Eilisessä postauksessa vilahtikin kuvakulma, jota ei ennen täällä blogissa olla nähty. Siihen on useitakin syitä, mutta päällimmäisenä lienee kuitenkin se, etten ole tuohon seinämään millään muotoa tyytyväinen. Seinää hallitsee massiivinen televisio (omasta mielestäni - perheen miehet ovat toista mieltä), jonka alla on kauan haaveilemani String System kaapit hyllyineen.
Mielestäni kaapit näyttävät aivan lilliputilta television alla ja haaveissa onkin jatkaa tuota kalustetta vielä yhden moduulin verran. Sen aika ei kuitenkaan ole ihan vielä, sillä sen verran euroja noihin joutuu uhraamaan, ettei kaikkea voida samantien hankkia. Toisaalta siinä piilee samalla juuri se hieno juttu, että kalustetta voi muunnella ja jatkaa myöhemminkin. Stringin toiselle puolelle on eksynyt väliaikaisesti korkea hyllykkö, joka olisi kyllä tarkoitus siirtää toiseen paikkaan (kunhan vain keksin mihin ihmeeseen saan tuon alahyllyllä olevan kaiuttimen keskusyksikön/vahvistimen/soittimen tungettua). Kaappiin se ei mahdu ja on myös liian syvä hyllyille. Muutoinkin tästä seinältä puuttuu "se jokin". En saa sitä oikein valmiiksi, koska mielen päällä on jatkuvasti tuo vahvistin ja nuo inhottavat johdot, jotka on koteloitu pisin seiniä.
Mutta yhtä kaikki - hyllyköstä pidän hurjasti! Se on samaan aikaan tyylikäs, ajaton, elegantti, siro ja hillittömän kaunis. Ja se kätkee juuri sopivan määrän tavaraa sisäänsä olohuoneessa. Muuta säilytystä en tässä tilassa kaipaa, mutta pelit, leffat, pelikonsolit ja sekalaiset lasimaljakot (jotka ei sillä hetkellä ole käytössä) haluan pitää katseilta piilossa. Onneksi nuo pelivehkeet saatiin kaappien liukuovien taakse, näin esillä on edes vähän vähemmän johtoja ja laitteita.
Ja ehdottomasti pidän myös muusta olohuoneessamme! Jotenkin vain tuo seinämä kaipaa jotakin... Onneksi sisustuksen ei pidäkään tulla valmiiksi hetkessä. Koitan pitää pientä ajatustaukoa tuosta, koska silloin saattaa olla, että vastaus löytyy kuin itsestään.
Jutta
