KODIN SIELUKKUUDESTA

Kevyt aihe näin viikonlopun alkajaisiksi. Sitä olen kuitenkin viimeiset kolme päivää pohtinut urakalla... Kodin sielua nimittäin. Sopivasti postiluukusta tipahtanut deko -lehti käsitteli pääkirjoituksessaan myös samaa aihetta ja se sai minutkin tarttumaan tähän entistä syvällisemmin. Huomaan kokevani vähän samanlaista tuskaa parhaillaan, mitä koin vuosi sitten kotimme remontin valmistuessa. Pinnat ovat uusia ja mitään omaleimaista ei vielä ole missään. Tällä hetkellä myöskin omat tavarat ovat suurin osa varastoituna, joten ympärillä tuntuu olevan vain pelkkä aihio. Ei kaunis lattiamateriaali tai seinän sävy tee kodista kovin sielukasta (noin niinkuin yksinään). Jotenkin kaipaan ihan tolkuttomasti jotakin omaa ja sellaista, jossa näkyy enemmän persoonaa. Viime vuonna keittiössä ratkaisimme asian teettämällä ja tekemällä itse muutamia pieniä ratkaisuja seinille, jotka olivatkin lopulta piste ii:n päälle ja tekivät keittiöstä "läheisemmän" ja enemmän meidän näköisemme. Samanlaista ajatusta on varmasti aikanaan tarkoitus tehdä myös tänne, mutta vielä ei ole sen aika. Haaveilen jo tauluista ja tekstiileistä, jotka haluaisin laittaa esille... Ne toisivat lämpöä ja sielukkuutta. Ne toisivat mielenkiintoa ja pehmeyttä.
Pidän hurjasti skandinaavisesta tyylistä ja minimalistisesta sisustuksesta. Silti kuitenkin kaipaan samalla jotakin "rosoa"... Jotakin, joka ei kuulu joukkoon, ja joka tekee tilasta aavistuksen mielenkiintoisemman ja leikittelevämmän. Monella löytyykin kotoa upeita vanhoja kalusteita tai tavaroita, jotka ovat kiertäneet suvussa. Ne ovat usein koko huoneen ja kodin upeimpia juttuja. En kuitenkaan halua itsekään asua museossa, tai ympäröidä itseäni vain ja ainoastaan vanhoilla aikaa nähneillä tavaroilla ja kalusteilla. Pidän eri aikakausien ja tyylisuuntien leikittelevästä sekoittamisesta, ja siitä että tilasta löytyy jotakin yllättävää. Se yllättävä voi olla hauska seinän väri, taidetta, täysin muun kalustuksen tyylistä poikkeava huonekalu, persoonalliset tekstiilit, huolella valittu kalusteverhoilu tai vaikka mielenkiintoinen asetelma kauniita pienesineitä.

Tällä viikolla olen jatkanut remonttia, sairastanut, purkanut laatikoita ja teippaillut lattiaan erimallisia ja -kokoisia sohvan aihioita. Ihan vain siksi, jotta pystyisin hahmottamaan tilaa paremmin ja tekemään sen puitteissa kalusteratkaisuja ja muitakin valintoja olohuoneen osalta. Vaikka tätä kotia on modernisoitu valtavasti viime kuukausien aikana, haluan tuoda modernin ilmeen rinnalle jotakin, jota ei voi löytää ihan helposti mistään liikkeestä tai verkkokaupasta.




Keittiössä ehdoton suosikki on kuvissakin näkyvä ruokailuryhmä. Pyöreä mäntypöytä on muutaman kympin löytö tori.fi:stä ja tuolit huudettu Ruotsista. Jotakin käsittelyä pöytä ja tuolit kaipaavat, mutta pohdin sitä kaikessa rauhassa vielä. Kiire niillä ei ole. Kaikista makein aarre on kuitenkin vasta tulossa kotiin... Parhaillaan sitä kuljetetaan Suomen rannikolle ja toivon, että saan sen kotiimme jo ehkä ensi viikolla. Se aarre tullaan ripustamaan ruokapöydän ylle <3.Vaikka keittiö on siis täysin uusittu (ja edelleen kesken), tuo nämä löydöt tilaan sopivasti sielukkuutta.

Onko siellä muita, jotka pohtivat samanlaisia asioita parhaillaan?

Näissä tunnelmissa toivotan sinulle ihanaa alkavaa viikonloppua <3
Jutta

34 kommenttia

  1. Oi kuinka tuo asia on täälläkin ollut pinnalla. Tuntuu, että koko asunto pitäisi laittaa uusiksi, kun kaikki tuntuu liian kiltiltä ja lässyltä. Nyt olisi aika jonkin aivan uuden sielukkuuden, vielä se etsii mitä se meillä tulee olemaan.

    Toivottavasti siellä voidaan jo paremmin <3 Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä se tuntuu juurikin tuolta. Uskon, että oma juttu tulee kuitenkin kuin itsestään kun on sen aika. Koti elää arjessa ja muuttuu tietysti elämän mukana. Ja niinhän se pitää ollakin <3

      Poista
  2. Tämä on minullekin ajankohtainen aihe. Vaikka meillä on muutosta kulunut "jo" seitsemän kuukautta, on uusi talo kuitenkin aluksi aika sieluton. Sisustuksen muotoutuminen vie oman kokemukseni mukaan 1-2 vuotta, ja sitten vasta alkaa oma olo jotenkin rauhoittua eikä tee mieli muuttaa enää mitään. Tai ettei mitään ole varsinaisesti kesken. Vaikka talo on oma hengentuote alusta loppuun, siis on saanut miettiä pohjaratkaisun, ulkoasun, materiaalit, ihan kaiken, niin silti se sielu on jotakin jonka saa taloon vain asumalla. Onneksi aika auttaa, tsemppiä teillekin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen <3. Allekirjoittaut on muuttanut niin monta kertaa elämässään, että 1-2 vuotta tuntuu pitkältä ajalta. Toisinaan sielukkuus on syntynyt jo pian muuton jälkeen ja toisinaan se ei ole löytynyt lainkaan. En tiedä mistä se johtuu, mutta epäilen sen olevan tosi paljon tunneasia.

      Poista
  3. Kuule niin paljon pohdin, että mulla on kaksi päivää ollut postaus samalla nimellä työnalla =D Ei ole oikein runosuoni sykkinyt, kun aihe on niin monitahoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Telepatiaa! Ja hyvä teksti muuten olikin sinulla <3

      Poista
  4. Äh niin tuttu tunne. Rosoa, erilaista, jännää... Pakottava tarve siihen. Jos näet jotain mistä pidät, älä ikinä toista sitä samalla tavalla, vaan tee siihen oma twisti. Muuten se ei tunnu omalta...
    Nauti uudesta alusta ja jaa uusia löytöjäsi. Onnea uuteen kotiin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Aina jotakin omaa pitäisi tuoda tilaan, muuten siihen ei synny samanlaista "sidettä". Kaikille se ei tietysti ole sama asia, mutta itselleni se ainakin toimii.

      Poista
  5. Minäkin olen aina pitänyt siitä, että kodin sisustuksessa on kontrasteja eikä kaikki ole uutta ja kerralla hankittua. Juuri noiden tuolien tapaiset vintage-esineet tekevät asunnosta kiinnostavan ja kutsuvan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Jokin juju aina pitää olla. Oli se sitten juuri jotakin vanhaa tai jotakin muuta yllättävää. :)

      Poista
  6. Kylläpäs tämä nyt kosketti monia! Itse kirjoittelin eilen blogiin omasta sisustustyylistäni ja tuo sielu oli sanana se, jota en osannut löytää. Oma sielu sisustamisessa on vielä haussa ja sen löytymistä odotan kaikista eniten uudessa kodissa. Mutta kuten Lyde sanoi, aikaa se vie. Valmista ei tule kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tule koskaan kerralla. Jos raamit tuleekin valmiiksi niin tunne tulee mukaan vasta myöhemmin :)

      Poista
  7. Upea kirjoitus Jutta! Herätti niin ajatuksia kuin inspiraatiota ja tämän sinun kirjoituksen myötä olohuoneeseemme tuli "uusi" pöytä jota en ennen tätä kirjoitusta edes koskaan ajatellut laittavani olohuoneeseen. Kiitos <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin hienoa nähdä miten poimit tästä itsellesi inspiraation. Ja hei se pöytä sopii todella hyvin olohuoneeseenne! :) <3

      Poista
  8. Kodissa pitää ehdottomasti minustakin olla sitä jotain, juuri sitä jotain mikä antaa kodille sen oman sielun. Ja monestihan se löytyy vasta pikku hiljaa. Me ollaan asuttu tässä meidän talossa nyt tänä vuonna 4 vuotta, ja nyt minusta alkaa tuntua että ollaan löydetty se talon ja meidän kodin sielu ja kaikki alkaa olla pikku hiljaa juuri niin kuin pitääkin - sopivasti uutta höystettynä perintökalusteilla ja itsetehdyllä! :) tuo pöytä ja varsinkin tuolit ovat kyllä aivan ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin - jokaisen pitää löytää se itse. Sopivasti sitä, mikä tuntuu hyvälle. Ja mielikin saa matkan varrella muuttua, se ei ole pahasta. Mutta SE tunne kuitenkin säilyy <3

      Poista
  9. Hienosti kirjoitit ja hyvää asiaa! Mulla on ollut meneillään jo jonkin aikaa jokin murrosvaihe oman kodin sisustuksen suhteen. Haen selkeämpää linjaa, mutta kuitenkin "sitä jotain". Haen juurikin tuota linjanvetoa minimalismin ja runsauden välille - mikä on täydellistä juuri meille. Kuinka paljon väriä? Kuinka paljon skandinaavisuutta? Kuinka paljon vanhaa? Siinäpä vasta pulma! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on sellaisia kausia. Niin pitää ollakin. Ja makukin saa muuttua. Sehän on vain matka oman sielukkuuden löytymiseen. <3 Teillä on niin kaunis koti, että sieltä ei varmasti sielukkuutta puutu <3

      Poista
  10. Kyllä vain, tällä hetkellä rintamamiestalon laajennusosa lepää ja odottaa: tila tuntuu hirveän tyhjältä, muttei tee mieli tarttua sen sisustamiseen liian hanakastikaan. En halua siitä liian modernia, mutten liian museotakaan! Monen monta ideaa ja sisustusratkaisua on mielessä ja pinnattu Pinterestiin, mutta uskon, että oman kodin siulukkus kyllä ajastaan löytyy :) Omalla kohdalla se parhaalta tuntuva ratkaisu tuntuisi olevan sellainen kiva sekoitus 50-lukua, modernia, DIY - juttuja höystettynä huumorilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin uskon. Se löytyy yhtäkkiä tai muovautuu pikkuhiljaa - välillä molempia tapoja. Liian nopeasti jos kaiken hankkii - tulee usein juuri liian "sieluton". Toki pitää sitten kestää keskeneräisyyttä, mutta sekin on osa prosessia :)

      Poista
  11. Kodin sielu on aistittavissa jo kuvista. Sinulla on taito hyppysissä luoda sielukkuutta kotiinne. Minä nautin päivittäin vanhan huvilamme ainutlaatuisesta hengestä. Se antaa armoa keskeneräisyydelle, joka on ainainen seuralaisemme. Talvisin lumimyräkkäterveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kaunis kiitos sanoistasi <3. Jos kotona nauttii sen hengestä ja tunnelmasta niin tietää varmasti onnistuneensa <3

      Poista
  12. Niin totta mitä kirjoitat. Koti syntyy vähitellen, ei kerralla kaikkea ostaen. Mutta sen kotoisuuden ja tyylikkyyden yhdistäminen on taitolaji, jota kaikki eivät hallitse. Mutta sinulta se luontuu, ja ihana seurata uuden kotiinne rakentumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentistasi. On niin totta että usein se juttu löytyy pikuhiljaa. Uskon, että kaikilla se löytyy omalla tavalla ja toisille kerralla valmiskin voi olla omanlainen. Itselleni se ei taida olla. :)

      Poista
  13. Mä oon ajatellut tätä asiaa niin, että kun löytää oman tyylinsä ja noudattaa sitä, vaikka poimiikin vaikutteita ajasta, on hyvällä linjalla. Silloin se sielukkuus tulee luonnostaan. Ja minusta kaikenlainen aitous luo myös sielukkuutta, mietin lähinnä kodin kuorta - itselleni luonnonmateriaalit ovat niin tärkeitä, että ajatus keinotekoisista materiaaleista, jotka näyttävät koreilta torppaavat heti koko fiiliksen. Niinpä olen ihan varma, että teidän koti on nyt jo sielukas, sillä sinulla on se oma tyyli löytynyt, teillä on niin kauniit puitteet kuoren puolesta ja taitosi sommitella täydentää sen kaiken. Koti syntyy elämällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet asian ytimessä. Omaan fiilikseen ja tyyliin kannattaa luottaa, vaikka trendit muuttuvatkin. Välillä kaiken inspiraation keskellä tuntuu, että on ihan hukassa, mutta sekin kuuluu tyylin löytämiseen (ja vahvistumiseen). Koti syntyy juurikin elämällä <3

      Poista
  14. Ajankohtainen aihe - puhutti tänäänkin ruokapöydässä. Mä rakastan katsoa koteja, joissa on yllättäviä yhdistelmiä uutta ja vanhaa. Ja niitä, missä näkyy asukkaiden oma kädenjälki. Kaupasta ostettukin on kaunista, mutta se on kovin helposti kopioitavissa. Ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa. Ei vaan tunnu omalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Jotenkin kaikki sellaiset jutut jotka tuntuu juuri yllättäviltä, on usein ne kodin herkkupalat. Ja toki kaikki sellainen, joka saa hymyn huulille. Voi olla, ettei jokin koriste-esine sovi tyyliin ei sitten yhtään - mutta jos se saa hymyilemään, on sen paikka juurikin siinä :)

      Poista
  15. Kyllä se oma sisustus muovautuu aina pikku hiljaa. Itsekin tykkään sekoittaa hieman vanhaa ja uutta. Tykkään itse myös selkeästä skandinaavisesta tyylistä, jollain pienellä rosolla, rouheudella maustettuna. Asuntomessuilla en välitä käydä juuri siksi, että siellä asunnoista puuttuu se sielukkuus. Asunnot siellä ovat kuin suoraan jonkun huonekaluliikkeen katalogista otettuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katalogimaisuus syntyykin helposti siitä, että kaikki on hankittu kerralla niin että jokaisen asian voi löytää sillä hetkellä kaupasta. Asuntomessutalot olisi varmasti vieläkin mielenkiintoisempia parin vuoden asumisen jälkeen. Mutta silloin se ei toki palvelisi rakentajia niinkän kun ideat olisivat jo vanhoja eikä syntyisi niinkään niitä ahaa-elämyksiä. Sisustamisen puolella varmasti koti saisikin lisää sielukkuutta ajan saatossa ja nähtävää olisi enemmänkin :)

      Poista
  16. Ihana aihe ja lempapriaiheeni myös. Kaikkein helpoin tgapa sisustaa on se tehdä just samalla tavalla kuin kaikki muutkin tekevät. Se on turvallista ja takuuvarmasti tulee "peukkuja". Omaperäisyys on riskialttiimpaa. Siitä ei kaikki tykkääkkään, mutta mielestäni juuri se on se sisustuksen juttu. Kerroksellisuus ja se että asioita on hankittu läpi elämän ja ne kertoo tarinaansa meistä. Olen aina tykännyt kokeilla uusia yhdistelmiä. Joskus toimii paremmin ja joskus ei niin hyvin. Kivaa viikkoa Jutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Omaperäisyys vaatii enemmän rohkeutta. Mutta sehän se juttu onkin, kaikilla on oma maku ja siihen pitäisi uskaltaa luottaa. Ja kokeilu on jutun ydin. Maku voi muuttua ja esineet myös, ei se niin vakavaa ole! :)

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall