Syksyn tullen kynttilät ovat palanneet pöydille ja tasoille osaksi asetelmia. Niitä on vähän jokapuolella ja joka ilta niitä on myös poltettu ahkerasti. Kaksisydäminen kynttilä on lahja ystävältä ja pienemmät kynttilät lasipurkeissa on Ikeasta. Sieltä olen jo monta vuotta itseasiassa ostanut suurimman osan kynttilöistämme. 

Vaikka vuodenaika on vaihtunut syksyyn, on olohuoneemme ilme hyvin samanlainen kuin kesäisinkin. Kynttilöiden lisäksi eroa ei juuri ole. Tosin juuri nyt huomaan kaipaavani jälleen torkkupeittoja esille. On ihana lämpimien ilmojen jälkeen vetää viltti korville ja nauttia olosta villasukat jalassa. Valossa ja sen sävyssä huomaan muuten isoja eroja näin kesän jälkeen. Yhtäkkiä kaikki tuntuukin niin kovin pehmeältä ja lämpimältä. Suoraa auringonpaistetta ei meille montakaan hetkeä enää näin syksyisin sisään osu, mutta epäsuoraa paistetta kyllä läpi päivän. Mielenkiintoista, miten sekin muuttaa koko kodin tunnelmaa.

Olen erittäin tyytyväinen tekemiimme hankintoihin olohuoneen osalta. Pöytä ihastuttaa edelleen joka päivä ja mattoa parempaa saa hakea. Etenkin nyt taas vilpoisemmilla keleillä on ihana tunne hipsutella tuossa villamaton päällä. Nämä lähtevät mukaamme myöskin uuteen kotiin ja sopivat sinnekin mainiosti - ajattomia valintoja ja myöskin monikäyttöisiä eri tiloissa. Niistä on parhaat kodin hankinnat tehty! Kumpaisetkin on ostettu Sisustuksen Koodista Turusta. Tuolla on ajatus mennä käymään nyt syksyn aikana muuten jälleen, sillä uskon saavani paljon apua ja näkemystä uuden kodin tekstiili- ja tapettivalintojen suhteen.

Kuluneen viikon aikana olen...

...Löytänyt itselleni täydellisen sävyn Pantonen värikartasta.

...Haikaillut jäätelökesän perään ja pukenut samaan aikaan villasukkia jalkaani.

...Uneksinut pitkistä aamuista ja hetken päästä alkavasta lomasta.

...Soittanut tuntemattomalle ihmiselle kertoakseni, kuinka kaunis hänen talonsa onkaan.

...Halunnut ostaa tuon kauniin vaaleanpunaisen unelmatalon.

...Pettynyt, sillä taloa ei haluttu myydä.

...Noussut sängystä yöpaita päällä takaisin valveille koska tuli vain niin valtava inspiraation puuska.

...Tehnyt yhden julisteen raakileen.

...Miettinyt tulevaisuutta ja kuunnellut sydäntä.

...Ollut onnellinen ja elänyt hetkessä.

Mitä sinulle kuuluu?

Terveisiä vaaleanpunaisen pilven reunalta, täällä on aivan mahtavaa istuskella!

Jutta

PS. Vielä on huomiseen saakka aikaa osallistua Ylva Skarpin julisteen arvontaan. Tällä hetkellä valitsisin itse julisteen nimeltä `The way`. Ihan vain siksi, että se tuntuu juuri nyt oikealta... 

...Etsiä se nimenomainen tie, joka vie kohti unelmia.

Kuvakollaasin kolmen alimman pienen kuvan alkuperä täältä.

"Halu näyttää muille, kuka todellisuudessa on. Haavoittuvaisuus on sen myöntämistä, että on ihminen, ettei ole täydellinen ja joutuu kamppailemaan vastoinkäymisten kanssa, aivan kuten toisetkin. Brene Brown opettaa, että haavoittuvaisuus ei ole heikkous, se on oikeastaan hienoin asia, mitä voimme olla. Vain, kun olemme haavoittuvaisia, voimme todella olla yhteydessä muihin ja avoimia läheisyydelle. (hidastaelamaa.fi)"

 

Eilen tuntui siltä, että elämä yrittää kertoa jotakin jota en kuule tai vielä näe. Tunnen kuitenkin, että olen lähellä vastausta. Lähellä jotakin sellaista, joka on vieras, mutta joka muuttaa kaiken. En osaa selittää sitä tunnetta ja olotilaa. Se jätti kuitenkin paljon pohdittavaa ja suuren määrän avoimia kysymyksiä. On katsottava itseään silmiin ja pysähdyttävä hetkeksi - vain siten voin löytää vastauksen.

Sitten tuli tämä Minnan teksti. Se kolahti. Ja lujaa. Uskokaamme itseemme, vain niin voimme saavuttaa jotakin todella suurta <3.

Se oli vain se tunne. 

Jutta