Niin vain kului aikaa, ja tajusin etten ole lainkaan esitellyt yläkerran aulan muutosta. Tästä ns. läpikulkutilasta haluttiin saada toimiva, avara ja käytännöllinen. En pidä lainkaan sellaisista alkuperäisen pohjaratkaisun kaltaisista hukkatiloista, vaan haluan kodista funktionaalisen. Sellaisen, jossa jokaisella neliöllä ja tilalla on jokin käyttötarkoitus. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan yläkerta piti olla valmis jo viime vuoden puolella, mutta harmillisten sattumuksien vuoksi tilat saatiin valmiiksi vasta viimeisenä. Alunperin toisessa kerroksessa oli kaksi pientä makuuhuonetta ja tämä aula. Ensitöiksemme kuitenkin purimme kaappeja ja väliseiniä, jotta saimme meidän perheellemme toimivan kokonaisuuden.
Koska kahdesta huoneesta tuli yksi suuri päämakuuhuone, tarvitsimme tilaa työpisteelle. Teen jonkin verran töitä ja opiskelujuttuja kotona, ja sen vuoksi niille oli osoitettava oma tilansa. Kaikenlaiselle askartelu- ja ompelutarvikkeille halusin myös runsaasti säilytystilaa, jottei tarvikkeet pyörisi epämääräisissä pienissä laatikoissa ympäri kotia. Aulan lattianeliöt ovat kutakuinkin runsaat, mutta haasteita asetti jyrkkä viistokatto, sekä portaat. Säilytystarpeen ratkaisemiseen käytimme ehdottomasti eniten aikaa tämän tilan osalta, ja aluksi se tuntuikin lähes mahdottomalta. Viistokaton alle jäävä tila on todella matala, vain 80cm. Tämä tarkoittaa sitä, ettei mikä tahansa kaluste sinne niin vain sopinutkaan. Otimme heti alkumetreillä onneksi yhteyttä Lundian suunnittelupalveluun
(josta aiemmin kerroin tässä postauksessa). Se oli jälkikäteen mietittynä todella hyvä ratkaisu.
Lopputulos on osoittautunut sanalla sanoen täydelliseksi. Koko pitkän sivun mittainen hyllykokonaisuus on rakennettu Neljästä eri classic -hyllyn moduulista. 40cm syvä säilytysjärjestelmä kätkee sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa, ja silti kaikki lattianeliöt (joissa mahtuu liikkumaan) ovat käytössä.
Koko seinän täyttävä säilytysratkaisu ei tee tilaa kuitenkaan lainkaan pienemmän oloiseksi, vaan ennemminkin päinvastoin. Hyllyt ovat mielestäni ulkonäöltään klassisen tyylikkäät ja ajattomat. Laadukkuus näkyy jokaisessa yksityiskohdassa, sekä kokonaisuuden äärimmäisen hyvässä tukevuudessa. Mistään kohdin ei heilu tai tunnu muutoinkaan huteralta, vaikka moduuli on näinkin pitkä.
Työpöydän sijoitin siten, että se näkyy suoraan portailta tullessa. Tällä hetkellä pöytälevy on vanha jo kaapista löytynyt ikilevy, mutta tarkoitus olisi vaihtaa se mäntyiseen pöytälevyyn, joka alkaisi aivan katon alarajasta ja jatkuisi koko seinän pituuden verran. Samalla saisin toisen pukkijalan poistettua, joka lisäisi käytännöllisyyttä avohyllystä tavaraa otettaessa. Seinälle saatiin viimein myös ihana BEdesignin Deer -hylly*, josta olen haaveillut jo kaksi vuotta. Hyvää kannattaa näemmä odottaa :D.
Ompelukoneen ja siihen liittyvät tarpeet halusin sijoittaa avohyllylle, jotta niitä tulisi myös käytettyä. Kaapin perälle tungettu kone kun jäisi mitä todennäköisemmin vähemmälle käytölle, jos sen esiinottamiseen joutuisi käyttämään enemmän aikaa. Myös tulostin majailee avohyllyllä, vaikkei mikään kaunistus olekaan. Valitsin säilytyskokonaisuuteen kuitenkin myös paljon laatikoista ja ovia, jotta paperit ja muut pientavarat pysyisivät piilossa. Yleisilmeestä olisi tullut helposti levoton, jos avonaista hyllytilaa olisi ollut enemmän.
Vaikka männylle on povattu uutta tulemista jo jonkun aikaa, ei sitä vielä liiemmin ole kotien sisustuksissa näkynyt. Moni muistaa kahdeksankymmentäluvulta kodit, jotka oli täytetty männynvärisillä kalusteilla (ja paneeleilla ja lattioilla ja ja ja...). Koska kotimme on kuitenkin rakennettu tuohon aikaan, tuntui todella luonnolliselta valita lattiaksi ja kalusteiksi nimenomaan mäntyä. Vanhan lattian tilalle asennettiin siis uusi (mäntyinen) lauta ja se käsiteltiin kahdesti osmo colorin sävytetyllä öljyvahalla. Tämä vaalensi puunpintaa aavistuksen ja pitää samalla suurimmat kellastumiset kurissa - vaikka aika tottakai muuttaa puun sävyä väistämättä.
Kokonaisuuden kruunaa värilliset ovet. Tikkurilan värikartasta poimittu sävy G467 (herkkusieni) toimii mielestäni mainiosti männyn parina. Kirjoittelin runkojen ja ovien valinnasta aiemmin
täällä. Kaikki portaikon ja aulan seinät saivat myös uuden pinnan. Vanhat tapetit poistettiin ja kaikki seinät tasoitettiin. Tämän jälkeen maalattiin katto ja kaikki seinät. Katon maalaus teki ison muutoksen koko tilaan, ja antoi sille lisää valoisuutta. Vanha maalipinta oli jo sen verran kulunut ja kellastunut, että maalaus oli välttämätöntä. Seinien värisävynä on F487 (höyhen), joka on sävytetty valkoinen. Ei siis oikeasti valkoinen, vaan ennemminkin pehmeä ja lempeä harmaan ja beigen sekoitus. Pieni sävy puhtaan valkoisen sijaan oli hyvä valinta, sillä kokonaisuus näyttää nyt mielestäni kutsuvalta ja kodikkaammalta. Lisäksi vanhat väliovet eivät esimerkiksi pomppaa esille likaisen näköisinä, vaan sulautuu seinän pariksi hienosti. Kuvissa seinäpinta näyttää tosin aika valkoiselta, mutta livenä katsottuna eron huomaa todella hyvin valkoiseen verrattuna (esimerkiksi kaiteet ja katto seinän vierellä ovat puhtaanvalkoisia).
Ja loppuun on vielä aivan pakko laittaa ennen-jälkeen kuvia. Ylimmäinen ennen-kuva on otettu silloin, kun yläkerrassa oli vielä kaksi makuuhuonetta. Toiseksi alimmassa taas jo näkyy tila seinien kaadon jälkeen. Täytyy sanoa, että oli loistava idea tehdä koko yläkerrasta avointa yhtenäistä tilaa. Pieni seinänpätkä jätettiin kuitenkin työpöydän taakse sen vuoksi, että kalustaminen on helpompaa (ja että työpiste ei huutele olemassaolollaan iltaisin nukkumaan mennessä). Vaikka siis ovia ei ole, on nukkumiselle ja työskentelylle saatu molemmille oma selkeä tilansa. Lisäksi valoisuus kaksinkertaistui, sillä nyt kaikista ikkunoista pääsee valo kulkemaan läpi koko kerroksen.
Miten te olette ratkaisseet viistokaton alle jäävän ns. hukkatilan, jossa ei mahdu kävelemään? Ja miltä mänty teidän silmiinne tänäpäivänä näyttää? :) Itse ajattelen, että jestas miten raikas lopputulos - vaikka hetken pohdin etukäteen tulikohan puupintaa vähän liikaa yläkertaan. Ei tullut. Ainakaan omasta mielestäni :)
Jutta
*saatu blogin kautta
