Tämä juhannus oli meille ikimuistoinen. Se oli ensimmäinen omalla mökillämme ja uumoilen tästä alkavan jotakin ihanaa, nimittäin uusia perinteitä, jotka luovat entistä vahvempia tunnesiteitä tätä paikkaa ja toisiamme kohtaan. Meillä kummallakaan aikuisella (eikä myöskään juniorilla) ole vielä tähän mennessä ollut mitään sen suurempia perinteitä juhannuksena, vaikka toisinaan juhlapäivän aattoa olenkin viettänyt isovanhempieni kesäpaikalla. Sen suuremmaksi perinteeksi se ei kuitenkaan ole muodostunut.
Tämä oli meidän uusioperheemme kuudes yhteinen juhannus ja tuntuu, että tämä viikonloppu hitsasi meitä vielä entisestään yhteen. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka eivät ole tuttuja kummankaan lapsuudesta, eivätkä myöskään aikuisuudesta. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka ovat meille kaikille uusia yhtä aikaa ja luomme perinteitä, sekä muistoja nimenomaan yhdessä. Se tuntuu juuri nyt korvaamattoman hyvältä.
Lähdimme juhannuksen viettoon jo keskiviikkoiltana ja fiilistelimme puolen tunnin ajomatkaa ilman minkäänlaisia ruuhkia. Mökin ja kodin välillä siirtyminen on helppoa ja nopeaa, joka mahdollisti tälläkin viikolla sen, että pystyimme jo keskiviikkona lähtemään. Pekka kävi vielä torstaina normaalisti mökiltä töissä ja me jäimme juniorin kanssa valmistelemaan ensimmäistä mökkijuhannusta. Ystäväperheemme tuli perässä aattopäivänä ja aloittelimme juhannuksen juhlintaa syömällä hyvin - kuinkas muutenkaan. Ruokailun jälkeen starttasimme lasten suunnittelemat mökkiolympialaiset (joissa naisten joukkue valitettavasti jäi viimeiseksi). Sauna lämpesi jo iltapäivästä ja lapset juoksivatkin saunan ja järven väliä useamman tunnin. Ilta päättyi vielä nuotiomakkaroiden äärelle ja tuntui kuin kaikki muu maailma olisi jossakin kaukana. Yöllisten korttipelien (ja yhden karanneen koiran etsimisen) jälkeen käperryimme nukkumaan hymy huulilla.
Kun muu porukka lähti lauantaina kotiin päin, jäi kummipoika vielä iloksemme yhdeksi yöksi kyläilemään. Illansuussa kuuntelin poikien kikatusta saunatuvan avoimesta ikkunasta ja mietin, miten mahtavaa on olla juuri tässä ja nyt. Ihan tavallisten asioiden äärellä ilman kiireen tai huolen häivää. Rakastan sitä tunnetta, että tämä arki ja juhla kulkevat käsikädessä. Ei sen kummallisempia juttuja, mutta kuitenkin sellaisia, jotka jättävät jäljen sydämeen. Tämä juhannus oli sellainen.
Toivottavasti myös sinulla oli ikimuistoinen juhannus <3.
