AJATUKSIA // SUPERARKEA JA ERITYISTÄ ENERGIAA


Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään. (Note! Tämä ei ole kirja-arvostelu.)

Anna Perhon toinen teos, joka sai minut havahtumaan. Vaikka täytyy heti ensialkuunsa myöntää, että Anna Perho persoonana ei ole välttämättä se hajuttomin ja mauttomin, jonka tiedän vaan hänen mielipiteensä on usein jopa turhankin radikaaleja. Tätäkään en tosin sano pahalla. Mielipiteiden pitääkin herättää ajatuksia ja itsensä tutkimista. Sitä hän todella tekee. 

Asiaan. Lähdin joululomalle töistä totaalisen uupuneena ja voimattomana. Edessä oli ihana ja pitkä loma. Kävelin parkkihalliin Akateemisen kautta ja etsin jotakin... En edes tiennyt mitä. Olin päättänyt lukea jotakin, joka saisi ajatukseni karkaamaan syksyn ja koko loppuvuoden piinanneesta mielentilasta... En sitten tapani mukaan napannutkaan hömppärakkausromaania, vaan oppaan helpompaan elämään. Näin. 

"Tehdäänpä testi. Oletko ollut viime aikoina liian väsynyt, liian kiireinen tai kärsinyt tunteesta että et saa tarpeeksi asioita aikaiseksi? Oletko tuskastunut työpaikkaasi tai siihen, että unelmat eivät näytä toteutuvan? Tuntuuko arkesi pelkältä selviytymistaistelulta? Jos vastaat kyllä, elämäsi kaipaa muutosta. Mutta miten se tehdään?

Harvalla on varaa downshiftata elämänsä tasolle, jolla pulssi on alempana kuin pakastekalalla. Siksi Perho on kirjoittanut raikkaan ja realistisen oppaan täsmäiskuksi siihen todellisuuteen, jossa bussi ja pomo odottavat, lasten lapaset ovat taas hukassa ja pulssi maksimissa jo hyvissä ajoin ennen aamukahdeksaa."

Luin takakannen, silmäilin muutaman sivun ja se oli siinä. Luin kirjan lomani aikana. Se olikin ainoa tavoitteeni koko 20 päivälle. Muita tavoitteita tai päämääriä en lomalle asettanut. Hyvä niin. Välillä pisti ärsyyntymään, että kirjassa oli superpaljon kaikenlaisia tehtäviä - lähinnä itselleni. Mutta lopulta - sehän se juttu oikeastaan olikin. Havahduin moneen asiaan. Vaikka tiesin näistä (lähes) jokaisesta, en vain saanut otetta monestakaan. Tunne siitä, että ajatusten juoksu ei pysähdy vaikka silmät ovat jo kiinni. Päässäni pyörivät työasiat. Muuten en koe, että meillä olisi kovinkaan kiire, taikka arkemme täysin aikataulutettua. Ei tosiaan. Vain se päänsisäinen tunne siitä, etten oikein riitä. Se ajatus ja tunne johtaa taas siihen, etten jaksa innostua mistään, kuten ennen. Se taas johtaa huonoon omaantuntoon ja pahaan mieleen..... jnejnejne...

Kirjan paras anti olikin se tosiasia, että se sai minut tajuamaan kiireen johtuvan stressistä. Liiallisesta sellaisesta. No mitä sille sitten pitäisi tehdä? Voisiko sen tehdä huomenna? No ei. Tämän opuksen avulla käsissäni onkin nyt oman ajanhallinnan (=elämänhallinnan) käsikirja. Kun asiat listattiin ylös, ne ei eivät paina enää mieltäni. Nehän on kirjoitettu, enkä voi niitä siis unohtaa. 

Pahimmillaan huomasin, että stressitila vei minulta paljon innokkuutta. Ja juuri se innokkuus on se, joka pitää minut hengissä. Moni kauhistelee kuinka ehdimme puuhata, remontoida, sisustaa, askarrella ja kaikkea sellaista. Moni ajattelee niitä tuolla tavalla juuri siksi, ettei ne varmastikaan ole heille yhtä mieluista puuhaa kuin minulle tai meille. Minulle se taas tarkoittaa irtiottoa työstä, harrastelua, aivojen lepuuttamista (?), rauhoittumista ja hyvää mieltä. En koe sen olevan minkäänlainen taakka. Päinvastoin. Ja kun en jaksanut innostua, en saanut tarvittavaa energiaa. Tarvitsen sitä puuhailua ja asioiden mukaansatempaavuutta ihan todella paljon. Se on parasta lääkettä. Minulle - ei siis välttämättä todellakaan kaikille. Jollekin toiselle rauhoittuminen ja lepo tarkoittaa yhtä kuin kirjan lukeminen tai television katsominen. Samalla siinä latailee akkujaan seuraavaan tuntiin/päivään/viikkoon. Ihminen tarvitsee sitä - palautumisaikaa. Minäkin tarvitsen tätä pilkettä ja iloa, joka melkein unohtui. Se on omaa palautumistani, minun akkujeni lataamista. Kesti aikansa, ennen kuin asiaan havahduin, kesti todella pitkään, ennen kuin kirjoitin asiasta tänne blogiin (jos haluat tietää, löydät aiemmat tekstit täältä ja täältä), kesti vielä sen jälkeenkin jonkin aikaa sisäistää koko jutun ydin. Tai ehkä ennemminkin omaksua se kaikki, jonka huomasin. Ajattelin töideni osa-aikaistamisen myötä asioiden helpottuvan. Sitä se ei tehnyt. Kuvittelin kai, että kun olen enemmän kotona, se vapauttaa. Ehei! Väärin. Olisi pitänyt jo silloin tajuta, mistä oikeasti on kyse; eikä se helpota ennen kuin tajusin alkuperäisen syyn tälle tunteelle. Enkä tarkoita sitä, ettei osa-aikainen työ tehnyt hyvää. Tekee edelleen. Se ei vain ole ratkaisu, jos en huomaa miksi sitä kaipaan tai haluan.

Lomamme toisella viikolla (tarkalleen 11 päivää vapaiden aloittamisen jälkeen) huomasin pitkästä aikaa miten mieli alkoi inspiroitumaan ja ajatukset juoksivat jo vähän vilkkaammin. Tarvitsin sen pysähdyksen, tarvitsin sen tajuamisen, tarvitsin ne pyjamapäivätkin... Blogi on oleillut joitakin aikoja vähän hiljaisemmin kuin aiemmin. Ihan vain siksi, että asian tajuamisen jälkeen halusin miettiä sitä, tein ja kirjoitin silloin kun puhti tuntui antavan periksi. Tietoisesti vietin myös hyvin vähän aikaa muiden blogeissa. Ihan vain irtaantuakseni hetkeksi. Halusin tietää, viekö tämä harrastus minulta energiaa vai tuoko se sitä. Päädyin lopulta jälkimmäiseen ;). 

Tiedättekö mitä? Tuntuu koko pimeän syksyn jälkeen ensimmäistä kertaa siltä, että minä elän, iloitsen, hengitän ja hymyilen elämälle! Pää ja mieli pursuaa ideoita, iloa ja innostumista. Sitä tunnetta on ollut todella ikävä!

Onneksi - siis todellakin ONNEKSI tämän tunteen ja pohdiskelun lopputulos syntyi itsekseen. Se syntyi yllättäen. Siihen vaadittiin paljon itsensä tutkimista ja ajatusten riviin laittamista. Asiaa en ole sen parin kirjoituksen lisäksi täällä blogissa sen enempää pohdiskellut taikka avannut. Ei ole ollut tarkoituskaan. Matka ei ole ollut yhtä lyhyt, kuin miltä se täällä näyttää. Mutta nyt - nyt tiedän että suunta on oikea ja tällä polulla on pysyttävä. On kuljettu hetki, vasta pieni matka. Mutta päämäärä on kirkkaana silmissäni. Se ei ole tavoite tai asetettu pyrkimys. Se on se tunne, jota haluan vaalia. 

En sitten tiedä, oliko suunnan kääntämisen viimeinen niitti kirjan lukeminen, jonkin yksittäisen asian tajuaminen, loman alkaminen vai jokin ihan muu. Onneksi se kuitenkin tapahtui nyt, eikä vuoden kuluttua. 

Kiitos siis Anna Perholle (joka ihan satavarmasti hei lukee tätä blogia :D ) tai sitten sille jollekin suuremmalle voimalle joka kertoi minulle - nyt riitti. Sillä sehän riitti. 

Hei, olen täällä taas! Omana itsenäni. Ja olen siitä todella iloinen <3
Jutta


21 kommenttia

  1. Nonni. Tää oli kuin mun eiliset ajatukset täydennettynä. (Käy kurkkaamassa joskus, jos jaksat :)).
    Mutta onneks me ollaan kehityskelposia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kävin. Jäin sanattomaksi. En ollut lukenut tuota juttua ja oli kuin olisin toistanut ajatukseni sulle! Häkellyttävää. Ja onneksi todella ollaan :)

      Poista
  2. Täytyypä tutustua kirjaan, voisi tehdä hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Laittaa miettimään melko arkisia asioita - ja niistä se yleensä on kiinni :) Ajanhallinta siis.

      Poista
  3. Kirjoitin jo aiemmin kun kerroit syksystä, että tunnistan itseäni ja nyt - voih, nyt vielä enemmän. Tahdon tuohon tilaan myös. Tahdon olla taas iloinen, energinen ja aikaansaava minä, mutta tuntuu, että koko ajan kävelisi vastatuuleen eikä tuuli tunnu hellittävän edes hetkeksi. Aion hankkia tuonkirjan!

    Hih, ja juuri tästä syystä, minäkin palasin nyt ainakin yhden postauksen puitteissa. Bloggaaminen tuo minulle energiaa, mutta en silti ole valmis siihen vielä. Haluan kirjoittaa pääasiassa iloisista asioista ja tuoda muille inspiraatiota. Vielä se ei onnistu.
    "Ihan vain irtaantuakseni hetkeksi. Halusin tietää, viekö tämä harrastus minulta energiaa vai tuoko se sitä. Päädyin lopulta jälkimmäiseen ;)"

    Allekirjoitan, alleviivaan ja huomiomerkitsen lähes kaiken postauksessa kirjoittamasi.

    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, ja toivon että myös sinä pääset! Kirjaa suosittelen kyllä lämpimästi. Vaikkei yhtäkään sellaista maailmaamullistavaa uutta asiaa tullut eteen, oli hyvä miettiä niitä totuttuja rutiineja uusiksi. Yhtäkkiä tajusinkin, miten paljon aikaa lopulta on, ja kuinka jäsentelemällä voin saada siitä enemmän irti.

      Kiitos Sonja suuresti palautteestasi ja kommentistasi. Olen iloinen, jos näillä höpinöillä on sellainen vaikutus, että joku muukin saa niistä jotakin irti. Ja saa ennenkaikkea miettimään asioita. Siitähän tässä parhaimmillaan voi olla juuri kysymys.

      Tsemppiä ja ennenkaikkea iloa alkaneeseen vuoteen, olkoon se täynnä hymyjä ja onnistumisen tunnetta myös siellä teillä :)

      Poista
  4. Aivan ihana kirjoitus ja ihanaa että olet saanut hengähtää ja löytää taas kaiken inspiroitumisen!! :) Olet kyllä ihan uskomattoman inspiroiva ja kirjoitat niiiiin sydämestä, Im a fan! ❤ Itsekin odotan kuin kuuta nousevaa lauantain lentoa 2 vkon lomalle hakemaan tuo sama ilo ja into takaisin elämään! :) Pitäisikin lukea tuo kirja Perholta, koska 30vuotis lahjaksi saatu anna palaa, ainakin teki suuren vaikutuksen :) Ihanaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Ihana palaute - ja juuri sinulta! Olen kiitollinen, että meillä on näin ihastuttavia lukijoita kuin sinä <3. Toivon, että teidän lomanne on täynnä onnea ja iloa, lepoa sekä rentoutumista.

      Itsekin sain lahjaksi aiemmin tuon Anna Palaa kirjan, olin aika skeptinen alkuun sen kanssa (juurikin aiemman tunteeni Perhon persoonaa kohtaan). Käänsin kelkkani heti kun ensimmäinen luku oli luettu. Äärimmäisen nokkelaa kirjoittamista ja elävästä elämästä kerrottua. Tykkään paljon. Jos siis aiempi kirja miellyttää, uskon että tämäkin! :)

      Superhauskaa lomaa teille, nauttikaa!!!

      Poista
  5. Ihanaa, että olet taas löytänyt energian ja inspiraation... se hukkuu niin monesti juuri tuossa arkistressissä, ja silloin kaikki asiat tuntuvat vain imevän energiaa. Mikään, mistä on ennen nauttinut, ei tuo enää minkäänlaista mielihyvää...
    Nyt on hyvä tietää, että tuollainen kirja on olemassa... tiedä, vaikka itsekin tarttuisin siihen!

    Touhukasta ja iloista päivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä - täydellinen tunne näin alkaneeseen vuoteen. Olet täysin oikeassa - arkistressi vie liian usein sen energian jota ei enää kohta edes muista olleen olemassa. Kun se pikkuhiljaa palailee, tajuaa mistä kannattaa pitää kiinni ja minkä eteen tehdä valintoja sekä työtä. Monia valintoja se vaatii, mutta kaikki on sen arvoista. Elämä on ainutkertaista, sitä ei kannata tuhlailla!

      Suosittelen kirjaa lämpimästi, vaikken tosiaan ole varma johtuiko lopullinen tajuaminen ja muutoksen tekeminen varsinaisesti kirjasta vai osuiko sen lukeminen muutoin täydelliseen aikaan. Oli miten oli, siitä oli ja on edelleen hyötyä. Nyt edessäni on tämän vuoden elämän-/ajanhallinnan käsikirja, jota olen päättänyt noudattaa. Se on paljon helpompaa kun sen on kertaalleen auki kirjoittanut itselleen. :)

      Kivaa viikonloppua myöskin sinne Frida <3

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä postaus. Ihailen rohkeuttasi Jutta, olet muutenkin taitava nainen ja olen onnellinen, että jatkat blogimaailmassa sillä inspiroidun sinusta kovasti! :)

    Olen itsekin miettinyt sitä, että miten aika riittää, kun taas maaliskuussa palaan hoitovapaasta töihin. Haluaisin jatkaa bloggaamista, sillä se on minulle tärkeää ja puuhastelu (kuten sinullekin) tuo lisää energiaa. Milloin ehdin urheilla? Milloin olla perheen kanssa? En haluaisi liikaa miettiä, vaan elää elämää.. Toivon, että asiat menisi omalla painollaan siten, että perheen kaikki osapuolet pysyisivät tyytyväisinä. :)

    Ihanaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, että olen onnistunut levittämään inspiroitumista myös muille. Huikea palaute - kiitos!

      Olet oikeassa - liikaa ei kannatakkaan miettiä, mutta joitakin käytännön suunnitelmia on varmasti hyvä olla olemassa. Itse havahduin aikaan ja sen määrään kun täytin kirjassa olevaa kalenteria viikkojen ja kuukausien osalta. Kun luettelet kaikki välttämättömät asiat (pyykinpesu, lasten kuskaus ymsyms.) huomaat paljonko aikaa todellisuudessa kuluu ja jos haluat tehdä jotakin enemmän, mistä se on poissa. Asiat listattuani huomasinkin että muuttamalla muutamia rutiineja, ei se aika olekaan enää peikko. :) Suosittelen siis lämpimästi. Ja tämä oli vain yksi käytännön asia, jonka toteutin. Auttoi jäsentelemään niin ajatuksia kuin tekemisiäkin. :).

      Iloista viikonloppua myöskin sinne, ja tsemppiä viimeisiin kuukausiin kotona, nautiskele!

      Poista
  7. Hienoa, että koit valaistuksen ja tajusit pysähtyä. Koska tärkeintä on ilo :)

    VastaaPoista
  8. Voi miten kivasti kirjoitit! Täällä on myös pohdinnat menossa, kun tuntuu että aika ei riitä ja aina on harmitus päällä. Olen yrittänyt miettiä miten helpottaa arkea ja tehdä siitä iloisempaa. :) Ehkäpä minäkin hankin tuon kirjan käsiini. Ihanaa kuulla, että olet saanut pohdintojen kautta ajatuksia kirkkaammaksi, antaa toivoa myös meille muille. :) Iloisia ajatuksia ja hetkiä teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne! Kannattaa hankkia, monia ihan käytännön esimerkkejä siitä, kuinka arjesta ja kaikesta puuhasta voikaan tehdä vähän joustavampaa. Aiemmin tuossa Marjukalle vastasinkin yhden pienen esimerkin jonka kirja sai minut tajuamaan. Ja koska elämä on pääosin kuitenkin sitä arkea - siitä kannattaa tehdä itselleen parhaimman näköinen. Mikään ei stressaa niin paljon kuin ne pienet arkiset jutut (pitäisi ja pitäisi...). Reilu pari viikkoa asioita listanneena voin kertoa, että helpotti heti ymmärtämään vähän sitä aikaa paremmin :). Eikä tätä aina tarvitse listailla, mutta viikko-pari tekee varmasti hyvää. Huomaa mihin se aika oikeastaan kuluukaan :)

      Loistavaa, jos annan toivoa myös teille - sehän kai jonkinasteinen tarkoitus olikin. Mutta toki itsellenikin asioiden julkikirjoittaminen toi jonkinlaista terapeuttista näkökulmaa moniinkin juttuihin. Paljon on kiinni itsestä ja siitä, mitä lopulta on valmis tekemään/luopumaan sillä kaikkea ei voi välttämättä saada vaikka kuinka haluaisi.

      Iloa myös teille viikonloppuun!

      Poista
  9. Aijai.

    "Muuten en koe, että meillä olisi kovinkaan kiire, taikka arkemme täysin aikataulutettua. Ei tosiaan. Vain se päänsisäinen tunne siitä, etten oikein riitä. Se ajatus ja tunne johtaa taas siihen, etten jaksa innostua mistään, kuten ennen. Se taas johtaa huonoon omaantuntoon ja pahaan mieleen..... jnejnejne..."

    Ihana kuulla, että olet löytänyt sen ajatuksen, joka pitikin löytää. Mä olen vielä matkalla, mutta aion jossain vaiheessa päästä perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä ja voimia matkalla kulkemiseen. Se ei välttämättä ole ruusuinen, mutta se kannattaa kulkea! Sydämestäni toivon, että matkallesi ei osu liikaa kiviä ja kuoppia. Ne vähät kuuluu elämään, liiat tekee siitä haastavaa. Mutta pääset varmasti perille, luota muhun! <3

      Poista
  10. Hei, ostin kirja tämän blogitekstin ansiosta. On muuten Suomalaisessa tarjouksessa n.14€ Kirja on helkkarin hyvä. Olen ehkä puolen kohdalla ja koin ensimmäisen valaistumisen klo 5 tänään aamulla. En ole yhtään enempää levännyt mutta olen pystynyt tarttumaan tärkeisiin asioihin.
    Kiitos paljon tuosta avauksesta, on lohduttavaa kuulla että on muitakin joilla on takki tyhjä.
    Martta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko, kuinka palkitsevaa oli kuulla, että tämä oli edes pieni apu jollekin toiselle! Välillä mietin näiden tekstien kanssa, että jaksaakohan kukaan lukea. Ja mitä sitten jos lukee - herättääkö se ajatuksia tai auttaako se jotakuta.

      Minusta tuo kirja on huippuhyvä kaiken sen tehtävämäärän keskelläkin! Tai ehkä juuri siksi. Monia asioita kun teen kotona (tänäänkin) noudatin tuon kirjan oppeja. Meinasin tehdä toisin, viivyttää jotakin, kunnes kuulin sen kirjan huutavan tuossa vieressa - "Etkö jo oppinut, tee se nyt koska sitten helpottaa!"

      Koska ainakin itselleni juuri tuo tarttuminen on tuntunut kaiken keskellä vaikealta. Ehkä myöskin koin, että kirjan lukemisen jälkeen annoin itselleni monia asioita anteeksi. Sain luvalla tehdä asioita nyt siten kuin parhaaksi näin. Tai jättää kokonaan tekemättä.

      Toivottavasti valaistumisen tunne jatkuu ja takkikin alkaisi pikkuhiljaa täyttyä. Voimia!

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall