... Vanhaan kotiin nimittäin... Tällä viikolla olen antanut haastattelun kansainvälisen sisustuslehden joulunumeroon, ja tämän jutun pohjalla toimii vanhasta kodistamme aikanaan otetut kuvat. Kun jouduin muistelemaan tuota kotia nyt ensimmäisen kerran oikein kunnolla, tuli hillitön ikävä. Jotenkin juuri siellä vietetyt joulut tuntuu nyt siltä - ettei niitä voi oikein korvata millään tai missään. Tuli jopa pieni katumus - miksi lähdimme, miksi myimme sen, miksi ostimme tilalle tämän? Katsokaa nyt, kuka ihminen nyt tuolta pois olisi halunnut? 

Paitsi että juuri me halusimme. Syitä oli toki monia, eikä pienin niistä ollut kodin pohjaratkaisu. Koska lapsemme lähestyy teini-ikää, oli vain ajan kysymys koska avoin loft-asuminen on meidän arjen sujuvuuden vuoksi vaihdettava toisenlaiseen. Lisäksi saimme pihan, jota niin kovin toivoimme. Mutta tiedättekö... Näin syksyn viilenevinä päivinä tuntuu että mitä me tuolla pihalla nyt teemme ennen ensi kesää? Vähän vain olisi vaivana tuossa. Ja mitä jos olisimme kuitenkin sen pari vuotta vielä sinnitelleet tuolla meille epäkäytännöllisessä pohjaratkaisussa...? Niin mitä jos...

Toisaalta tätähän me juuri halusimme... Tavallaan. Ei hitto miten iso ikävä voi olla johonkin asuntoon. Ja minä, joka en koskaan kiinny juuri mihinkään seiniin. Noihin seiniin taisin kuitenkin vähän kiintyä. Meidän käsissämme tuostakin kuoriutui todellinen helmi. Ja nyt siellä asuu joku muu. Viettää sen ensimmäisen tulevan joulun ja sytyttää kynttilöitä pitkin asuntoa. Katsoo ikkunasta alueen kattojen ylle kun lumi putoilee taivaalta ja istuu syvillä ikkunalaudoilla kuunnellen joululauluja. Ei luoja miten paljon mä ikävöin. 

Jutta

Nämä kuvat ei liity sisustuslehden haastatteluun, vaan on vanhan kotimme myyntikuvia. 

Kaikki kuvat Bo LKV

Tänään iski ehkä ensimmäisen kerran pieni paniikki. Annoimme kotimme myyntiin välittäjälle ja kaikki kävi niin todella nopeasti ensimmäisen tapaamisemme jälkeen. Tällä viikolla vasta päätimme tästä lopullisesti ja nyt myynti-ilmoituksemme on jo julkaistu Bo LKV sivuilla, sekä kaikissa asunnonmyyntiportaaleissa. Tuli paniikki siitä, että mitä jos kaikki menee vauhdilla ja en ehdi valmistautua siihen tosiasiaan, että tämä loft -elämä oli nyt tässä? Ja siis sitähän me toden totta toivomme. Mutta silti - miksi kaikki tuntuukin yhtäkkiä todella haikealta? Ei ehkä vähiten siksi, että kotimme ikuistettiin upeisiin kuviin äärettömän ammattitaitoisen J-P:n linssin läpi. Kaikki näyttää niin hemmetin hyvälle <3.

Mikä ihme sai meidät tekemään sen heräteostoksen? Ja sanottakoon nyt vielä se, että uusi koti on oikeasti ihana... Mutta voitte kuvitella sen tunteen kun olet viettänyt kaksi hiton pitkää työpäivää kämpillä, hengittänyt remonttipölyä, repinyt tapetteja, tasoittanut reikiä, purkanut kaappeja ja koonnut loputtomasti remonttijätettä säkkeihin.... Ja sitten tulet kotiin, sytytät kynttilät, istut valmiin kodin pöydän äärelle, avaat koneen ja katsot nämä kuvat... Mitä meidän päässämme liikkui kun halusimme aloittaa kaiken alusta?

Tähän kotiin on kulutettu paljon työtunteja, tässä kodissa on tunnettu suuria tunteita, koettu upeita elämyksiä ja rakastettu. Paljon. Tämä koti on ollut meille äärettömän tärkeä. Toivottavasti siitä tulee vähintään yhtä tärkeä uusille asukkaille kun sen aika koittaa.

Tämä on ohimenevää. Tiedän sen jo nyt. Huomenna odotan kielipitkällä, että Sirena soittaisi ja kertoisi iloisia uutisia todella nopeasti. Huomenna menen uudelle kodille ja katson niitä aukirevittyjä pintoja ja rakastun jälleen. Siitä tulee upea. Tästäkin tuli <3

Kotimme myynti-ilmoitukseen pääset täältä. 

Kuvat J-P Virtanen / Bo LKV

Jutta

- -

Translate: Our home is for sale... Don´t find any words about this feeling...

Jakso 7. Hurmaavat asuinkäyttöön muutetut kodit. Verkatehdas, pikku-pappila ja koulu. Hanna, Aleksi ja Milla tutustuvat kolmeen kotiin, jotka on remontoitu aikaisemmin muussa kuin asuinkäytössä olleisiin rakennuksiin.

Jokunen teistä saattoi viime viikolla bongata loppuinsertistä jotakin tuttua. Ja vastauksena kysymyksiinne - kyllä, kotimme on mukana kilpailussa. 

Jännittää ja hirvittää ja vatsaan sattuu. Mutta yritetään nyt ainakin suht levollisin mielin odottaa iltaa. Eniten varmasti mietityttää se, mitä tuli sanottua jännittävän päivän aikana kameroille :D. 

Postaus ilman kuvia tällä kertaa. 
No, illalla sitten nähdään videokuvan muodossa senkin edestä ;)

Jutta & Pekka

Parvekkeelle on tullut syksy. Ikkunasta näkyy vihreyden sijaan vaikuttavan kauniita ruskan sävyjä. Tomaatit (jotka eivät muuten ikinä menestyneet parvekkeellamme) on kaivettu ulos betoniruukusta ja tilalle on istutettu callunoita. Peukalo ei varsinaisesti ole koskaan vihertänyt eikä aihe liiemmin kiinnostanut. Olen siis onnellinen, että sain edes tämän tehtyä. Koitetaan selvitä näillä tämä syksy ja talveksi tuo ruukku varmasti muuttaakin sisälle. En uskalla ottaa sitä riskiä, että pakkanen hajottaa upean ruukkumme. Eikä vähiten siksi, että muistan edelleen sen tuskan kun kannoin rouheaa kaunokaista kaupungilta kotiin. 

Iloista viikonvaihdetta Verkarannasta, 

Jutta

Vuosi vaihtui ja tiistain vapaapäivä kului huonekaluja siirrellen ja keittiötä suunnitellen. Vaatehuone on siis puolivalmiina, enää puuttuu viimeiset silaukset, tästä myöhemmin lisää... ;) 

Viikonloppuna innostuttiin kokeilemaan tuolien ja keittiön saarekkeen maalausta, ja nyt olisi päätettävä mitä kodin sydämelle olisi tarkoitus tehdä. Ensimmäinen testausvaihe on päätöksessä, ja yllättävän hyvää jälkeä tuli näin ensikertalaiseltakin :D