Olen pitkään ollut lähestulkoon täysin pellavan kannalla. Lakanoiden kanssa siis. Nyt kun uusien petivaatteiden hankinta on jälleen ajankohtaista (koska mökille on lähtenyt muutamat liinavaatteet), jäin miettimään, mitä materiaalia seuraaviin valitsen. Pitäisikö puuvillalle antaa mahdollisuus?

Olen vähän huono ostamaan liinavaatteita ja pyyhkeitä. En oikein jaksa käyttää aikaa sellaisten vertailuun ja siksi usein ostan samanlaisia kuin aiemmin. Pellavassa rakastan huolettomuutta ja pehmeyttä. Ehdottomasti pellavan paras puoli! Ikihyviksi olen ihastunut H&M pellavalakanoiden pehmeään tuntuun, mutta niissä on yksi todella huono puoli - meidän peitto on pienempi kuin nuo H&M pussilakanat (tuplaversio). Hankimme hiljakkoin uuden peiton, joten se ei ole menossa vaihtoon. Olen tajunnut tuon kokoeron vasta käytössä, enkä yhtään hoksannut sitä ostotilanteessa. Kokoero vaikuttaa todella paljon mm. siihen että peitto ei oikein meinaa pysyä paikoillaan siellä pussilakanan sisällä. Ärsyttävää. Onko muut huomanneet samaa?

Olin miettinyt Annon pellavalakanoita (koska en raaskisi maksaa maltaita), mutta sitten Kodin1 otti ja meni konkurssiin. Ei siis Annon pellavalakanoita meille. Balmuirin vastaavia taas on kehuttu maasta taivaisiin, mutta voi tavaton - raaskisinko panostaa niin paljon, onko ne oikeasti hintansa väärti? Petivaatteissa suosin hillittyjä sävyjä, mutta vitivalkoisia niiden ei välttämättä tarvitse tosiaan olla. Jokin pehmeä murrettu sopii yhtä hyvin. Ja koska makuuhuoneemme seinät ovat kukkakuvioin tapetoitu, haluaisin petivaatteiden olevan yksiväriset (emme omista päiväpeittoa, ja usein lakanat on siis esillä, jos ei nyt aavistuksen jonkun viltin alla peitossa).

Puuvillaiset versiot ovat usein vähän huokeampia, mutta niissä taasen on niin suuri valikoima, etten edes tiedä mistä aloittaisin... Puuvillalaaduissa on myös huikeita eroja keskenään. Edulliset puuvillalakanat on usein niin ohuita, että päivä paistaa läpi. Ja koska totesinkin olevan huono liinavaatteiden ostaja, toivoisin että seuraavatkin kestäisi aikaa ja käyttöä siinä määrin, ettei heti tarvitsisi hankkia kulahtaneiden tilalle uusia. Enkä myöskään jaksaisi tehdä hutivalintoja.. Heh, kukapa jaksaisi?

Koska olen nyt avoin vähän kaikelle, niin ajattelinpa kysyä teiltä: 

pellava vs. puuvilla - kumman sinä valitset ja miksi? 

Parastahan olisi samalla löytää jotkut ihanat lakanat, joista olisi iloa sekä silmille, kukkarolle, että iholle. Olisiko sinulla vinkata sellaisia? Kaikki ideat ja ehdotukset otetaan mielellään vastaan :).

Jutta

ps. Kuka huomasi, että sänky on siirtynyt toiselle seinälle ;)

Siitä on nyt vajaa kolme kuukautta kun saimme alakerran lattiat vaihdettua. Päädyimme valitsemaan koko alakertaan (pl. kylpyhuone ja kuisti) korkkipohjaisen linoleum -laatan (Forbon Marmoleum). Jonkin verran olin tutkinut materiaalia jo etukäteen, ja parhaimman infopaketin siitä on tehnyt ehdottomasti Karin (lue juttu täältä). Itseasiassa tuo nimenomainen teksti sai minut aikanaan eniten vakuuttuneeksi siitä, että tämä kyseinen lattiapäällyste on kotiimme oikea valinta. Marssin sitten muutamaankin rautakauppaan hakeakseni lisätietoja. Yllätyksekseni en saanut yhdestäkään liikkeestä haluamaani tietoa. Materiaali oli jokaiselle vastaantulleelle asiakaspalvelijalle selkeästi melko tuntematon ja ensimmäisessä paikassa meille alettiin esittelemään vinyylilattiaa. Suu loksahti auki ja totesin myyjälle, että hetkinen - vinyyli on aivan eri materiaali kuin linoleum. Myyjän takellellessa vastausta päätimme vaihtaa liikettä. Seuraavassa paikassa todettiin jo suoraan ettei he tiedä tästä juuri mitään ja siellä niitä mallipaloja on hyllyssä. Ei auttanut kuin ottaa yhteyttä suoraan valmistajaan ja kysellä tarvittavia lisätietoja.

Olen nyt pessyt lattiaa jonkin verran, tai oikeammin vain vähän pyyhkinyt kostealla. Helppohoitoisuus on todettu käytännössä todellakin todeksi. Lika ja tahrat lähtevät erittäin helposti pinnasta pois kostealla liinalla. Mitään hinkkaamista lattia ei vaadi, sillä tahrat eivät "imeydy" materiaaliin lainkaan. Tuntu jalan alla on osoittautunut myös äärettömän hyväksi. Ei kopise, eikä ole kylmä.

Asennus oli todella helppoa jopa näin ensikertalaiselle. Vaikkakaan emme todennäköisesti olisi selvinneet alkuun ilman isäni apua. Meidän valintamme oli lukkopontillinen 30x30 laatta, joka asennetaan kuten laminaatti. Suoraa pätkää tekee nopeasti, mutta kulmat ja viistot seinänpätkät vaativat hieman enemmän kärsivällisyyttä. Värisävyksi valitsimme Silver Shadow, joka on rehellisen harmaa. Enemmän kuitenkin taitaa taittaa siniseen kuin lämpimään. Rohkea olisi valinnut erivärisiä laattoja/tehnyt niillä kuvioita, mutta me otimme kuitenkin varman päälle ja valitsimme vähemmän rohkeasti vain yhtä sävyä. Pinnan kuviointi on hento, joka ei edes tietyssä valossa juuri näy. Tasavärisyyden sijaan kuviointi antaa kuitenkin enemmän anteeksi esim. pienille roisketahroille ja tuo samalla lattiaan eloa. Tykkään!

Ensialkuun olin vähän jännittynyt lattian sävystä. Tiesin ja osasin odottaa, että valittu värisävy olisi alkuun kellertävä (johtuu pellavaöljystä). Tuon vääristyneen sävyn piti kuitenkin hävitä parissa viikossa ja ensin tuntui, että lattia oli ihan vihreä. Sanoisin, että kaksi viikkoa ei kyllä riittänyt oikean värisävyn paljastumiseen, vaan aikaa kului reilu kuukausi. Tänä aikana pesin lattian pari kertaa. Nyt kun pesukertoja ja käyttöä on takana jokunen kuukausi - osaan käsi sydämellä sanoa, että valinta oli todellakin kaiken tiedon etsimisen arvoinen.

Onko teillä kokemusta tai jonkunlaisia mielikuvia linoleum -lattioista?

Jutta

PS. Kiitos vielä Karin, kun sait minut vakuuttuneeksi tästä materiaalista! <3

*lattiasta on saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Yhteistyössä Kvik

Lupasin kertoa teille vähän kokemuksia keittiön työtasoista, jotka uuteen kotiimme valitsimme keittiöremontin yhteydessä. Nyt kun takana on muutama viikko käyttökokemusta, on minulla myös jotakin sanottavaa asiasta. Varmasti vielä ajan kanssa kokemusta ja mielipiteitä saattaa tulla lisää, mutta jo tässä vaiheessa itselleni on muodostunut aika vahva mielipide valinnastamme.

Päädyimme lopulta keittiösuunnittelijamme avustuksella valitsemaan tasomateriaaliksi marmorikuvioisen komposiitin (kiillotettu Lagoon nimeltään), joka on 95% kvartsia, jolloin se vastaa vahvuudeltaan graniittia. Valintaan vaikutti muutama erityinen toive, jotka halusimme ehdottomasti ottaa huomioon.

1. Helppohoitoisuus/huolettomuus

Vaikka rakastan puuta materiaalina, tiedän ettei minusta ole sellaisesta keittiössä huolehtimaan. Puutasot ovat upeita, kun niistä pidetään huolta säännöllisesti. Jos on yhtä huoleton keittiössä kuin minä (ja muukin perhe), voi helposti käydä niin että kahvikuppi jää tasolle aamulla lojumaan ja illalla huomaa, että kupin alle onkin jäänyt kiva ympyrän muotoinen kahvitahra. Yhtäläillä kokkaillessa sattuu ja tapahtuu, joten en halua saada sydänkohtausta kaatuneesta punaviinistä taikka roiskuneesta marinaadista.

Laminaatteja olisi ollut valittavana runsas valikoima erilaisine pintakuvioineen ja väreineen. Sellaisen me valitsimmekin edelliseen keittiöömme, ja siellä se oli erinomainen ratkaisu. Laminaatin puolesta puhuu myöskin edullinen hinta, vaikka haitari on kyllä nykyään suuri ja arvokkaimmat laminaatit saattavat hyvinkin maksaa lähes yhtä paljon kuin puu- tai kivitasot. 

2. Kestävyys

Miltä taso näyttää kahden vuoden - tai jopa 10 vuoden kuluttua? Koska tasoihin saa uppoamaan valtavasti euroja (meillä ne söivät suurimman osan keittiöbudjetista), haluaa sitä tottakai rahalleen vastinetta. Ei huvittaisi muutaman vuoden jälkeen todeta, että uusiksi meni. Meidän perheessämme ei juurikaan varota keittiössä (ehkä pitäisi :D) ja tämän vuoksi halusimme mahdollisimman kovan materiaalin, johon ei ensimmäisenä tulisi naarmuja tai lika imeytyisi sisään. Komposiitin ehdottomasti parhaisiin puoliin kuuluu vahvuuden lisäksi antibakteerisuus. Tämä taas tarkoittaa sitä, että lika tai bakteerit eivät pääse imeytymään materiaalin sisään. 

Aito marmoritaso pyöri ajatuksissamme jossakin vaiheessa, mutta sen huokoisen pinnan vuoksi jouduimme hylkäämään sen valinnoissamme. Aidon marmorin pinta on arempi naarmuille kuin komposiitti (kauhunsekaisin tuntein näin silmissäni ne hetket kun murusia on jäänyt leikkuulaudan alle ja ne viiltävät 20cm pitkiä naarmuja tason pintaan...). Aito on kuitenkin aina aito, joten aavistuksen tämä jäi alkuun harmittamaan (ei enää!). Koska rakastan kuitenkin marmorimaista pintaa, olin ikionnellinen, että tuon kaltaista kuviointia oli mahdollista saada myös komposiittitasoon.

3. Näyttävyys

Ei suinkaan vähäisin toiveemme! Koska visuaalinen ihminen elää kauniille asioille - oli ulkonäkö myöskin erittäin tärkeä seikka. En halunnut tinkiä kauneudesta, vaikka huolettomuus ja kestävyys olikin valintakriteereissä listattuna. Komposiittitasoja saa valittua jos jonkinmoista ja valikoima on laajentunut parin viime vuoden aikana valtavasti! Ei siis enää niin paljon kompromisseja.

Muutamia yksityiskohtia, joihin kiinnitimme myös huomiota:

* Halusimme "piilottaa" pistorasiat, jottei ne pomppaa silmille seinäpinnasta. Koska yläkaappeja ei ole, oli luonnollinen ratkaisu valita Savon tason sisään asennettavat pistorasiat. Sähkösuunnittelu kannattaa muuten aloittaa jo heti keittiöremontin alkumetreillä, sillä pistorasioiden paikat ja siirtämiset on huomattavasti paljon helpompi tehdä ennen kuin mitään muuta on päätetty! 

Tässäkin kohtaa ammattitaitoinen keittiösuunnittelija on kultaakin kalliimpi, sillä hän osaa opastaa ja antaa vinkkejä käytännön kokemusten näkökulmasta! Heillä on myös hyvät kontaktit edustajiin, joilta saavat tarvittaessa lisätietoja. Raision Kvikissä meille annettiin ainakin paljon ideoita sähköjen suunnitteluun jo heti ensimmäisten tapaamisten aikana ja ne otettiin huomioon koko suunnitteluprosessin ajan (patterin siirto kaapistojen tieltä, seinäpistorasioiden poisto, uusien pistorasioiden määrä ja paikat, valaistus, kodinkoneiden uudet paikat....). Itse olisimme saattaneet unohtaa parikin muuttujaa tässä kaiken keskellä, ja työt eivät olisi sujuneet varmastikaan näin jouhevasti!

* Tason nostaminen välitilaan. Valitsimme samaa tasomateriaalia (mutta ohuempaa) myös välitilaan suojaamaan allas- ja liesiseinää. Tämä on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi ja välitilan siistinäpito on todella huoletonta!

Kaikenkaikkiaan olen ollut todella tyytyväinen tehtyyn valintaan, enkä todella tekisi valintaa enää toisin. Tasoille on läikkynyt mm. vettä ja kahvia, eikä roiskeiltakaan ole kokkailussa vältytty. Pinta on ollut äärimmäisen helppo pitää puhtaana, eikä siihen imeydy tosiaankaan mikään. Jopa se päivän seissyt kahvitahra lähtee kuin vettä vain kostealla rätillä pyyhkäisemällä. Ainoa asia, joka vaatii totuttelua on materiaalin kovuus. Ainakin ensialkuun tuntui todella kummalliselta laskea keraaminen kahvikuppi tai lautanen kovalle tasolle - ja aina tuntui että nyt varmasti menee jotakin rikki. Kertaakaan ei näin (vielä) ole käynyt, mutta kivimateriaalista kuuluva kolaus antaa siihen pienen pelon. Lautasia ei siis voi laskea ihan yhtä lujaa kuin pehmeämmille tasoille, mutta uskon sen olevan enemmänkin tottumiskysymys. Aika näyttää :)

Paljon asiaa tuli tällä kertaa. Jos sinua jäi jokin mietityttämään, niin kysy ihmeessä! Kerron mielelläni kokemuksiani, jos niistä on jollekulle apua tasojen valinnan keskellä :). Tosi mielelläni kuulen myös teidän kokemuksianne erilaisista keittiön tasomateriaaleista - onko antaa hyviä vinkkejä tai ideoita?

Jutta

- -

Aiemmin julkaistut keittiöpostaukset löydät täältä: 

Uuden kodin keittiö / suunnittelusta toteutukseen 

Keittiön vihreä seinä  

Keittiön kaunein yksityiskohta

Yhteistyössä Kvik

Hana on keittiön käytetyin yksityiskohta. Samalla kuitenkin hana on koko keittiön viimeinen silaus ja oikealla valinnalla siitä tulee kaunis katseenvangitsija.  Takana on ne ajat, kun mahdollisuusksia oli tasan muutama ja lähestulkoon jokaisesta kodista löytyi samanlainen hana. Vaikka kyseessä on vain yksittäinen valinta, saa jo sitä vaihtamalla keittiön ilmettä muutettua radikaalistikin. Voisin vaikka vannoa, että mikäli tämän tilalle olisi valittu vaikkapa edellisessä keittiössämme käytetty musta malli, olisi koko keittiömme ilme ja tyyli aika erilainen.

Tämän uuden kodin keittiösuunnitelmissa oli alusta alkaen mukana messinkihana. Olin kerännyt itselleni lukuisia inspiraatiokuvia unelmien keittiöstä ja niissä monessa toistui samoja asioita: marmori- tai kivitasot, messinkihana, vihreä väri jossakin muodossa (kaapistot, seinä tai pienet yksityiskohdat). Oli siis sanomattakin selvää millaisen hanan tähän keittiöömme tulisimme valitsemaan... Tapwellin EVO 184 Grottesco on ominaisuuksiltaan ja muodoltaan lähes identtinen edellisen keittiömme hanan kanssa, joten tiesimme sen toimivaksi ja laadukkaaksi jo ennen ostopäätöstä.

Tässä mallissa on vain sitä jotain, ja siinä on mielestäni "tavallista messinkimallia" reippaasti enemmän luonnetta.

Hanan hankimme keittiön kanssa samassa yhteydessä Kvikistä. Vaikka tätä kyseistä mallia ei ollut perusesitteessä, niin sellainen saatiin tottakai Tapwellin edustajan kautta tilattua myymälään. Hintaa raakamessinkiversiolla on ihan saman verran kuin muillakin kyseisen mallin hanoilla, joissa pesukoneliitäntä on valmiina (ovh. 519EUR). Jotenkin itse olin vain pelännyt tämän "erikoismallin" olevan tuplahintainen muihin verrattuna. Onneksi se pelko osoittautui turhaksi.

Koska hana on messinkinen, piti altaan kiinnitystapaa ja mallia pohtia sen pohjalta hieman enemmän/ eri kantilta. Päädyimme lopulta Stalan vähäeleiseen ja mahdollisimman yksinkertaiseen teräsaltaaseen. Altaan tuli olla mielestäni sellainen, ettei hanaa aseteta suoraan sen päälle, eikä näinollen eri metallit olisi "kiinni toisissaan". Hanalle tehtiin siis oma reikä suoraan tasoon, jolloin se tulee mielestäni kauniimmin esille (vrt.hanan asennus altaan takaosan päälle). Onneksi keittösuunnittelijamme osasi ehdottaa meille tällaista ratkaisua, jossa allas jää ason alle kokonaan piiloon, eikä sen mikään osa ole kosketuksissa suoraan hanaan. Alleliimattu malli on käytössä muutoinkin superkätevä, sillä muruset voi pyyhkiä suoraan altaaseen, eikä inhottavia liitoskohtien jynssäämisiä tarvitse miettiä lainkaan (hankala selittää, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan?). Jos allas olisi liimattu tason päälle, olisi a) molemmat metallit olleet vieretysten ja häirinnyt ainakin itseäni sekä b) työtason siistinäpito vaatisi enemmän aikaa ja vaivaa.

Olen muuten kiinnittänyt huomiota, että kaikki, jotka meillä ovat vierailleet hanan asennuksen jälkeen ovat ensimmäisenä kiinnittäneet huomionsa nimenomaan tuohon keittiön kauneimpaan yksityiskohtaan. Seuraavaksi eniten kysymyksiä ja ihastusta on herättänyt seinän vihreä sävy. En ihmettele tätä yhtään, sillä niiden valinnoilla on suuri merkitys kokonaisfiilikseen, joka keittiössä vallitsee.

Ensi viikolla ajattelin paneutua keittiön osalta tasojen ihmeelliseen maailmaan. Muutaman viikon käyttökokemuksella on herännyt jo joitakin mielipiteitä tehdystä valinnasta. Mutta siitä tosiaan lisää ensi viikolla. 

Nautinnollista sunnuntaita!

Jutta

En malta olla vilauttamatta teille keittiön vihreää seinää. Se on yksi onnistuneimmista sävyvalinnoista koko kodissa ja suorastaan rrrrrrrrrakastan sitä <3. Laajempia kuvakulmia keittiöstä on tulossa ihan varmasti jo pian, mutta oli pakko jakaa nämä kuvat jo tänne. Katsokaa nyt sitä! Sopivasti murrettu, sopivasti harmaaseen vivahtava, sopivan syvä ja sopivan ihana. Sanoinko jo ihana? Erityisesti se sytyttää tämän tasomateriaalin (ja välitilan) rinnalla!

Ja kyseessähän on Tikkurilan värikartasta sävy N494 (Nefriitti), joka on muuten aika paljon eukalyptuksen lehtien värinen.

Aika herkku, eikä olekin?

Jutta

Mikäli uudesta kodista ei olisi löytynyt mitään ikävää, olisimme tässä vaiheessa saaneet yläkerran suunnitelmien mukaan listoja ja portaita vaille valmiiksi. Ennen yllätyksiä ehdimme purkamaan seinän ja poistamaan aulasta tapetit. Seinät saatiin myöskin tasoitettua ja valekatto purettua. Siinä vaiheessa olimme tilanneet myöskin tapetit tulevaan makuuhuoneeseemme Sisustuksen Koodista ja tehneet kalustesuunnitelmia. Ne tapetit saapuivat jokin aika sitten, mutta niiden laitto siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Mutta haaveillahan aina saa. Ja suunnitella. Yhdeksän rullaa tätä maailman kauneinta sinistä tapettia polttelee tuossa vierellä, joten oli pakko kaivaa yksi rulla esille ja mallailla värinäytteitä siihen vierelle. Ja kyseessähän on William Morrisin Bramble -kuosi.

Olen ollut melko yllättynyt itsekin, miten rohkeasti olen uskaltanut tehdä väri- ja kuosivalintoja uuteen kotiin. Tästä makuuhuoneesta tulee todella erilainen, mutta samalla todella paljon persoonallisempi, mitä olisin ikinä uskaltanut itseltäni odottaa. "Punaisena" lankana koko asunnon osalta tulee kulkemaan messinki. Esimerkiksi keittiössä ne näkyvät hanassa + valaistuksessa ja yläkerrassa pienissä yksityiskohdissa (joita vielä ei olla lyöty lukkoon). Kuvassa olevat Hayn koukut tekisi mieli laittaa joko kuistille, taikka juuri yläkertaan.

Makuuhuoneesta tapetoidaan kaikki seinät ja katto on tarkoitus raikastaa uudella valkoisella maalikerroksella. Lattian kohtalo ei ole vielä kenenkään tiedossa... Aulan seinät oli ajatus maalata vaaleaksi, ja koska rakennusvuosi osuus 80 -luvulle, olemme päättäneet tuoda aulatilaan männynväriset täyspuiset kalusteet. Silloin mäntyä käytettiin kalustuksessa paljon, joten uskon näiden sopivan puutalon puolikkaaseen täydellisesti. 

Mutta koska moni asia on vielä selvittämättä, tyydyn vain ihailemaan tätä tapettia ja haaveilemaan tulevasta tunnelmasta yläkerran osalta. Ehkä siitä vielä joskus koti tulee. Ja kun sitten aikanaan pääsemme jatkamaan yläkerran remonttia (ja saamme jotakin valmista näytettävää) tulen varmasti vielä kertomaan tapetin valinnasta ja siihen liittyvistä seikoista lisää.

Mitä sinä pidät tästä valinnasta?

Jutta

- -

Translate: Wallpaper to our bedroom. Love this blue!

Viikonlopun aikana saimme purettua kaappeja alakerran makuuhuoneesta, johon tulee sijoittumaan kymmenvuotiaamme oma valtakunta. Seinistä on vielä vähän tapettia irroittamatta, mutta valtaosa ollaan saatu jo puhtaaksi. Neljä kerrosta tapettia oli aikamoinen homma. Etenkin kun lastulevyjä ja cyproc -levyjä ei oltu lainkaan pohjamaalattu. Suoraan vaan siihen päälle ja aina uutta kerrosta edellisen jälkeen. Huh! Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa jo näyttämään siltä, että olemme tapettien kanssa voiton puolella (vaikka näissä alla olevissa kuvissa niin ei kuitenkaan ihan vielä ole). Ikkunaseinä oli tapetoitu päällimmäiseksi suht vaalealla ja kaksi muuta seinää tummalla violettiin taittavalla yksivärisellä tapetilla. Alta paljastui numerotapettia, vaaleansinistä kuviotapettia ja vielä raita-tapettia.

Alkuperäiset kiinteät kaapit purettiin oikeastaan vain ja ainoastaan siksi, että saamme yhden ehjän seinän lisää huoneeseen. Tarkoitus on rakentaa juniorille sänkyratkaisu, joka sitten pitää sisällään säilytystilaa vaatteille ja muille tarpeille. Nykyisestä lastenhuoneesta mukaan lähtee Lundian vaaleanvihreä Classic -hylly, pinnatuoli ja itsetehty maalipöytä. 

Seinien värisävyt ja tapetti on nyt valittu. Yhtä seinää lukuunottamatta kaikki seinäpinnat tasoitetaan ja maalataan. Tapetiksi valitsimme yhdessä juniorin kanssa eläinaiheisen valokuvatapetin, josta sitten kuvia varmasti tulossa kun saamme sen paikoilleen. Lisäksi paneelikatto huutaa ylleen uutta valkoista maalipintaa. 

Toiveena on saada seinien pohjatyöt ja katon maalaus valmiiksi tämän viikon aika. Mahdollisesti aikatauluista riippuen myös tuo tapetti seinään. Mutta sen suhteen en nyt vielä olisi kovin optimistinen. :D

Sellainen on siis uuden kodin lastenhuone ennen muutosta. Toivottavasti saamme tilan ilmettä raikastettua uusilla pintamateriaaleilla. Lattia menee vaihtoon samalla kun muutkin alakerran lattiat. Niiden aika ei kuitenkaan ole ihan vielä... 

Mukavaa maanantaita!

Jutta

Pahoittelut muuten jälleen puhelinkuvista... Mutta kaiken tämän keskellä ei aina muista kantaa sitä kameraa mukana...

- -

Tranlaste: New home / renovation. This room will be our kidsroom. These pics are before new materials. So much work (too much old wallpaper :D), but I want to believe that everything is worth it!

Hän on vihdoin täällä - Linie Designin Asko -villamatto.

Pohdin maaliskuussa pariinkin otteeseen mattoasioita ja sainkin hyviä vinkkejä teiltä lukijoilta. Teimme lopulta valintamme, ja emme voisi olla tyytyväisempiä. Kävin hakemassa maton tänään  kotiin ja malttamattomana levitin sen heti paikoilleen. On se kaunis. 

Villamattoon päädyimme useammastakin syystä, joista päällimmäisinä akustiikan parantaminen ja kestävyys. Villamatto sitoo itseensä huomattavasti enemmän ääntä, kuin esimerkiksi puuvillainen. Ensikokemalta matto tuntuu jalan alle todella pehmeältä ja tukevalta. Tämä on kyllä iso plussa, sillä koirataloudessa kevyet matot tuppaavat rullautumaan päivittäin juoksurallin keskellä. Harmaan lattian kanssa matto toimii hyvin ja kuviointi antaa paljon anteeksi koirankarvoja ajatellen.

Matto on kooltaan 200x300 cm, ja oli oikea valinta tämäkin. Mietin hetken yhtä kokoa pienempää, joka ei kyllä olisi sitten lopulta riittänytkään. Suuri matto sitoo nyt oleskelutilan kokonaisuudeksi paremmin ja rauhoittaa koko alakerran tunnelmaa. Karvaisten ystäviemme mielestä valinta on tainnut osua myös nappiin. Ensimmäisenä siinä piti päästä tietenkin piehtaroimaan ja nuuhkimaan jokaisesta kulmasta äärimmäisen tarkkaan. Taisi löytyä pienelle Mooseksellekin uusi lempipaikka kotoa. 

Maton tilasin Sisustuksen Koodista ja palvelu oli jälleen kerran todella ystävällistä ja joustavaa. Minut vakuutti lopulta vielä Anne itse maton valintaan liittyen, häneltä kun löytyy samainen matto omastakin kotoa. On kestänyt aikaa ja käyttöä kuuleman mukaan loistavasti (ja myös tässä taloudessa asuu koiria)! Vapaapäivän kunniaksi kiertelin myymälää rauhassa läpi ja tarttui mukaani myös eräs keittiöön sopiva uusi juttu ;). Kiitos vielä Annelle kokemusten jakamisesta ja mukavasta juttutuokiosta. Ei voi kuin sanoa, että onneksi meillä on täällä Turussa yksi Suomen parhaimmista sisustusliikkeistä - todellinen helmi! 

Lisää kokemuksia jaan varmasti tästä myöhemminkin, kunhan ensin pääsemme mattoa testaamaan jonkin aikaa arkikäytössä (ja lisäkuvia kokonaisuudesta kunhan joku... raivaisi kuvien ulkopuolelle rajatun kaaoksen ;)). Nyt taidan mennä tepsuttelemaan tuonne olohuoneeseen paljain varpain - se kun on  niin äärettömän nautinnollista <3.

Kivaa tiistain iltaa,

Jutta

Yhteistyö // Sisustuksen Koodi

Vesivahingon sattuessa itkin vuolaasti valkoisen maalatun parketin perään. Silloin en tiennyt miten upea lattian voimmekaan tilalle valita. Emme olleen kovinkaan paljoa ehtinyt miettiä vaihtoehtoja kun päätös piti jo tehdä. Lattian valinta oli ensimmäinen, jonka ratkaisua meiltä odotettiin. Googlettelun ja useiden erikoisliikkeissä vierailuiden jälkeen päädyimme lopulta hartsiin. Ensialkuun ajatus betonimaisesta pinnasta herätti pelkoa kylmyydestä. Tämä on nyt todettu turhaksi huolenaiheeksi. 

Asumme siis ylimmän kerroksen kerrostaloasunnossa, joka on aikanaan toiminut tehtaan työsalina ja sittemmin saneerattu asuinkäyttöön. Vaikka olisimme voineet luulla, ei parketin alapuolelta löytynytkään pelkkää betonia vaan lattialevyjen alle on jätetty n.20 cm välipohja, jonka päällä on lattiaparrut ja vasta sitten lattiakipsilevyt. Eli mikään puhdas valu ei olisi tullut kysymykseenkään.

Kyselimme muutamasta eri paikasta kommentteja ja ideoita betonimaisen pinnan valmistamiseksi. Hartsiin päädyimme useammastakin syystä, joista elastisuus ei ollut lainkaan vähäisin. Vaikkemme asu maanpinnalla, elää vanha tiilirakennuskin lämpötilojen mukaan. Lattialevyjen saumakohdat olivat suurin murhe, ja vaikutti eniten siten myös päätökseemmekin. Emme halunneet ensimmäisten lämpötilavaihdosten yhteydessä katsella pitkiä halkeamia lattiassamme, vaikka ne siihen jollain tapaa tottakai myös kuuluvatkin. Lisää lattiamateriaalin valinnasta kerroin aiemmin myös täällä. 

Pinnasta ei olla yritettykään tehdä tasaista ja kiiltävää, vaan lastan jälkiä on ronskisti jätetty näkyviin. Silti jälki on niin hienoa, ettei se aiheuta hankaluuksia siivouksen suhteen. Kerroksia lattiassamme on nyt useita ja päällimmäisenä suoja-aine, joka nimensämukaisesti suojaa koko lattiaa suuremmilta naarmuilta ja estää lian ja kosteuden imeytymistä.

Olen pessyt nyt useamman kerran uutta lattiaa ja en voisi olla tyytyväisempi. Saumaton ja listaton koko alakerran peittävä lattia on uskomattoman helppohoitoinen. Siihen ei todella imeydy lika, eikä jälkiä tarvitse hinkata pois. Tahrat lähtevät kevyesti pyyhkäisemällä ja koirien juomakulhon ympäriltä vesipisarat eivät imeydy mihinkään vaan jäävät "kellumaan" pinnan päälle. Remonttimiehemme ehdotti meille lattian nostoa seiniä pitkin, jotta saisimme vieläkin helppohoitoisemman lopputuloksen. Onneksi näin, sillä itse emme olisi ehkä hoksanneetkaan että tuota massaa voi myös tällä tavoin nostaa ikäänkuin listoiksi. Kokonaisuus on todella kaunis ja eri valoissa lattia muuttaa väriään juuri sopivasti. Luonnonvalon tulviessa ikkunoista näyttää lattia hyvinkin vaalealta, kun taas varjokohdissa ja ilta-aikaan näkymä on enemmänkin harmaa. Sekoitimme värin kahdesta eri värikartan sävystä, sillä pelkäsin kuollakseni harmaan olevan liian sininen. Perusharmaan kylkeen laitettiin siis myös hiekan sävyä, jotta lopputulos olisi täydellinen. Sadat värivaihtoehdot kuitenkin ovat varmasti oikein kattavia jo itsessäänkin, vaikka itse päädyimmekin sekoittelemaan näitä kahta erilaista.

Kiitos vielä superpaljon taitavalle asentajallemme Ristolle, joka toteutti tämän upean lopputuloksen. Vaikkei vahinkomme vaatinutkaan lattian vaihtoa makuuhuoneen osalta, päätimme tehdä sen tässä samalla. Kokonaisuus on nyt täydellinen ja harmoninen. 

Jutta