OMA YRITTÄJÄIDENTITEETTI


Olen ajautunut sattumalta viimeisten parin kuukauden aikana tilanteisiin, jossa huomaan etsiväni omaa yrittäjäidentiteettiäni ja sitä tapaa, miten haluaisin projekteja, asiakkaitani - ja ehkä tärkeimpänä - itseäni ja luovuuttani hoitaa. Ensimmäiset 18kk täysipäiväisenä yrittäjänä ovat olleet melko lailla yllättyksellisiä ja hektisiä. Alkuun koin, että minulla on selvä visio ja selkeä päämäärä prosesseista ja niiden hoidosta. Sitten tuli sitä ja tätä ja taas lisää jotakin muuta. Kuljin yrittäjyyden ensimmäisen vuoden vain junan mukana ehtimättä kertaakaan pysähtymään sen äärelle, voisinko tehdä jotakin paremmin, tehokkaammin, vähemmän poukkoillen, enemmän omalla tyylilläni... En ehtinyt rakentamaan itselleni "yrittäjäbrändiä/-identiteettiä" kuten toivoin. Se vahvistui ehkä kuitenkin siinä sivussa huomaamatta. Ilman, että oikeastaan ehdin asiaa sen kummemmin ajattelemaan.

Tämän vuoden puolella minua on haastateltu useampaankin julkaisuun yrittäjyyteen liittyen. Olen ollut hieman hämillänikin miksi. Koen olevani kuin linnunpoikanen, joka opettelee vasta lentämään, enkä osaa yhtäkään reittiä vielä kunnolla. Eksyn aika usein, mutta toistaiseksi olen kuitenkin löytänyt aina takaisin kotipesään. 


Ajattelen olevani yrittäjänä hyvinkin tavallinen. Tämän kevään aikana olen kokenut siitä myös valtavaa painetta. "Pitäisikö erottua, pitäisikö olla jossakin äärimmäisen hyvä ja fokusoida sitä osaamista enemmän. Pitäisikö minulla olla vastaus jo valmiina siihen, miten toimin ja hoidan asioita elokuussa, talvella, ensi vuonna..." Olen ihmisenä järjestelmällinen ja rakastan deadlineja. Kuulostaa hullulta, mutta vain kalenteriin rustatut merkinnät ja palautuspäivät saavat minut pysymään tehokkaana. "Virran ja mielentilan mukana kulkeminen" on ihan ok ja luovan alan tekijänä sitäkin tarvitaan. Ehkäpä jopa enemmän mitä osasin odottaa. Kesti kauan tajuta, että työni kärsii liiasta organisoinnista ja kellotetuista ajoista. Työni kärsii myös siitä, että olen harhaillut pohtimaan sitä, etten ole tarpeeksi hyvä, ammattitaitoinen, erottuva, muistettava, uudistuva.... 

Kun Anne kävi haastattelemassa minua yrittäjyyteen liittyen alkukuusta tajusin monen asian loksahtavan paikoilleen. Tai ehkei ne palaset ollutkaan hukassa, mutta ymmärsin että ihan tavallinen riittää. Haastattelun teemana oli ´mistä inspiraatiota yrittäjyyteen´. Suostuin haastatteluun välittömästi sen enempää miettimättä. Tämä on minulle ominainen piirre ja hyppään kylmään veteen aika usein empimättä. Ehkä se onkin yksi vahvuuteni, mutta sitä en ollut tullut ajatelleeksi.  Joskus on tullut miettineeksi jälkikäteen, että kannattikohan uhkarohkeus, mutta usein on kannattanut. 


Bloggaaminen on osa yrittäjyyttäni ja erityisesti sen suhteen olen kokenut melkoista riittämättömyyttä koko alkuvuoden ajan. Tiedättekö kun tuntuu, että kaikilla muilla on enemmän annettavaa ja omat paukut on nyt käytetty? Aina on joku, jolla on kauniimmat kuvat,  mielenkiintoisemmat tekstit, laadukkaampaa sisältöä ja aktiivisempi ote koko hommaan. Oma ote on ollut pitkään vähän löysähkö. Tämä on näkynyt myös postaustahdissa, sillä olen äärimmäisen huono tekemään mitään pakotettuna. Minulle tyhjä ruutu ilman ajatusta tai edes niitä kuvia on suuri peikko. Peikko on kuitenkin lähes aina sellainen, joka selättyy tekemällä. Vaikka tiedostan piirteen, en silti saanut keväällä itseäni ottamaan niskasta kiinni vaan annoin taukojen venyä pitkiksikin. Aiheitakin olisi ollut, mutta aloittaminen tuntui vaikealta. En tiedä miksi. Näitä lukkoja on hankala avata pakotettuna, nyt huomaan että se vaati vain hetken aikaa. Olen bloggaajana sellainen, joka elää pääsääntöisesti hetkessä. Minulla on hyvin harvoin tekstejä valmiina odottamassa, vaan ne syntyvät tyypillisesti sinä päivänä kun juttu julkaistaan. Yhteistyöpostaukset ovat asia erikseen ja niiden kanssa ennakoiminen on tuntunut helpommalta, koska päivämäärät ja koko prosessi on aikataulutettu etukäteen tarkasti yhdessä jonkun muun kanssa.

Annen kanssa keskustelimme pitkään yrittäjyyden teemoista, myös bloggaamisesta. Vasta Annen lähdettyä tajusin, että olen tainnut asettaa itselleni melko suuren riman, jonka ylittäminen on tuntunut  viime aikoina jopa ylitsepääsemättömältä. Huomasin seuraavasta aamusta alkaen olevani asian kanssa enemmän sinut. Olisi ehkä kannattanut sanoa asiat ääneen aiemmin, sillä se selvästi helpotti. Koen olevani yrittäjänä, bloggaajana ja ennenkaikkea ihmisenä todella tavallinen. Parasta on kuitenkin se, että tavallinen riittää.


Tavallisuus ja monipuolisuus on näyttäytynyt itselleni (syystä tai toisesta) aikalailla negatiivisessa valossa ja erityisesti näin olen kokenut yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Luovalla alalla työskennellessä tavallisuus tuntuu olevan jopa jonkinlainen kirosana. Pitäisi osata olla askeleen edellä, kerätä uusia ideoita, synnyttää uusia juttuja ja olla erittäin tunnistettava ja persoonallinen. Pitäisi noudattaa jotakin omaa puhtaan raikasta linjaa alusta loppuun, jotta selkeä visio ja yrittäjäidentiteetti säilyy ja huokuu sitä kautta vahvaa ammattitaitoa.

Mutta tiedättekö.... Päätin, että tavallinen on juuri nyt ja juuri tässä hetkessä minun yrittäjäidentiteettini. Teen töitä tavallisen määrän, teen töitä meille tavallisille ihmisille ja ennenkaikkea olen itsekin ihan tavallinen. Miksi identiteettini pitäisi olla jotakin muuta? On kyse sitten kodistani, omasta tyylistäni tai omasta tavastani hoitaa yrityksen asioita - se riittää, mitä olen. Kaikki muu tulkoon sitten omalla painollaan mukana. En pysty lokeroimaan itseäni sisustajana, pukeutujana tai ammattitaitoisestikaan kovin tarkasti. Se olkoon vahvuuteni! Olen monipuolinen ja pidän siitä, että voin sekoittaa asioita keskenään. Niin työssä kuin elämässä yleensäkin. Kuvailin Annelle sisustustyylini olevan skandinaavisesti boheemi. Päteköön se myös muihin elämän osa-alueisiin. Teen töitä sopivan boheemisti, sopivasti omalla tyylilläni, sopivan monipuolisesti.

Näiden ajatusten myötä toivon meille kaikille tavallisille tyypeille lempeää viikonloppua <3
Jutta

Kuvat: Nea Karihtala

12 kommenttia

  1. Olipa osuva kirjoitus myös omaan elämään! Sitä kasvattaa itsekin rimaa niin korkealle ettei lopulta voi mitään tehdä. Liekö joku luovien alojen naisten juttu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että tämä osui ja kolahti. Voi todella olla, että erityisesti tämä korostuu luovalla alalla, jossa odotukset uuteen ja ihmeelliseen on tavallaan aika korkealla jo lähtökohtaisesti. Mutta siitä pitäisi vain pyrkiä pois. Ettei liiaksi jämähdä pohtimaan tätä vaan jatkaa omaa juttuaan <3.

      Poista
  2. Ihanuus <3 Me kaikki mietitään joskus mitä voisi tehdä paremmin ja mitä muut tekee ja niin edelleen. Mutta silloin kannattaa pysähtyä ja muistaa että parasta on kun tekee juuri niin kuin itselle on ominaista.

    Kiitos vielä kerran kun lähdit mukaan juttuun ja kiitos siitä että oot ihana ja inspiroiva ystävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on juurikin näin <3. Oot ihana, kiitos että avasit taas ajatuksiani ja silmiäni kun kävit <3 Nähdään taas pian!

      Poista
  3. Tavallisuus on juuri hyvä! Se on myös aitoutta ja uskon, että sitä arvostetaan liiaksi sliipattujen somevirtojen keskellä. Tavallisuus on samaistuttavaa.

    Teet upeita juttuja ja ihailen usein ideoitasi. <3 Varmasti jokaiselle tulee hetkiä, kun oma tekeminen ei tunnu miltään tai tuntuu ettei ole mitään uutta sanottavaa. Niin minäkin olen ajatellut. Mutta se menee aina ohi. Minä en ole pitänyt pitkiä taukoja blogista, kun tiedän että tauon jälkeen rima tuntuu vieläkin korkeammalta ja palaaminen vaikeammalta. Siksi teen mielummin välillä kevyempää sisältöä, joka ei vie niin paljon aikaa, mutta pidän silti kiinni julkaisurytmistä. Sekin on toki vaikeaa jos asettaa sisältöriman korkealle.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen Suvi sanoit <3. Tavallisuus on kyllä aitoutta parhaimmillaan. Mitään sen enempää yrittämättä.

      Olen tosi otettu sanoistasi, kiitos! On myös voimaannuttavaa kuulla, että myös muille tällaiset hetket ovat tuttuja. Niissä kun usein tulee miettineeksi, että "olen ainoa" ja sitä kautta asia kasvaa suuremmaksi kuin oikeasti onkaan.

      Sisältörima on lähestulkoon aina vain itselle asetettu rima. Tai näin ainakin uskon. Toki myös ulkoiset paineet luovat oman osansa, mutta itse sitä on aina niin kriittinen. Ihana kun jätit kommenttia ja kerroit ajatuksiasi. <3 <3

      Ja ps. tuo taukojuttu on niin taivaan tosi!

      Poista
  4. Voi sinua Jutta, tavallinen...hmm:))) Juuri sun "tavallinen" esiintyminen, kertominen, tekeminen on niiiin upeaa ja ihmisläheistä, että juuri siksi olet meille lukijoille upea ihailun ja esikuvan kohde!
    Usein mietin, että jos saisin kotiini sisustajan, kenet haluaisin niistä monista hyvistä osaajista, joita esim somessa seuraan. Heitä olisi useampi, mutta juuri sinä olisit IHMISENÄ sellainen, jolle uskaltaisin ongelmani kertoa. Edessäsi ei tarvitsisi varmaankaan kuivatella hikisiä käsiään,eikä miettiä seuraavaa lausetta. Jutta, olet hyvä ja ihanan tavallinen ihminen, kunnioitan, paitsi ammattitaitoasi, myös avoimuuttasi ja rehellisyyttäsi esim. tässä postauksessasi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... Sait mut kyllä tällä liikuttumaan ihan valtavasti! Kiitos niin paljon, että jätit kommenttia <3.

      Ja tiedätkö minulle on tärkeintä juurikin se, että yhteys asiakkaisiin löytyy. Oli se sitten pieni tai suuri projekti, mutta haluan olla siinä sydämelläni mukana. Ja siihen niin usein liittyy myös se, että haluan aidosti voida tuntea että voin kertoa ajatukseni, ideani ja mielipiteeni avoimesti. Haluan myös ehdottomasti, että tunne on molemminpuolinen. Vain sellaisella vuorovaikutuksella voi päästä onnistuneeseen lopputulokseen. <3.

      Kiitos vielä kerran, että jätit kommentin. Ilahdutit päivääni suuresti <3.

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall