#RANTAKUNNOSSA / AJATUKSIA



Tuli syksy, tuli joulu, tuli uusi vuosi ja tuli kevät. Taas ollaan kesän kynnyksellä ja mietin mihin ihmeeseen tämä vuosi oikein katosi. Viime vuonna ajattelin, että hemmetti ensi kesänä sitten olen #rantakunnossa. Niin kuin joka vuosi. Välillä mennään eteenpäin, sitten taas taaksepäin. Samaa on jatkunut aika liian monta vuotta. Mutta mitä sitten? En ehkä ole se mallinmitoissa oleva satakasiviis pitkä oleva nainen. En omista pitkiä sääriä, enkä kauniisti ihon alta piirtyviä lihaksia käsivarsissa. Vatsani ei ole tiukka, eikä takapuoleni symmetrinen. Mutta rakastan silti tätä hetkeä ja tätä vaihetta elämässäni. 

Voisin käyttää aikani kuntosalilla ja painaa menemään kohti kiinteämpää kesävartaloa. Mutta arvaatko mitä, haluan mieluummin juuri nyt askarrella fimo -massasta koruja ja ommella itselleni kauniin tunikan. Haluan pötkötellä perheen kanssa sängyssä ja juoda hyvää viiniä grilliruoan kanssa. 

Tiedostan äärettömän hyvin, että liikunta tekee hyvää. Ja kyllä - harrastan sitä juuri niin paljon kuin itsestäni tuntuu hyvälle juuri siinä hetkessä. Viikonloppuna pyöräilimme kymmenisen kilometriä kukkakauppaan ja nousimme lenkille ennen aamiaista. En silti jaksa niuhottaa siitä yhtään enempää. Teimme nuo vain ja ainoastaan siksi, että ajatus tuntui kovin ihanalle auringon paistaessa ja siitä tuli hyvä mieli. 
 
En väitä, ettenkö edelleen toivoisi itselleni hoikempaa vartaloa tai niitä pidempiä jalkoja. Mutta ilman niitäkin olen tässä hetkessä onnellinen. On hyvä erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Tyytyväisyys elämään ja odotukset omaa vartaloa kohtaan. Vaikka iloitsisin varmasti muutamasta (tai enemmästäkin) menetetystä kilosta, en odota sitä hetkeä voidakseni olla onnellinen. Jos jään tuota odottamaan, en varmasti nauti tästä hetkestä.



Olen tyytyväinen siihen, että omistan paksut hiukset ja hymyillessä silmäni loistavat. Olen iloinen siitä, että jaksan näperrellä vaikka yömyöhään luodessani jotakin kaunista itselleni. Olen kiitollinen siitä, että perheessämme kukaan eri arvostele toista ulkonäön tai muiden ulkoisten asioiden vuoksi. Olen tyytyväinen siihen, että rakastan itseäni. 

Modernisti Kodikkaan Kerttu laittoi ajattelemaan asiaa omassa postauksessaan, ja kertoi minusta kaiken oleellisen asiaan liittyen, ja tuon kaiken allekirjoitan myös itse.

Kiitos Kerttu ja kaikki, jotka ovat aihetta avanneet omasta näkökulmastaan. Jokainen olkoon onnellinen omasta ulkonäöstään ja vartalostaan. Elämässä on monia asioita, joita toivoisi paremmaksi. Mutta on hyvä muistaa myös nauttia siitä että olemme tänään ja tässä - juuri tällaisina. 

Tiistaiterkuin,
Jutta

29 kommenttia

  1. Ihana tähtisilmä <3. Ja niiiiiin suloisen näköinen, kun hymyilet :). Jos nyt pitäis kuvien perusteella veikata sun ikä (jonka suunnilleen tiedän), niin sanoisin, että 17 korkeintaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Annukka <3 Kiitos! Voisinhan mä ollakin vaikka 17. Mutta ainoa mitä mietin, että miten mulla voi olla jo noin iso poika ;)

      Poista
  2. Kirjoitit niin naulan kantaan <3 Olet ihana just tuollaisena ja omistat kyllä tosi kauniin hymyn! Mie vain olen sitä mieltä, että ihmisessä täytyy olla jotaki mistä ottaa kiinni...pulkannarut tuppaa karkaamaan kintaista , hahaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuokin on totta :D. Silloin on hyvä, kun itsestä siltä tuntuu. Ja jos ei tunne itseään kotoisaksi niiden kilojen kanssa, niin sen eteen kannattaa tehdä töitä. Meitä on moneksi, ja jokainen omalla tavallaan täydellinen <3

      Poista
  3. Olipa kyllä tosi hyvä kirjoitus, kiitos! Ajattelen itsestäni ihan samoin! Jokunen kilo voisi olla vähemmän, mutta mitä sitten? Elämä koostuu paljon enemmästä. Sitäpaitsi kunnon pihvihän on ihan haaskausta ilman punkkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Teija kommentistasi! Ja juurikin noin, mitä sitten. Niin kauan kun se ei häiritse itseäni tai aiheuta muuta vaivaa, niin voin hyvin nauttia elämästä. Ei sellaisia asioita kannata ainakaan vatvomaan jäädä, siinähän menee elämä ihan hukkaan! Ja naulankantaan tuo pihvivertaus ;)

      Poista
  4. Tästä rantakunnossa kampanjasta on itselläkin tuloillaan pari sanaa :) Ja tosiaan, silmäsi kauniit kyllä häikäisevät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin tulla tsekkailemaan, on hienoa että asiasta voidaan avoimesti puhua kaiken fitnessbuumin keskelläkin. <3

      Poista
  5. Yksi vaikeimmista asioista elämässä on mielestäni on olla itseensä tyytyväinen :) Ja kaikkihan me rantakunnossa ollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa. Aina tuntuu olevan jotakin, mistä voi itseään syyttää tai valittaa. Siitä pitäisi oppia pois ja rakastaa itseämme enemmän. Sillä on suurin merkitys elämässä.

      Poista

  6. Pullukka-Jossu
    (kun suu ei pysy kiinni ja kilot ei karise!)

    VastaaPoista
  7. Juuri tänään aiheesta puhuttiin kun telkkarissa pyöri fitnesspäiväkirjat ja me vedettiin kamun kanssa kaksin käsin raparperipaistossa kermalla! :D Kukaan meistä tuskin voi sanoa olevansa ihan joka hetki sinut itsensä kanssa, mutta pääasia lienee, että on pääosan ajasta tyytyväinen itseensä. Myös minä valitsen yleensä mielummin sohvan nurkassa neulomisen, askartelun taikka sen hyvän ruuan ja viinin ja joskus taas on kiva lähteä lenkille, kuitenkin omasta tahdosta ja valinnasta, ei siitä syystä että pitäisi olla jonkun tietyn muotin ja koon mukainen! Me ollaan kaikki just hyviä näin! <3

    -piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein! Ei aina tarvitsekaan olla supertyytyväinen siihen mitä on, mutta siitä huolimatta tulisi muistaa että elämä koostuu paljon muistakin asioista. EI vain siitä miltä näytämme, vaan ennenkaikkea siitä mitä olemme ja miten itseämme kunnioitamme.

      Ja niin kauan kun kaikki tuottaa hyvää mieltä, asiat on kunnossa. Toisille salilla painaminen on paljon mieluisampaa kuin neulominen. Silloin sinne salille kannattaa mennä. En kannusta tekemättömyyteen, mutta kannustan siihen, että itseään tulisi kuunnella ja rakastaa <3

      Kiitos muuten ihanasta viestistänne eilen, vastaan siihen paremmmin kunhan vain kerkiän :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Ei ehkä helpoin kirjoittamani aihe, mutta sitäkin tärkeämpi <3

      Poista
  9. Ihana kirjoitus ja niin aiheellinen postaus. Ihana sinä, saat todeallakin olla itsestäsi ylpeä. Olet upea nainen! <3 Kyllä sinnä kuntoilemaan ehtii sitten kun on enemmän kiinnostusta, jos koskaan sellaista tuleekaan. Itse en saleista ym. välitä... mielummin kulutan itsekin aikaa näpertäen jotain kivaa tai ihan vain perheen kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aikoja kun lenkki ja treeni kiinnostaa enemmän. Sitten on taas niitä kun ei huvita yhtään. Jos silloin mieleni tekee aurinkoiseksi se, että tuhtaan jonkun askartelumassan kanssa, niin sitten kannattaa tehdä sitä. Ja olla perheen kanssa. Tietysti <3

      Kiitos ihanista sanoistasi <3

      Poista
  10. Hyvin sanottu! Kun ei se rantakuntokaan ilmaiseksi tule. Olisinko onnellisempi rantakunnossa, jos se samalla tarkoittaa monesta, monesta muusta nautinnollisesta asiasta luopumista? En taitaisi olla. Joillekin kroppa on tärkein, ja se suotakoon heille. Minulle moni muu asia on tärkeämpi. Ja se näkyy :)

    Ja sun silmät ovat toden totta uskomattoman säteilevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Toiset saa nautintoa treenistä ja siitä että on hitonmoisessa tikissä. Sekin on todella jees. Niin kauan kun se vain mukavalta tuntuu. Jos ei tunnu, ei ulkoisten vaikutteiden vuoksi sitä kannata rääkkäämällä jatkaa. Ihailen todella paljon heitä, joilla kunnianhimoa riittää salilla käymiseen jne. Toisaalta itse teen silloin jotakin muuta, jota en tosiaan muuten ehtisi, jos viettäisin sen illan siellä salilla. Elämä on valintoja. Ja koska olemme täällä vain kerran, valitsen mieluummin aina sen polun joka kulloinkin parhaalta tuntuu. <3

      Kaunis kiitos kommentistasi!

      Poista
  11. Kauniita ja hyviä ajatuksia puit sanoiksi. Ja kuvissa säteilee upea nainen! <3

    VastaaPoista
  12. Ihana ja avoin kirjoitus! Ja olet niin kaunis! <3

    VastaaPoista
  13. Ihana kirjoitus ja nää on niin mahtavia pohdintoja!! ♥ ja taas mä istun sun blogisivuilla viittä vaille valmiina purkamaan koko sydämeni!!! :D (sussa on kyllä se jokin, joka saa aina menemään pintaa syvemmälle! ;D) Itsensä rakastaminen on niin tärkeätä, koska lähes kaikki hyvä olo lähtee pohjimmiltaan siitä tunteesta. Itsellä on ollut vaikea 9kk, jonka seurauksena rakkaus omaan kehoonkin on päässyt kuihtumaan. Ennen ystävä raahas mua väkisin lenkille ja nyt olisi ihana voida lähteä kunnon lenkille. Noh, ehkä mä puolen vuoden päästä taas vihaan lenkkeillyä! :D hope so! :D

    VastaaPoista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall