selkeämpään, ajattomaan ja tasapainoiseen. Hyvä suunta :).
Minä höyrähtäisin välillä vaikka mihin, mutta The Järki kun asuu talossa, niin ei pääse höyrähdyksiin enää niin paljon kuin ennen (onneksi).
Kiitos Soili! Hienoa, että tämä on herättänyt ajatuksia muillakin. :)
PoistaJa samaa vikaa on havaittavissa myös täällä suunnalla - itse kun kovasti aina hinkuisin kaikenlaista, mutta kun järki puuttuu peliin (se kaksilahkeinen järki), jää monet hutihankinnat tekemättä. Ehkä se tosiaan on hyväkin asia!