Olen jemmaillut tätä juttua vaikka kuinka kauan, mutta nyt ajattelin näyttää teille runsaasti kuvia keskustakaksiosta, jonka remontoimme viime syksynä Pekan kanssa (kirjoitin siitä aiemmin jutussa Unelmien keskustakoti: detaljit). Asunto myytiin nopeasti ensinäytöllä ja sen jälkeen arkeen tuli pieni "tyhjyys". Toteutimme uudistuksen pääasiassa omin voimin, vaikka joitakin töitä ostettiin myös ulkopuolelta. Olimme tietysi superonnellisia nopeasta myynnistä, vaikka kauppojen jälkeen iskikin haikeus. Itse meidän ei ollut tänne tarkoitus muuttaa missään vaiheessa, mutta tuo ydinkeskustassa oleva kaksio hurmasi meidät alkuperäisessä (ja todella rujossa sellaisessa) kunnossaan täysin. Saatikka sitten, kun remontin valmistumispäivä lopulta koitti. 

Päätin jakaa jutun kahteen osaan, sillä kuvia lopputuloksesta kertyi hurjasti ja kiitos niistä kuuluu Akille (Photoworks), jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä asuntojen kuvauksen parissa jo useamman vuoden. 

Mutta nyt! Ottakaapa hyvä asento, tässä se on - meidän näköinen unelmakaksio 1950-luvun kerrostalossa + runsaasti kuvia ja juttua remontin lähtökohdista, sekä vision rakentumisesta.

Alusta alkaen oli selvää, että panostaisimme remontissa laatuun ja pohdimme materiaalivalinnoissa ja tilamuutoksessa sitä, millaiset asukkaat täällä haluaisi asua. Kuvittelimme asukkaiksi urbaanin nuorehkon pariskunnan, joka ei omista autoa ja haluaa asua keskellä kaikkia palveluita. Arvostetussa taloyhtiössä tehtiin samaan aikaan linjasaneerausta ja muita suuria uudistustöitä, joten oli selvää että hinta ei olisi alhaisimmasta päästä kaikkien kunnostustöiden jälkeen. Ehkä siksi kuvittelimme tulevien asukkaiden iän olevan 30-40 välillä, emmekä uskoneet tämän olevan esimerkiksi sopiva koti ensiasunnoksi tai sijoituskohteeksi. 

Näillä kuvitelmilla ei sinällään ollut vaikutusta juuri mihinkään, mutta ne auttoivat antamaan suuntaviivoja niille valinnoille ja ratkaisuille, joita asunnossa toteutimme. Suljimme nimittäin heti ensi metreillä pois sellaisen ajatuksen, että tehdään asunnosta sellainen, jonka tyyli sopii kaikille ja on "riittävä" tarpeeksi monelle. Samalla otimme toki tietoisen riskin, mutta toivoimme ensisijaisesti tämän menevän sellaiselle ihmiselle, joka rakastuu asuntoon ensisilmäyksellä. Sen persoonaan, tunnelmaan ja yksityiskohtiin. Ja tiedättekö, niin siinä myös lopulta kävi. Asunnon osti juuri sellaiset ihmiset, joille kuvittelimme sitä tekevämme noiden kuukausien aikana. 

Huoneiston remontti oli taloyhtiön saneerauksesta johtuen pitkähkö, mutta kaikki vaiva ja odotus lopulta palkittiin. Ensimmäisenä aloitimme purkutöillä, johon kuului myös asbestipurkua. Asbestikartoituksen ja -purun tilasimme Kaarinalaiselta yritykseltä, Purkava Oy:ltä ja homma hoituikin todella rivakasti ja siististi. Nykypäivänä vanhoja asuntoja remontoitaessa on otettava huomioon nämäkin seikat ja vaikka mahdollinen asbestilöytö saattaa tuntua harmilliselta, on se kuitenkin välttämätöntä viedä maaliin kunnialla ja säännösten mukaan. Oma kokemukseni tästä oli oikeastaan aika lailla positiivinen, vaikkakin se toi lisää kustannuksia remonttiin. Olimme kuitenkin onneksi jo ennen kartoitusta varanneet mahdolliselle asbestipurulle osan budjetista. 

Mitä asbesti sitten on ja miksi työ pitää teettää ammattilaisella? Siitä on kirjoitettu ainakin täällä.

Tilajakoa avarrettiin entisestään purkutöiden yhteydessä. Tilava olohuone ja ennen makuuhuoneena toiminut ruokailutila olivat valoisia suurien ikkunoiden ansiosta. Keittokomero sen sijaan jäi vähän pimeäksi ja todella ahtaaksi. Koimme, että seinän purkaminen olisi paras vaihtoehto käytännöllisen keittiön rakentamiselle, jotta taso- ja kaappitilaa saatiin riittävästi lisää. Keittiön uudistuksesta ajattelin kirjoittaa ihan erikseen, sillä juttua siitä nimittäin riittää melko paljon :D. 

Huoneistossa oli upea vanha, joskin kulunut, mosaiikkiparketti olohuoneessa ja ruokailutilassa. Makuuhuoneeseen, keittokomeroon ja eteiseen oli vaihdettu jossakin vuosien varrella laminaattia tilalle. Päätimme purkaa laminaatit pois, sillä halusimme lattian olevan avaran pohjaratkaisun asunnossa yhteneväinen. Kun uusi parketti oli asennettu laminaattien tilalle, koko komeus hiottiin ja käsiteltiin Pallmannin tuotteilla. Pallmannin Color Collection järjestelmässä lattiaan työstetään ensin haluttu sävy (me valitsimme kauniin syvän ruskean Authentic Brown), jonka jälkeen pinta lakattiin parkettilakalla. Ja uskokaa tai älkää, rajoja keittiön ja ruokailutilan välillä ei edes jälkikäteen meinannut huomata, vaikka vierekkäin oli sekä uutta, että vanhaa parkettia! 

Vinkkinä muille tällaisessa tilanteessa oleville sanoisin, että jos haluat jatkaa vanhaa parkettia ja saada sävystä yhteneväisen, valitse aina hieman tummempi sävy. Parketti usein tummuu vuosien saatossa ja saattaa olla todella haastavaa saada uuden ja vanhan parketin sävy tasaiseksi jos pintaa ei sävytetä astetta (tai enemmän) tummemmalla.

Color Collection järjestelmästä voit lukea lisää täältä ja jos kaipaat apua värin tai oikean tuotteen valintaan, kannattaa laittaa viestiä Petri Iso-Ilomäelle, joka osaa neuvoa ja vinkata myös hyviä tekijöitä omalta alueelta. Myös me ulkoistimme parketin kunnostuksen ja käsittelyn. Voin lämmöllä suositella Petrin asiantuntemusta ja mainittakoon vielä, että lähimmässä Pallmannin tuotteita myyvässä jälleenmyyjäliikkeessä ei ollut juuri tätä sävyä näytillä livenä, niin Petri teki meille oman mallipalan, jonka saimme noutaa liikkeestä vain kaksi päivää ensimmäisen käynnin jälkeen. Huikeaa palvelua sekä ATV Turku, että Pallmann Suomi! Kiitos! 

Makuuhuoneen ja olohuoneen väliin sen sijaan laitettiin kynnyslista, sillä vanhan talon kaikki seinät eivät olleetkaan ihan suorat ja parkettia ei saatu jatkumaan niin kauniisti saumattomasti, kuin olisin toivonut. Eteiskäytävän vanha klinkkerilattia siistittiin ja päätettiin säilyttää, sillä se oli kerrassaan upea! Lattialla oli valtava vaikutus koko asunnon tunnelmaa ja vaikka tumma lattia oli tietynlainen riski myyntikohteessa, sen ottaminen todellakin kannatti.

Lattian jälkeen lähdimme toteuttamaan upeaa uutta seurustelukeittiötä, valitsimme lempeitä sävyjä seinäpinnoille ja järjestimme tilaa säilytykselle. Pieniä yksityiskohtia hiottiin pieteetillä ihan loppumetreille saakka... Siitä kerron kuitenkin lisää seuraavassa osassa (siellä mukana myös muutama ennen-kuva). Kannattaa siis pysytellä kuulolla!

Jutta

Pienillä asioilla on suuri vaikutus tunnelmaan. Aiemmin makuuhuoneen päätyseinää hallitsi punatiiliseinä, joka sellaisenaan on kyllä myös omaan mieleeni erittäin vaikuttava ja kaunis. Mutta koska mieleni tuntuu olevan erityisen herkkä värien ja sävyjen vaikutuksille, ei punasävyinen makuuhuone tuntunut kovin levolliselta. Jostakin syystä näen punaisen hieman liian dynaamisena värinä tiloissa, joissa on tarkoitus rentoutua ja nukkua. Itselleni levollisimmat ja mielelle parhaimmat värit tuntuvat olevan sinisen lisäksi vihreän eri sävyt. Ne sellaiset hieman tummemmat ja murretut, jotka eivät ole kuitenkaan liian kirkkaita. Mutta nämä ovat kyllä niin makuasioita... Uskon, että myös siellä ruudun toisella puolella on paljon teitä, joita tiiliseinän piilottaminen suorastaan kauhistuttaa. Jopa seinänrakennuspuuhissa auttanut ystävämme sanoi, että tuntui pahalta laittaa piiloon jotakin niin kaunista. Mutta koska vaikutus meihin, ja erityisesti minuun on niin suuri, en voinut oikeastaan edes kuvitella tiiliseinän sellaiseksi jättämistä makuuhuoneen osalta. 

Emme kuitenkaan halunneet maalata kauniiden tiilien päälle (mikä olisi toki ollut ehkä se helpoin vaihtoehto) vaan päätimme levyttää seinän ja siihen tehdyn kiinteän hyllyn siten, että sen saa myös joskus uudelleen esiin ehjänä ja kauniina niin halutessaan. Tällaista kiinteää hyllyä olen muuten suunnitellut jo kahteen aiempaankin kotiin. Pari inspiraatiokuvaa Pinterestistä on ollut siitä saakka tallennettuna puhelimen ja tietokoneen muistiin. Ihan vain, että jos joskus. Ja nyt se onnistui tänne! 

"Integroidun" sängynpäätyhyllyn kehikko rakennettiin 60 sentin välein tehtyjen pystykoolausten eteen. Päälle cyproc -levyt, jonka jälkeen tasoitusta, hiontaa ja maalausta. Kuulostaa helpommalta kuin olikaan, sillä seinä oli joka ainoaan suuntaan vino, samoin kuin lattia :D. Mutta ainahan nämä vanhemmat talot ovat. Emme siis sinänsä yllättyneet siitä. Toinen hankaluus osoittautui tasoituksen suhteen. Valitettavasti joudumme tekemään sen vielä kertaalleen jossakin vaiheessa uusiksi, sillä kylmää hohkava tiiliseinä (joka on siis rakennuksen julkisivua) takana sai tasoitteen vetäytymään vielä kahdenkin päivän jälkeen tasoituksesta, ja pintamaalausvaiheessa nuo saumakohdat oikein hyppäsivät silmille (kuvissa eivät niin hyvin näy, kuin elävänä tilassa). Toisena syynä taisi olla myös kesken loppunut aika, sillä teimme viimeisiä hiontoja vielä muuttoa edeltävänä päivänä. Mutta juuri nyt keskitymme muihin asioihin ja palaamme tämän pariin ensi vuoden puolella. 

Kaikenkaikkiaan olen äärettömän tyytyväinen lopputulokseen. Tyytyväinen olen myös valittuun vihreään sävyyn S447, joka on muuten aika lähellä edellisen kodin keittiön seinän väriä, mutta aavistuksen enemmän "metsän sävyinen". Iso kiitos tulee osoittaa tästä projektista Pekalle, mutta ehkä vielä enemmän ystävällemme Markolle, joka tuli varta vasten Tampereelta tänne Littoisiin rakentamaan pikaisella aikataululla tuota unelmien päätyseinää. Ilman Markoa olisimme ehkä olleet jopa hieman pulassa :D. 

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuva tilasta:

Kaunista sunnuntain iltaa ja hei - ihan parasta ensimmäistä adventtia <3

Jutta

Lisäilin pitkästä aikaa Styleroomin kansioihin kuvia. Samalla tajusin, ettei siellä edes ollut koko kansiota keittiöstä. Oho! No mutta samalla osui silmiini koneelta muutamia kuvia keittiöstämme ennen remonttia. Oh my! 

En olekaan tainnut näitä jakaa täällä aiemmin, ja itseni mielestä nämä ennen - jälkeen kuvat on aina niitä mitä parhaimpia ja mielenkiintoisimpia. Siispä ehdottomasti halusin jakaa nämä teille, vaikka itse remontista onkin kulunut jo aikaa. Osasta kuvakulmia ei löytynyt lainkaan ennen-kuvaa, mutta niin läheltä samaa kulmaa kuin mahdollista - on nämä kuvat kuitenkin yritetty rinnakkain laittaa.  Ja hei - sori kun näihin ennen-kuviin en ole aikanaan lainkaan keskittynyt. Puhelimella otettuja pikaräpsyjä pimeässä, jotka meni ihan suttuun kun suurensin.... Mutta saanette käsityksen kuitenkin :D.

Kaupallinen yhteistyö JELD-WEN

Joku teistä saattaa muistaa, että olen täälläkin puhunut toisinaan siitä, että tulemme vaihtamaan kotimme ulko-oven. Syitä on monia, mutta muutamat oleellisimmat olivat: toimivuus, ulkonäkö ja kuistin rakenteissa olleet vauriot. Kun remontin aikana purettiin koko kuistin lattia maahan saakka rakenteiden kuivauksen ja korjausten vuoksi, ei ulko-ovea vaihdettu samalla, vaan ainoastaan kynnyksen pellitykset uusittiin (vesi oli valunut pitkään sisälle nimenomaan väärin olleen pellin vuoksi ja tästä syystä kastanut + vaurioittanut myös runkorakenteita ja lattiaa vuosien saatossa). Kuistin lattia, villat yms. siis purettiin ja uusittiin. Tässä vaiheessa tiesimme haluavamme uusia myös ulko-oven. Talvi-aikaan toimivuuden kanssa ei ollut ongelmia, mutta heti kun lämpimät ilmat alkoivat, alkoi myös oven hankala käyttö... Koska ovi on todennäköisesti hieman ottanut kosteutta myös itseensä, se on jossakin vaiheessa turvonnut alaosastaan. Mutta koska ovi oli kuitenkin kaikin puolin ehjä ja ajoi asiansa, ei taloyhtiö katsonut asiakseen puuttua oven vaihtoon/vaihtaa sitä samalla. Päätimme kuitenkin uusia sen omalla kustannuksella ja työllä. Nyt vaihdon jälkeen voin vain sanoa, että onneksi sen teimme! Alkoi jo nimittäin pikkuhiljaa nyppiä oven voimakas työntö, jotta sen sai avattua... Ulkonäölliset seikat taas häiritsi todennäköisesti vain minua... 

Koska kuitenkin asumme pientaloyhtiössä, emme yksin voineet päättää millaisen oven voisimme tilalle hankkia. Täysin vastaavaa ei tällä hetkellä enää valmistettu ja koitimme parhaamme mukaan löytää mahdollisimman paljon samaa henkeä olevan mallin, kuin muillakin asunnoilla. Samalla silmäyksellä ei näe yhtiön muita ovia (koska erillistalot), mutta jotakuinkin sama tyyli tuli säilyttää. Jouduimme hyväksyttämään vaihtoehtomme taloyhtiön hallituksella ja lopulta saimme siunauksen tälle uudelle ovellemme ja sen vaihdolle. Uusi ovi löytyi JELD-WENin valikoimista ja itseasiassa vaihtoehtoja oli yllättävän paljon. Pienesti jäi harmittamaan, ettemme voineet yhtiömuotoisen asumismuodon vuoksi valita mitä tahansa mallia, sillä upeita persoonallisia ovia oli niin monia. Aivan alkuun ihastuin tähän oveen, mutta tyyli oli aika kaukana yhtiön muista ulko-ovista. Itseasiassa tämä jäi pyörimään mieleeni vähän liiankin pitkäksi aikaa, sillä hioin jo melkoista sotasuunnitelmaa hallituksen pään kääntämiseksi... No mutta onneksi löysimme kuitenkin oven, joka sopi muulle taloyhtiölle, mutta näytti myös omaan silmäämme juuri sopivan elegantilta ja yksinkertaiselta.Valintamme oli klassinen Function -ovi valkoisena. Ihastuimme oven ulkopuolen symmetriseen uritukseen, koska se toi juuri sopivasti särmää muuten yksinkertaiseen malliin. Lasiruudut olivat myös ehdoton valintakriteeri.

Naputtelimme sitten oven tilaukseen ja tulimme seuraavan haasteen eteen... Mitoitus ei sitten vastannutkaan enää tämänpäivän standardeja. Oli etsittävä tietoa ja kysyttävä myös hieman apuja asiantuntijoilta. Loistava ´Miten valitaan oikean kokoinen ulko-ovi -opas löytyi JELD-WENin omilta sivuilta (täältä). Oven olisi voinut teettää myös vanhaan mittaan sopivaksi, mutta meidän budjettiimme sopi paremmin standardimitoituksella teetetty, jonka lisäksi teimme asennusaukolle pieniä muutostöitä.

Odottaessamme ulko-oven saapumista, ajattelimme että nyt on hyvä aika korjata etupihan kivetys ja tehdä keikkuville betonilaatoille kunnon pohjat. Tuhat kiloa sepeliä, lukemattomia laattojen kantamisia ja rutkasti tasoitusta... Siinä menikin sitten reipas viikko. Samaan hengenvetoon päätimme öljytä portaat ja freesata sisäänkäyntiä muutoinkin. Kun ovi sitten saapui, oli muut uudistustyöt jo hyvällä mallilla. 

Asennuksesta vastasi Pekka ja hänen isänsä. Täytyy kyllä sanoa, että ilman appiukon apua saattaisimme edelleen raapia päätä asennusaukon muutoksen kanssa... Itsehän tyydyin vain antamaan nasevia kommentteja ja ohjeita miesväelle ja jossakin vaiheessa ymmärsin poistua hiljaa takavasemmalle. 

Viime viikolla sitten saatiin vihdoin viimeisetkin tiivistykset ja maalikerrokset kuntoon vuorilautojen osalta ja voi jummi - olen aivan fiiliksissä siitä, miten paljon koko sisääntulon ilme muuttui. Kuviin on vaikea vangita muutosta, mutta tuntuu kuin astuisi täysin uuteen pihaan ja kotiin. En olisi uskonut miten suuri vaikutus ulko-ovella voikaan olla koko kodin ilmeeseen. Sitä ei tietysti sisältä niin tule katsottua, mutta nyt kun ovi on uusittu, en voi kuin ihailla sitä. Oikeastaan kuistinkin kokonaisfiilis muuttui huomattavasti viimeistellymmäksi, koska uusien pintojen keskellä vanha kulunut ulko-ovi latisti "vähän" tunnelmaa.

Ja loppuun vielä muutamia ennen -kuvia sisäänkäynniltä.. Suurin muutos on läheltä katsottuna - kulumia ei voinut enää piilottaa. Mietin vain hiljaa mielessäni, että miten ihmeessä ovi ylipäänsä on saatu tuon näköiseksi vuosien saatossa? Uusi ovi loi omiin silmiini sisäänkäynnin yleisfiiliksen ennenkaikkea eleganttiman ja siromman oloiseksi.

Voilá! Siinä tämä meidän sisäänkäyntimme oven vaihdon jälkeen. On tässä toki vielä paljon tehtävää, kuten sokkelin maalausta ynnä muuta. Mutta pikkuhiljaa. Mitäs sanotte, oliko kaiken neuvottelun ja vääntämisen arvoista uusia ulko-ovi omaan piikkiin (vs. odottaa joitakin vuosia, jotta yhtiö päättäisi uusia kaikkien ovet kerralla)?

Jutta

Kaupallinen yhteistyö: Lundia

Niin vain kului aikaa, ja tajusin etten ole lainkaan esitellyt yläkerran aulan muutosta. Tästä ns. läpikulkutilasta haluttiin saada toimiva, avara ja käytännöllinen. En pidä lainkaan sellaisista alkuperäisen pohjaratkaisun kaltaisista hukkatiloista, vaan haluan kodista funktionaalisen. Sellaisen, jossa jokaisella neliöllä ja tilalla on jokin käyttötarkoitus. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan yläkerta piti olla valmis jo viime vuoden puolella, mutta harmillisten sattumuksien vuoksi tilat saatiin valmiiksi vasta viimeisenä. Alunperin toisessa kerroksessa oli kaksi pientä makuuhuonetta ja tämä aula. Ensitöiksemme kuitenkin purimme kaappeja ja väliseiniä, jotta saimme meidän perheellemme toimivan kokonaisuuden.

Miten te olette ratkaisseet viistokaton alle jäävän ns. hukkatilan, jossa ei mahdu kävelemään? Ja miltä mänty teidän silmiinne tänäpäivänä näyttää? :) Itse ajattelen, että jestas miten raikas lopputulos - vaikka hetken pohdin etukäteen tulikohan puupintaa vähän liikaa yläkertaan. Ei tullut. Ainakaan omasta mielestäni :)

Jutta

*saatu blogin kautta