Mikäli uudesta kodista ei olisi löytynyt mitään ikävää, olisimme tässä vaiheessa saaneet yläkerran suunnitelmien mukaan listoja ja portaita vaille valmiiksi. Ennen yllätyksiä ehdimme purkamaan seinän ja poistamaan aulasta tapetit. Seinät saatiin myöskin tasoitettua ja valekatto purettua. Siinä vaiheessa olimme tilanneet myöskin tapetit tulevaan makuuhuoneeseemme Sisustuksen Koodista ja tehneet kalustesuunnitelmia. Ne tapetit saapuivat jokin aika sitten, mutta niiden laitto siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Mutta haaveillahan aina saa. Ja suunnitella. Yhdeksän rullaa tätä maailman kauneinta sinistä tapettia polttelee tuossa vierellä, joten oli pakko kaivaa yksi rulla esille ja mallailla värinäytteitä siihen vierelle. Ja kyseessähän on William Morrisin Bramble -kuosi.

Olen ollut melko yllättynyt itsekin, miten rohkeasti olen uskaltanut tehdä väri- ja kuosivalintoja uuteen kotiin. Tästä makuuhuoneesta tulee todella erilainen, mutta samalla todella paljon persoonallisempi, mitä olisin ikinä uskaltanut itseltäni odottaa. "Punaisena" lankana koko asunnon osalta tulee kulkemaan messinki. Esimerkiksi keittiössä ne näkyvät hanassa + valaistuksessa ja yläkerrassa pienissä yksityiskohdissa (joita vielä ei olla lyöty lukkoon). Kuvassa olevat Hayn koukut tekisi mieli laittaa joko kuistille, taikka juuri yläkertaan.

Makuuhuoneesta tapetoidaan kaikki seinät ja katto on tarkoitus raikastaa uudella valkoisella maalikerroksella. Lattian kohtalo ei ole vielä kenenkään tiedossa... Aulan seinät oli ajatus maalata vaaleaksi, ja koska rakennusvuosi osuus 80 -luvulle, olemme päättäneet tuoda aulatilaan männynväriset täyspuiset kalusteet. Silloin mäntyä käytettiin kalustuksessa paljon, joten uskon näiden sopivan puutalon puolikkaaseen täydellisesti. 

Mutta koska moni asia on vielä selvittämättä, tyydyn vain ihailemaan tätä tapettia ja haaveilemaan tulevasta tunnelmasta yläkerran osalta. Ehkä siitä vielä joskus koti tulee. Ja kun sitten aikanaan pääsemme jatkamaan yläkerran remonttia (ja saamme jotakin valmista näytettävää) tulen varmasti vielä kertomaan tapetin valinnasta ja siihen liittyvistä seikoista lisää.

Mitä sinä pidät tästä valinnasta?

Jutta

- -

Translate: Wallpaper to our bedroom. Love this blue!

Lokakuussa suunnittelin Modernisti Kodikkas -blogille uuden visuaalisen ilmeen. Kertun hyvänmielen blogi on ollut alusta saakka yksi omia suosikkejani! Toisilla vain on taito pukea hetket ja tunnelmat kauniiksi sanoiksi ja ennenkaikkea upeiksi kuviksi. Olinkin siis aivan fiiliksissä kun Kerttu lähestyi minua sähköpostitse ulkoasun uudistamisen merkeissä.

Tällä(kin) kertaa värisuunnittelu oli ensimmäinen asia, jota lähdin työstämään ja suunnittelemaan. Turkoosi väri kulki alusta alkaen mukana ja mielestäni se toi kokonaisuudelle raikkauden lisäksi tunnistettavuutta. Koska blogi on kaikilta osin selkeä ja skandinaavinen kuvia myöden, oli muotojen hahmottaminen helppoa. Koukerot sai jättää suosiolla pois heti alkuunsa ja fontti valittiin niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista. 

Alusta alkaen pohdin sopivia asiasanoja, jotka kuvastavat Modernisti Kodikas -blogia. Päädyin sanoihin: koti, design ja perhe. Koti sanana on esillä blogin nimessä, design vaikutelman halusin sisällyttää logoon, jossa M (niinkuin Moderni) -kirjain on sijoitettu pukkijalkaisen pöydän päälle. Pöytä kuvastaa samalla myös K -kirjainta. Laastari/teippi bannerin kulmassa taas on puhtaasti mielikuva. Se kuvastaa perhettä ja Kertun ihanaa asennetta kaikkeen; ei elämä (eikä sisustus) niin vakavaa ole ja pienet naarmut saa aina paikattua laastarilla. Laastarin kuvakkeen tein kuitenkin tietoisesti todella "puhtaaksi ja selkeäksi" jottei taas synny liian vääriä mielikuvia siitä, että sisustus tai blogi olisi vähän sinne päin tehty ja sieltä täältä korjattu. Ei tosiaan! Tämä koti ja blogi on todella tyylikäs! Elämänasenne taas mielestäni on ihailtava ja rento. 

Kiitos Kerttu, että sain olla mukana blogisi ulkoasun uudistamisessa <3. Oli ihana tehdä tätä kanssasi!

 

Mitäs pidätte tästä raikkaan turkoosista ulkoasusta?

Jutta

Olettehan muuten muistanut tämän huikean arvonnan? Vielä muutama päivä aikaa osallistua ;)

- -

Translate: New visual identity to Modernisti Kodikas -blog / My work

 

6.2. on näemmä päivä, johon merkitsen vuodesta toiseen jotakin merkittävää. Jotakin kummallista, tai jopa maagista tässä päivässä on oltava. Tasan vuosi sitten aviomieheni polvistui eteeni - pyysi jakamaan loppuelämän yhdessä hänen kanssaan. Suostuin. Tietysti! Nyt vuoden jälkeen kuudentena päivänä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä on juuri sitä, mitä elämältäni haluan. On hyvä olla. 

Tasan 10 vuotta sitten olen myös tehnyt raskaustestin, jonka tulos oli positiivinen. Nyt tuo kaksi viivaa on kasvanut jo yhdeksänvuotiaaksi pojaksi. Elämä on ihmeitä täynnä. Yllätyksiä tapahtuu, mutta kaikella on tarkoituksensa. Olen ikionnellinen juuri tänään siitä, että ne kaksi viivaa piirtyi tikkuun.

Tänään, vuonna 2015 on myös avattu ensimmäinen suunnittelemani messuosasto. Turussa Rakenna ja Sisusta messuilla nähdään siis ihka ensimmäinen messuprojektini. Vietin paljon aikaa suunnittelun parissa ja vielä eilen aamuna jännitti niin pirusti, että tuleeko siitä kuitenkaan sellainen, mitä päässäni pyörittelin. Tila oli hankala ja monesta kulmasta auki. Siitäkin huolimatta tänään huokaisin helpotuksesta, se näyttää hyvälle. Sille, mille sen pitikin. Ainakin lähestulkoon melkein. Pari juttua tottakai viilaisin vielä, mutta ainahan niitä löytyy ;).

Allekirjoittanut on melkoinen muutosfriikki. Ainakin hiusten suhteen. Toisinaan kyllä tuntuu, että sama pätee useaan muuhunkin elämän osa-alueeseen. Viimeisten vuosien aikana hiusteni väri on muuttunut monen monta kertaa. Eikä vähiten juuri kyllästymisen vuoksi. Kun saan hiukset vaaleiksi - haluan ne jälleen ruskeiksi. Ja kun näin tehdään - alkaa vaalennusprosessi alusta. Kaksi kertaa viimeisen viiden vuoden aikana olen myöskin antanut pätkiä hiukseni joko todella lyhyiksi, tai vielä enemmän lyhyiksi. Tämän jälkeen on alkanut armoton kasvatusprojekti. Eniten aikaa olen kuitenkin viime vuosina viettänyt puolipitkässä vaaleassa hiusmallissa. Ja vaikka se tuntuukin aivan omalta, niin se kyllästyttää helposti.

Vaalennusprosessi ei aina (eli ei juuri koskaan) tee hiuksille kovin hyvää, joten voitte kuvitella paljonko käytän aikaani aamuisin siihen, että pehko ei näytä aivan kuolleelta. Aika paljon. Silti hiukseni eivät monestikaan ole millään tavalla ns.laitetut. Alla olevaan kuvaan kokosin joitakin räpsyjä vuosien varrelta, josta voitte helposti päätellä vaihtelunhaluisuuteni. Hah. Naurettavaa! Ja surullista. Aika usein nimittäin jään katsomaan vanhoja kuvia ja mietin miksi hiivatissa menin pätkäisemään aikanaan hiukseni tai minkä ihmeen takia jatkoin jälleen vaalennusta jnejnejne.... :D Joo, monta tyyliä tähän lyyliin on tosiaan muutaman vuoden aikana mahtunut. 

Onnea on kuitenkin ikioma kampaaja, joka torppaa suurimmat hullutukset, nauraa järjettömille ideoille, toteuttaa kuitenkin kaiken tyylikkäästi ja vielä auttaa hiustenhoidossa. Olen käyttänyt samaa kampaamoa kaikki nämä vuodet (tai siis kaikki viimeiset 7-8 vuotta) ja uskokaa tai älkää - siihen on mahtunut myös mustaa tukkaa ja lyhyttä rokkilettiä. Nyt kun jälleen viihdyn vaaleana, saimme blondi -ystäväni kanssa kutsun Yazz Hairin blondi-iltaan. Aika jees muuten, että meitä naisia tällä tavoin hemmotellaan täällä Turussa <3. Illan aikana käytiin läpi vaaleiden hiusten hoitoa, pesua, värjäysprosessia, hoitoaineita ja vinkkejä. Tarpeeseen tuli! 

Koko tämä kolmikko on saanut tai joutunut toisinaan kestämään tämän leidin oikutuksia. Eniten kuitenkin taitava Sirkku <3 (kuvassa yllä). Illan jälkeen päätin, etten enää värjää hiuksiani koskaan tummemmaksi, sillä koin suuren oivalluksen vaaleiden hiusten hoidossa. Itse olen käyttänyt hyvin usein shampoona jotakin sillä hetkellä sopivalta tuntuvaa hopeahohtoshampoota kellertävyyden vähemtämiseksi. Nuo eivät kuitenkaan hoida hiusta juurikaan - joten tuli iloisena yllätyksenä, että Yazziin oli saatu uusi vaaleiden hiusten hoitosarja label.m Brightening Blonde - Lontoon muotiviikkojen viralliselta kumppanilta tottakai. Label.m on minulle entuudestaankin tuttu sarja, mutta tuo vaaleiden hiusten sarja on ollut pikkuisen huono homma...

Olen testaillut saamiani tuotteita nyt viikon-pari, ja ajattelin vielä jossakin vaiheessa kertoa toimiko. Sillä uskon, että sillä puolen ruutua on useita vaaleahiuksisia naisia, joille tämä saattaisi olla se pelastus! ps. Baba Lybeck ei käytä enää mitään muita tuotteita omiin vaaleisiin hiuksiinsa ;)

Mutta sitten vielä se seuraava ja tärkeä kysymys - millainen tyyli seuraavaksi? Tekisi mieli leikata etuhiuksia (joo tiedän - kampaaja huokaisee vain syvään siellä :D) tai sitten piilokalju toiselle puolen. Mutten tiedä uskallanko. Vaaleina nämä nyt kuitenkin saavat tällä hetkellä pysyä, sillä jo nyt tunnen, että hiukseni ovat parempikuntoiset ja pehmeämmät kuin ennen näiden tuotteiden käyttöä. Ehkä nämä siis voidaan vielä elvyttää ;)

Kiitos vielä mimmit kivasta illasta, näitä tänne Turkuun lisää! 

(Naisia ei voi koskaan hemmotella liikaa ;))

Jutta

ps. Jos kaipaat ammattitaitoisia kampaajia, ja pilkettä silmäkulmaan tyylissäsi, suosittelen tätä remmiä läpimästi! Löydät Yazz Hairin kotisivujen lisäksi myös Instagramista, jonne päivitetään ennen-jälkeen-kuvia tiheään tahtiin. 

Parhaat löydöt on kautta aikain päätyneet meille joko mummin kaapeista tai puolison kotitilan vinteiltä / piharakennuksista. Katsokaa mikä kaunotar iskettiin käteeni viime viikolla! 

8-vuotias poikalapseni ei ole aivan vakuuttunut Vintagen viehätyksestä; "Et kai sä todellakaan aio käyttää tuota töissä? Mä kyllä kerron mummille miten noloa kun sä käytät sen vanhaa laukkua. Toi on ainakin 5 vuotta vanha, ajattele nyt!" Ja oikeastihan laukku on useamman kymmenen vuotta vanha, tarkkaa aikaa ei mummikaan muistanut, mutta äärimmäisen siististi on hän nahkalaukkuansa pitänyt ja edelleen sen on kuin uusi! Vetoketju on taidettu tähän jälkikäteen lisätä/vaihtaa, sillä se ei näytä "kuuluvan oikein joukkoon".

Tätäkin kahdeksanvuotiaan mielipidettä uhmaten (tai juuri siitä johtuen) olen nyt jo useamman päivän kantanut kyseistä laukkua olallani. Ja kyllä kelpaa! Sitäpaitsi, aika magee tuo on ihan vain vaikka roikkumaan sisustuksellisesti tuolin karmilla, eikö totta?

Kivaa keskiviikon iltaa,

Jutta

Mistä nainen tietää kasvaneensä aikuiseksi? (Tai jotain sinnepäin ainakin...). No siitä, kun kenkäkaupassa silmiin osuu ensimmäisenä Clarksin mustat avokkaat. Eikä siinä vielä kaikki - pohjassa lukee softwear. Ja sillä samalla sekunnilla nainen päättää sovittaa noita kenkiä (oih, voih, noi on varmaan supermukavat!!!). Koska ensimmäinen positiivinen mielikuva syntyy kengistä käyttömukavuuden vuoksi, eikä niinkään ulkonäön, ollaan jo polulla kohti aikuisuutta. 

Mä en tiedä mikä ostopäätöksen lopullinen niitti oli. Ehkä se pehmeä päkiä, ehkä se sopivan pyöreä kärki (olematta silti mummomainen), ehkä se juuri passelin korkuinen korko, ehkä materiaali? Mahdollisesti platopohja (tai mikä se nyt oikealta nimeltä onkaan?). Tai ehkä sittenkin se, kun tajusin että korot on myös tarpeeksi leveät, jottei ne mahdu kaikkien niiden tuulikaappien ritilöiden väliin...

Lopputulemana olen kuitenkin näihin työkenkiin erittäin erittäin tyytyväinen! Ihmettelen vain miten minusta tuli tällainen, mukavuudenhaluinen? Sillä voi kyllä, kaappiini on vuosien varrella eksynyt mitä korkeimpia (ja kapeimpia) korkoja, teräväkärkisiä ja älyttömän naisellisia korkkareita. :D 

Olisi muuten kiva kuulla onko sulla lempparimerkkiä kengissä ja mitkä asiat niiden valintaan ensisijaisesti vaikuttaa?? 

Mukavaa maanantaita ja kiitos vielä ihan jokaiselle teille eiliseen postaukseen kommentoineelle!
Huikea fiilis saada teiltä tsemppitoivotuksia. Tästä on hyvä jatkaa, öö eikun siis aloittaa ;)

- J -