0

Tehdaselämää - mistä tämä kaikki lähti?

2012/08/27


Pikkuruinen loft-asunto vanhassa Verkatehtaassa muuttui kodiksemme noin vuosi sitten. Vanha tehdasmiljöö houkutteli erilaisuudellaan ja yksilöllisydellään. Kerran kun täällä kävi - oli pakko todeta; tämä on meidän uusi koti. Sopivan asunnon on pakko löytyä nimenomaan täältä.

Ihastuksen herätti ensimmäisenä upea - lähes viiden metrin huonekorkeus ja suuret ikkunat leveine ikkunalautoineen.

Ennen nykyisen kotimme tultua myyntiin olin jo hilkulla tehdä kaupat alakerran vanhasta pyykkituvasta, joka oli saneerattu asunnoksi vasta muutama vuosi sitten. Onneksi joku ehti viedä sen nenäni alta. Nyt asumme kellotornin rapussa sijaitsevassa tehdassalissa, josta tuli huoneisto vuonna 1997.

Mukaan vanhasta kodista päätyi muutamia valikoituja huonekaluja.Sohvia meille oli päätynyt kaksinkin kappalein, joista toisen koti on nyt täällä tehtaassa.

Äitienpäivänä 2011 käydessämme isovanhempieni luona tuli puheeksi heidän uusi sohvakalustonsa, joka saapuisi parin viikon kuluessa. 16 vuotta vanha koivurunkoinen, kukkakuvioinen sohva sai väistyä uuden nahkaisen kaluston tieltä. Sohvan runko oli erinomaisessa kunnossa, mutta kuosi... Hmph...

Vielä tuolloin en tiennyt tulevasta kodistani. Millainen se olisi, mistä sen edes löytäisin, saatikka milloin tämä tapahtuisi. Ajattelin kuitenkin pelastavani tuon huonekalun, ja mietin sitten myöhemmin mitä sille tekisin. Meni puolisen vuotta, kunnes sain toteutuskelpoisen ajatuksen. Siihen saakka sohva oli valkoisen lakanan alla odottamassa lopullista kohtaloaan. Kymmenien sähköpostien ja puheluiden jälkeen paikallinen kangas- ja patjatalo lupasi verhoilla sohvan haluamallani tavalla. Muistan verhoilijan kysyneen minulta useasti olenko varma valkoisesta kangaspäällisestä lapsiperheessä. Pidin kuitenkin pääni ja lähetin useita mallikuvia ajatuksistani sekä toiveistani. Jokaisen tyynyn päällinen on vetoketjullinen, irroitettava ja konepestävä. En ole huomannut ongelmaa puhtaanapitämisessä edelleenkään, vaikka kodissa asuu niin lapsi, kuin koirakin.




Lopputulos on huikea! Vai mitä mieltä sinä olet? ;) Sohva antoi pohjan kaikelle sille, mitä kodistani tällä hetkellä löytyy. Tämän ympärille rakentui pikkuhiljaa kotimme ja sisustuksemme. Onhan tämä juuri se huonekalu joka näkyy ensimmäisenä sisään astuttaessa. Se, joka muistuttaa elämän tärkeimmästä asiasta - tässä hetkessä elämisestä, sekä huomisen unelmista. Tämän huonekalun mukaan juuri lukemasi blogi on nimetty....
Viimeinen puhelu verhoilijan kanssa oli ihan mahtava; "Sinun täytyy tulla hakemaan sohva jo kotiin, ihmiset valokuvaavat sitä täällä varastossa, ja kohta me tehdään näitä täällä liukuhihnalla". 

-JuttaEmilia-

3

Alku

2012/08/21

Tänään on se päivä, kun kirjoitan elämäni ensimmäistä kertaa blogia. Ajatus tästä on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta tekstin saaminen ruudulle on tuntunut välillä ylitsepääsemättömän hankalalta. Mistä minä aloittaisin? Kenelle minä kirjoittaisin? Paljonko tekstiä olisi hyvä olla? Paljonko tekstiä on liikaa? Haluaako joku oikeasti katsella kuvia kodistani taikka niitä koteja, joista saan itse inspiraatiota tulevaan? 

Näitä ja monia muita ajatuksia on sinkoillut sivulta sivulle. Eikä suinkaan varmasti viimeistä kertaa. Todennäköisesti näitä tulen pohtimaan matkani varrella vielä useaan otteeseen. Jatkossa sinäkin saat olla osana tätä matkaa ja olen suunnattoman iloinen siitä, että kerrot myös mielipiteesi, sekä ajatuksesi sivujen suhteen <3

Mitä minä täällä sitten kirjoittelen? Sen saat selville parhaiten seuraamalla blogiani. Tervetuloa kurkistamaan kotiini, eilisten esineiden uusiokäyttöön, uusiin ideoihin, inspiroiviin koteihin sekä mielenkiintoisiin sisustusratkaisuihin.

Kiitos kun astuit sisään, 
Jutta

(pssssssst... Ensi kerralla pääset käymään olohuoneessani. Tervetuloa!)
 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger