Kesän loppupuolella kenkien ja muiden eteisessä säilytettävien tavaroiden määrä alkaa kasvamaan salakavalasti. Sandaaleiden lisäksi lattialle alkaa ilmestyä lenkkareita, kumisaappaita, harrastusvälineitä, sateenvarjoja ynnä muuta tarpeellista. Rakensimme tätä savottaa helpottamaan jo muuttovaiheessa suuren säilytyslaatikon vanerista. 

Alkuun boxista puuttui vetimetkin, mutta ne saimme paikoilleen noin vuosi sitten. Pintakäsittely on kuitenkin jäänyt aina muiden juttujen jalkoihin ja suoraan sanottuna myös välillä unohtunutkin. Käsittelemätön vaneri on ollut otollinen koirien kuraroiskeille, kenkien kolhuille ja niille mustille viiruille, joita jostakin kumman syystä siihen aina jää kun pintaan joku osuu. Mistä muuten johtuu, että koirat eivät ikinä ravistele turkkiaan oven ulkopuolella ennen sisälle astumista? Edessä olisi ollut reilu hiontaurakka, jos olisimme halunneet jättää vanerin oman sävyn näkyville. Siksipä päätimme nyt vihdoin vahata koko kokonaisuuden puun pinnan suojaamiseksi. Kuten arvata saattaa, suojaa tuo käsittely pintaa näiden mystisten mustien viivojen lisäksi myös roiskeilta, jolloin kaikki kura ei imeydy heti puun sisälle. Käytimme vahauksessa valmiiksi sävytettyä mustaa Supi-saunavahaa, joka jätti puunsyyt näkyville juuri sopivasti, mutta antoi kuitenkin pintaan syvän sävyn ja puulle loistavan suojan. Kaksi kerrosta oli sopiva määrä ja levityksessä käytimme keinokuituista sivellintä. Säilytyspenkki näkyy alkuperäisen värisenä ainakin tässä vanhemmassa jutussa.

Lopputuloksesta tuli todella tyylikäs ja parasta tässä laatikossa on edelleen sen käytännöllisyys. Voitteko kuvitella, kuinka paljon 190cm leveä laatikko vetää sisäänsä kenkiä ja esim jalkapalloiluvarusteita (molemmissa laatikoissa on kapea hylly, jolloin osa kengistä on kahdessa tasossa)? Voin kertoa, että paljon! Meidän kolmihenkisen perheen kaikki kengät ja muu eteissälä mahtuu hyvin noihin laatikoihin. Lisäksi toisessa laatikossa on reunassa kestokassit kauppareissuja varten, jolloin ne muistaa napata mukaan samalla kun laittaa kenkiä jalkaan. Jännittävä kysymys on kuitenkin edelleen se, miten kengät jäävät kuitenkin vähintään joka toinen kerta laatikon ulkopuolelle?

Eteisen toinen kaikkien aikojen paras DIY-idea on tappiseinä, jossa nyt toistaiseksi on aika väljää, mutta tavaramäärä on siinä aina kasvanut samaa tahtia ilmojen viilenemisen kanssa (tuossa kun on otollista säilyttää huivit, pari takkia jne...). Naulakkoseinän arkisesta realismista näkee pari lisäkuvaakin täältä. Syksy ja arki - jotenkin niin parasta aikaa kodin laittamisessa, kun jaksaa taas tarttua kesän jälkeen keskeneräisiin juttuihin :).

Innostavaa elokuista viikonloppua!
Jutta

Juuri nyt illat tuntuvat erityisen ihanilta ja valoisilta. Juuri nyt mielikin on palannut virkeäksi ja toivoa talvesta selviämiseen on havaittavissa (vielä helmikuun lopussa ajattelin, ettei tämä pimeä ja kurja aika pääty ikinä). Juuri nyt kotona nämä kolme asiaa ovat ylitse muiden...

Näistä asioista minä tällä hetkellä kodissamme erityisesti pidän. 

Mikä on sinun kodissasi parasta juuri nyt?

Jutta

Päätin napata extempore kuvan tästä ilman mitään siivoamista tai järjestelyä. Tältä se siis arjessa näyttää ihan oikeasti.

Todellisuudessa (ihan oikeasti!) se pysyy kyllä melko siistinä arjen keskellä. Mitä nyt tähänkin on jäänyt jäleen yksi sormikaspari tuonne hyllylle, koirien kakkapussirulla pursuilee purkistaan ja takkeja roikkuu siinä vähän noiden säilytyspussien edessä. MUTTA! Olen silti sitä mieltä, että melko siisti se kuitenkin yleisilmeeltään on. Takit meillä on säilytyksessä pääasiassa naulakossa toisella puolella, mutta aika usein tuohon tulee ripustettua jotakin, eikä todellakaan niitä siihen silloin millään muotoa asetella.

Pipot ja hanskat on sujautettu alarivissä roikkuviin pellavapusseihin (DIY -ohjeet niihin löytyy täältä). Hyllyillä on juuri nyt melko vähän tavaraa, välillä niihinkin jää jos mitäkin erilaista taskusta löytynyttä tilpehööriä. Noin yleensä siihen on laskettu avaimet, eikä juuri muuta. Huivejakin on tällä hetkellä aika vähän, toisinaan niitäkin on pyöritelty tappeihin usemapia (nyt osa on pesussa). 

Laukkuja säilytän melkein aina vaatehuoneessa, mutta sillä hetkellä käytössä oleva laukku on kyllä tuossa aina roikkumassa, ja kun vaihdan sitä, lähtee edellinen taas takaisin vaatehuoneen hyllylle (laukku löytyy kun vähän raottaa tuulitakin helmaa :D).

Sanoisin kyllä 8-9 kk käyttökokemuksella, että toimii hyvin! Kun meille tulee vieraita, olen laittanut merkille, että suurin osa ripustaa takkinsa tuohon, eikä käytä vaaterekkiä tai naulakkoa. Ja mikäs siinä, sitä vartenhan se tuossa juuri onkin!

Mites teillä, jääkö eteiseen paljon sinne kuulumatonta tilpehööriä, 

ja miten olette niiden säilytyksen ratkaisseet?

Jutta

On jälleen se aika vuodesta kun eteinen pursuaa parittomia sormikkaita, pipoja, kaulaliinoja, vähän jokasortin kenkää ja takkia koska aamulla kylmä, päivällä lämmin, illalla kylmä, välillä kuivaa, välillä kosteaa. Päätin tänään ottaa härkää sarvista ja siivota koko eteisen perinpohjin (okei, ikkunoita en pessyt, mutta vain koska kuivauslasta jäi mökille). Itse olen helposti epäjärjestyksestä ärsyyntyvää tyyppiä. Erityisesti ärsyttää eteisen epäjärjestys ja sekasorto, joka uhkaa pahimillaan pilata koko alkavan päivän. Tiedättehän ne aamun viime minuutit ja hukassa oleva toinen hansikas tai kenkä. Päätin tyhjentää koko kenkälaatikon ja tappiseinän ihan kaikesta. Pyyhin seinäpintoja, ja pesin lattiat. Ihmeen paljon sitä seiniinkin muuten likaa eteisessä kertyy.

No mutta, sitten pähkäilin jälleen, mihin näitä sormikkaita järkevästi sulloisin. Niin että olisi samalla kätevä käyttää ja visuaalisesti edes vähän mukavan näköinen. Viime keväänä säilytin sormikkaita ja pipoja meriheinäkorissa. Idea on sinänsä ihan ok, mutta kolmen ihmisen hanskat ja pipot menee yhdessä korissa aina sekaisin. Se ei auta niitä aamun tärkeitä minuutteja kun paksu takki on jo vedetty niskaan ja korista löytyy vain parittomia sormikkaita, joista molemmat on keskenään vielä eri kokoiset. 

Jäin tuijottelemaan tätä mielestäni koko kodin parasta DIY-ratkaisua - naulakkoseinää. Siihen ne mieluusti laittaisin säilytykseen, mutten oikein tiennyt miten. Hetken hahmoteltuani syntyi tällaiset pussukat!

Vanhat pellavaliinat ompelin pussiksi ja ripustuslenkin sijaan laitoin ne roikkumaan housuhenkareilla. Nämä hansikas- ja pipopussit on myös siitä kätevät, että jos ei omista tällaisia tappeja/koukkuja eteisessä, saa ne tankoon roikkumaan ihan yhtä näppärästi! Kankaaksi käy lähes mikä tahansa, ja pussin ompelu on helppoa kuin heinänteko (käännä pitkä suorakulmion mallinen kankaanpala lyhyiltä sivuilta vastakkain ja ompele "tasku" sivuistaan kiinni). Voit myös käyttää jo valmiiksi kotoa löytyviä kangaskasseja tarkoitukseen.

Mietin vain, miksen ole koskaan ennen keksinyt, että näinhän niitä on kätevä säilyttää? Ei mene ensiksikään keskenään sekaisin, ja toiseksi erilaiset korit ei vie lattiatilaa ja hankaloita mm. imurointia. Tässä siivouspuuskassa samalla ajattelin, että olisiko teillä kiinnostusta nähdä meidän eteisen muitakin säilytysratkaisuja? Etenkin näin kauden vaihtuessa (syksystä kohta talveen, tai ainakin talvitakkeihin) on eteisen järjestys ja säilytysratkaisut aika ajankohtainen juttu. Ainakin meidän perheessä. 

Miten teillä on ratkaistu parittomien sormikkaiden ja pipojen säilytys?

Jutta

Jos naulakkoseinä näytti kiinnostavalta, niin lue ihmeessä tämä viime kevään postaus:
DIY KUISTIN SÄILYTYSRATKAISU

Tänään on ollut pitkästä aikaa sateinen päivä. Samalla se on tarkoittanut pientä paussia pihahommista, joita riittää vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Saimme eilen illasta etupihan laatoitukset valmiiksi ja nurmikon ajettua. Sade tekee juuri nyt todella hyvää vähän jo palamaan päässeelle nurtsille ja muutoinkin kuivalle maalle. Tämän alkukesän aikana meitä on kyllä hemmoteltu niin parhaalla säällä kuin olla ja voi. Jotenkin nämä vähän viileämmät ja sateisetkin päivät tuntuvat kuitenkin aika kivoilta. Kesä taitaa olla ennemminkin mielentila, kuin mikään yksittäinen ulkoinen seikka - kuten auringonpaiste.

Tänään menin hetkeksi istumaan etuportaille sateen aikaan ja voi luoja sitä tuoksua. Tiedättekö sen vastaleikatun nurmikon, sadepisaroiden ja kosteiden pensaiden tuoksun. Se on huumaavaa! En malttanut olla käymättä kukkapuskalla nappaamassa paria oksaa sisälle. On muuten jännä tunne kun huomaa jatkuvasti jotakin uutta pihalla. Ensimmäinen kesä uudessa kodissa on siitä ihana, että koskaan ei tiedä mitä mistäkin alkaa seuraavaksi kasvamaan.

Tähän saakka olemme touhuilleet lähinnä takapihan puolella, mutta laatoitushommien ja muiden etupihan ehostustöiden aikana on alkanut tuntumaan, että ehkä etupihallekin kannattaisi suunnitella jotakin oleskelupistettä. Siellä paistaa ihana aamuaurinko ja itseasiassa portaikon edustalle se paistaa läpi koko päivän. Ehkä oli ihan hyvä, ettemme laajentaneet vielä tänä kesänä takaterassia suuremmaksi, voisi nimittäin olla ihan mainio idea jättää se tuon kokoiseksi kuin nyt on, ja tehdä etupihalle ihan omansa... Vielä on kuitenkin kesää niin paljon jäljellä, että tahdomme nähdä miten valot ja varjot osuvat mihinkin etenkin loppukesän aikaan ennen kuin teemme mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Onneksi kiire ei ole mihinkään.

Nyt pitää lähteä pakkaamaan kuitenkin huomisen tavaroita kasaan, sillä aamulla lähdemme junakyydillä Pikkutalon Sannan kanssa vähän isolle kirkolle päivää viettämään. Tulee varmasti hauskaa ja ihan parasta nähdä taas pitkästä aikaa muitakin tuttuja.

Oikein kivaa torstain iltaa kaikille, nautitaan ihanista kesäkuun hetkistä ja tuoksuista <3

Jutta

Kaupallinen yhteistyö: Jeld-Wen

Valoisa sisäänkäynti oli yksi niistä ensimmäisistä asioista, joihin tässä kodissa ihastuin. Suurehko kuisti tuntuu arkielämän luksukselta etenkin edellisen kotimme pienen eteiskäytävän jälkeen. Ainoa asia, joka tilassa harmitti, oli massiivinen (ja umpinainen) väliovi. Sinällään ovi oli kyllä kaunis, mutta se esti kaiken valon läpikulkemisen kodin muihin tiloihin. Kuistimme on nimittäin koko kodin valoisin paikka. Päätimme jo remontin ensiaskeleilla vaihtaa tuon oven kevyempään malliin, ja nyt saimme sen viimein paikoilleen. Kuistin piti olla alkuperäisissä suunnitelmissa yksi ensimmäisistä tiloista, jonka remontoimme, mutta talvella paljastuneiden yllätysten jälkeen siitä tulikin viimeinen. Joku saattaa muistaakin, miten irroitimme kaksi muovimattoa kuistin lattiasta ja hypimme innoissamme tasajalkaa kun alta paljastui kaunis kapea lankku. Siihen se riemu ja ilo sitten jäikin, sillä lopulta tilassa huomattiin vaurioita, jonka vuoksi koko lattia purettiin ja rakenteet avattiin maahan saakka. Moninaisten vaiheiden jälkeen olemme nyt siinä tilanteessa, että kuisti on vihdoin valmis!

Olen vahvasti sitä mieltä, että eteinen on kodin käyntikortti. Se on se tila, johon astut ensimmäisenä kotiin tullessa ja juuri siksi sen tulisi olla kutsuva ja kaunis. Aika usein se on kuitenkin kodin tiloista se, joka jää täysin muiden varjoon, eikä sen tunnelmaan oikein panosteta. Siihen on monta syytä, ja yleisimmin se on tila tai oikeammin sen puute. Me ratkaisimme monenlaisia säilytyspulmia eteisen osalta rakentamalla kalusteet ja naulakot itse. Näistä jutuista voisin kirjoittaa myöhemmin erikseen vielä ihan oman postauksen.

Ovi (ulko- ja mahdollinen väliovi) ovat todella isossa roolissa sisäänkäynnin fiiliksen luomisessa. Ulko-oven osalta meillä on suunnitelmat vielä hieman auki, mutta jo tuo välioven vaihtaminen muutti koko kuistin luonnetta valtavasti. Meillä oli aika lailla selvä visio siitä, millaisen oven tähän halusimme, sillä valon kulkeminen kodin muihin tiloihin oli ehdoton edellytys. Vertailimme Jeld-Wenin valikoimaa pitkään ja hartaasti, sillä vaihtoehtoja oli runsain mitoin. Lopulta päädyimme massiivipuiseen Craft-välioveen. Kahdeksanruutuinen ovi sopii yhteen niin ikkunoiden, kuin takapihalle vievän pariovenkin kanssa. Lasia olisi ollut mahdollista valita myös huurrettuna maitolasina, mutta silloin se olisi mielestäni erottunut muista ovista liiaksi. Puinen ruudukko pehmentää oven ilmettä mielestäni kauniisti ja antaa pelkän lasioven sijaan enemmän mielenkiintoa silmälle. Mukavaa on myös se, että ruudukko ei ole muovinen ns.valeruudukko, joka olisi liimattu vain toiselle puolen lasia (näitä näkee paljon...). Kyseinen malli on ennenkaikkea tyylikäs ja klassinen, ja sopii myös siksi kotiimme äärettömän hyvin.

Koska kyseessä oli remonttikohde, piti mittoja ja muuta teknistä asiaa selvitellä jonkun aikaa, jotta vältyimme ikäviltä yllätyksiltä. Edellinen ovi oli 2cm matalampi, joka tarkoitti sitä, että vaihdoimme oven lisäksi karmit ja avasimme oviaukkoa aavistuksen korkeammaksi. Karmiksi valitsimme flex-karmisetin, joka on suunniteltu nimenomaan saneerauskohteisiin. Setissä tuli kaikki tarvittava mukana karmien asennukseen liittyen. Helppoa ja vaivatonta! Tai niin - itse karmin ja oven asentaminen oli vaivatonta, mutta luulen miehen olevan vähän eri mieltä tuosta helppoudesta muutoin... Parin sentin korotus ei ollut ihan niin iisiä, kuin ensin ajattelimme, ja sen pähkäilyyn ja toteutukseen kului aikaa suunniteltua enemmän. Jos siis aukko olisi ollut valmiiksi samankokoinen, olisi asennus ja vaihto sujunut luultavimmin noin tunnissa.
Muutama pieni juttu odottaa vielä tekemistään, kuten vaneriseinän taakse piilotettu takkisäilytys (pinta pitäisi käsitellä ja peili kiinnittää), kynnyksen maalaus, pari pientä listanpätkää... Mutta siitäkin huolimatta olen nyt äärettömän onnellinen, että kuisti on viimein käytössä ja kalusteet + ovi paikoillaan. Loppuun on pakko laittaa pari ennen-jälkeen kuvaa ;).

Tässä postauksessa jo vilautinkin teille mitä täällä oikein puuhataan. Jokunen teistä arvasikin aika lähelle, eli 35 harjanvarren palasta (10cm mittaisia) tuli kiinnitettyä kuistin seinään säilytysratkaisuksi. Puutappien päälle aseteltiin muutama laudanpätkä (joiden kiinnitysajatus on vielä päättämättä) ja osa tappien päistä maalattiin jämämaaleilla (vihreä on keittiöstä ja nude olohuoneesta). Saatan vielä maalata niitä lisääkin, mutta nyt mennään näillä. Ja voi luoja miten kiva siitä tuli! 

Ihastelin tämäntyyppistä ratkaisua ensikertaa jo kauan sitten, mutta viimeisen silauksen idealle antoi kuitenkin tämä postaus. Hanna Wessman toteutti idean vanerilevyyn ja teki tapeista taulun kaltaisen teoksen. Wau! En kuitenkaan itse halunnut peittää paneelilautoja levyn kanssa, joten ideoin samalla ajatuksella kuistin seinään suoraan asennettavat puutapit. Lisäksi laajensin ajatusta koko seinälle pienen alueen/levyn sijaan. Tappeihin tarvittiin kolme harjanvartta, jotka katkaistiin 10cm pituisiksi ja seinään tehtiin 35 reikää näitä varten. Kunkin tapin pää piti hioa kartion malliseksi, jolloin ne saatiin upotettua ja liimattua tarpeeksi syvälle seinän sisään. Tämä oli ainoa vaihtoehto saada nupeista tukevat ja kestävät. Vaikken siis ajatellut siinä roikkuvan kuraisia toppahousuja tai märkiä takkeja, niin olen aivan varma, että näin siinä tulee jossakin vaiheessa arkea käymään. Ja tästä syystä tehtiin niistä kerralla tarpeeksi painoa kestävät.

Tämä idea on muhinut päässä pitkään. Vasta nyt pääsin sen kimppuun ja voi että miten innoissani olenkaan. Hetki pitää vielä malttaa parin osan valmistumista, mutta ehkä jo viikonloppuna se on valmis. Jes!

3 harjanvartta

liimaa

nauhahiomakone

35 reikää seinään

Arvaako kukaan?

Paljastuksena kerrottakoon myös, että kaikki kuistin kalusteet ja säilytysjutut tullaan tekemään itse. Tämä projekti ei siis suinkaan ole tilan ainoa tee-se-itse-juttu!

Jutta

- -

Sneak peek to my new DIY -project.

Muut postaavat kilpaa ensimmäisestä adventista ja joulunodotuksesta. Mitä me teemme? Revimme viimeisetkin muovimaton palaset irti kuistin puulattiasta ja fiilistelemme tuon tilan tunnelmaa. Tämä on yksi suosikkipaikkani uudessa kodissa.

Muovimaton irroitus oli melkoinen homma. Mutta se kannatti! Vaikkei lattia ole vielä valmis, on jo nyt tuon kuistin fiilis aivan toisenlainen kuin aiemmin. Apuna liimatun maton irroittamiseen käytimme kuumailmapuhallinta. Ilman tuota homma ei olisi onnistunut ikinä. Toinen lämmitti puhaltimella pintaa (eli sulatti ja pehmensi liimaa) ja toinen repi pikkuhiljaa mattoa irti. Onneksi saimme heti alkuunsa apua Pekan vanhemmista ja viime viikolla myös ystävältä. Lopputyön saimme valmiiksi kahdestaan. Muistoksi miehelle poltin hänen molemmat peukalonsa vesikelloille. Eli mikäli ryhdytte samaan hommaan, olkaahan varovaisia! Hermoja tämä kyllä vaati, mutta lopussa kiitos seisoo. Vielä edessä on lattian hionta ja liimajäänteiden poisto. Suuria yllätyksiä ei mattojen alta paljastunut, joten olemme päättäneet unohtaa laattasuunnitelmat ja muutoinkin tuon tilan lattian vaihdon. Haluamme ehdottomasti pitää tämän ihanan puulattian ja antaa sille uuden elämän.

Kuten tästä näkymästä huomaatte, emme lähde kovin kauas nykyisestä kodistamme. Kuistin ja makuuhuoneemme ikkunasta näkyy edelleen tuo tehtaan näyttävä torni (vaikkakin kesällä kuistin näkymän katkaisee vihreys ja lehdet...) Yläkerran ikkunoista tuo tehdas kuitenkin näkyy myös silloin.

Kuistin paneeliseinät maalasimme Tikkurilan Helmi -kalustemaalilla ja sävy napattiin suoraan julkisivusta. Siniseen taittava vaalea harmaa sitoo nyt kuistin yhteen ulkolaudoituksen kanssa. Paneelikaton maalasimme valkoiseksi Teknoksen kattomaalilla. Kattomaalausta meillä on luvassa enemmänkin (erityisesti yläkerrassa), joten siitä varmasti vinkkejä myöhemmin lisää. 

Kuisti ei ole mitä ilmeisimmin ollut alunperin lämmin tila (tästä emme löytäneet tarkkaa tietoa...). Kalanruotokuvioinen massiiviovi onkin toiminut tietojemme mukaan alkuperäisenä ulko-ovena. Vaikka ovi on todella kaunis, tulemme sen vaihtamaan kevyempään ja valoa läpipäästävään oveen. Kuisti on koko kodin valoisin tila, ja nyt tuo ovi ei päästä lainkaan sitä valoa sisälle asuntoon. Selvitämme mahdollisuutta vaihtaa tuon upean oven nykyisen ulko-ovemme tilalle. Näin saisimme säästettyä myös sen.

Tällä viikolla remontti edistyy hieman verkkaisemmin, sillä menoa tuntuu olevan vähän jokapäivälle lyötynä lukkoon. Remppaamaan on kuitenkin tarkoitus päästä ainakin parina päivänä, jolloin toivomme saavamme kuistin ikkunalistat kunnostettua, sekä tuon lopun liiman irroitettua lattiasta. Viime viikolla on myös saatu yläkerran seinät tasoitettua ja hiottua. Melkoista puuhaa. :D

Mukavaa marraskuun viimeistä iltaa!

Jutta