Syyskuun alku on ollut aikamoinen. Kun päätin jäädä opintovapaalle, en mitenkään olisi uskonut, millaiseksi syksyni tulee muodostumaan. Juuri nyt vatsasta nipistää, sillä edessä on tälläkin viikolla minulle isoja asioita ja uusia kokemuksia. Jotenkin tuntuu hyvin hämmentävältä, miten kaikki tapahtuu juuri nyt ja miten tämä kaikki voi oikeasti olla tottakaan. Alkukeväästä myönnän miettineeni useampaan otteeseen miksi ihmeessä bloggaan. Oli muutto, vesivahinko, uusi muutto ja paljon päänvaivaa. Mietin mitä ihmeen kaunista tästäkin voisi ihminen repiä irti. Ei niin mitään. Katson nyt noiden kuukausien tekstejä ja tunnistan ainakin itse, etten silloin ollut kovin intohimoisesti tässä mukana. Jossakin vaiheessa jopa mietin minkä ihmeen takia tätä teen ja monesti etsin itseäni, omaa tyyliäni ja teemojani minkä ympärillä haluan kirjoittaa. Mikään ei oikein tuntunut omalta.

Tuli kuitenkin loppukevät ja kesä. Intohimo nousi uudelle asteelle ja mieleen palasi jälleen niitä syitä, jotka alunalkaenkin on tuntunut bloggaamisessa hyvältä. Kesän aikana muutama ystävä ja tuttava on ohimennen todennut; "Niin, mähän tiedänkin kyllä mitä sulle kuuluu. Sieltä blogista oon lukenut.". Silloin tekisi todella usein mieli sanoa, että ihan oikeasti - tämä blogi ei ole yhtäkuin mun elämä. Se, että jaan kauniita paloja arjesta, ei tarkoita että arki aina olisi niin kaunista. Mutten silti päästä siitä irti, että pidän tätä omana arjen leikkikenttänäni (kauniina sellaisena). Pidän sitä nyt, ja pidän sitä myös jatkossa. En saa virtaa ja hyvää fiilistä siitä, että jakaisin tänne pyllylleen menneitä asioita. Niitäkin kun löytyy. 

Loppukesän aikana on myöskin ollut paljon isoja yhteistyöprojekteja, jotka jatkuvat pitkälle syksyyn. Näistä olen todella todella kiitollinen. Uskon, että niillä on myös vaikutusta siihen, miten paljon haluan kehittyä koko bloggaamisen kanssa ja paljonko teen työtä tämän kaiken eteen. Toisia nämä jutut ärsyttävät. Syitä on varmasti monia, eikä niitä tähän ole tarvetta kerrata. Itse koen hyvin tehtyjen yhteistyöpostauksien tuovan blogilleni lisää mielenkiintoisia aiheita ja näkökulmia. Itse luen yhteistyötekstejä myös muiden blogeista, sillä kyllä - uskon ihmisen kokemukseen enemmän kuin esimerkiksi tuotteen tai palvelun myyntitekstiin. Ihminen, joka palvelusta/tuotteesta/yrityksestä/tapahtumista kirjoittaa antaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa asiaan. Uskon valtaosan olevan myös ihan oikeasti objektiivisia. 

Voi olla, että joskus joissakin blogeissa on esiintynyt "maksettua kehumistakin", mutten näe tätä millään muotoa vallalla olevana tapana. Itse kirjoitan blogiportaalissa ja olen osana myöskin Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggareiden itsenäistä joukkoa, joka kyllä jakaa näitäkin asioita ja kokemuksia keskenään. Itselleni on tullut pääosin ihan asiallisia ehdotuksia. Mukaan mahtuu kuitenkin myös pohjanoteerauksia... Jos yritys pyytää kehumaan tuotteitaan/palveluitaan maksua vastaan, sanon aina kiitos ei. En kehu, jos sitä pyydetään. Kehun kuitenkin silloin, kun olen aidosti sitä mieltä. Näin säilytän ensinnäkin itselläni hyvän mielen ja voin seistä sanojeni takana selkä suorana. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös se, että haluan olla lojaali lukijoitani kohtaan. Haluan nähdä koko bloggaamisen pitkäjänteisenä työnä, joka kyllä katkeaa jollen ole itselleni ja lukijoilleni rehellinen mielipiteistäni. 

Juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut uutta virtaa ja ihan valtavan annoksen inspiraatiota blogin pitämiseen pienen tauon jälkeen. Tuntuu hiton hyvältä olla tässä. Suurimman kiitoksen ansaitsette te, jotka niinäkin hetkinä kun kirjoittaminen ja kuvaaminen tuntui tahmealta, olitte täällä ja kommentoitte. Niillä kommenteilla on oikeasti valtava voima! Näen ja seuraan kyllä eri lähteiden kautta paljonko teitä täällä viikoittain ja kuukausittain vierailee, mutta jotenkin ne numerot ei tuo sitä fiilistä, jonka yksikin jätetty kommentti saa aikaan. Silloin niistä numeroista tulee aitoja ihmisiä. 

Tämä kanava on vienyt minua eteenpäin monessakin asiassa ja toivon sydämeni pohjasta, että kuljemme vielä pitkän matkan yhdessä! Parasta antia on kun jaamme yhdessä puolin ja toisin ideoita, kokemuksia ja inspiraatiota. Viimeisimpänä hyvänä esimerkkinä tämä teksti*, jossa sain teiltä paljon aitoja kokemuksia ja mielipiteitä eteisen lattiamateriaalin valintaan. Toivottavasti joku muukin sai teidän kommenteistanne uusia ideoita. 

Kiitos kun olette olemassa, tehdään tästä syksystä ja talvesta vieläkin inspiroivampi!

Jutta

PS. Habitaren lippuarvonta on päättynyt ja voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse. 

Tänään on elokuun viimeinen päivä. Samalla on viimeinen työpäiväni tänä vuonna. Olo on haikea, mutta samalla odottava. Syksy tuo tullessaan paljon kaikkea uutta ja erilaista.

Ajatus syyskuun aamuista kutkuttaa. Yhden päätöksen olen aikatauluihini tehnyt - aamuisesta metsälenkistä en tingi. Haluan nauttia lähellä olevasta luonnosta ja kerrankin aamuisista hetkistä, kun ei ole kiire lähteä mihinkään. Tottaki käyn edelleen koululla, mutta pääsääntöisesti aamut ovat vapaita. Teen myös paljon projekteja tulevien kuukausien aika, mutta uskon saavani niihin uskomattomasti lisävirtaa metsäpolulta. Sitäpaitsi, ei ole mitään niin ihanaa kuin vapaana juokseva koira, happirikas ilma ja syksyinen metsä.

Luin tällä viikolla loistavan kirjoittajan, Juha Vuorisen, ajatuksia erilaisista sanoista. Laittoi miettimään elämää. Vai mitä mieltä olet vaikkapa näistä?

- - -

ELÄMÄN TARKOITUS 

Olla ihan sikaonnellinen = henkinen autonomia.

KIIRE 

Merkki siitä, että on syöksymässä hirmuvauhtia yhä kauemmas oikeasta onnellisuudesta.

KOHTAAMINEN 

Ei ole koskaan sattuma.

IHMISYYS 

Pirullinen tapa oppia inhimillisyyttä, sillä lähtökohtaisesti emme ole ihmisinä oppimassa henkisyyttä, vaan olemme henkisiä olentoja, jotka ihmisenä olemisen kautta ovat oppimassa inhimillisyyttä.

- - -

Ja aion niin tilata tuon kirjan (Maltan mieleni, 2015), koska tämä syksy on omistettu minulle itselleni. Vain ja ainoastaan omalle hyvinvoinnilleni. Tänään on viimeinen perjantai töissä tänä vuonna. Sen jälkeen on virallisesti syksy ja jatkan opintojani täysipainoisesti. 

Olen sikaonnellinen. Toivottavasti sinäkin olet.

Nautitaan elokuun viimeisestä viikonlopusta!

Jutta

Juha Vuorisen tekstiä lainattu täältä.

On pakko jakaa teille tämä ilo! Pääsin toteuttamaan upeaan beauty of life -blogiin uuden logon. Tarkoitus oli löytää sopivan simppeli, bloggaajaa ja itse blogia symboloiva kuvake, jota pääsääntöisesti käytettäisiin kuvissa vesileimana. Vaikka olen höyhensarjalainen näissä hommissa, on pakko myöntää, että onnistuin mielestäni todella hyvin tuomaan esille bloggaajan tyyliä ja tunnelmaa.

 

Sydämellinen nainen kauniin blogin takana, sopivasti yksinkertainen, mutta todella ainutlaatuinen. Näistä ajatuksista lähti hahmottumaan uusi logo. Oletan onnistuneeni työssäni myös bloggaajan itsensä mielestä, ainakin näin voisi tästä postauksesta ja sen kommenteista helposti lukea ;).

 

Mukavaa maanantain iltaa,

Jutta 

Vaikka asumme keskellä luontoa ja 50 metrin päässä liplattaa järvi, on sisäpihamme tunnelma aika erilainen kuin tuolla porttien ulkopuolella. Jos jotakin rakastan, on se tämä asuinpaikka. Littoinen - paikka, joka on monelle vieras, mutta paikka johon on todella helppo rakastua jo ensinäkemältä. Metsää, vettä, laitureita, kallioita... Silti koululle on vain puoli kilometriä, kaupalle 200 metriä, bussipysäkille 100 metriä ja Turun keskustaan 8 kilometriä. Aika huikea paikka!

Jutta

Sunnuntaina vietettiin Åblogien (Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggareiden ryhmä) järjestämää Blogikirppistä. Paikkana toimi upea miljöö Liedon vanhalla Meijerillä. Tänä(kin) vuonna aurinko helli meitä ja päivä oli kaikinpuolin onnistunut. Ja mikä parasta - paikanpäälle lähdettiin täyden auton kanssa ja kotiin palattiin pienen pussukan kera. Eli tavara liikkui oikein mukavasti. Samoin kävi viime vuonna, joten tätä tapahtumaa oli varmasti odotettu myös kirppisvieraiden keskuudessa. Yhteensä väkeä olikin päivän aikana vieraillut meijerillä yli neljä tuhatta (!!!).

Vaikka olin luvannut itselleni olla ostamatta mitään muista pöydistä... En voinut vastustaa Fallen For And Old Chair blogin myyntipöydän upeaa Susanna Vennon graafista taulua. Teos odotteleekin nyt tuossa olohuoneen seinustalla nojailemassa ja kovasti on pohdinta päällä minne tilaan se parhaiten kodissamme kävisi. Tästä taulusta tulette aivan varmasti kuulemaan lisää myöhemmin!

Kiitos äidilleni ja siskolleni myyntiavusta, kiitos koko myyjäporukalle ja järjestäjätiimille. Ja aivan erityisen iso kiitos teille, jotka tulitte paikanpäälle tekemään päivästä huippumenestyksen. Ensi vuonna uudelleen! ;)

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Kalle Mäkelä. Kiitos näistä! Oman kamerani jätin suosiolla kotiin, sillä odotetusti sen kantaminen mukana olisi ollut turhaa siinä ihmisvilinässä myyntipöydän takaa.

Oikein iloista tiistain iltaa Verkarannasta,

Jutta

Ei kestänyt kuin vajaa kolme vuotta hankkia oma domain. Kun aikanaan perustin blogin, en millään tapaa ajatellut kuinka merkittävä asia tuo nimi ja domain onkaan. Mitä pidemmälle tämä harrastus on vienyt mukanaan, sitä enemmän ihmettelen miten ihmeessä valitsin osoiteriville sellaisen pitkän ja "epämuistettavan" rimpsun. 

Ensin itseasiassa koko blogini oli nimellä Dream Tomorrow - Live Today (joo - tiedän, ihan kaameeta). Melko nopeasti lisäsin vielä tuohon nimihirviön lisäosaksi nykyisen blogin nimen / Projekti Verkaranta. Kuinka helppo ja mieleenpainuva, eikö? :D 

Kului vuosi, toinen ja kolmas. Muistin jälleen pitkään ajatuksissa olleen homman. On pitänyt niin monta kertaa tuo jo tehdä, mutta aina olen siirtänyt tai unohtanut koko asian. Mutta nyt viikonloppuna ryhdistäydyin. Ei vienyt edes tuntia, niin domain oli hankittu ja asetukset laitettu kuntoon. Samalla innostuin hieman siistimään tuota vasenta laitaa ja avasin alasivut JUTTA K, BLOGI ja OTA YHTEYTTÄ. Nämä sivut on olleet joskus aiemminkin julkisia, mutta jossakin vaiheessa piilotettu ja muuttanut muotoaan. 

Kun löydän itse uuden blogin, etsin aina vaistomaisesti palkkia, jossa olisi se pieni esittelyteksti bloggaajasta ja aiheista, joita sivusto pääasiassa käsittelee. Vaikka teen näin muiden blogeissa, en silti ole huomannut että sellainen mahdollisuus puuttuu itseltäni. Nyt alasivut on jälleen auki ja tänne ensikertaa (ja miksei teille aiemmillekin lukijoille!) saapuvat näkevät nopeasti mistä on oikein kyse ja kuka täällä oikein kirjoittaa. 

Niin, ja sitten se tärkein; mikäli edelleen haluat kulkea matkassani mukana,

päivitäthän uuden osoitteen lukulistoillesi: www.projektiverkaranta.fi KIITOS!

Jutta

Jos muuten olet aikeissa tehdä saman itsellesi - löydät seikkaperäiset ja selkeät ohjeet oman osoitteen luomiseen Beauty Of Life blogista, klik. Koska S on jo tehnyt tämän hyvin helpoksi, en lähde itse kokoamaan ohjeita erikseen asian tiimoilta :)

Oletteko jo kuulleet jälkiruokaravintolasta nimeltä Pink Vanilla Desserts? Jos ette, on korkea aika tutustua. Ensimmäisen kerran itse vierailin tuossa herkkusuiden paratiisissa jo viime kesänä Uudessakaupungissa - ihastuttava pieni kahvilan ja leipomon väliin asettuna konsepti. Oli helppo uskoa, että tänne tultiin kauempaakin maistamaan ja tilaamaan suussasulavia leivoksia ja kakkuja. 

Ja nyt se on myös täällä meillä Turussa. Kiljahdin ihan onnesta kun luin uutisen ensimmäisen kerran. Mahtavaa, torin kulmalle ydinkeskustaan saatiin makujen paratiisi. PVD ei siis ole vain kahvila, eikä se ole vain leipomo. Se on jälkiruokaravintola. Sen tavoitteena on luoda kävijälle elämys, joka ei ole vain tiskistä valittu sopiva pulla ja kahvi vaan makujen matka, jonka muistat vielä pitkään. Ja tämä tavoite täyttyi ainakin itselläni. Muistan edelleen suussani sen maailman herkullisimman suklaakakun maun, jota meille tarjoiltiin. 

PVD sijaitsee kahdessa tasossa Wiklundin vieressä ja on vahvasti amerikkalaisiin makuihin erikoistunut ravintola. Valikoimiin kuuluu kauniita kakkuja ja leivoksia. Mutta saa täältä myös suolaista. Bagelit suoraan uunista ja lauantai-aamuisin amerikkalainen aamiaistarjoilu. Huom! Mikäli olet tulossa lauantaina aamiaiselle, kannattaa tulla ajoissa - paikat täyttyvät nopeasti avautumisen jälkeen, vaikka asiakaspaikkoja onkin noin viitisenkymmentä.

Vierailimme Åblogien naisten kanssa tässä vaaleanpunaisessa unelmassa pari viikkoa sitten ja pääsimme myös itse testaamaan kuppikakkujen koristelua. Todella hauskaa puuhaa muuten, ja erityisesti tällaisella naisporukalla. Ihan ei omat tekeleet vastanneet ammattilaisten vaatimuksia, mutta juniorille näytti menevän kiljuen läpi kun toin nämä kotiin tapahtuman jälkeen. Ei olisi kuulema ikinä uskonut minun itse näitä koristelleen ;). Se kertoo jo jotakin taidoistani :D

Jutta

Kesäloman kolmas viikko on juuri alkanut ja me olemme matkalla kohti Tukholmaa. Pieni hengähdyshetki perheen kanssa ja irti kotihommista. Tekee hyvää. Tänä vuonna suurempia reissuja ei kesälomalle suunniteltu, vaan ollaan pysytty visusti lähiseudulla. Sekin on rentouttavaa ja tuntunut virkistävältä vaihtelulta. Mutta nyt. Extemporee hotellivaraus ja koirille hoitaja. Valitettavasti huoneet oli näin lyhyellä varoitusajalla melko täynnä, joten jouduimme ottamaan sviitin. Todella harmillista ;). Mutta kerrankos sitä!

Nautinnollista alkanutta uutta viikkoa, me lepäillään nyt muutama päivä 

ja ihastellaan länsinaapuriemme kaunista pääkaupunkia.

Jutta

Muistathan, että vielä on aikaa osallistua kauniiden Häive rannekorujen arvontaan! 
Pääset siihen tästä.

Paistoin pohjaa ensin yksinään 10 minuuttia 200 asteessa, jonka jälkeen lisäsin juustotäytteen esipaistetun pohjan päälle. Paistoin piirasta vielä täytteen kera 30 minuuttia lisää. Ennen tarjoilua ripottelin päälle tuoretta rucolaa, punasipulia, pilkottuja minitomaatteja ja makeaa paprikaa. Pari pyöräytystä mustapippuria päälle, niin piirakka oli jo valmis pöytään.

Herkullista alkavaa viikonloppua!

Jutta

ps. Olethan jo osallistunut tähän nahkaisten käsikorujen arvontaan?