Astuessani tämän tuvan ovelle ensimmäisen kerran, näin sieluni silmin juuri tuossa kohdassa pitkän pirttipöydän, jonka ympärille olisi koottuna eriparisia tuoliklassikoita. Aiemmin tämä huone on ollut pitkälti olohuonekäytössä, ja keittiö oli (ja on) mökin toisessa päädyssä ruokapöytineen. Näkymät ovat kuitenkin tästä kohdin mitä parhaimmat - suoraan rantaan nimittäin. Tästä syystä ei tarvinnut pitkään pohtia ruokaryhmän kokoamista juuri tälle paikalle. Rahaa ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole millään muotoa järkeä sijoittaa sisustukseen ja kalustukseen kovin suuria summia, vaan säästää suurin osa mökkiin varatusta budjetista remontointiin ja pihaan. Eurojen säästämisen lisäksi pidän todella paljon siitä ajatuksesta, ettei kaikki ole pakasta revittyä ja upouutta.
Halusin tänne enemmän rentoutta, enemmän persoonaa ja enemmän tarinaa. Ja näiden ajatusten siivittelemänä kalustin mökin ruokailutilan kokonaan kierrätyskalusteilla ja tavaroilla.
Moni teistä on saattanut jo aiemminkin pistää merkille, että olen kova tyttö vahtaamaan erilaisia nettikirppareita, ja (ainakin omasta mielestäni) teen sieltä toisinaan aika hyviä löytöjäkin. Esimerkiksi keittiön Louis Poulsen on huudettu reippaasti edullisempaan hintaan kotiin kuin uusi vastaava olisi maksanut. Käytössä valaisin ei ole yhtään sen huonompi kuin uutenakaan ostettu. Yhtä lailla keittiön tiikkituolit on Bukowskis nettihuutokaupan kautta meille hankittuja. Kestävät klassikot eivät kulu, ja tästä syystä niitä voi ehdottomasti hankkia myös käytettyinä!
Joku on joskus kysynyt, eikö minua "iljetä" tai "pelota" käytettyjen tavaroiden hankkiminen kotiin. No ei! Tokikaan en osta käytettynä esimerkiksi patjoja, tyynyjä tai sen semmoista. Siinä kohtaa kulkee itselläni raja. Mutta tuolit, pöydät, valaisimet ja pienesineet ovat minusta jopa herkullisempia käytettyinä kuin uusina. Tiedä sitten miksi, mutta jotenkin käytyissä aarteissa on uusia enemmän "sitä jotain". Tässä vaiheessa totean, että tottakai meiltäkin löytyy paljon uutena ostettua kalustetta ja tavaraa kotiin. Mutta etenkin suurempia hankintoja miettiessä olen aina kolunnut myös ne 2nd hand vaihtoehdot läpi.
Kymmenen hengen pirttipöytä löytyi miehen joukkuekaverin omistamasta vanhasta pappilasta. Vankilatyönä teetetty massiivipuinen pöytä on normaaliin pirttipöytään verrattuna vähemmän koristeellinen, ja oikeastaan kaikki linjat ovat todella suoria ja skarppeja. Ikävuosia pöydälle on kertynyt jo useita kymmeniä, mutta silti palvelee tarkoituksessaan edelleen yhtä hyvin! Pientä hiontaa ja pintakäsittelyä tuo kaivannee, mutta menettelee nyt näinkin ensialkuun. Hintaa pöydälle jäi 40 euroa.
Valkoiset tuolit kuului mökin kanssa "samaan kauppaan", kuin myös vanha Philipsin radio, pöydällä olevat pärekorit, kyntteliköt ja kahvikuppikin. Tekstiilit (olohuoneemme vanha matto, keittiöpyyhkeet, torkkupeitto ja lampaantalja) toin kotoa.
Mustat Arne Jacobsenin suunnittelemat klassikkotuolit kävin noutamassa viikonloppuna Helsingin reissullani kotiin. Nämä taasen löysin tori.fi:stä 130 euron kappalehintaan. Tuolit ovat edelleen supertukevat, joka kertoo valmistuksessa käytetystä hyvästä puulaadusta ja erinomaisesta valmistustekniikasta; yhdeksän kerrosta muotoonpuristettua vaneria + kaksi puuvillakerrosta niiden välissä. Vaikka toki hintaa jäi tuoleille edelleen, oli se silti vain pieni osuus uusiin verrattuna. Toiveena olisi saada kerättyä näiden muurahaisten rinnalle todellinen herkkukokoelma erilaisia klassikkotuoleja. Mielellään käytettyinä. Aikaa se saattaa viedä, mutta uskon sen olevan odottamisen arvoista.
Jotenkin muuten tämä katosta lattiaan ulottuva puupinta tuntuu ihan superhyvältä. Samaan aikaan luonnonläheiseltä, lämpimältä ja rennolta. Tästä syystä tuvan pinnat saavatkin jäädä juuri tällaiseksi - lempeäksi taustaksi kauniille käytetyille kalusteille. Mielestäni onnistuin luomaan ajattoman ja klassisen tunnelman tilaan, vaikken ostanut sinne yhtään mitään uutena. Kaukana on ainakin se monien pelkäämä tunkkainen ja "vanhankansan mieltämä kirppistunnelma".
Jutta
