Top Message

www.oblik.fi

UUSI KOTIMME: 95-VUOTIAS HIRSITALO

Heippa pitkästä aikaa. Viime postauksessa kerroinkin, että olemme tosiaan löytäneet meille uuden kodin. Tähän kohtaan voisi joku sanoa että taas, mutta me sanoimme VIHDOIN. Teimme kaupat vuonna 1924 rakennetusta hirsitalosta, joka sijaitsee tässä meidän naapurustossa. Olemme vieneet "halutaan ostaa" -lappuja tuon mäen päälle näihin vanhoihin taloihin useamman kerran (ensimmäistä kertaa noin 7-8 vuotta sitten). Mutta tähän saakka lappusemme eivät ole tuottaneet tulosta. Kuten ei myöskään nyt. 

Mutta sitten tapahtui mielettömien sattumien summa, joka johdatti meidät vierailulle tähän taloon, tulevaan kotiimme. 

Talo ei ollut myynnissä, mutta koska olen puhunut usein haaveestamme ääneen eri ihmisille, kävi kuitenkin niin onnellisesti, että tämä tuli vastaan täysin puun takaa ja meidän haaveet oli muistunut mieleen juuri oikealla hetkellä. Vajaa kaksi viikkoa sen hetken jälkeen olimme käyneet vierailulla talossa, hoitanut pankkiasiat kuntoon ja jättänyt tarjouksen. Kuntokartoitus tehtiin tästä viikon päästä ja kaupatkin käteltiin heti sen perään. Muutaman viikon aikajänteellä tapahtui paljon asioita ja yhtäkkiä tajusimme ostaneemme unelmien kodin, johon emme koskaan uskoneet pääsevämme käsiksi. Kevään ja kesän aikana olimme jättäneet tosin jo kahdesta muusta asunnosta tarjouksen, mutta ne eivät koskaan päätyneet maaliin saakka. Silloin harmitti, mutta kun tämä tuli tietoomme ja vastaan, tajusimme samantien, että niilläkin oli tarkoituksensa, koska ne kaksi olisivat olleet kompromisseja <3. 


Talo sijaitsee museoviraston suojelemalla alueella, muutaman sadan metrin päässä nykyisestä kodistamme. Se on julkisivultaan ja vesikatoltaan suojeltu, mutta sisällä saa kukin kunnostaa ja tehdä muutoksia ilman erillistä lupaa. Rakennukseen on tehty vuosien varrella runsaasti perusparannuksia ja talotekniikkaakin on uusittu paljon. Sen sijaan lähes kaikki pinnat tulemme remontoimaan jahka sinne asti pääsemme. Tiedossa on siis varmasti jatkossa remonttijuttuja ja tulevan suunnittelua. Blogi on ollut oikeastaan tässä välivaiheessa vähän poissaoleva ehkä siitäkin syystä, että koin meidän sydämen olevan jo jossakin muualla kuin täällä ja kuvaaminen on tuntunut tästä syystä jonkin verran hankalalta (kaikki viimeiset jututhan on nekin olleet mökiltä). Ei sen olisi tarvinnut sitä olla, mutta ehkä tässä on tapahtunut niin paljon asioita arjessa muutenkin, että tämä tuntui oikealta paikalta säästää vuorokauden tunteja. 

Olen pohtinut myös paljon blogien tulevaisuutta muutoinkin ja jäänyt miettimään lukeeko niitä nykyään kukaan ylipäänsä? Instagram on varmasti nykyään käytetympi ja seuratumpi kanava, mutta toisaalta huomaan tilastoista, että täältäkin haetaan paljon remonttiohjeita ja DIY-vinkkejä kuukausittain ja vanhat jutut keräävät silmäpareja tasaiseen tahtiin. Ehkäpä tällaisen tyyppisille jutuille on edelleen blogeissa oma aikansa ja paikkansa, mutta instagramin puolelle kuulumiset ja kevyet fiilistelyt sopivat paremmin. Jatkossa keräilen siis tänne edelleen näitä remppajuttuja, jotta ne myös säilyvät jossakin tallella (paljastus: käyn itsekin joskus etsimässä omilta sivuilta vanhoja ohjeita ja maalisävyjä, kun en tarkalleen enää muista :D). 

Ja jotenkin juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan tallentaa muutoksia johonkin kanavaan uuden kodin osalta. Ennenkaikkea itselleni, mutta ehkäpä ja toivottavasti inspiraatioksi myös teille.

Saamme avaimet uuteen kotiin joulukuun puolivälissä ja muutamme sisään tammikuun alkupuolella. Silloin siis varmasti kuvia tulossa. Ehkä kuitenkin ennen sitä jo vähän keittiösuunnitelmia ja muita ajatuksia vanhan talon sisustuksesta?

Kiva jos olet edelleen siellä pitkistä tauoista huolimatta <3

Halauksin,
Jutta

PALA KAUNEINTA VARSINAIS-SUOMEA



Olen asunut elämässäni lukuisissa eri kodeissa ja useilla eri paikkakunnilla ympäri Varsinais-Suomea. Viimeiset vajaa seitsemän vuotta kotipaikkamme on ollut Littoinen. Vaikka olemme muuttaneetkin tuona aikana pariin otteeseen, on silti jatkuvasti ollut selvää ettei asuinalueemme tule muuttumaan. En rakastu tai kiinny helposti seiniin, vaikka vahvasti koti-ihminen olenkin ja se on minulle kaikista rakkain paikka maailmassa. Rakastun kuitenkin seinien sijaan kodin tunnelmaan ja minusta sen voi luoda mihin tahansa tilaan, minkä tahansa katon alle. Yksi asia on kuitenkin viime vuosina tullut yllätyksenä - kotiseutuun voi todellakin kiintyä. Eilen oli ehdottomasti koko talven kaunein päivä - ainakin tähän asti. Otin pitkästä aikaa kameran lenkille mukaan ja nautiskelin siitä kaikesta minkä ympärille olemme kotimme rakentaneet. Koti on siis minulle ja meidän perheelle enemmänkin tunne, kuin pala maata tai lattiaa.

Moni Varsinais-Suomessa asuva käy fiilistelemässä täällä Littoisissa kesällä. Onhan meillä täällä esimerkiksi vastikään mediahuomiotakin osakseen saanut kaunis puhdistettu järvi ja uimaranta. Järven ympäri kulkee lenkkipolkuja ja koko alueella huokuu hyvä tunnelma, sekä historian havina. Paljon vanhoja taloja, upeaa luonnonsuojelualuetta ja tottakai myös se vanha tehdas. Vaikka kesällä tämä paikka onkin mielettömän upea, niin on se sitä myös talvella. Tunnin lenkki järven jäällä ja metsäpolkua pitkin kotiin - mikä voisi olla parempaa? Järven rantaan ulko-oveltamme kävelee alle minuutissa. Oikeasti.

Ja pakkohan se on myös myöntää, että asuminen täällä on melko helppoa. Kouluun kävelee viisi minuuttia ja jalkapallokentälle, sekä jääkiekkokaukaloon matkaa kertyy sata metriä. Turun keskustaan täältä tulee kilometrejä kahdeksan ja lähimpään ruokakauppaan alle yksi. On aika luksusta, että olemme keskellä luontoa, mutta kuitenkin nopeiden yhteyksien päästä kaupungin sykkeestä.


Jos siis vielä meitä hemmotellaan tällaisilla talvipäivillä, suosittelen lämpimästi suuntaamaan nenän kohti Littoista. Nappaa vaikka eväät mukaan ja tule fiilistelemään yhtä Varsinais-Suomen kauneinta paikkaa. Voin olla tietysti puolueellinen sanomaan, mutta rehellisesti voin myös todeta, että tämä on kaikista asumistani alueista kaunein. Ja niitä alueita on kertynyt elämäni aikana taskuun lukuisa määrä. Päiväaktiviteetin arvoisia juttuja Littoisissa on kentällä luistelun lisäksi esimerkiksi Kuoviluodossa eväiden syönti tai ihan vain kauniiden talojen ihastelu reippailun lomassa. Järven jäällä on myös juuri nyt mitä parhaimmat hiihto- ja luistelumahdollisuudet.

Jutta

Ps. Ihmiset ovat täällä myöskin ihania. Ja kentänhoitaja/-jäädyttäjä maailman paras! Jos joku tätä lukiessaan tietää kenestä puhun, saa ehdottomasti ja mielellään välittää kiitokseni hänelle. Niin aktiivista ja työlleen omistautunutta tekijää saa kyllä hakemalla hakea. Joka vuosi meillä on täällä kentät ensimmäisenä kunnossa ja niistä pidetään huolta jatkuvasti. Kiitos!

KUN AIKA ON.

 
Se oli yksi syyskuinen ilta, kun asiat lähtivät vyörymään lumipallon lailla eteenpäin ja kuin huomaamatta olimme tehneet jotakin sellaista, mitä emme itseltämme vielä nyt odottaneet. Järkiperusteisia syitä on lukuisia, mutta myönnettävä se on - tämä ratkaisu tehtiin puhtaasti intuitiolla. Kuten meillä yleensäkin päätökset tuppaavat syntymään. 

Tänään luin Annikan ajatuksia siitä, miten uuden projektin aloittaminen ja uuden ympäristön etsiminen on alkanut kutkuttamaan mieltä. Vaikka Annikan kolmihenkinen perhe on asuttanut upeaakin upeampaa kaupunkikotia vasta vajaa kaksi vuotta ja koti tuntuu omalle, on heidän mieleen alkanut hiipiä jokin muu ratkaisu.  Luin kauniisti kirjoitetun tekstin ja häkellyin, miten samanlaisia ajatuksia meillä juuri tällä hetkellä on pyöritelty. Tekstissä tuli kirjoitettua auki kaikki se, mitä olisin voinut kirjoittaa myös itse. Suosittelen lukemaan.

On olemassa monenlaisia ihmisiä, mutta asumisessa ja asumisen muutoksissa on selvästi kahta koulukuntaa. On niitä, jotka etsivät sen unelmien paikan ja asettuvat aloilleen. Kotia pidetään pysyvänä tukikohtana, joka vaihdetaan silloin kun siihen järkiperusteiset syyt löytyvät (työpaikan vaihdos, perheenlisäys, ero, yhteenmuutto yms.). Sitten on niitä toisia. Meidänlaisia. 

Monet ihmiset kauhistelevat tapaamme asua ja elää niin, että pysyvä tukikohta on usein vain hetkellinen. Olemme muuttaneet Littoisissa asuessamme jo kolme kertaa kolmensadan metrin säteellä ja nyt. Nyt edessä on jälleen uusi alku. Emme osaa rakastua seiniin, vaan rakastumme hetkiin. Sellaisiin, jotka kuiskaavat korvaan - tämä se on: seuraava etappi ja tunne, joka täytyy kokea.


Emme osaa etsiä vain tietyntyylistä kotia, tai edes tietyn kokoista. Meistä molemmista tuntuu siltä. että on etuoikeus asua erilaisissa kodeissa, eri vuosikymmenillä rakennetuissa ja erihenkisissä paikoissa. Etsimme ympärillemme ennenkaikkea tunnelmaa ja sitä fiilistä, joka valloittaa mielen juuri siinä hetkessä. Tällä kertaa se fiilis löytyi alueen asukkaiden omasta facebook-ryhmästä ja vain hetki tuon jälkeen huomasimme neuvottelevamme hinnasta ja oman kotimme myynnistä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että tässä asunnonvaihtoketjussa vain yksi asunto oli julkisesti myynnissä, mutta nyt useampi perhe kantaa tavarat uuteen kotiin - samalla alueella. Neljä muuttoa ja neljä uutta alkua loksahti paikoilleen ja me olemme yksi osa tätä ketjua. Olemme uskollisia tälle alueelle Verkatehtaan ympärillä ja tällä erää näyttää siltä että uuden kotimme keittiön ikkunasta näkyy jälleen tehtaan torni. Juuri nyt voin katsoa sitä toisesta suunnasta, makuuhuoneen ikkunasta käsin. Kauas emme siis lähde nytkään. 

Olemme hämillämme, mutta toisaalta todella innoissamme. Miten huikea pari viikkoa onkaan takana ja miten hämmentävästi kaikki tämä haluttiin eteemme tuoda. Uskon siihen, että sattumat eivät ole vain sattumia. Tässä ketjussa tapahtui lukuisia täysin ennalta arvaamattomia asioita, jotka yhdessä muodostivat monen ihmisen unelman.

Ja nyt. Nyt aika on. Avata uusi ovi tällä alueella ja tehdä siitä koti. Meidän turvasatama. 

Jutta

5 + 1 SYYTÄ RAKASTAA LITTOISTA

Olen silloin tällöin kertonut blogissakin siitä, miten paljon tätä asuinaluettamme rakastan. Monille on kuitenkin aivan täysi mysteeri missä ja mikä on tämä Littoinen oikein on. Littoinen on paikka, joka sijaitsee jopa kolmen kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Osa Littoisista kuuluu Lietoon, osa Turkuun ja osa Kaarinaan. Harvoin kukaan Littoislainen kuitenkaan kertoo kotipaikakseen esimerkiksi Liedon, yleensä puhumme asuvamme Littoisissa (vaikkei se mikään oma kunta tai kaupunki tänäpäivänä olekaan). Turun keskustaan meiltä tulee matkaa noin kahdeksan kilometriä, Liedon keskustaan (johon meidän alueemme virallisesti kuuluu) kilometrejä tulee noin 11.

Tämä kotimme on jo kolmas Littoisissa. Juuri nyt tuntuu, ettei mikään muu paikka tai alue vedä koskaan vertoja tälle! 

Meidän perheen kaikki jäsenet tuntevat olevan kotonaan täällä. Se tunne on äärettömän tärkeä ja on ollut myös merkittävin syy siihen, miksi emme voineet muuttaa edellisestä kodistamme yhtään nykyistä kauemmas. Muuttomatkaa meille kertyi viime kerralla 300m, ja sitä edellisellä kerralla alle 100m. Taidamme olla vähän rakastuneita tähän paikkaan :).

Miksi sitten alue on vienyt koko perheemme sydämen?

1. Luonto

Takapihaltamme alkaa lähes samantien metsä, joka ulottuu ympäri Littoistenjärven. Koiranomistajana arvostaa tällaista asiaa ihan mielettömän paljon, sillä lenkkimaastoja on rutkasti erilaisia ja ne ovat myös lähellä. Ei tosiaan tarvitse mennä joka päivä samoja reittejä, vaan valinnanvaraa kyllä löytyy lukemattomia. Myös hiihtoreitit kulkevat läpi metsien (+ järven)  ja pururatakin alkaa tästä aivan vierestä. Asumme aivan Littoistenjärven välittömässä läheisyydessä, joka on todella sympaattinen tarjotessaan idyliset puitteet luonnosta nauttimiseen. Järven ympäri kulkee myös lenkkipolut, ja matkaa kierrokselle tulee noin kahdeksan kilometriä. Kesällä järvi on kylläkin vähän myös murheenkryyni leväongelman vuoksi, mutta kaikki muut 10-11 kuukautta vuodessa se on mitä parhain paikka. On tullut monesti istuttua tuolla kallioilla ja tuijotettua vain lempeästi liplattavaa vettä. Parasta on se, että rantaan kävelee pari minuuttia metsän läpi. 


2. Yhteisöllisyys

Vaikka asumme aivan kaupunkielämän kyljessä, vallitsee täällä uskomaton "pienen kylän yhteisöllisyys". Alueella on aktiivisia ihmisiä, ja se näkyy mukavissa yhdessä järjestetyissä tapahtumissa (esim. Littoisten Lumoavat pihat ja Littoisten markkinat). Vanhemmat tuntevat lastensa kavereita ja kommunikointi on mutkatonta. On muuten ihan todella ensiarvoisen tärkeää tämä seikka tänäpäivänä! Tuntuu, että täällä asuvat ihmiset on jollakin tapaa erityisen avuliaita. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun esimerkiksi joidenkin menojen vuoksi joku lapsen kaverin vanhemmista on tarjoutunut avuksi. Tuntuu, että tänne muuttaa ja täällä asuu vain mukavia ihmisiä. Ehkä seura tekee kaltaisekseen tässäkin asiassa? :)


3. Koulut ja päiväkodit

Viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoamme on Littoisten Ala-aste (jossa on muuten kunnan ehdottomasti hienoin piha pyöräilyramppeineen, biljardipöytineen, koripallo- ja jalkapallokenttineen). Ylä-astekin löytyy ihan kävelymatkan päästä, kuten myös toinen ala-aste ja useat päiväkodit. Lapsiperheillä on siis kaikki tarvittava tässä aivan nurkilla. Jos meidän juniorilta kysytään, hän asuu täällä aikuisenakin. Hän ei omien sanojensa (ja tämänhetkisen mielipiteensä) mukaan koskaan muuta täältä pois. Ihan vain, koska Littoinen on cool ja kaikista paras paikka!


4. Turvallisuus

Täällä on turvallista asua. Tähän vaikuttaa mm. aiemmin mainittu yhteisöllisyys. Voin hyvillä mielin päästää lapsen pihalle tai kulkemaan itsenäisesti kaverin luokse. Suurin osa kaveripiiristä asuu viiden minuutin matkan päässä kotoa. Se helpottaa ihan äärimmäisen paljon kuljetusrumbaa ja lisäksi tarjoaa mahdollisuuden liikkumiselle kavereiden kanssa (ei ole kuskausta ovelta ovelle johonkin paikkaan, mistä löytyy tekemistä). Täällä ihmiset välittävät toisistaan ja erityisesti lapsista. Apua tarjotaan ja sitä myös saa.


5. Lyhyt matka kaikkialle, silti omassa pesässään

Littoinen jää vähän tällaiseen omaan "pesäkoloonsa" jossa tuntuu, kuin olisi piilossa muilta. Samaan aikaan esimerkiksi Turun keskustaan tai läheiseen kauppakeskukseen ajaa sen 15 minuuttia. Alueelta löytyy mm. useampia lähikauppoja, apteekki, jalkapallo- ja luistelukenttä, kampaamo, pizzeria ja hieroja. Bussiyhteydet ovat hyvät, ja meilläkin on käytössä tästä syystä vain yksi auto (iso säästö sekin!). 


6. Upea historiallinen miljöö ja kuvankauniit rakennukset

Littoinen on rakentunut aikanaan asunnoiksi saneeratun vanhan Verkatehtaan ympärille (jossa mekin ennen asuimme). Jylhien tehdasrakennusten ympärillä on paljon vanhoja puutaloja, suloisia pihapiirejä ja pieniä polkuja. Rakennuskanta on vaihtelevaa ja monimuotoista. Monet puutalot ovat yhtiömuotoisia, ja aikanaan niissä onkin asunut tehtaan työntekijöitä. Alueella on myös paljon omakotitaloja.


Haaveilen edelleen (tätä en nyt todellakaan voisi kyllä ääneen sanoa, mutta menkööt) Kotimäen päällä olevista hurmaavista puutaloista, jotka sijaitsevat kallion päällä omassa rauhassaan. Sieltä käsin on myös nämä kuvat otettu. Katsokaa millaiset maisemat ja miten rauhallinen fiilis täällä on kun katselee ymärilleen <3.

Onko Littoinen sinulle tuttu paikka?

Jutta 


MIKSI HALUSIMME IHAN TAVALLISEN KODIN?

Monia ihmisiä on tuntunut ihmetyttävän ratkaisumme siirtyä avarasta loftista sellaiseen ihan tuikitavalliseen kotiin. Emme saa enempää neliöitä ympärillemme, emmekä mitään huikeaa historiaa seiniemme sisään. Todellisuudessa uusi kotimme on rakennettu ihan tavalliselle perheelle ja ihan kohtuullisilla neliömäärillä. Ei ole valossa kylpeviä suuria huoneita, seinän kokoisia ikkunoita tai suurta saarekkeellista avokeittiötä. Puinen talonpuolikas on osa pientä taloyhtiötä ja se on aikanaan rakennettu sopimaan tänne muiden vielä paljon vanhempien puutalojen sekaan. Ei siis tunnu siltä, että talo olisi tiputettu väärään paikkaan ja pomppaisi silmiin vanhojen talojen keskeltä. 

Onhan se totta, että ihan oikeasti tuossa vieressä on monia kohta satavuotiaita rakennuksia ja tehdas vielä vierellä, jotka huokuvat historiaa ja menneitä aikoja. Tänäpäivänä on todella vallalla ihannoida 1900 -luvun alun taloja ja tyyliä. Itsekin kuulun tuohon samaiseen ihailijajoukkoon! Mutta auta armias, kun kerrot että kyllä - me vaihdoimme tuon 1924 rakennetun tehdasasunnon tähän kasarikotiin, jossa ei ole mitään erityistä. Se kummastuttaa. 

Yhtä yksiselitteistä syytä muutolle ei ole olemassa. On monia pieniä asioita, joita olemme kaivanneet ja monia sellaisia seikkoja, jotka toimivat uudessa kodissamme paremmin kuin täällä nykyisessä. Kaiken sen lisäksi pieni piha tuntuu tällä hetkellä aika luksukselta (tai ei juuri nyt kun lunta tupruttaa, mutta noin niinkuin muuten). Tämä loft on palvellut meitä mainiosti. Se sopi meidän elämäntilanteeseemme ja silloiseen hetkeen kun tänne olemme muuttaneet. Olemme asuneet tehtaassa jo itseasiassa kahdessa eri asunnossa. Ensin pienemmässä ja sittemmin tässä nykyisessä naapurirapun kodissa. Kumpikin on tuntunut oikealta siinä hetkessä. Ja siinä se tärkein syy muuttoon taitaa myös olla - tällä hetkellä meille paremmalta tuntuu tuo toinen koti. Ihastuimme tunnelmaan ja näimme meidät helposti asumassa tuota kompaktia ja ihan tavallista kotia

Loft edustaa tietynlaista elämäntyyliä... Uuden kodin elämäntyyli on aika erilainen. Se on enemmän kotoinen, vilpitön ja lämmin. Kumpikin on yhtä hyvä tapa asua ja elää, mutta juuri nyt jälkimmäinen tuntuu paremmalta meille. Uusi koti on enemmän meitä tässä hetkessä. Ihan tavallinen perhe, ihan tavallinen koti, ihan tavallinen arki ja silti tai juuri siksi kaikki on niin seesteistä. Puhuin jo tässä tekstissäni siitä tunteesta, joka vallitsi meidät kun astuimme tuon asunnon pihaportista sisään. Se tunne katosi joksikin aikaa kaikkien ikävien sattumusten vuoksi. Tällä viikolla olen alkanut muistamaan sitä uudelleen. Muistan niitä hyviä puolia, jonka vuoksi teimme elämämme suurimman heräteostoksen.

Ajattelen tuon uuden paikan olevan enemmän kohtuullinen. Ja sillä tarkoitan neliömäärän lisäksi tehtyjä rakennusaikaisia ratkaisuja ja tunnelmaa muutoinkin. Ei vielä tuolloin osattu haaveilla suurista avarista tiloista, vaan ajateltiin niiden ennemminkin tuovan lisää asumiskustannuksia. Kasarikoti ei myöskään tunnu vielä kovin nostalgiselta. Se on liian nuori ollakseen trendikäs ja se on kuitenkin liian vanha ollakseen moderni. Sitäpaitsi sehän on sellainen, joissa moni muistaa asuneensa nuorempana. 50-luvun asunnot taas alkavat jo olemaan todella kuumaa kamaa, koska on kulunut tarpeeksi kauan siitä, kun ne olivat ihan tavallisia. Mutta voin kuvitella, kuinka kauniina tällaiset ihan tavalliset kodit vuosikymmenen (tai muutaman sellaisen) jälkeen näyttävät meidän silmissämme. Jokainen asuu ja elää omalla tyylillään. Ja se on todella hyvä niin! Kussakin asumismuodossa, elämäntyylissä ja rakennusvuodessa on jotakin kutkuttavaa. En usko, että mikään on parempi toistaan. 

Tällä hetkellä haluamme enemmän kompaktia asumista, vähemmän tavaraa, enemmän tunnelmaa ja oven, joka johdattaa suoraan terassille. Sitä me saimme, kun hankimme tämän ihan tavallisen kodin.

Jutta

//

This time only finnish... Sorry!

SYYSKUUN SÄVYJÄ


Olen ollut tasan kuukauden opintovapaalla ja siitä päivästä lähtien olen aloittanut lähes jokaisen aamun metsäpoluilla. Samalla kun lapsi lähtee kouluun, vedän kengät jalkaani ja suuntaan kohti järveä. Nautin suunnattomasti näistä hetkistä ja huomaan kuinka positiivinen vaikutus aamun rauhallisella lenkillä onkaan ollut. Kun kiire ei ole hallitseva olotila, jaksan pysähtyä hetkeksi vain katsomaan ja hengittämään ympärillä olevaa ilmaa. Tämän hetken usvaiset aamut ovat väreiltään pehmeät. Vielä on vihreyttä ja harmaus antaa odotuttaa itseään. Nouseva aamu on kaunein läheisellä laiturilla. Vedestä nousee vaalea verho ja aurinko on vielä niin alhaalla, että se ei värjää vettä ja näkymää lämpimäksi. Vesi on paikoitellen aavistuksen vihrertävää, muttei kuitenkaan enää yhtä tummaa kuin kesällä (pieneen järveen kun valitettavasti kasvaa lähes poikkeuksetta levää lämpimien säiden aikaan). Tuulisia aamuja ei juuri ole ollut. Ilmassa on odotusta ja viileyttä. 

Syyskuun sävyt ovat rauhalliset laiturilta katsottuna. Tällä hetkellä voin todeta, että arkiaamut ovat parasta mitä tiedän!

Jutta

- -

Translate: Colors of September. Oh dear how much I love these peaceful mornings.





TERVETULOA PARVEKKEELLE

Parveke. Voisin kuvailla tätä monitoimitilana, joka on toiminut koko kesän erilaisten DIY -juttujen ja remppahommien työmaana. Sen on myös tällä hetkellä näköinenkin. Ennen kuin syksy on virallisesti täällä, lupaan syväpuhdistaa koko parvekkeen ja öljytä kertaalleen lattiat ja itsetekemämme lepotuolin. Sitä ennen kuitenkin haluan näyttää teille, miltä vanha tehdasmiljöö näyttää parvekkeeltamme käsin.
Vaikka asumme keskellä luontoa ja 50 metrin päässä liplattaa järvi, on sisäpihamme tunnelma aika erilainen kuin tuolla porttien ulkopuolella. Jos jotakin rakastan, on se tämä asuinpaikka. Littoinen - paikka, joka on monelle vieras, mutta paikka johon on todella helppo rakastua jo ensinäkemältä. Metsää, vettä, laitureita, kallioita... Silti koululle on vain puoli kilometriä, kaupalle 200 metriä, bussipysäkille 100 metriä ja Turun keskustaan 8 kilometriä. Aika huikea paikka!

Jutta

 

Newsletter

Widgets