Tunteellisia hetkiä viikonlopulta...

Kuten arvata saattaa, aiheutti päättäjäispäivä äidille kyyneleitä silmäkulmaan. Miten se on vain niin tunnepitoista kun rehtori puhuu, oppilaat laulaa, opettajat saattelee oppilaat kesälomille, todistukset jaetaan....

Niin se päättyi meidän pienen ensimmäinen kouluvuosi. 
Pikkuisen oli juniori innoissaan kesäloman alkamisesta. Eikä suotta, todistuskin oli huikea!! Kahdeksasta sanallisesta arvosanasta kuusi oli Erinomaista ja kaksi Hyvää. Olen ylpeä, niin vitsin ylpeä!!! Ja niin oli koululainen itsekin. Vielä kyseli perjantai-iltana huolissaan; "Äiti, mitä luulet pääsenkö mä kakkosluokalle?". Mistä lie moinen huoli tullut yhtäkkiä.. :)


Opettaja sai lahjaksi tomaatintaimen ja kortin liitutaulun muodossa.


Brunssi sujui mutkitta, ja pieni mies saatettiin tämän jälkeen lomilleen isänsä luokse... Haikea olo, ja kaksi viikkoa pitäisi jaksaa ikävää......



Kahdenkeskinen ilta isomman murun kanssa päättyi lauantaina järven rannalle piknikille, jonka jälkeen hipsimme naapuriin siskon luokse pelailemaan <3 Voi jummi, että rakastan näitä ihmisiä mun elämässäni!!

Ja sunnuntainahan me ei tehty yhtikäs mitään, oltiin vain ja nautittiin elämästä kesäisellä parvekkeella. 
Paitsi ainiin, kävihän meillä puuseppä aamupäivällä, erittäin miellyttävä kokemus ja saimme juuri sitä, mitä halusimme - ideoita ja ajatuksia objektiivisesta näkökulmasta. Toivotaan, että suunnitelma on sellainen, jota mielessämme ajattelimme. 

Mukavaa alkanutta viikkoa, otetaan tästäkin viikosta kaikki ilo irti!!
- J -


6 kommenttia

  1. Voin vakuuttaa, että vetistelyä kevät- (ja joulu-) juhlissa jatkuu vielä ainakin seuraavat 14 vuotta.. Sitten ehkä helpottaa, kun on valkolakki päässä tai ammattiin valmistuneen todistus kädessä :)

    Yhtenäkään vuonna en oo pystynyt Suvivirttä itkemättä kuuntelemaan :). Pojat antoi itseasiassa mulle porttikiellon jo tarha-aikoina. Sanoivat, että olis varmaan parempi, kun jäisin kotiin, niin heidän ei tarttis niin kauheesti murehtia, kun oma äiti on taas ainoa, joka itkee, vaikka on iloinen juhla :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kummallista, miten se suvivirsi iskee syvälle. Ilman sitä ei kyllä tule sitä samaa "Nyt alkaa kesä" -fiilistä! Onneksi koulussamme se saatiin laulaa, sillä luin monen koulun kieltäneen kyseisen laulun sen uskonnollisuuden vuoksi. Ihmettelen sitä kyllä itse kovin, sillä en pidä Suvivirttä niin erityisen kirkollisena lauluna, vaikka virsi onkin - vaan ennemmin se kuuluu suomalaisten kevätjuhlien perinteeseen, ja siihen koulunpäätöstunnelmaan ihan ilman kirkollistakin ajattelua... Mutta voi olla, etten ole aina oikeassa ;)

      Huoh, seuraavia 14 vuotta sitten odotellen... Ja sitä porttikieltoa samoin :D. On sulla mahtavat pojat kyllä! Huikeita letkautuksia elämän tosiasioista ;)

      Poista
  2. Ihanaa kun on ihmisiä joita rakastaa :)
    mun lapset jo niin isoja ettei niitä muutenkaan näy paljon vaikka olisivatkin mun luona, eilen nautiskelin kesäillasta parhaan ystävän kanssa :)
    kiva partsinäkymä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä olen kyllä todella onnellinen ja iloinen, että ympärilleni on näin mahtavia ihmisiä matkan varrelta tullut mukaan, sekä tietysti osa ollut alusta saakka. Kiitollinen saa olla!! :)

      Kuulostaa mahtavalta - kesäillasta ystävän kanssa nauttiminen.. Niin parasta!!

      Poista
  3. Itkua ilosta ja onnesta :)
    Mahtavalta päivältä kuulostaa, nyt teillä on aikaa toisillenne, 2 viikkoa on lyhyt aika ;)
    Mukavia yhteisiä hetkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä nimenomaan. Onneksi itkeä saa onnestakin :)

      Kyllä se varmasti nopeasti menee, alkuun tuntuu vain kummalliselta olla ihan kaksin. Viime kesänä muistan haikeana ajatelleeni samoin, ja yhtäkkiä huomasinkin juniorin tulleen jo isältään takaisin samaiselta kahden viikon lomaltaan.

      Varmasti yritetään nauttia kahdenkeskisestäkin ajasta :) Tämähän on ihan ainutlaatuista kerran vuodessa! :)

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall