Mökin sisätiloja on sisustettu parin vuoden aikana pikkuhiljaa enemmän ja enemmän omannäköiseksi. Tärkeysjärjestyksessä ennen sisustusta on kuitenkin ollut myös paljon muita juttuja, kuten julkisivun maalaus, terassin rakennus ja viimeisimpänä vanhan keittokomeron rakenteiden uusiminen katon ja seinien osalta. Siinä ohella on koitettu rakentaa yleisistä tiloista sellaisia, joissa viihdymme ja jotka luovat pohjan rennolle oleskelulle. Vaikka pidämme molemmat puuhastelusta ja nikkaroinnista kovasti, on kuitenkin ihanaa päivän päätteeksi saunomisen jälkeen vetäytyä suurehkoon (n.35 m2) tupaan rentoutumaan. Siksi juuri tuvan toimiva, käytännöllinen ja viihtyisä sisustus on ollut meille tärkeä juttu alusta alkaen. Mäntypaneelilla vuorattu tupa itsessään on todella lämminhenkinen ja kodikas. Lämmintä sävyä on lähdetty raikastamaan valkoisilla ja vaaleilla kalusteilla ja verhoilla. Väripaletti on muutenkin pidetty minimissä, jotta tummat seinäpinnat eivät tee runsaan väriloiston kanssa tilasta levotonta. Keittiöhän tuvassa on pikimusta.
Mökkiä ostaessa sovimme yhdessä, että koitamme rakentaa sisustuksen siten, ettei tänne tarvitsisi tuoda mitään uutta. Pyrimme löytämään kalusteet joko omasta takaa tai sitten käytettynä jostakin. Ihan 100%:sti ei olla onnistuttu, mutta ei silti kaukana olla! Haluan ajatella niin, että kaunis ja käytännöllinen tila on vielä astetta mielenkiintoisempi, kun sen luomiseen ei ole ollut halua tai mahdollisuutta käyttää suuria määriä euroja. Silloin valintoja on ollut pakko miettiä useampaan kertaan ja etsiä lisää vaihtoehtoja, jotka sopisivat paremmin budjettiin, mutta täyttäisivät silti myös toimivuuden, sekä visuaalisuuden kriteerit. Aikaa on kulunut enemmän, mutta kiirettähän ei ole ollut.
Tuvan sydän on suuri 150 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä pöytä, jonka nikkaroimme itse vuonna 2013. Tässä välissä se on ollut lainassa ystäväperheellä, sillä se ei suuren kokonsa puolesta mahtunut meidän kotiimme loft-asunnosta muuton jälkeen. Nyt se haettiin kuitenkin takaisin meille ja sopii tilaan erinomaisen hyvin. Pöydän ääreltä on tuolit pikkuhiljaa hävinneet (osa tänne kotiin ja pari kappaletta terassille, johon ne alunperin oli suunniteltukin ennen kuin koko terassia oli olemassa). Olimme siis jälleen tilanteessa, että tuoleja piti hankkia muutamia lisää. Käytettynä ostetun Bertoian tuolin toimme nyt vaihteeksi kotoa mökille ja sen kaveriksi tilaan on tulossa Pekan vanhempien varastosta löytyneitä pinnatuoleja.
Valaisin pöydän päällä on hankittu aikanaan edellisen kotimme olohuoneeseen. Matto on niinikään aikaisemmin ostettu ja alunperin toimi loft-kodin olohuoneessa ja sittemmin edellisen kodin lastenhuoneessa. Nyt se on palvellut jo reilun vuoden täällä mökillä tuvan lattialla. Villa materiaalina on armollista puhtaanapidon kannalta, mutta myös miellyttävän pehmeä jalkojen alla. Tämä kaluste- ja mattoralli osoittaa hyvin jälleen sen, että kun oma tyyli on selkeänä mielessä ja tuotteet ajattomia, sopii niitä vaihtaa tilasta ja kodista toiseen. Monikäyttöisyys on itselleni aika usein myös ostokriteeri jonkun tuotteen osalta. Tiedän olevani vaihtelunhaluinen, joten esimerkiksi tuo pieni sohvapöytäkin on toiminut joskus olohuoneessa, sivupöytänä, makkarin yöpöytänä ja viimeisimpänä ennen tänne tuloa työhuoneen tulostimen alla. Silloin hankinta on ollut onnistunut, kun se on löytänyt uuden paikan ja käyttötarkoituksen kodin tai vaikkapa tunnetilan muuttuessa uuden idean myötä.
Oleskelunurkkaukseen ei olla myöskään hankittu uutena muuta kuin seinällä oleva IKEA:n valaisin ja Marimekon rahi. Rahi tosin saattaa siirtyä jossakin vaiheessa myös kotiin olohuoneeseen, mutta ainakin toistaiseksi se sai tulla tänne. Sohva bongattiin käytettynä torista ja oli erittäin hyvässä kunnossa. Vanhemman pariskunnan vierashuoneen sohvana toiminut IKEA KIVIK sohva on muhkea ja siinä on erittäin hyvä makoilla päivän päätteeksi. Tähän piti alunperin tulla toinen käytetty sohva, mutta sitä pohtiessa se ehdittiin jo myymään. Nyt kuitenkaan ei enää harmita lainkaan kun tämä löydettiin tilalle. Nojatuoli on isoisäni vuonna 50-luvulla tekemä ja siskoni on aikanaan teettänyt siihen uudet irroitettavat mustat päälliset. Juuri nyt päällä on pellavainen torkkupeitto, joita ei muuten mökillä ole koskaan liikaa! Ikkunoista löytyy vuosi sitten pidettyihin valmistujaisjuhliin ostetut verkkomaiset läpikuultavat verhot. Tilassa ennen ollut 50-luvun puurunkoinen levitettävä laverisohva on tulossa sitten joskus myöhemmin saunatupaan. Mutta sitä ennen ajattelin jossakin vaiheessa kunnostaa sen. Olohuoneen/tuvan keskiöön se oli kuitenkin auttamattomasti liian pieni ja liian kova.
Olohuoneessa on myös pieni säilytyskaluste, joka kuuluu niihin harvoihin uutena hankittuihin asioihin täällä. Tämäkin BESTÅ -kaapisto on hankittu IKEA:sta. Kaapin päällä on niinikään isoisän nikkaroima kello ja kesken olevien kirjojen päällä mökin varastosta löytynyt vanha lasikupu ja sen vieressä ikivanha messinkinen sisälämpömittari. Keinutuoli on myös mökille vanhojen asukkaiden jättämä ja vaikka se tuntuu välillä olevan tiellä keskellä huonetta, ei siitä voi missään nimessä luopua (tässä nimittäin keinutellaan useasti!).
Tuvan sisustus ei tokikaan ole syntynyt täysin ilman euroja, mutta se on erinomainen osoitus siitä, että yhdistämällä vanhaa, uutta ja käytettyä, saa tilasta mukavan kerroksellisen. Koska kalusteita, esineitä tai tekstiileitä ei olla ostettu nimenomaan tänne, on vaatinut hieman luovuutta niiden yhdistämisessä. Se, että sieltä täältä säästettyjä juttuja, aiempiin koteihin tehtyjä asioita, käytettynä löydettyjä aarteita ja muistoja sisältäviä esineitä on rinnakkain, luo kokonaisuudesta itsellemme todella merkityksellisen. Jos ainoat vain tänne hankitut asiat ovat käytetty sohva, seinävalaisin ja yksi laatikosto, ollaan aika merkittävästi pystytty kuitenkin säästämään sekä euroja, mutta myös vähentämään oman perheemme kulutusta ja tavarahävikkiä. Siitä jos jostakin tulee todella hyvä mieli!
Näillä ajatuksilla tähän viikonloppuun <3.
Jutta
ps. Samalla ajatuksella on sisustettu ja kalustettu alakerran oma yksiö, eli mökin vierastupa.
Kuvia alamökistä näet täältä.
