Kun huomasimme ennen vuodenvaihdetta keittiössämme vesivahingon, ensimmäisenä janosimme tietoa. Miten tulee toimia, kenen vastuulla on mikäkin, mihin kaikkialle tulisi ilmoittaa ja kuka laittaa korjaustoimenpiteet vireille.
Käsissämme on pyörinyt asunto-osakeyhtiön lakiopuksia, vakuutuskirjoja, sopimusotteita, vastuu- ja kunnossapito-ohjeita, kymmeniä puhelinnumeroita ja taloyhtiömme yhtiöjärjestys. Tämän lisäksi tietoa on koitettu kaivaa mahdollisimman paljon eri verkkosivuilta ja tutuilta, joilla olisi kokemusta vastaavankaltaisesta tilanteesta. Sitä vain jollakin tapaa vahingon sattuessa janoaa jokaisesta tietolähteestä mahdollisimman paljon informaatiota.
Lyhyesti kerrottuna mitä oikein tapahtui:
Tiskikoneen luukku lähti kahteen otteeseen joulukuussa paikoiltaan. Emme tässä vaiheessa vielä tajunneet mistä on kyse, vaan kuvittelimme, että itse koneessa/sen luukussa olisi vika. Luukku oli todella jäykkä, eikä oikein suostunut avautumaan, tämän vuoksi kansi myös irtosi kahteen kertaan. Kunnes kolme viikkoa sitten tajusimme, että keittiön kaappien ruongot ovat niin turvonneet, ettei kansi enää avaudu. Irroitimme roskisvaunut ja mikä pelottava löytö. Vettä. Ja paljon. Mistään sitä ei kuitenkaan juuri silloin valunut, joten purimme rauhassa muutkin tavarat kaapista ulos. Hanan letku oli märkä ja tässä vaiheessa hoksasimme testata mitä tapahtuu kun hanaa käyttää. Sillä lailla. Vuosihan se reippaalla otteella. Kaapin pohja on kuitenkin aavistuksen vino ja vesi on valunut suurimmaksi osaksi reikään, josta putket menevät läpi. Jonkin verran vettä on kuitenkin jäänyt myös kaapin pohjalle, sillä pohja oli läpimärkä (lastulevyrunko). Irroitimme pienen osan kaapin pohjaa ja siellähän se koko komeus makasi. Välipohjassa, keittiön kaappien alla. Järkyttävä haju aiheutti huolta ja päätimme tässä vaiheessa sunnuntai-iltaa ilmoittaa taloyhtiön päivystykseen, että olemme vahingon huomanneet. Vaikkei kukaan tuolloin tullut paikanpäälle, oli tärkeää että ilmoitus tehtiin heti kun se tuli ilmi. Välttyy monelta mutkalta matkan varrella myöhemmin. Vasta kaiken tämän jälkeen huomasimme ensimmäistä kertaa parketinkin olevan kohollaan.
Kun mukana on useita tahoja korjaamassa sattunutta vahinkoa, on selvää ettei kaikki mene juuri niin kuin itse sen kuvittelisimme kulkevan. Aikataulu on aiheuttanut suurinta päänvaivaa tähän saakka. Vahingon huomaamisesta on kulunut nyt kolme viikkoa ja huomenna tilaa aletaan vasta purkamaan ja kuivattamaan. Ensiksi kun itse piti päästä muuttamaan jaloista pois. Tarkemman kartoituksen mukaan kosteus on levinnyt parkettia pitkin keittiö/olohuonetilaan ja lisäksi vahingoittanut kipsilevyseinän keittiön kaappien takana. Koska kosteutta on ollut jo jonkin aikaa, on seinään päässyt kasvamaan myös hometta. Tämä pelotti ja pelottaa eniten. Siitä, kuinka pitkäaikainen vuoto tämä on ollut, ei ole tietoa. Mutta jo kahdessa vuorokaudessa homekasvusto pääsee kyllä aloilleen - vaikka tuskin meillä parista päivästä on ollut kyse.
Itsemme lisäksi vahingon korjauksessa ja vastuussa on seuraavat tahot; oma vakuutusyhtiömme, isännöitsijä, taloyhtiö, taloyhtiön vakuutusyhtiö, ulkopuolinen rakennustarkastaja ja urakoitsija joka hoitaa purun, kuivatuksen ja jälleenrakennuksen. Kukaan ei ole yksinään vastuussa, eikä myöskään maksajana. Se aiheuttaa seuraavaksi eniten päänvaivaa.
1. Asunto-osakkeen omistaja vastaa tietysti irtaimistosta. Tähän kuuluu mm. parketti, tiskikone ja seinien pintamateriaalit.
2. Taloyhtiö vastaa rakenteista ja niiden korjaamisesta. Kiinteistä vesikalusteista vastaa periaatteessa taloyhtiö, muttei meidän tapauksessamme. Tämä on vielä keskeneräinen asia, johon emme ole saaneet täysin selvyyttä. Asunto-osakeyhtiölaki muuttui joitakin vuosia sitten ja nykyisinhän vesikalusteita (hana tässä tapauksessa) ei saa vaihtaa ilman yhtiön lupaa. Yhtiö voi myös suosittaa tiettyä merkkiä ja mallia käytettäväksi. Meidän kotimme keittiö on remontoitu n.10 vuotta sitten. Silloin laki ei vielä ollut nykyisenkaltainen, eikä hana nykysuosituksen merkkinen. Hanan korvaus ja hinta on kuitenkin pienin kaikesta, joten siitä tuskin jäämme vääntämään.
3. Vakuutusyhtiö, jossa irtaimisto on vakuutettuna vastaa pintamateriaalien saattamisesta siihen kuntoon, kuin ne ennen vahingon sattumista oli. Kuitenkin vain silloin kun vahinko ei ole itse aiheutettu, eikä se johdu huolimattomuudesta. Tässä vaiheessa olemme itsekin vielä kartalla, mutta siihen se sitten jäikin. Kaivettuamme esiin vakuutuskirjamme olimme entistä enemmän pyörällä päästämme. Kuinka vaikeaa onkaan koittaa saada selvää tuosta termih*lvetistä.
Ulkopuolinen sisäilmatarkastaja kävi tarkastamassa vahingon viikko tapahtuneen jälkeen, tällöin lattiaan porattiin reikiä, jotta saatiin selville kuinka pitkälle kosteus on päässyt. Siinä samassa kosteuskartoittaja teki suosituksen vakuutusyhtiölle kuinka tulisi toimia. Vasta tässä vaiheessa pääsimme itse tekemään vahinkoilmoitusta ja hakemaan periaatepäätöstä sille, että vahinko on ylipäänsä edes jollakin tapaa korvattava. Nyt on vastaus, joka onneksemme on puolellamme. Pelkäsimme pitkään, että vakuutusyhtiön päätös olisi odotustemme vastainen. Ihan vain varuiksi. Termi äkillinen vahinko sekoitti päämme, emmekä olleet enää varmoja oliko tämä sellainen.
Onnea on myöskin kaikinpuolin hyvä vakuutus. Monesti kuulee sanottavan, että on otettu mahdollisimman pieni kotivakuutus - koska ei omisteta mitään arvokasta (taidetta tai antiikkia). Tämä on harhaluulo, joka tulee toki kieltämättä ensimmäisenä mieleen irtaimistoa vakuutettaessa. Ei sitä tule miettineeksi paljonko rahaa kuluisi jos kaikki pitäisi uusia katosta lattiaan ja vaikkapa pahimman sattuessa myös kalusteet + muut tavarat pitäisi ostaa uutena kaupasta kerralla.
Kaikkea vakuutus tuskin meilläkään tulee korvamaan, ja esimerkkinä kerrottakoon: Pohjolan kotivakuutuksen minimikorvaus (ilman vapaaehtoisia korotuksia) huoneiston osille on 1.500EUR. Tämä on kattohinta esimerkiksi lattian osalta. Meillä menee tämänhetkisen tiedon mukaan koko alakerran lattia uusiksi (ellei huomenna purun yhteydessä nyt jotakin erikoista tule ilmi). Parketin pinta-ala on 83m2. Helposti tuosta voi laskea, ettei 1.500EUR riittäisi mihinkään. Lopun maksaa vakuutuksenottaja. Mikäli minimisumma ei siis riitä. Moni kipailuttaa vakuutuksiaan ja hinta saadaan kyllä alas jos korvausmäärät ovat minimissä. Tätä en tosin nyt tällä kokemalla suosittele kenellekään! Onneksi itse olemme jotakin ottaneet tuohon päälle, jotta edes osittain tullaan vastaan remontin kanssa. Kustannusarvio huitelee jo nyt koko urakalle töineen viisinumeroisessa summassa. Hirvittää ajatella mihin se lopulta päätyy. Keittiön osalta kaikki on sitäpaitsi vielä täysin auki, lisäselvityksiä saamme arviolta keskiviikkona.
Tämä maratonitekstin tarkoituksena oli herättää pohtimaan
a) vastuu- ja työnjakokysymyksiä (ja toivottavasti jopa avata niitä hieman tarkemmin)
b) vakuutusten tarpeellisuutta ja niiden tarkistamista
c) että kyseessä ei todellakaan ole läpihuutojuttu, kun mukana on monia osapuolia - kukaan ei tietentahtoen halua maksaa mitään, mikä ei itselle kuulu
Ja toki kertoa hieman mitä tässä oikein kävikään. Juuri nyt asumme evakossa ja tavarat on saatu väliaikaiseen kotiimme suurinpiirtein paikoilleen. Tapahtuma on vienyt aivan liikaa energiaa ja aikaa viimeisten viikkojen ajan. Onneksi nyt pääsimme pois viimein kaaoksen keskeltä. On muuten aika hulppea tunne kun saa käyttää kolmen viikon jälkeen keittiötä ;) Tiskaaminenkin on siistiä - koska sen saa tehdä keittiössä! :D
Aihe ei varmasti ole kaikille tarpeellinen tai mielenkiintoinen, mutta toivottavasti joku kohtalontoveri sai edes yhden vastauksen itselleen (tai ainakin vähintään vertaistukea tilanteelle). Feel you!
Mutta nyt puusaunan lämpöön pesemään muuttomurheet olalta,
Jutta
PS. Ensi viikolla lupaan vihdoin valottaa remonttisuunnitelmia enemmän ainakin ensialkuun nyt lattian osalta... Ja vastata teidän mieltä piristäviin kommentteihin samalla <3. Pysyhän kuulolla... ;)
