Syksy tuo mukanaan aina tiettyjä rutiineja. Koululaisten ja meidän vanhempien kalenteri täyttyy erilaisista merkinnöistä aina vanhempainilloista turnausmatkoihin ja tuleviin kokeisiin. Uusi lukujärjestys alkaa pikkuhiljaa painautua mieleen, eikä enää ihan jokaisena aamuna tarvitse tarkistaa monenko aikaan sitä pitikään kouluun lähteä.

Yläasteikäisellä nuorella oma ajankäytön hallinta ja vastuun kantaminen omista asioista alkaa olla todella tärkeässä roolissa ja meidän vanhempien tehtävä on tukea heitä siinä. Vaikka mieli tekisi tarkistaa reppu aamuisin ennen kouluun lähtöä tai läksyt wilmasta iltaisin, on vain annettava periksi ja luottaa siihen, että ainoa keino oppia huolehtimaan omista jutuista itse - on antaa nuorelle itselle vastuuta ja vapautta. Itse täytyy ainakin myöntää, että liian helposti varmistelen päivittäin onko läksyt tehty, koska seuraavat sanakokeet ovat ja muistitko katsoa seuraavan päivän kirjat valmiiksi... 

Onneksi tänäpäivänä kouluissa (ainakin meillä Kaarinassa) opo-tunneilla keskustellaan mm. omasta ajankäytöstä, oppimis- ja lukutekniikoista ja kalenterinhallinnasta koulun ja vapaa-ajan välillä. Koe-alueet on laajoja, uusia asioita ja oppiaineita on paljon, joten tehtävien jaksottaminen ja oikeisiin asioihin keskittyminen on todella olennainen juttu niin tämän hetken, mutta myös tulevaisuuden kannalta. Ei ole enää yhtä omaa opettajaa, joka kirjoittaa läksyt taulun kulmaan, vaan jokaisella tunnilla pitää olla skarppina ja muistaa tsekata wilmaa päivittäin. Itsenäistyminen on hieno asia, ja siinä meidän äitien ja isien rooli on myös isossa osassa.

Jotta asioiden muistaminen sujuisi mallikkaasti, tuunasin lukujärjestykselle, muistilapuille ja tuleville kokeille nuoren huoneeseen oman muistitaulun. Korkkitaulu on alunperin ollut ihan perinteinen ruskea, ja myöhemmin maalasin sen vaalean vihreällä liitutaulumaalilla. Nyt ylä-asteen alkaessa päätimme jälleen nostaa korkkitaulun esille ja uudistin sen ilmeen samalla nuoren nykyisten värimieltymysten mukaiseksi. 

Muistitaulun paikka on luonnollisesti työpisteen vieressä katseen korkeudella, josta tulevat merkinnät ja muistettavat jutut on helppo katsoa aamuisin läpi. Hennon hiekan sävy on sopivan neutraali ja näyttää kivalta myös ihan sellaisenaan. Kohta alkaa muistilappujen kiinnittäminen taululle, kun ensimmäisiä koepäiviä ja -alueita aletaan ilmoittamaan koulussa. Tulevat pelit ja turnaukset löytyy toki jatkossakin myös perheen yhteisestä kalenterista, jotta kuskausvuorot ja menot näkyy kaikki samalla silmäyksellä. Nuorelle itselle on kuitenkin olennaista kirjata omat menot, harrastukset ja tulevat koulujutut yhteen omaan paikkaan, jotta tehtäville ja lukuhetkille osaa varata ajoissa aikaa.

Kun tehtäviä on paljon, asiat tuppaavat "ruuhkautumaan" omassa mielessä joskus jopa turhan suureksi möykyksi. Kun menot ja tehtävät kirjoittaa auki ja laittaa kaikki järjestykseen silmien eteen, tuntuu ainakin allekirjoittaneella stressitaso ja kiireentuntu vähenevän merkittävästi.

Olen persoonana sellainen, että hahmotan menoja, aikatauluja ja tehtävien määrää vain siten, että ne on kirjattu kaikki ihan manuaalisesti ylös johonkin. En pärjäisi pelkällä puhelimen tehtävälistalla ja kalenterilla, vaan mukana kulkee aina paperinen kalenteri ja muistikirja. Huomaan lapseni olevan samanlainen, joten taululle löytyy varmasti käyttöä ja se helpottaa hänen omaa ajankäytön hallintaa merkittävästi. Samalla on helpompi hahmottaa myös ne "ruuhkapäivät tai -viikot" erityisesti kokeiden osalta, jolloin niihin on helpompi myös ennakkoon asennoitua. 

Onko ruudun toisella puolella muita, jotka eivät kykene elämään vain sähköisten kalentereiden  ja merkintöjen avulla? Kuka tunnustaa olevansa samanlainen tyyppi, joka kokee ajankäytön ja kalenterin olevan hallinnassa vain silloin, kun kaikki on kirjoitettu ylös ihan perinteiseen tapaan paperille? Olisi kiva keskustella myös siitä, miten teillä lasten ja nuorten oma vastuu ajankäytöstä on sujunut ja onko teillä joitakin hyviä vinkkejä asiaan liittyen meille muille jaettavaksi :).

Jutta

ps. Hyllyllä oleva taulu ja pöllö on vain kuvausrekvisiittaa. Tuossa kohdassa on normaalisti muita juttuja, jotka nappasin pois nuoren oman yksityisyyden vuoksi :)

"Äiti, sä olet kyllä hyvä sisustamaan. Meillä on tosi kiva ja hieno koti."

Äitienpäivän liepeillä jäimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, mistä asioista hän pitää meidän arjessa ja mitä kellekin meidän perheestä tulee mieleen. Ensin ajattelin, että oikeastiko... Minusta asia (sisustaminen) ei ole merkityksellinen ja tuntuu jopa pinnalliselta siinä hetkessä perheestä puhuttaessa. Heti ensimmäisten ajatusten jälkeen hoksasin - hän ei varmaankaan tarkoita, että meillä on kivoja tavaroita. Hetken keskusteltuamme asiasta ymmärsin, että tarkoitus oli sanoa, että hän viihtyy kotona. Täällä, jossa meillä on hyvä olla. 

Yksittäisiä syitä ei tuo nuori miehenalku pystynyt sanomaan, vaan totesi että asiaa on vaikea selittää selvästi. Se on kuulema sellainen tunne ja olotila, että meillä on kiva ja viihtyisä koti. Ja hän oli täysin oikeassa. 

Vaikka moni mieltääkin sisustamisen yhtäsuureksi kuin kauniit tavarat, se ei pidä minusta paikkaansa. Oikeanlaisella sisustuksella sen sijaan voidaan luoda tunnetiloja ja mielleyhtymiä. Sisustaminen on palapeli, jossa monen palasen on loksahdettava paikoilleen, ennen kuin siitä tulee kokonainen. 

Sisustaminen ei ole vain kauniiksi tekemistä. Sisustaminen on käytännöllisyyttä, harmoniaa, muistoja, tarinoita, turvaa, hyvää oloa ja tunnetta. 

Se on itseasiassa yksi varmasti merkityksellisimmistä asioista, joiden kanssa olemme tekemisissä päivittäin, mutta emme ajattele sitä "sisustamisena". Ajattelemme sitä toimivana ja hyvältä tuntuvana arkena. Kotina. 

Lapsi ei ollut mitenkään väärässä - hän oli itseasiassa hyvinkin oikeassa siinä, että meillä on todella kiva koti. Ja tämä jos jokin oli paras palaute siitä, miten olemme yhdessä pystyneet luomaan sellaisen turvapaikan, joka oikeasti tuntuu hyvältä. Meistä kaikista tuntuu tällä hetkellä siltä, että tästä asunnosta on tullut meille koti todella nopeasti ja jotenkin erikoisen helposti. Ei kestänyt aikaakaan asettua aloilleen ja jotenkin tilojen hahmottuminen ja tunne on ollut alusta alkaen todella hyvä. Se tunne syntyy seinien lisäksi siitä, millaisten asioiden ja toimintojen ympäröimänä elämme. Siitä, miten mukava kotona on olla - on se sitten sohvalla istuminen, oman viihtyisän paikan löytäminen tai rauhallisen ja turvallisen olon tunteminen.

Keskustelun edetessä kävi ilmi, että olen lapsen mielestä myös tosi hyvä naurattamaan, kertomaan kivoja juttuja ja olemaan hauska (sen sisustamisen lisäksi). Sekin on tärkeää. Huumoria kun tässä rumbassa teini-iän kynnyksellä toisinaan melko paljon tarvitaankin :D.

Aurinkoista hellepäivän jatkoa,

Jutta

Loman jälkeen päätin alkaa taas pitämään pienimuotoista päiväkirjaa kalenterimuotoisesti. Käytössäni on siis kalenteri aikatauluasioille, mutta rinnalla toinen, johon kirjaan päivän kivoja juttuja, ideoita ja aurinkoisia hetkiä. Tämän teen siksi, että haluan oppia muistamaan ne kivat asiat elämässä, enkä niitä hektisiä ja arjen jalkoihin jääviä tunteita. Haluan myös uskoa siihen, että kirjoitetut asiat jäävät paremmin mieleeni. Olen huomannut jo nuorena olevani sellainen, johon kirjoitetut asiat vaikuttavat vahvasti myös jälkikäteen ja muistan ne huomattavasti paremmin myöhemmin. Eivätkä vuodet ole tehneet siihen muutosta.

Maru antoi minulle sopivasti aiheeseen liittyvän haasteen, jossa on tarkoitus listata kolme hyvää asiaa  elämästä juuri nyt. Muistaako joku vielä aikoja, kun blogit olivat täynnä tällaisia juttuja? Se oli i-ha-naa! Kertakaikkiaan. Nykyään tuntuu, että pitää olla "painavaa sanottavaa" ja kunnon asiaa, ennen kuin näppäimistön annetaan sauhuta. Tällaiset leppoisat ja kevyemmätkin aiheet silti kiinnostavat - siis ainakin minua blogien lukijana. Minusta tämä on mukava tapa "tutustua" bloggaajaan vähän paremmin. Jotenkin sitä kaipaa teksteille ääntä ja samaistumispintaa jollakin tapaa syvemmin. Siispä tartuin tähän haasteeseen mielelläni. 

Heräsin halaukseen. Kuten lähes joka aamu. Jos jostakin pidämme parisuhteessa kiinni, ovat ne aamujen ja iltojen hetket. Aamulla halataan ensimmäisenä ja iltaisin ei mennä suuttuneena nukkumaan. Nämä asiat on mummi aikanaan opettanut ja niistä haluan pitää kiinni aina. 

Kiireettömyys. Vaikka tänään oli jälleen työntäyteinen päivä, ei aamulla tullut kiire. Lapsella on hiihtoloma ja hän ulkoilutti koirat. Tämä on iso apu aamuun, jolloin elämme usein minuuttiaikataululla. Reagoin vahvasti aamuihin. Jos se menee päin mäkeä, on päiväkin usein helpommin sekaisin. Jos aamu on rauhallinen, paistaa loppupäivän ajan herkemmin aurinko.

Yhteinen aika. Tänään kenelläkään ei ole illalla harrastuksia. Tämä on poikkeuksellista herkkua torstaisin. Yleensä torstaisin on harrastuspäivä, mutta hiihtoloma teki tähän muutoksen. Nyt saimme yhteistä aikaa keskelle arkiviikkoa - jes!

Luotan huomiseen. Koen kasvaneeni ihmisenä yrittäjyyden aikana siihen, että luotan huomiseen paremmin. En murehdi tulevia päiviä tai tulevia viikkoja yhtä herkästi kuin aiemmin. Joskus ehkä pitäisi, mutta olen huomannut voivani paremmin kun en keskity mahdollisiin uhkakuviin. Uskon tämän auttavan minua yrittäjyyden riskien sietämisessä myös paljon. 

Jaksan innostua. Olen todella herkkä innostumaan ja innostan herkästi myös muita. Tähän tekisi mieli jatkaa missä taas en ole hyvä, mutta sitä en tee, sillä se ei ollut tarkoitus. Kun innostun jostakin, annan mennä satalasissa. Asia voi olla pieni tai suuri, mutta minun on tosiaan helppo kokea innostuneisuutta niistä pienimmistäkin jutuista. 

Rakastan lujasti. Kun rakastan, olen erittäin sitoutunut ja uskollinen. On kyse sitten parisuhteesta, vanhemmuudesta tai ystävyydestä. Minut saa herkästi suuttumaan, mutta vielä herkemmin nauramaan. Luottamustani on vaikea saavuttaa, mutta kun sen tekee, saa minusta uskollisen ihmisen rinnalleen. 

Perhe. Tätä asiaa minun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan. Olemme pieni uusioperhe, joka on hitsautunut erittäin tiiviiksi paketiksi vuosien varrella. Perhettäni on toki myös vanhempani, sisarukseni ja isovanhempani. 

Vapaus. Koen olevani vapaa tekemään omia päätöksiä ja ratkaisuja elämässä. Joskus koin, että minun tulisi miellyttää tai tehdä "odotusten mukaisesti". Enää en. Sen jälkeen kun olen opetellut kuuntelemaan itseäni, olen luottanut omiin ajatuksiini, olen kokenut suurta vapauden tunnetta elämässä. Riippumattomuus, itsenäisyys, vapaus olla oma itseni. Se on parasta elämässäni.

Koti. Koti on minulle tärkeä paikka. Vaikka olen muuttanut usein, olen hyvä rakentamaan kodin hyvin nopeasti ja hyvin monenlaiseen paikkaan. Pystyn luomaan tunnesiteitä erittäin nopeasti ja siksi kodista tulee minulle tärkeä lähes samantien kun astun sinne sisään. Toisille tunnesiteen luominen on pidempi prosessi, mutta minulle ei. Juuri nyt koen, että olen äärettömän onnellinen nykyisestä kodistamme. Täällä oloni on turvallinen ja rauhallinen. 

Loma. Pidin viikon loman kuunvaihteessa ja tarkoitus olisi päästä tänä vuonna pitämään neljä kokonaista viikkoa lomaa. Ei putkeen, mutta edes viikon pätkissä pitkin vuotta. Vaikka rakastan yli kaiken työtäni, tarvitsen lomaa. Aikaa olla jouten. Aikaa, jolloin minun ei tule olla tavoitettavissa.

Työ. Edellisen vastapainoksi olen onnellinen siitä, että työvuoteni näyttää ainakin juuri nyt ihan hyvältä. Kesään saakka kalenterissa on jo kivasti merkintöjä, mutta syksystä en vielä tiedä. Tänä vuonna toivon olevani viisampi käytännön asioissa ja sitä myöden vapauttavani aikaa muulle toiminnalle. Uskon, että tänä vuonna työhöni liittyy jo jonkinlaisia rutiineja, jotka olen itselleni opettanut. Vaikka en ole "rutiininomaisten asioiden rakastaja" kaipaan silti sitä tietynlaista rutiinia prosessien eteenpäinviemiseksi ja asioiden organisoimiseksi. Tiedättekö?

Ystävyys. Olen tavannut ystäviä jo nyt alkuvuoden aikana viime vuotta enemmän, ja voi tavaton - sitä olen kaivannut. Liian usein jouduin sanomaan "en ehdi" viime vuonna. Tänä vuonna otan asiakseni ehtiä. Aina kyse ei ole edes ehtimisestä, vaan aikaansaamisesta. On otettava itseä oikein niskasta kiinni ja merkata vaikka kalenteriin itselleen "ystävyysaikaa" jos ei muuten meinaa saada aikaiseksi. Kaikki me tiedämme, miten helposti päivät ja viikot kuluvat ja mitään ei ehtinyt. Tai saanut aikaiseksi. 

Visuaalisuus. Vaikka rakastan kirjoittamista, rakastan yhä enemmän myös kuvaamista. Tästä syystä blogista on tullut melko lailla visuaalinen, joka ilahduttaa itseäni kovasti. Pidän blogeista, joissa saan nauttia kauniista kuvista, mutta tekstiäkin kuitenkin tarvitsen niiden rinnalle. Pelkät kuvat eivät tee hyvää blogia, mutta ei sitä tee pelkkä tekstikään. Siksi olen tyytyväinen siihen, missä suhteessa tekstiä ja kuvia on täällä juuri nyt tällä hetkellä. 

Inspiroituminen. Mikään ei ole parempaa kuin se, miten kuulen jonkun toteuttaneen kivan idean täältä löydettyään. Saan paljon viestejä, joissa kysytään tarkempia ohjeita jonkun DIY-jutun toteuttamiseen ja yritän vastailla niihin jokaiseen. Minusta on huikeaa, että saan teidät innostumaan tai kokeilemaan asioita. Niistä tulee hyvä mieli ja sellainen fiilis, että tässä tosiaankin on jotakin järkeä. Koska tottakai sitä välillä miettii, mitä varten käytän aikaani blogin päivittämiseen. Vaikka teenkin blogia itselle, haluan tottakai tehdä siitä myös mahdollisimman inspiroivaa teille lukijoille. Viime aikoina olen saanut enenevässä määrin viestejä myös yrittäjyyteen liittyen ja paljon kommentteja, jossa on kiitelty tekstini herättäneen ajatuksia, motivaatiota ja innostusta yrittäjyyttä kohtaan. Se on tiedättekö koko tämän jutun paras anti <3. 

Eikä elämä aina niin hyvää ole - tietenkään. Mutta kuten alkuun sanoin, haluan mieluummin kirjoittaa hyvistä ja kauniista asioista, sillä uskon niiden ruokkivan enemmän hyvää tulevissa päivissä ja hetkissä kuin kurjien sattumusten muisteleminen. Tämä haaste sai minut hymyilemään, elämähän on juuri nyt aika mallillaan. Parasta. 

Kiitos Maru tästä haasteesta <3

Haluaisin laittaa tämän eteenpäin Turun suunnalla vaikuttaville blogeille. Olisi ihana kuulla seuraavien naisten kolme hyvää asiaa:

Pikkutalon Elämää Tässä blogissa on ainainen kevät. Väriä, iloa ja asiaa sopivassa suhteessa. Juuri nyt kuolaan Pikkutalon olohuoneen raikasta tyyliä - miten täydellinen!

Small Deco Love Ihana koti. Ihana sisustus. Ihana tunnelma. Modernia tyyliä, mutta kuitenkin maanläheisellä twistillä. 

good to be home Tässä blogissa on hyvä henki. Sitä on vaikea selittää, mutta se tuntuu. Helposti lähestyttävä tapa kirjoittaa arkisistakin asioista. Kirppislöytöjä ja kodikasta tunnelmaa hyvässä sopusoinnussa.

Keloranta Täällä inspiroidun valtavasti mökkijutuista ja olin ihan fiiliksissä kun Teijan perhe pääsi mökkeilemään saareen nyt myös talvella. 

Living with my camera Tässä blogissa on hurmaavia, elämänmakuisia ja tunnelmallisia valokuvia, joita voisi katsella loputtomiin.

Suosittelen tutustumaan yllä oleviin blogeihin ja toivottavasti niistä löytyy 

ihania juttuja myös teille luettavaksi ja katsottavaksi :).

Jutta

Olemme palanneet viikonloppuna Suomeen viikon reissulta, joka teki kyllä erinomaisen hyvää koko perheelle. Pikkuisen liian tiukka vuodenvaihde tuli katkaistua sopivasti matkan aikana ja akut saatiin taas ladattua täydemmiksi. Ensimmäiset kaksi yötä tuli nukuttua kellon ympäri ja senkin jälkeen jokaisena yönä unta vedettiin palloon kymmenen tuntia putkeen. Viimeisinä päivinä huomasin jo herääväni itsekseen vähän aiemmin ja levollisuuden tunne oli selvästi palannut. 

Mistään aktiivimatkasta ei tosiaan ollut kyse, vaan lomailimme Kanarian saarilla All Inclusive -paketilla. Pääosassa oli nähtävyyksien ja erilaisten ohjelmanumeroiden sijaan lepo, kirjojen lukeminen, liikunta ja yhdessä vietetyt hetket pitkine illallisineen ja korttipeleineen. Hellelukemiin ei tähän vuodenaikaan Kanariallakaan pääse, mutta jo pelkkä t-paitaisillaan kulkeminen ja uiminen riitti kesäfiiliksen saamiseen.

Ja miten tämä kaikki sitten liittyy sisustamiseen? Tarpeeksi levänneenä huomasin jälleen sisustusinspiraation valtaavan mielen. Tämä asia on ensimmäinen, joka kärsii liiasta työmäärästä ja kiireestä. Kun levollisuuden tunne alkaa palaamaan, huomaan kiinnittäväni huomiota erilaisiin esteettisiin aisteihin vaikuttaviin yksityiskohtiin. Kuvia koneelle siirtäessä huomasin ottaneeni poikkeuksellisen paljon kuvia asioista, jotka inspiroivat minua sisustuksellisesti. Nämä kuvat halusin jakaa myös teille. Toivottavasti nautitte näistä yksityiskohdista, inspiraatiosta ja ideoista, jotka poimin matkaltamme.

Vihreiden palmunlehtien muoto inspiroi jotenkin ihan valtavasti tällä kertaa. Massiiviset ruukut ja istutusaltaat olivat näyttäviä ja niillä saatiin kivasti elävöitettyä aurinkoterassin lisäksi hotellin sisääntuloa sinne johdattelevine polkuineen. Istutuksia ja viherkasveja oli muutenkin käytetty ihan mielettömän paljon hotellissamme ja siitä kyllä annan ehdottomasti plussaa. Käytävät olivat heti kodinomaisemmat, kun vierustat olivat täynnä viherkasveja. Harmi, että kuvaa ei tullut juuri käytäviltä, jossa kasvoi isoissa altaissa mm. kentianpalmuja ja peikonlehtiä. Vielä yksi inspiroiva juttu yleisissä tiloissa oli monotoninen värimaailma terassialueilla. Erityisesti ihastuin beigen sävyisiin aurinkovarjoihin ja aurinkotuoleihin. Valkoinen muovikin näytti siedettävän hyvältä kivan kankaan ansiosta. Sinisen taivaan ja hiekan väristen kiviseinien vieressä monotoninen värimaailma tuntui erittäin kutsuvalta. Kerrankin muuten aurinkoterasseja ja -tuoleja oli riittävästi. Useampi allas eri kerroksissa ja jokaisen ympärillä erilaisia paikkoja auringonpalvojille jokaiseen ilmansuuntaan merinäköalalla tietysti. Omassa huoneessamme oli myös suuri parveke merinäköalalla, joka olikin ihan huikea juttu! Varaamamme perhehuoneet olivat buukattu täyteen ja saimme käyttöömme sviitin viikoksi. Emme valittaneet :D.

Ruskean ja valkoisen yhdistelmä toimii aina! Värit ispiroivat itseäni ihan valtavasti. Tällä matkalla ihastuin jotekin erityisen paljon erilaisiin ruskeisiin sävyihin. Ruskeaa näkyi tietysti vuorilla, kallioilla ja rakennuksissa, mutta sen lisäksi esimerkiksi ruskeat puurimoitukset ja laatoitetut yksityiskohdat hotellilla hurmasivat totaalisesti. Ruskean lisäksi tunnuin aistivani jatkuvasti turkoosin ja vaaleansinisen eri vivahteita. Oli se sitten meri, istuipehmuste, uima-altaan laatoitus tai taivas - yhtä kauniita ja inspiroivia kaikki! Tuli jopa sellainen olo, että kaipaan kotiin jotakin raikasta ripausta murrettujen sävyjen rinnalle. Ehkei suuresti, mutta edes vähän...  

Kukapa voisi vastustaa sävpalettia, joka muistuttaa auringosta, kallioista, merestä ja rantahiekasta?

Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa, että inspiroiduin perus pakettimatkalla tällä kertaa yllättävän paljon ympärillä olevista asioista. Vaatii tietysti tietynlaisen tunnelman ja asenteen, ennen kuin ympäriltä pystyy poimimaan näin suuren määrän inspiraatiota. Tällä kertaa se tunnelma ja fiilis oli onneksi kohdillaan ja innostuin todella paljon monistakin asioista. Eniten ehkä kuitenkin siitä, että loman lopuksi kukin kertoi parhaan jutun lomalla olleen yhteiset pitkät parin tunnin illalliset mukavine keskusteluineen ja naurukohtauksineen. Tällaisia harvoin pääsemme arjessa kokemaan. Illalliset toki, mutta parin tunnin jokailtainen jutusteluhetki on erittäin harvinaista herkkua kohta ylä-asteen aloittavan nuoren miehenalun kanssa. Tämä loma teki  hyvää. Meille kaikille <3.

Jutta

PS. Suurin osa kuvista on otettu hotelliltamme Riu Vistamarilta, joka sijaitsi Amadoreksen rannan takana olevan korkean kallion päällä. Hotelli oli kaikinpuolin freesi ja tyylikäs ja se oli remontoitu syksyllä 2017 kauttaaltaan. Matkanjärjestäjän kuvat hotellilta oli otettu ennen remonttia, joten olin vain ja ainoastaan positiivisesti yllättynyt uusista tyylikkäämmistä pinnoista ja sisustuksesta. Ehkä omaan makuuni hotelli oli kuitenkin pikkuisen liian suuri, mutta aivan täydellinen tähän hetkeen ja lomaan, jossa päätarkoitus oli vain rentoutua. Plussaa siististä yleisilmeestä, puhtaudesta, palvelusta ja liikuntamahdollisuuksita. Pilvisenä päivänä kuntosalilla reippailun jälkeen oli kiva pulahtaa suihkun kautta lämmitetyille uima-altaille polskimaan. Yllättävän kivaa oli myöskin se, että suomalaisten sijaan vieraat olivat pääasiassa Norjasta, Ruotsista ja Saksasta. Muutamia suomalaisia täälläkin tottakai oli, muttei mitenkään erityisen paljon. Jotenkin tykkään enemmän itse majoittua hotellissa, jossa jokatoinen ei puhu Suomea. Tämä on tietysti pitkälti asennekysymys ja mielipideasia...

PPS. Kiitos vielä tätäkin kautta Homevialaura:n postaukselle, jonka postauksen kommenttiboksista poimimme vinkin Meloneraksen alueesta! Satuin lukemaan tuon jutun juuri ennen lomalle lähtöä ja päätimmekin silloin menevämme yhdeksi päiväksi tuonne useammankin kommentoineen suosituksien vuoksi. Ja kannatti todellakin! Yhden viikon olemme aiemmin lomailleen viitisen vuotta sitten Moganissa (tällä kertaa olimme sielläkin vain päivän) ja sekin on hurjan ihana paikka. Jos ensi kerta Kanarialla vielä koittaa, tulemme ehdottomasti katsomaan hotellia Meloneraksen alueelta rannan läheisyydestä.