Olen ollut tasan kuukauden opintovapaalla ja siitä päivästä lähtien olen aloittanut lähes jokaisen aamun metsäpoluilla. Samalla kun lapsi lähtee kouluun, vedän kengät jalkaani ja suuntaan kohti järveä. Nautin suunnattomasti näistä hetkistä ja huomaan kuinka positiivinen vaikutus aamun rauhallisella lenkillä onkaan ollut. Kun kiire ei ole hallitseva olotila, jaksan pysähtyä hetkeksi vain katsomaan ja hengittämään ympärillä olevaa ilmaa. Tämän hetken usvaiset aamut ovat väreiltään pehmeät. Vielä on vihreyttä ja harmaus antaa odotuttaa itseään. Nouseva aamu on kaunein läheisellä laiturilla. Vedestä nousee vaalea verho ja aurinko on vielä niin alhaalla, että se ei värjää vettä ja näkymää lämpimäksi. Vesi on paikoitellen aavistuksen vihrertävää, muttei kuitenkaan enää yhtä tummaa kuin kesällä (pieneen järveen kun valitettavasti kasvaa lähes poikkeuksetta levää lämpimien säiden aikaan). Tuulisia aamuja ei juuri ole ollut. Ilmassa on odotusta ja viileyttä. 

Syyskuun sävyt ovat rauhalliset laiturilta katsottuna. Tällä hetkellä voin todeta, että arkiaamut ovat parasta mitä tiedän!

Jutta

- -

Translate: Colors of September. Oh dear how much I love these peaceful mornings.