Mökkiterassi on tainnut olla kesäkuussa paikka, jossa olen viettänyt eniten aikaa. Suuri terassiprojekti vei melko paljon aikaa toukokuussa, mutta lopputulos on palkinnut kaiken vaivan - moninkertaisesti! Kun terassi vihdoin oli valmis, oli aika pohtia sen kalustusta. Pergolan alle tuleva kokkailupaikka kaipailee vielä lisää laskutilaa yms, mutta ruokailuryhmä saatiin sen sijaan kasaan juuri parahiksi ennen juhannusaattoa. 

Kevään mittaan selailin lukuisia erityyppisiä ulkokalusteita ja erityisesti ruokailuryhmiä... Terassi kutisti kuitenkin reippaasti mökkikassaa tämän kesän osalta ja tästä syystä etsinnässä oli mahdollisimman edulliset vaihtoehdot, joita ei sitten niin helposti löytynytkään. Lähes poikkeuksetta edulliset versiot kun olivat joko sysirumia tai sitten erittäin heppoisia ja keikkuvia. Oli aika kerätä ideoita, tehdä pientä suunnittelutyötä, kurvata mökkipihaan IKEA:n kautta ja tarttua työkalupakkiin omin käsin!

Toiveena oli saada ruokailutilaa 10:lle hengelle ja ulkonäöllisesti visio oli erittäin sirosta, mutta kuitenkin tukevasta kokonaisuudesta. 

Löysin IKEA:sta näppärät 125x75cm MELLTORP pöydänjalat, joita päädyin hankkimaan kahdet. Inspiraation kahden pöydän yhdistämiseen sain Mustan Oven "Ideoita terassin sisustukseen" -postauksesta, joka kannattaa muuten ehdottomasti käydä lukemassa! 

Kaksi pöytää on ensinäkin paljon kevyempi siirtää (ja varastoida talven tullen), mutta myös kätevä vaikkapa jakaa pienemmällä porukalla siten, että toinen pöytä toimii tajoilupöytänä. Jos joskus porukkaa on vielä enemmän, saa pöydät erottamalla istumapaikkoja päädyt mukaanlukien jopa 12 hengelle! Sateen sattuessa nostamme pöydän katoksen alle, joten omalla porukalla on aika paljon kevyempi nostaa vain toinen pöytä sateelta suojaan. Suomen kesä kun on tunnetusti melko arvaamaton kelien ja sadekuurojen suhteen.

Terassituolit löysin sattumalta kesäkuun alussa mökin alta, johon vanhat omistajat olivat ne vuosia sitten jemmanneet. Uudella öljypinnalla ne saivat täysin uudistuneen ja freesimmän ilmeen. Pehmusteet bongasin Jotexilta ja kaksi Kartellin Masters tuolia ostin viime vuoden loppupuolella käytettynä Markolta. Onnistuin lopulta pitämään kustannukset terassikalusteiden osalta mukavasti kurissa ja pystyin panostamaan kahteen mukavaan aurinkotuoliin, jotka ovatkin olleet koko alkukesän kovassa käytössä. 

Kaikista onnellisin olen kuitenkin siitä, että lopputulos miellyttää koko perhettä edullisen hinnan lisäksi myös esteettisesti ja mukavuudeltaan. 

Kyllä nyt kelpaa, vai mitä? <3

Jutta

Alkuvuodesta inspiroiduin valtavasti Tikkurilan vuoden väristä - Angorasta. Suurille pinnoille se on makuuni kuitenkin hieman liian kellertävä, mutta näin sävyä kuitenkin erittäin hyvin käytettäväksi jossakin pienemmässä mittakaavassa kotonamme. Meiltä löytyikin sopivasti makuuhuoneesta vanha lipasto, joka on kulkenut mukanamme vanhasta kodista tänne nykyiseen. Alunperin kannoimme sen kotiin Pekan vanhempien luota, jossa se olikin ollut asunut jo pitkän aikaa. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kaipasin kalusteelle hieman enemmän lämpöä, sillä makuuhuoneemme sinisävyinen tapetti on erittäin hallitseva. Näinollen lipaston vanha siniharmaa sävy vain lisäsi viileää fiilistä tilassa, vaikka kaunis sävy olikin. Pidän kuitenkin kontrasteista, myös pienistä sellaisista. Tätä mielestäni sain aikaan uudella maalipinnalla: kylmän ja lämpimän sopivaa kontrastia. Samaan hengenvetoon maalasin myös mökiltä löytyneen vanhan mäntyisen piianpeilin, joka sopiikin kivasti tuohon lipaston päälle.

Angora on silmääni erittäin hienostunut, pehmeä, lämmin ja heleä. Toiset kuvailevat sävyä "mummon sukkahousujen" imitaatioksi, mutta minuun tuo mielleyhtymä ei ainakaan vielä ole liiaksi iskenyt :D. Aikaa lipaston maalaamiseen kului noin päivä kuivumisineen kaikkineen, joten isosta hommasta ei suinkaan ollut kyse. Lopputulos on omaan silmääni erittäin onnistunut ja toi mukavasti uutta fiilistä yläkertaan. Lipaston vanha sävy näkyy ainakin täällä.

Iloa ja aurinkoa viikonloppuun!

Jutta

Saimme tämän kiinnitettyä olohuoneen seinälle viime viikonloppuna ja nyt tuo kaunis kaluste komeilee kodin prameimmalla paikalla meitä ihastuttamassa. Olohuone kaipaa kuitenkin vielä jotakin seinille tuonne sohvan ylle. Nyt siellä pomppii silmille vain tuo ah niin ihana ilmalämpöpumppu.

Olen ollut luokattoman surkea kaikissa haasteissa, mutta tähän muistin tarttua (kerrankin) ja haluan sen laittaa myös eteenpäin. Olisi mahtava kuulla teidän ajatuksianne kiintymisestä (tai kiintymättömyydestä) kalusteisiin! Tämän haasteen saa napata vaikka kaikki ja kommenttikenttäänkin olisi ilo saada ajatuksianne. Erikseen haastan kuitenkin omasta The kalusteestaan kertomaan vielä Mervin ja Petrin, Karinin ja Katrin!

Mikä on sinulle THE MÖÖPELI?

Se huonekalu joka on seurannut kodista toiseen TAI josta tiedät tulevan sinulle kaluste,

 josta et koskaan luovu? Lähtekää mukaan muistelemaan!

 

Vai onko sellaisia? Pistätkö mielummin kiertoon kalusteet sen suuremmin kiintymättä?

Kerro sekin minulle!

 

Ja tämä haastehan on lähtöisin alunperin Pikkutalon Sannalta. 

Kiitos Sanna kun haastoit minut mukaan! 

Aurinkoista tiistaita!

Jutta

Muistatteko vielä tämän mahtavan parinkympin löydön viime syksyltä? Ihana tarjoiluvaunu löytyi torista ja se hankittiin jo tätä uutta asuntoa silmälläpitäen. Remontin aikana se toimi meillä jostakin syystä jatkuvasti työkalujen säilytyspaikkana ja samalla ainoana laskutasona täällä kaaoksen keskellä. Voitte arvata miltä se näytti muutaman kuukauden jälkeen... Alunperinkin oli toki ajatus uusia tuon vaunun pinta, ja nyt sille sitten oli sopiva hetki.

Tarjoiluvaunun pinta pestiin aluksi maalipesulla ja maalattiin sen jälkeen Helmi kalustemaalilla (+pohjamaali alle). Värisävyksi valikoitui keittiön seinästä yhden asteen tummempi vihreä, eli Syvänne N439. Maalia jäi vielä hieman ja mietinkin mihin sitä voisikaan käyttää tämän lisäksi.... Mutta tarjoiluvaunusta vielä - minusta siitä tuli todella sympaattinen uuden maalipinnan ansiosta! Ja näppäräkin se on tässä olohuoneessamme. Toimii parhaillaan kasvikärrynä ja laskutasona, koska muutakaan pöytää ei tänne vielä mahdu laittamaan. Etsinnässä on edelleen uudet pyörät tähän kärryyn muovisten tilalle. En vain ole löytänyt tarpeeksi kauniita vielä. Mutta sekin aika varmasti tulee :)

Tällainen tuunaus tällä kertaa! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tarjoiluvaunut ovat nostamassa jälleen päätänsä ja tulevat ehdottomasti palaamaan kotien kalustuksiin pienen tauon jälkeen :)

Jutta

--

My 2nd hand Tea Trolley is green now. And I love it <3

Kotimme alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että täällä voisi jopa asua. Tällä viikolla pääsemme vihdoin ottamaan yläkerran käyttöömme, joka alkuperäisessä remonttiaikataulussa oli listalla ensimmäisenä. Aamulla toistamiseen öljytty lattia kuivuu parhaillaan ja voi sitä ilon päivää, kun sänky siirtyy ahtaasta alakerrasta omalle paikalleen.

Yläkerran suunnitelmat olisi siis aika nostaa jälleen pöydälle, kun pinnat alkavat olla valmiita. Mahtavaa!!! Alunperin yläkerrassa oli siis kaksi pientä makuuhuonetta, vaatehuone, wc ja aulatila. Kaadoimme makuuhuoneiden välisen seinän ensitöiksemme remontin alkumetreillä ja tuosta suuresta tilasta tulee nyt meidän aikuisten makuuhuone. Lisäksi yläkertaan jää edelleen nuo muut tilat. Aula on sinänsä mielenkiintoinen tilana itsessään, mutta julmetun haastava kalustaa ja ottaa hyötykäyttöön. Koska tila on kuitenkin seinien kaatamisen jälkeen melko valoisa ja neliöitäkin siinä on pienen makuuhuoneen verran, emme halunneet "heittää sitä hukkaan" jättämällä tuota vain läpikulkutilaksi. Mutta sitten alkoikin haasteet... 

Aula remontin keskellä makuuhuoneen oviaukosta katsottuna.

Aula ennen uusia pintoja (seinän kaadon jälkeen) portailta makuuhuoneen suuntaan.

Millaisia kalusteita saa matalan viistokaton alle, jotta niistä saa kaiken mahdollisen säilytystilan irti? Voisiko työpiste sijaita entisessä läpikulkutilassa? Voisiko tämä aula toimia säilytyspaikkana askartelu- ja työtarvikkeille? Miten aulan saa näyttämään siltä, ettei se ole liian täysi, muttei myöskään vain tyhjä hyödytön tila? Aika määrä kysymyksiä. Eikö?

Koska kotimme on rakennettu 80-luvulla, halusin löytää jotakin aikakauteen ja tyyliin sopivaa kalustusta. Ensimmäisenä tuli mieleen Lundian hyllyköt. Ah - ne mäntyiset jokakodin kalusteet 80-luvulla. Moni näkee punaista kuullessaankin mäntykalusteista, mutta en minä! Päätin ottaa härkää sarvista ja tsekata Lundian nykyisen valikoiman (ja voi luoja miten hienosti Lundia onkaan uudistunut viime vuosien aikana!). Mutta sitten tuli taas pää täyteen kysymyksiä... Valikoimaa ja mahdollisuuksia on niin paljon (loputon muunneltavuus) etten enää tiennyt mistä aloittaa. Löysin kuitenkin sivuilta tiedon, että Lundia tarjoaa maksutonta(!) suunnitteluapua. Sitten menikin vain muutama päivä siihen, että Raision myymälästä saapui paikalle Iiris. Yhtäkkiä tajusin, että siinä me suunniteltiin tuota viistokaton alle jäävää "mahdotonta" tilaa. Iiriksellä oli aika tarkka visio siitä, miten heidän kalusteitaan voisi tilassa hyödyntää ja muunnella. Jo tässä vaiheessa tajusin, etten olisi selvinnyt tästä yksin - tai ainakaan ilman yhtäkään hutiostosta. Koska kyseessä on elämänmittainen kalustehankinta, halusimme panostaa sen suunnitteluun. Hyllyrungot olisin ehkä osannut päättää itse, mutta se miten tilasta saadaan jokainen sentti hyötykäyttöön + lopputuloksesta huonemainen (läpikulkutilan sijaan) olisi jäänyt itseltäni puolitiehen. Olen onnellinen, että tajusin käyttää tätä palvelua hyödyksi! Tai oikeammin olen onnellinen, että tajusin tällaisen suunnitteluavun olevan ylipäänsä olemassa.

Raision Lundian myymäläpäällikkö Iiris kuvasi ja mittasi tilan kotikäynnillä, sekä kartoitti tietysti säilytystarpeemme aulan osalta.

Näkymä ennen uusia pintoja portaikon suuntaan.

Vaikka itselläni on aika vahva visuaalinen näkemys kodista ja sisustuksesta, olen tullut siihen tulokseen tämän remontin aikana, että suunnitteluavun käyttäminen on ollut loistava veto. Ulkopuoliset silmät näkevät tilan eri tavoin ja näkevät siinä mahdollisuuksia, jotka itseltä olisivat jääneet huomaamatta. Huomasin saman muuten keittiön suunnitteluvaiheessa... Kynnys suunnittelupalveluiden käyttöön on vain itselläni ollut tähän saakka aika korkealla (minä itse - tiedättehän :D). Hyvä suunnittelija on mielestäni sellainen, jonka kanssa saa pallotella erilaisia mahdollisuuksia ja ideoita. Hyvä suunnittelija ei tuputa vain omia ideoitaan ja näkemyksiään vaan ennemminkin jalostaa omia toiveitani valmiiksi kokonaisuudeksi. Hyvä suunnittelija kuuntelee, mutta samaan aikaan kuitenkin kyseenalaistaa ja uskaltaa ehdottaa jotakin sellaista, jota en itse olisi hoksannut. 

Täytyy sanoa, että tämän remppaprojektin myötä olen löytänyt loistavat suunnittelijat avukseni. Tuhannet kiitokset jo tässä vaiheessa Iirikselle, jota ilman en olisi edelleenkään osannut päättää millainen kalustus olisi sopinut haastavaan tilaan parhaiten - tai oikeammin; miten tuosta aulasta olisi saanut kaiken mahdollisen irti. Oletteko te käyttäneet remontin tai sisustuksen yhteydessä ulkopuolisia suunnittelijoita?

No mitä Lundian suunnittelupalvelu sitten pitää sisällään: Kotikäyntipalvelu mahdollistaa tilaan sopivan, yksilöllisen kalustesuunnittelun. Palvelu on käytössä pk-seudulla, Turussa ja Tampereella. Kotikäyntillä keskustellaan tilankäytöstä ja säilytystarpeista, kartoitetaan haluttu tyylisuunta ja tehdään mittauksia. Alustavien luonnosten perusteella Lundialla suunnitellaan kalustevaihtoehtoja, joista asiakas valitsee sitten yhdessä suunnittelijan kanssa mieluisimman kokonaisuuden. Ja palvelu on todellakin täysin ilmainen - eikä sido mihinkään ostoihin. Jos sinä kaipaat apua haastavien tilojen suunnittelussa (tai tietysti myös muiden kuin haastavien), niin kannattaa soittaa lähimpään Lundian myymälään (löydät ne täältä) tai lähettää yhteystietonsa tätä kautta. Suosittelen lämmöllä!

Jutta

Ps. Valitut kalusteet ovat saapuneet jo kotiin, mutta suurin osa on niistä vielä paketeissaan. Vielä pidän teitä siis jännityksessä. Toivotaan, että saamme alkaa kasaamaan niitä paikoilleen jo tämän viikon aikana! Jee! Jo nyt voin todeta käsi sydämellä, että koko yläkerrasta on tulossa kerrassaan upea! Laitan teille ehdottomasti kuvia suunnitelmistakin vielä ennen kasausta :)

Se oli ensimmäisen kerran Habitaressa 2015, kun törmäsin uudistuneeseen Hakolaan. Jo tuolloin mieleeni jäi yrityksen mielettömän tyylikäs visuaalinen ilme ja koko messujen kaunein osasto (lue juttu tästä).  Syyskuusta lähtien mietin, että kun joskus tulee se aika, että hankimme uuteen kotiimme sohvaa, tulen pitämään heidät ehdottomasti mielessä. Näin myös kävi. Ihan yksiselitteistä ja kovin helppoa valinta ei kuitenkaan ollut, vaan pohdimme toki muitakin vaihtoehtoja pitkän aikaa. Lopulta mielessämme oli neljä suosikkia, joita kävimme katsomassa ja testaamassa eräänä iltana Pekan kanssa. Vielä kotiin palattuammekin pohdimme ja vertailimme eri valmistajien malleja ja kangasvaihtoehtoja.

Edellisen kotimme sohva oli itsetehty daybed. Se palveli meitä täydellisesti ja sopi sen asunnon tyyliin aivan kuin nenä päähän. Leposohva oli kuitenkin turhan massiivinen tänne uuteen olohuoneeseemme, joten päätimme, että mikäli uusi asukas on siitä kiinnostunut, neuvottelemme sen kauppaan kuulumisesta. Ja arvatenkin se oli yksi sellainen kaluste, jonka uudet asukkaat halusivat kauppaan kuuluvan. Sohva sai siis jäädä sille tehtyyn paikkaan ja me jäimme pohtimaan uuden hankintaa. 

Ensialkuun toivelistalla oli nahkasohva. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä epäsopivammalta se alkoi tuntumaan. Nahkasohva olisi toki ollut tässä koirataloudessa varmasti todella käytännöllinen, mutta jotenkin materiaali niin suurena pintana alkoi arvelluttamaan. Päätimme jatkaa etsintöjä ja palasimme yhä uudelleen Hakolan malliston selailuun. Tilasin sitten vuodenvaihteen paikkeilla kangasnäytteitä Cosy-sohvasta (kuvassa alla) ja mallailin niitä tänne seinien ja lattian rinnalle. Ei oikein vieläkään tuntunut ihan täydelliseltä.... Käydessämme katsomassa Kodin 1 tavaratalossa Hakolan mallisohvia, jäi meitä kumpaakin ihastuttamaan eräässä toisessa mallissa ollut kangas ja sen sävy. Päätimmekin lopulta kysyä josko Cosy -sohvan saisi eri verhoilulla. Ja sehän onnistui. Tietysti! 

+ vesipestävät päälliset (kestää konepesun!)

+ kokonaan irroitettavissa oleva verhoilu

+ siro muotoilu

+ 67.000 martindale (siis äärettömän hyvä kankaan kestävyys)

+ sopivat mittasuhteet olohuoneeseemme (Oikeasti olisin itse toivonut pienempää kolmen istuttavaa mallia, mutta perheen miesväen painostuksesta valinta osui suurempaan malliin, jossa on koko perheen mukava löhöillä.... Nyt jälkikäteen ajateltuna mietin, että onneksi kuuntelin heitä!)

+ kotimaisuus (sekä suunnittelu, että valmistus!)

+ mahdollisuus tilata joskus uudet päälliset, jos vaihtelun vuoksi (tai muusta pakottavasta syystä) niitä haluaa vaihtaa

+ ajattomuus

+ mainio hinta-laatusuhde

+ sohvan suunnitellut Annaleena Hämäläinen (kollaasissa alin kuva) sai meidät vakuuttuneeksi kyseisen sohvan soveltuvuudesta lapsi- ja koiraperheeseen. On kuulema arjessa testattu ja hyväksi todettu. Etenkin nyt loska-aikana ylistän koneessa pestäviä päällisiä maasta taivaisiin. Myös edellisessä sohvassamme oli irtopäällinen, jota ilman emme olisi tulleet toimeen. 

Ja siis tässä vain muutamia syitä mainitakseni. Asiakaspalvelu on ollut lisäksi todella ystävällistä aina kangasnäytteiden tilaamisesta alkaen. Toimitusaika sohvallemme on muutaman viikon ja se saapuukin sopivasti silloin kun koko alakerran pitäisi olla täysin valmis (ei sisustuksen, vaan remontin osalta). Vielä tässä vaiheessa ei tänne kannattaisi edes sohvaa sisälle kantaa, kun roskaa tulee vielä melko paljon. Eli hetken vielä pitäisi malttaa :). Kerron ehdottomasti lisää sohvasta kun se aikanaan saapuu ja olemme päässeet sitä testailemaan omassa arkikäytössämme. 

Onko Hakola sinulle entuudestaan tuttu? Jos ei, suosittelen vilpittömästi tutustumaan tähän upeaan yritykseen ja sen tarinaan. Arvostan tuota Jurvalaista sinnikkyyttä ja rohkeutta suuresti!

Jutta

Aloitimme työhuoneen suunnittelua jo alkutalven aikana. Sitten väliin osui tavaroiden pakkaus ja muutto. Koko yläkerta tupattiin täyteen laatikoita ja huonekaluja. Sinne meni se kaunis ajatus omasta työhuoneesta. Maaliskuussa pääsimme takaisin kotiin ja tavaroita aloitettiin purkamaan pikkuhiljaa laatikko kerrallaan. Nyt parvellamme mahtuu jo kulkemaan ja saimme aloitettua uudelleen työhuoneprojektimme. 

Ensialkuun työpöydäksi oli tarkoitus laittaa pukkijalat ja vanerilevy, seuraavaksi pelastin isäni luota vanhan apteekkaripöydän, jota entisöin vimmastusti ennen muuttoa. Lopputulos ei kuitenkaan ollut kumpikaan näistä, vaan jotakin aivan muuta. Apteekkarin pöytä löysi tiensä lapsen huoneeseen koulupöydäksi (sillä ainoa kaluste, jonka hän kuulema niin kovasti huoneeseensa halusi, oli tämä nimenomainen pöytä). Anova katse oli niin suloinen, että olihan asia otettava vakavasti. 

Evakon aikana silmiini osui sitten nettikirpparilla huonekaluliike Korhosen vanha täyspuinen ruokapöytä. Juuri passeli tarkoitukseeni työhuoneeseen apteekkaripöydän tilalle. Parikymmentä vuotta vanha kaluste oli nähnyt jo jonkin verran elämää ja päädyimme maalaamaan sen valkoisella puolihimmeällä kalustemaalilla. Kaikki osat olivat kuitenkin kunnossa, eikä suurempia kolhujakaan pinnasta löytynyt. Muutamalla kympillä saatiin siis pelastettua uusin kalusteemme entisen omistajan muuttokuormasta. Ei huono! Tilanne on nyt siis kaikkien osalta win-win.

Hankimme tilaan työtuoliksi Hayn kaunokaisen, jossa on muuten uskomattoman hyvä istua. Pyöriä en kaivannut lainkaan, mutta pidin siitä, että istuinosa on pyörivä. (Koska ne inspiraation täyttämät hetket vaatii välillä silmät kiinni pyörimistä kesken kaiken :D.)  Ompelukone on myös tarkoitus nostaa pöydän päälle tietokoneen vierelle, jotta ompelutyöt on aina helppo aloittaa ilman suurta kaivamisoperaatiota kaapin perukoilta (ehkä tiedätte mistä puhun?). Tästäkin syystä ruokapöytänä aiemmin toiminut kaluste on juuri sopivan kokoinen, jotta kumpikin toiminto on mahdollista jättää kesken, eikä aina tarvitse kerätä keskeneräisiä juttuja pois, jotta mahtuu jatkamaan seuraavaa asiaa.

Taustakaappien pintaan kiinnitin Jaana K:n kauniin printin ja messingistä tehdyn triangelin taivutin itse sisustuslehteä kannattelemaan. Työpöydälle askartelin pahvilaatikosta ja julisteputkesta kynätelineet, jotka päällystin marmorikuvioidulla kontaktimuovilla. (Printin huomasin sitten kiinnittäneeni väärinpäin kuvia koneelle siirrellessäni :D) Työpöydän alle löysi tiensä aiemmin makuuhuoneessa yöpöytänä toiminut BEdesignin protokaluste, joka toimii loistavasti papereiden säilytykseen työhuoneessa. Muotokieleltäänkin wave -pöytä on mielestäni tähän tilaan aivan täydellinen. Koska koko huone näkyy lasikaiteiden läpi myös alakertaan, haluan tilan olevan simppeli ja tunnelmaltaan rauhallinen. Liiallinen hässäkkä tilassa aiheuttaa sekaisen vaikutelman myös alakertaan, joten tästäkin syystä halusimme panostaa huoneen seesteisyyteen. Tämä asia kun on aiemmin häirinnyt meitä (tai ehkä enemmänkin minua) valtavasti, kun parvitila on ollut täynnä eriparikalusteita, jotka eivät ole alakertaan jostain syystä sopineet.

Vielä puuttuu matto, pari taulua, ja muutaman muukin yksityiskohta. Lisäksi ompelutyön alla on valmistumassa säkkituoli vanhasta purjekankaasta, jonka talvisäilytyspaikka on tässä tilassa. Kesällä sen paikka on kuitenkin parvekkeella löhöilypisteenä. 

Tällaisia puuhasteluja täällä on siis touhuttu. 

Lisääntynyt valoisuus on selkeästi tuonut energiapiikin koko meidän talouteen. 

Toivottavasti sinunkin alkanut viikko on täynnä iloa ja energiaa,

Jutta

Yksi väri - yksi päivä. Maija Pihkalasta haastoi meidät kertomaan kotimme väreistä. Haasteelta tämä tosiaankin tuntuu, sillä värejä ei kotoamme niin vain löydykään. Tai ehkä sittenkin? Kun oikein aloimme etsimään, niin onhan niitä! Vaikka heti ensialkuun taidamme mennä rimaa hipoen tämän harmaan kanssa. Olkoon se väri tai ei - aloitamme sillä. 

Harmaata käytetään kodissamme itseasiassa melko paljonkin. Vanha laatikosto sai viime viikolla ylleen uuden vaaleanharmaan sävyn (H499). (Joka tosin vielä hieman kiusaa itseäni...) En ole varma, onko sävy liian vaalea... Jätimme sen kuitenkin juuri nyt näin ja makustelemme hetken asiaa. Muutamien viikkojen päästä selvinnee onko sävy ottanut silmään edelleen vai ei. Harmaata löytyy lisäksi olohuoneessa tyynyistä ja betonipenkistä. 

Harmaalla eri sävyillä on maalattu makuuhuoneen betonimaiset seinät, jonka lisäksi sänkykin on samaa väriperhettä. Tällä hetkellä olen itseasiassa äärettömän ihastunut kaikkiin eri harmaan sävyihin ja seuraava päätös onkin työhuoneen kaappien ovet... Maalattako vaiko ei ja jos niin millä sävyllä? Voisi kuvitella, että harmaan valitseminen on helppoa. Mutta se on kaikkea muuta paitsi sitä. 

Mitäs tykkäätte senkin uudesta ilmeestä? Hitti vai huti? (Puolustukseksi kerrottakoon, että senkin kansi oli todella kulunut ja kumpikin sivu alkanut punertumaan ikävästi. Koitimme kalusteen takaosaan josko olisimme saaneet lakan + petsin pois, jotka tuossa on ollut iät ja ajat. Ei onnistunut.  Lakka kyllä - petsi ei. Mikäli joskus haluaisimme tuon kalustevanhuksen entisöidä alkuperäiseen kuntoonsa - vaatii se ammattilaisen paljastamaan alkuperäisen muotonsa. Lakka ja petsi on ilmaantunut siis nekin vasta myöhemmässä vaiheessa - kuka tietää milloin. Nyt siis uusi pinta on harmaa, ja vaikka turhan vaalea onkin - me pidämme siitä hurjasti ;))

Mukavaa keskiviikon myöhäisiltaa harmauden keskeltä,

Jutta

Ja niin - oman väripalettinsa haastan paljastamaan Jaanan!